Labor court dismissed compensation claims for lunch breaks and overtime based on long-standing local practice.

Näyttämättä oli jäänyt, että kanteessa mainittujen viranhaltijoiden kohdalla olisi olemassa kuntakohtainen erityislaatuinen järjestelmä, jonka perusteella heillä olisi oikeus ruokailla työaikana. Muu pitkäaikainen vakiintunut käytäntö ei oikeuttanut poikkeamaan virkaehtosopimuksen ruokailutaukoa koskevista määräyksistä. Katsoessaan, että näille viranhaltijoille voitiin määrätä työaikaan kuulumaton ruokailutauko, ei kaupunki ollut menetellyt vastoin virkaehtosopimusta.

Kun asia myös työaikakysymyksen osalta oli ollut varsin tulkinnanvarainen, virkaehtosopimuksen tieten rikkomisen ja valvontavelvollisuuden laiminlyömisen perusteella esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Asianosaiset: Akava r.y. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta Tampereen kaupunki

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja toiselta puolen muun muassa Akavan kesken 1.2.1979 voimaan tulleessa kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun muassa ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen 8.10.1981 antamaan tuomioon n:o 133, minkä lisäksi virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

II. SOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET YKSITYISKOHDITTAIN

1. l u k u

TYÖAIKA

2 §

1 mom. 1 momentin I vaihtoehto:

Pääasiallisesti virasto- ja muussa toimistotyössä toimivan viranhaltijan säännöllinen viikoittainen työaika on ympäri vuoden 35 1/2 tuntia siten, että päivittäinen työaika on jonakin viikon arkipäivänä 7 1/2 tuntia sekä muina viikon työpäivinä 7 tuntia.

1 momentin II vaihtoehto:

Pääasiallisesti virasto- ja muussa toimistotyössä toimivan viranhaltijan säännöllinen työaika on 7 1/4 tuntia vuorokaudessa ja 36 1/4 tuntia viikossa. Sen viikon alusta, jolle kesäkuun 1 päivä sattuu, elokuun viimeisen täyden viikon loppuun säännöllinen työaika on kuitenkin 6 1/2 tuntia vuorokaudessa ja 32 1/2 tuntia viikossa.

1 momentin III vaihtoehto:

Pääasiallisesti virasto- ja muussa toimistotyössä toimivan viranhaltijan säännöllinen työaika on 7 tuntia vuorokaudessa ja 35 tuntia viikossa. Sen viikon alusta, jolle kesäkuun 1 päivä sattuu, elokuun viimeisen täyden viikon loppuun säännöllinen työaika on kuitenkin 6 3/4 tuntia vuorokaudessa ja 33 3/4 tuntia viikossa.

2 mom. Muun kuin 1 ja 3 momenteissa tarkoitetun viranhaltijan säännöllinen työaika on, jäljempänä tässä pykälässä mainituin poikkeuksin, 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se keskimäärin on 40 tuntia edellyttäen, että työtä varten on ennakolta hyvissä ajoin laadittu ja asianmukaisella tavalla tiedoksi annettu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään, ja ettei säännöllinen työaika yhtenäkään tasoittumisajanjakson viikkona nouse 45 tuntia suuremmaksi, kun on kysymys päivätyöstä tai kaksivuoro- tahi keskeytyvästä kolmivuorotyöstä, eikä 48 tuntia suuremmaksi, kun on kysymys keskeytymättömästä kolmivuorotyöstä, ja että säännöllinen työaika tasoittuu keskimäärin 40 tunniksi viikossa:

1) päivätyössä ja kaksivuorotyössä enintään kolmen viikon pituisena ajanjaksona;

2) keskeytyvässä kolmivuorotyössä enintään kuuden viikon pituisena ajanjaksona; ja

3) keskeytymättömässä vuorotyössä enintään yhden vuoden pituisena ajanjaksona.

10 §

1 mom. Lisätyöllä tarkoitetaan työtä, joka ylittää viranhaltijan säännöllisen työajan, mutta ei ylitä työaikalain mukaista säännöllisen työajan enimmäismäärää.

2 mom. Ylityöllä tarkoitetaan työtä, jota tehdään työaikalain mukaisen säännöllisen työajan enimmäismäärän lisäksi. Ylityöksi ei kuitenkaan lueta työaikalain ulkopuolella olevan viranhaltijan osallistumista kokoukseen, josta suoritetaan kokous- tai muu vastaava palkkio.

