Union dismissed for failing to stop intermittent strikes violating collective agreement management rights.

Kolme työntekijää,luottamusmies heidän joukossaan, oli kieltäytynyt heille annetusta uudesta työstä vaatien siitä suurempaa palkankorotusta kuin heille oli luvattu. Työstä kieltäytyminen samoin kuin lakot toista osastoa koskevan palkankorotusvaatimuksen tukemiseksi olivat työtaisteluna kohdistuneet työehtosopimuksen määräyksiin palkkauksesta.

Kun tuotantoon tarvittava öljy oli loppunut työstä kieltäytymisen johdosta ja muiden työntekijöiden työ oli sen johdosta keskeytetty tunniksi, olivat nämä poistuneet työstä koko loppupäiväksi. Tämä muodosti työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin kohdistuneen työtaistelutoimenpiteen. Ammattiosasto ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi, rajoittamiseksi tai lopettamiseksi. Osasto vastasi myös luottamusmiestensä osallistumisesta työtaisteluun se tuomittiin hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Kun työtaistelutoimenpiteiden jaksoittaisuus ja niiden perusteet otettiin huomioon, työntekijäliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Kanne siltä osin hylätty.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y.

Kuultavat: Nokian Kumityöväen Ammattiosasto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 1.4.1980 allekirjoitetussa kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen välillä solmittuja alla mainittuja sopimuksia: Yleissopimus 15.5.1946

3 §

Työhön ottaminen, irtisanominen ja järjestäytymisvapaus

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohdosta.

7 § Työpalkat

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin työkohtaiset tuntipalkat eri töissä ovat seuraavat:

3. Työt sijoitetaan edellä 1. kohdassa mainittuihin palkkaluokkiin työehtosopimuksen liitteenä olevan työnluokituksen pistetaulukon perusteella siten, että luokituspisteiden yhteissummasta vähennetään ympäristöolosuhteiden ja ammattitautivaaran perusteella annetut pisteet ja täten laskettujen työn vaatimuspisteiden nojalla määräytyy työn palkkaluokka seuraavasti:

4. Mikäli sopimuskauden aikana otetaan käytäntöön uusia töitä tai milloin tuotantomenetelmissä tapahtuu sellaisia muutoksia, joiden johdosta töiden vaikeusaste puoleen tai toiseen olennaisesti muuttuu nykyisestään, sopivat sopijapuolet voimassaolevan työehtosopimuksen mukaisessa järjestyksessä tällaisten uusien töiden sijoittamisesta palkkaluokkiin ja siitä, miten mahdollisten muutosten vaikutus huomioidaan.

8 §

Urakkatyö

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on tuotannon ja työntekijöiden ansion kohottamiseksi työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi. Työt, jotka kumiteollisuudessa vakiintuneen tavan mukaan tai teknillisistä taikka tuotannon järjestelyn edellyttämistä syistä on järjestetty urakkatyöksi, suoritetaan urakkatyönä. 2. Urakkatyö on, mikäli mahdollista aikatutkimuksia hyväksikäyttäen, hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee alla sovittuun asianomaisen palkkaluokan urakkatyön hinnoittelupalkkaan ja että ansio työn suorituksen tai työtehon lisääntyessä kasvaa vähintään samassa suhteessa.

3. Urakkatyötä tehtäessä on ao. työn työkohtainen tuntipalkka taattu. 4. Sellaisissa töissä, joissa se osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi, voidaan soveltaa palkkiourakkaa tai tuotantopalkkiojärjestelmää. Tuotantopalkkiotyössä noudatetaan soveltuvin osin mitä edellä tämän pykälän 1. ja 3. kohdissa urakkatyön osalta on sovittu, sekä nk. palkkiourakkatyössä myös mitä 2. kohdassa on hinnoitteluperusteen osalta sovittu. Tuotantopalkkiotyössä maksetaan kiinteänä palkkaosana ao. työn työkohtainen tuntipalkka.

Syyskuun 8 päivänä 1980 laattaosaston luottamusmies oli toimittanut työnantajalle kirjallisen palkankorotusvaatimuksen, jossa oli vaadittu osaston kaikille työntekijöille 1,20 markan suuruista palkankorotusta. Vaatimuksen johdosta oli 10. ja 17.9.1980 käyty neuvotteluja. Kun työnantaja ei ollut suostunut korotukseen, laattaosaston työntekijät olivat vaatimuksensa tueksi ryhtyneet viimeksi mainittuna päivänä kello 10 lakkoon, joka oli kestänyt 4 tuntia, sekä 25.9.1980 lakkoon, joka oli kestänyt tuona päivänä 4 tuntia ja seuraavana päivänä 8 tuntia. Edelleen saman vaatimuksen tueksi tehtaan laattaosaston, raaka-ainevaraston ja lähetysvaraston työntekijät luottamusmiehineen olivat 7.10.1980 ryhtyneet lakkoon, joka oli kestänyt 8 tuntia.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitolle oli ilmoitettu edellä kerrotuista lakoista 4., 5., 17. ja 25.9.1980 sekä 26.9. ja 7.10.1980 asiasta oli lähetetty kirjalliset ilmoitukset. Työntekijäliitto ei vaatimuksista huolimatta ollut ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimienpiteisiin lakkoilun lopettamiseksi.