12 §

1 mom. Lisätyö korvataan antamalla viranhaltijalle, sen mukaan kuin harkitaan tarkoituksenmukaiseksi sekä huomioon ottaen 21 ja 22 §:stä johtuvat rajoitukset, joko palkallista vapaa-aikaa säännöllisenä työaikana tai rahakorvaus.

2 mom. Ylityö korvataan antamalla työaikalain alaiselle viranhaltijalle siitä rahakorvaus. Muulle viranhaltijalle voidaan myös, sen mukaan kuin harkitaan tarkoituksenmukaiseksi, korvata ylityö säännöllisenä työaikana annettavalla palkallisella vapaa-ajalla.

31 §

1 mom. Lisä-, yli-, ilta-, yö-, lauantai- ja sunnuntaityön sekä varallaolon korvaamista koskevia, tämän virkaehtosopimuksen määräyksiä ei sovelleta viranhaltijaan,

5) jonka kunnan tai kuntainliiton asianomainen viranomainen katsoo olevan johtavassa, siihen rinnastettavassa tai itsenäisessä asemassa, tai

Liite n:o 7/ Kunnallinen

______________

yleinen virkaehtosopimus 1979

TERVEYSKESKUSTEN PALVELUKSESSA OLEVIEN LAILLISTETTUJEN LÄÄKÄREIDEN PALVELUSSUHTEEN EHDOT

2 §

1 mom. Terveyskeskuksen lääkärin perustyöaika on 37 tuntia viikossa. Perustyöaika voidaan järjestää myös niin, että se ennalta laaditun työjärjestyksen mukaan tasoittuu kahden tai kolmen viikon kuluessa keskimäärin 37 tuntiin viikossa. Erityisestä syystä tasoittumisjakso voi olla pitempikin.

Huomautus n:o 1:

________________

Liite n:o 8/ Kunnallinen

______________

yleinen virkaehtosopimus 1979

TERVEYSKESKUSTEN PALVELUKSESSA OLEVIEN LAILLISTETTUJEN HAMMASLÄÄKÄREIDEN PALVELUSSUHTEEN EHDOT

2 §

1 mom. Terveyskeskuksen hammaslääkärin perustyöaika on 37 tuntia viikossa. Perustyöaika voidaan järjestää myös niin, että se ennalta laaditun työjärjestyksen mukaan tasoittuu kahden tai kolmen viikon kuluessa keskimäärin 37 tuntiin viikossa. Erityisestä syystä tasoittumisajanjakso voi olla pitempikin.

Huomautus n:o 1:

________________

Samojen osallisten kesken 18.5.1979 allekirjoitetussa pöytäkirjassa kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen tarkistamisesta 1.10.1979 lukien on niiden määräysten lisäksi, jotka edellä mainittuun tuomioon on jäljennetty, muun muassa seuraavat määräykset:

Liite n:o 19/ Kunnallinen

______________

yleinen virkaehtosopimus 1979

ERÄIDEN KUNNALLISTEN VIRANHALTIJAIN PALKKALUOKKIIN SIJOITTELU

I luku. Yleiset määräykset

7 §

Tämän sopimuksen perusteella ei viranhaltijan palvelussuhteen ehtoja kenenkään osalta huononneta. Pöytäkirjamerkintä 5:

_____________________

Tässä pykälässä tarkoitettujen etujen vertailu suoritetaan kunkin viranhaltijan tai viranhaltijaryhmän tarkistuksen voimaantuloajankohtana vallinneen tilanteen perusteella.

Edellä mainittuun kunnalliseen yleiseen virkaehtosopimukseen osallisten yhteisesti hyväksymissä virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa siten kuin edellä tarkoitettuun tuomioon on jäljennetty.

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimiston sekä Akavan ja kahden muun viranhaltijayhdistyksen edustajien 1.3.1979 allekirjoittamassa viranhaltijoiden säännöllisiä työaikoja selvittäneen työryhmän muistiossa sanotaan muun ohessa siten kuin usein mainittuun tuomioon n:o 133/1981 on jäljennetty.

Tampereen kaupunginvaltuusto oli 8.5.1968 hyväksynyt virkasäännön, jossa sanottiin muun ohessa:

6 luku

Työaika

25 §

Pääasiallisesti virasto- ja muussa toimistotyössä toimivan viranhaltijan säännöllinen työaika on 7 1/4 tuntia vuorokaudessa ja 36 1/4 tuntia viikossa. Sen viikon alusta, jolle kesäkuun 1 päivä sattuu, elokuun viimeisen täyden viikon loppuun säännöllinen työaika on kuitenkin 6 1/2 tuntia vuorokaudessa ja 32 1/2 tuntia viikossa.

29 §

Kaupunginhallituksen tai sen määräämän viranomaisen tahi viranhaltijan tehtävänä on edellä oleviin määräyksiin perustuvien säännöllisten työaikojen puitteissa antaa tarpeellisia määräyksiä ja ohjeita viranhaltijain työpäivän alkamisen ja päättymisen sekä lepoajan ja mahdollisten vastaanottojen ajankohdista, jollei asiasta ole ohje- tai johtosäännöllä toisin määrätty. Keskenään samanluonteisissa töissä on määräyksiä ja ohjeita annettaessa pyrittävä yhdenmukaisuuteen, jos se haitatta käy päinsä.

41 §

Tämän virkasäännön mukaisesti kaupungissa oli pääasiassa virasto- tai muussa toimistotyössä olevien viranhaltijoitten kohdalla siirrytty niin sanottuun virastotyöaikaan. Virkasäännön määräys ja sen perusteella noudatettu käytäntö olivat muodostaneet niin sanotun kuntakohtaisen erityislaatuisen järjestelmän. Sittemmin tämän erityislaatuisen työaikajärjestelmän mukaista työaikaa oli sovellettu myös myöhemmin perustettuihin virkasuhteisiin ja myös osittain sellaisiin virkoihin, jotka eivät kaikilta osin olleet yksinomaan virasto- tai toimistotyötä. Näiden viimeksi mainittujen viranhaltijoiden kohdalla oli kysymys pitkään jatkuneesta vakiintuneesta työaikakäytännöstä.

Asioista oli neuvoteltu paikallisella tasolla 27.2.1980 ja keskusneuvottelut asiasta oli käyty 11.6.1980. Kun otettiin huomioon vuoden 1979 kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen yleisen osan 10 kohdan 2 momentti, siihen liittyvä pöytäkirjamerkintä ja kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen liitteen n:o 19 I luvun 7 §:n määräykset, oli Tampereen kaupunki menetellyt tahallisesti virkaehtosopimuslain ja voimassa olevan virkaehtosopimuksen vastaisesti tekemällä kaupungin palveluksessa olevien edellä mainittujen viranhaltijoiden etuja huonontavan päätöksen sekä työaika- että ruokailutaukoasiassa. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli asian yhteydessä laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Edellä olevilla perusteilla Akava on pyytänyt, että työtuomioistuin vahvistaisi riidan kohteena olevien viranhaltijoiden oikeuden noudatettuun työaika- ja ruokailutaukokäytäntöön sekä työaikariidan kohteena olevien viranhaltijoiden oikeuden erityislaatuisen järjestelmän mukaisen työajan ja työnantajan 20.8.1979 tekemän päätöksen mukaisen työajan välisen erotuksen mukaiseen palkkaukseen. Akava on edelleen pyytänyt, että Tampereen kaupunki tuomittaisiin hyvityssakkoon kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla virkaehtosopimuksen tahallisesta rikkomisesta ja kunnallinen sopimusvaltuuskunta sille kunnallisen virkaehtosopimuslain 11 §:n mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden rikkomisesta.