Sen vuoksi ja kun Nokian Kumityöväen ammattiosasto oli laiminlyönyt velvollisuutensa ryhtyä toimenpiteisiin työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta sekä palkka- ja järjestelymääräyksiä vastaan kohdistuneiden työtaisteluiden estämiseksi ja lopettamiseksi ja kun ammattiosaston luottamusmiehet olivat osallistuneet niihin, kantaja on vaatinut ammattiosaston ja Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimukslain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksiensa rikkomisesta sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on kiistänyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan väitteen ja myöntänyt työnantajapuolen ilmoittaneen liitolle lakoista vain 17., 25. ja 26.9. sekä 7.10.1980. Liitosta oli 25.9.1980 otettu yhteyttä pääluottamusmieheen ja vaadittu häntä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Liiton puheenjohtaja oli lisäksi 26.9.1980 pitänyt puhuttelun ammattiosaston puheenjohtajalle. Liitto oli 7.10.1980 olleiden tapahtumien yhteydessä saanut työrauhan palautetuksi.

Nokian Kumityöväen Ammattiosasto ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosaston vastuuta rajoittivat työnantajan puutteellinen myötävaikutus ja sopimusrikkomukset Edenol-öljyä koskeneessa kiistassa sekä työnantajan painostustoimenpiteenä suorittama työstä sulkeminen 5.9.1980. Siltä varalta, että työnantajan toimenpiteitä pidettäisiin asianmukaisina, Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on katsonut, että syyskuun alkupuolen tapahtumissa oli ollut kysymys työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta osalakon aikana eikä työtaistelutoimenpiteiden niin ollen voitu katsoa kohdistuneen työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Nokian Kumityöväen Ammattiosasto on ollut kuultavana jutussa.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Oy Nokia Ab:n Nokian muovitehtaalla raaka-ainevaraston kolme työntekijää on sen jälkeen, kun heille lisätyönä annetun öljyn pumppaamisen perusteella suoritettavaa palkankorotusta koskevat neuvottelut osastolla olivat päättyneet tuloksettomina 28.8.1980, yhteisesti kieltäytyneet 4.9.1980 kello 12 lähtien sanotusta työstä. Työstä kieltäytymiseen on osallistunut myös osaston luottamusmies. Työt ovat jatkuneet normaalisti seuraavana aamuna kello 7. Kun pumpatun öljyn loppumisen takia tehtaan laattaosastolla ei samana aamuna ole katsottu voitavan järjestää työtä kello 6 töihin saapuneille työntekijöille ennen kuin kello 7, ovat osaston 20 työntekijää poistuneet työstä koko loppupäiväksi. Työstä kieltäytyminen on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin palkkauksesta ja työstä poistuminen kello 7:stä lähtien sopimusmääräyksiin työnjohto-oikeudesta.

Laattaosaston työntekijät ovat 8.9.1980 esittämänsä palkankorotusvaatimuksen tukemiseksi 17.9.1980 ryhtyneet lakkoon, joka on kestänyt 4 tuntia, sekä 25.9.1980 lakkoon, joka on tuona päivänä kestänyt 4 tuntia ja seuraavana päivänä 8 tuntia. Tehtaan raaka-ainevaraston, lähetysvaraston ja laattaosaston työntekijät ovat vielä 7.10.1980 samasta syystä olleet lakossa 8 tuntia. Viimeksi mainittuna päivänä toimeenpantuun lakkoon ovat osallistuneet myös osastojen luottamusmiehet. Myös nämä lakot ovat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto on myöntänyt, ettei se ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin edellä kerrottujen työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi, rajoittamiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosasto vastaa myös luottamusmiestensä osallistumisesta työtaistelutoimenpiteisiin.

Työntekijäliitolle on esitetyn selvityksen mukaan työnantajapuolen toimesta ilmoitettu ainakin 17.9., 25.-26.9. ja 7.10.1980 toimeenpannuista työtaistelutoimenpiteistä jo niiden kestäessä. Työntekijäliitosta on puhelimitse 25.9.1980 vaadittu pääluottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi ja samana päivänä pidetty puhuttelu ammattiosaston puheenjohtajalle. Liiton 7.10.1980 suorittamien toimenpiteiden johdosta lakkoilu on saatu päättymään. Työtaistelutoimenpiteiden jaksoittaisuuden ja niiden eri perusteet huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, ettei työntekijäliitto olisi ryhtynyt asiassa riittäviin toimenpiteisiin sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee kanteen enemmälti hyläten oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Nokian Kumityöväen Ammattiosaston maksamaan Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta kolmetuhatta viisisataa markkaa ja korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut tuhannella markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Airaksinen, Parkkinen, Kuivanen, Leivo ja Pennanen.

Tuomio oli yksimielinen.