Työajan pituus sen sijaan oli virkaehtosopimuksella sovittava asia, ja työaikana ruokailu vaikutti tosiasiallisesti työajan pituuteen. Ruokailutauko oli toisaalta katsottu tarpeelliseksi muun muassa työsuojelullisista syistä ja työajan tehokkaan käytön kannalta. Kanteessa ei ollut edes väitetty, että siinä tarkoitetuilla viranhaltijoilla olisi virkaehtosopimuksen määräysten perusteella oikeus tai velvollisuus ruokailla työaikana. Kaupungin päätös ruokailutauon järjestämisestä ei ollut virkaehtosopimuksen vastainen. Se seikka, että ruokailutaukoa ei aikaisemmin ollut järjestetty, ei ollut esteenä ruokailutauon järjestämiselle myöhemmin. Mikäli kaupunki olisi sallinut viranhaltijoiden ruokailla edelleen työaikana, vaikka ruokailutauon järjestäminen oli mahdollista, olisi kunta menetellyt virkaehtosopimuksen vastaisesti. Kanteessa ei ollut edes väitetty, ettei viranhaltijoille virkatehtävien laatu huomioon ottaen voitaisi järjestää ruokailutaukoa.

1.10.1979 voimaan tulleeseen palkkaluokkien sijoittelun tarkistuksia koskevan virkaehtosopimuksen liitteen n:o 19 I luvun 7 § koski yksinomaan palkkahinnoittelun soveltamista. Toisin sanoen palkkahinnoittelun palkkaluokkamääräykset eivät alentaneet kenenkään viranhaltijan palkkaluokkaa siitä, mitä se oli ollut aikaisemmin virkaehtosopimuksen nojalla. Tämä liitteen määräys ei koskenut palkkahinnoittelun lisäksi muita palvelussuhteen ehtoja kuten esimerkiksi työaikaa tai ruokailutaukoa, joista ei 1.10.1979 voimaan tulleessa virkaehtosopimuksessa ollut edes määräyksiä. Edellä mainitulla määräyksellä ei näin ollen mitään merkitystä sovellettaessa virkaehtosopimuksen työaikaa ja ruokailutaukoa koskevia määräyksiä.

Tampereen kaupunki oli menetellyt asiassa virkaehtosopimuslain, virkaehtosopimuksen ja kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ohjeiden mukaisesti. Tampereen kaupunki ei näin ollen ollut tahallisesti rikkonut virkaehtosopimuslain ja virkaehtosopimuksen määräyksiä. Myöskään kunnallinen sopimusvaltuuskunta ei ollut asiassa rikkonut valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla kunnallinen sopimusvaltuuskunta on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Tampereen kaupunki on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Tampereen kaupungin vuoden 1968 virkasäännössä tarkoitettu niin sanottu erityislaatuinen järjestelmä koski vain pääasiallisesti virasto- ja muussa toimistotyössä toimivia viranhaltijoita, joista nyt esillä olevassa asiassa ei ollut kysymys. Kanteessa mainitut virat oli perustettu niin myöhään 1970-luvulla, etteivät ne voineet kuulua mainitun erityislaatuisen järjestelmän piiriin. Ruokailutaukoon nähden kaupunki toteutti työnantajan työnjohto-oikeutta, jota oli aina harkittava olosuhteet huomioon ottaen kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 28 §:n valossa. Tampereen kaupunki ei myöskään ollut rikkonut asiassa tahallisesti virkaehtosopimusta, sillä kaupunki oli noudattanut asiassa tehtyä virkaehtosopimusta, kunnallisen sopimusvaltuuskunnan asiassa antamia yleiskirjeitä ja ohjeita sekä järjestöjen ja kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimiston yhteisesti antamia soveltamisohjeita.

Edellä olevilla perusteilla Tampereen kaupunki on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Akava on kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja Tampereen kaupungin vastineiden johdosta lausunut, että virkaehtosopimukseen kirjattujen eri viranhaltijoita koskevien työaikamääräysten materiaalisesta sisällöstä ei oltu eri mieltä. Erimielisyyttä ei myöskään ollut siitä, että kunnan tai kuntainliiton asianomainen viranomainen totesi, voitiinko ruokailutauko järjestää vai eikö. Kysymys oli tältä osin vain siitä, että kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli halunnut estää paikallista työnantajaa tekemästä itsenäisesti päätös- tä ruokailutauon järjestämisestä. Sellaiset tapaukset, jolloin ruokailutaukoa ei voitu järjestää, olivat melko yleisiä. Virkaehtosopimuksen 28 § ei myöskään määritellyt niitä viranhaltijoita, joille tuli järjestää erityinen työaikaan kuulumaton ruokailutauko, vaan päätös oli tehtävissä virkaehtosopimuksen määräysten ja paikallisten olosuhteiden mukaisesti.

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen palkkahinnoitteluliitteen n:o 19 yleisten määräysten 11 §:n 2 momentilla oli merkitystä vain niiden viranhaltijoiden kohdalla, joiden osalta oli todettu olevan voimassa vuodelta 1968 peräisin oleva erityislaatuinen työaikajärjestelmä. Sen sijaan niiden viranhaltijoiden osalta, joihin oli sovellettu virastotyöaikaa vakiintuneen käytännön perusteella, ei tämän vakiintuneen työaika- ja ruokailutaukokäytännön noudattamisella voinut olla viranhaltijoiden palkkausta alentavaa vaikutusta. Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan näkemys siitä, että Akavan vaatimusten hyväksyminen johtaisi eräiden viranhaltijoiden palkkojen alentamiseen, oli virheellinen, koska edellä mainitun liitteen n:o 19 yleisten määräysten 11 §:n 2 momentti ei edellyttänyt viranhaltijan palkkauksen alentamista olemassa olevasta tasosta, vaan ainoastaan uuden kulloinkin voimassa olevan palkkahinnoittelun soveltamista 1-2 palkkaluokkaa alennettuna.

Akava ja kunnallinen sopimusvaltuuskunta ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen yleisen osan 10 kohdan 2 momentin varsinaisen tekstin mukaan säilytetään palvelussuhteen ehdot ennallaan vain sikäli kuin virkaehtosopimuksesta (tai momentissa mainitusta palkkaussopimuksesta, mistä nyt ei ole kysymys) ei muuta johdu. Kunnallisessa yleisessa virkaehtosopimuksessa on kuitenkin työajasta määräykset, jotka koskevat myös edellä mainittuja viranhaltijoita. Edellä mainitun palkkahinnoitteluliitteen I luvun 7 §, johon Akava myös on nojautunut, taas koskee vain mainitun liitteen aiheuttamia palvelussuhteen ehtojen muutoksia. Työtuomioistuin katsoo, ettei Akava ole esittänyt perustetta työajan määräytymiselle "erityislaatuiseen järjestelmään verrattavan pitkäaikaisen vakiintuneen työaikakäytännön" perusteella.

Sikäli kuin edellä tarkoitetut viranhaltijat ovat Tampereen kaupunginhallituksen henkilöstöjaoston 20.8.1979 tekemän päätöksen soveltamisen johdosta tehneet työtä yli sen työajan, jota heihin edellä sanotun mukaan on sovellettava, ja he kuuluvat kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen lisä- ja ylityön korvaamista koskevien määräysten soveltamispiiriin, on heillä oikeus näiden määräysten mukaiseen raha- tai aikakorvaukseen tehdystä lisä- ja ylityöstä, jolloin kuitenkin voidaan joutua ottamaan huomioon edellä mainitut virkaehtosopimusmääräykset kuntakohtaisen erityislaatuisen järjestelmän vaikutuksesta palkkaukseen.

Kanteessa on edelleen todettu, että siinä tarkoitettujen viranhaltijoiden oikeus ruokailuun työaikana on perustunut työjärjestykset vahvistaneen viranomaisen jo ennen kansanterveyslain voimaantuloa ja sen jälkeenkin tekemiin päätöksiin, joissa on vahvistettu viranhaltijan tekemä yksilöity ehdotus päivittäisen lepotauon järjestämisestä, kunnalliseen yleiseen virkaehtosopimukseen vuodelta 1971, Tampereen kaupungin virkasäännön määräyksiin vuodelta 1968 ja eräiden viranhaltijoiden, mm. hammaslääkäreiden osalta yli 30 vuotta jatkuneeseen käytäntöön. Näillä perusteilla oikeuden lepotaukoon on katsottu perustuvan joko kuntakohtaiseen erityislaatuiseen järjestelmään tai tällaiseen järjestelmään verrattavaan pitkäaikaiseen vakiintuneeseen työaikakäytäntöön.

Kun asia on myös työaikakysymyksen osalta ollut varsin tulkinnanvarainen, ei Tampereen kaupunki ole työtuomioistuimen mielestä rikkonut tältäkään osin virkaehtosopimusta tietensä eikä kunnallinen sopimusvaltuuskunta laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Vapaavuori, Äimälä, Kaski ja Salonen.

Tuomio oli yksimielinen.