Union dismissed for insufficient strike prevention efforts despite repeated calls for peace.

Ammattiosasto vastasi lakoista, työvauhdin hidastamisesta ja ylitöistä kieltäytymisestä, jotka työtaistelutoimenpiteenä olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta ja työntutkimusta koskeviin määräyksiin.

Asianomaisen työntekijäliiton ei katsottu laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan asiassa, koska liiton edustajat puhelinsoitoin ja paikalla käyden olivat useaan otteeseen kehottaneet työrauhan palauttamiseen.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton kesken 11.3.1980 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä. Mikäli tällöin syntyy erimielisyyttä käytettävästä suorituspalkkaustavasta tai sen mukaisesta hinnoittelusta, ratkaistaan asia työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä (kts. 30 §).

Mom. 2. Sellaisesta urakasta, jota varten ei ole kiinteää työhinnoittelua, sovitaan työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työntekijöiden välillä, joille urakkaa tarjotaan, mikäli mahdollista jo ennen työn alkamista yksikkö- eli urakkahinta.

Työntekijällä on tällöin oikeus saada välttämättömiä tietoja yksikköhinnan ja ansion laskemisen perusteista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 3. Ellei työntekijä suostu ottamaan hänelle tarjottua urakkaa, tehdään työ aikatyönä, josta maksetaan työntekijälle hänen perustuntipalkkansa.

Perusteettomasti älköön työntekijä hylätkö työehtosopimuksen mukaisesti hinnoiteltua urakkaa.

Mom. 4. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

III TYÖNTUTKIMUKSET

12 § Työntutkimukset

Mom. 1. Sopijapuolet toteavat menetelmöinnin ja työnmittauksen tuotantoa edistävän merkityksen sekä sen, että näitä suoritettaessa on noudatettava yleissopimuksen 7. kohdassa ja rationalisointisopimuksessa tarkoitettuja periaatteita. Kts. s. 90 ja 99.

Niillä työpaikoilla, joilla työnantaja käyttää työntutkimuksia, on työnantajan annettava työntekijöiden edustajille riittävä selvitys tutkimustavoista sekä siitä, miten niitä mahdollisesti sovelletaan työntekijöiden palkkaukseen.

Kun on kysymyksessä välittömästi työntekijän työhön kohdistuva työnmittaus, annetaan ennen tutkimisen aloittamista hänelle ilmoitus tästä ja sen tarkoituksesta.

Niillä työpaikoilla, joilla töiden hinnoittelu perustuu tarkkoihin työntutkimuksiin, joiden tarkkuuden ja tason liitot ovat yhteisesti todenneet ja hyväksyneet, sovitaan paikallisesti erillisten suurentavien välikertoimien käytöstä tutkituissa töissä.

Mom. 2. Silloin, kun työnmittauksen tuloksia käytetään suorituspalkkauksen hinnoittelun perusteena on yksikköhinnan perustaksi tulevan työn aika-arvon eli työarvon vastattava työpaikan todellisia työolosuhteita.

Mom. 3. Osastoilla, joissa työt hinnoitellaan yleensä työntutkimusten pohjalta, on työntekijöillä oikeus ehdottaa, että tietystä työstä suoritetaan työntutkimus siinä laajuudessa kuin se on tarpeen ko. työn hinnoittelun saattamiseksi työnmittaukseen pohjautuvaksi. Ellei työnantaja esitä perusteltua syytä toisenlaiseen ratkaisuun, on tarvittava tutkimus suoritettava ilman tarpeetonta viivytystä.

Jos on syntynyt erimielisyyttä työntutkimuksen perusteella määritetystä yksikköhinnasta ja tämän vuoksi työstä suoritetaan tarkistustutkimus, on luottamusmiehelle annettava mahdollisuus työpaikalla tutustua tarkistustutkimuksen yksityiskohtaiseen suoritustapaan ja tuloksiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn saannollisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtaistelut olivat kohdistuneet voimassa olevan työehtosopimuksen muun muassa palkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosaston edustajat työpaikalla eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työtaisteluiden estämiseksi, vaan olivat asettuneet tukemaan esitettyjä vaatimuksia. Ammattiosasto ei myöskään ollut toiminut työrauhan palauttamiseksi. Metallityöväen Liitto ei pyyntöjenkään jälkeen ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Työnantaja oli osaltaan pyrkinyt toimimaan solmittujen työehtosopimusten mukaisesti. Tilanne oli kiristynyt sen vuoksi, että työntekijät olivat kaikin tavoin yrittäneet vaikeuttaa työntutkimustoimintaa ja työmenetelmien kehittämiseen tähtääviä pyrkimyksiä. Esimerkkinä tästä oli vaatimus urakkahinnan lisäämisestä runsaasti kaksinkertaiseksi. Työntekijät olivat nimenomaisesti useaan otteeseen kieltäytyneet työehtosopimuksen edellyttämistä neuvotteluista ja riidan alistamisesta liittotasolle.

Ylityökiellon olemassaolo kävi ilmi ylityölaskelmasta lakkokaudelta, joka osoitti, että 2.6.-15.6.1980 oli tehty 182,8 tuntia, kun mainittuja viikkoja edeltävinä ja sen jälkeisinä palkkakausina ylitöitä oli tehty yli 1 000 tuntia. Ylityökiellon olemassaolosta oli pääluottamusmies itse ilmoittanut.

Edellä mainitulla perusteella Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on pyytänyt, että Metallityöväen Liitto ja Varkauden Metallityöväen Ammattiosasto tuomittaisiin hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

Metallityöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että tilanne työpaikalla oli kärjistynyt siitä syystä, että työnantaja oli ryhtynyt työaikatutkimuksien perusteella alentamaan tuubilämmönvaihtimien valmistuslinjalla suoritettavien töiden urakkapalkkoja. Työntekijät eivät olleet vaatineet urakkapalkkojen korottamista tai työnmittaustulosten käyttämisestä luopumista, vaan halunneet turvata entisen palkkansa ja esittäneet myös, ettei työnmittaustuloksia olisi sovellettu niin virheellisesti. Työntekijäpuoli oli pyrkinyt ratkaisemaan asian neuvotteluin 23.4. ja 23.6.1980 välisenä aikana. Yhteisymmärrykseen ei kuitenkaan ollut päästy.

Kantajan esittämät tiedot työnseisausten ajankohdista ja laajuudesta olivat oikeita. Työvauhdin hidastelemista oli ilmeisesti esiintynyt niissä töissä, joiden urakkapalkasta oli ollut erimielisyyttä. Työntekijät eivät olleet ammattiosastonsa esityksestä yksissä tuumin ja yleisesti kieltäytyneet ylitöistä. Tämä väite perustui ilmeisesti väärinkäsitykseen. Ammattiosaston edustajat olivat tehneet lain mukaisen kantansa selväksi sekä työnantajalle että työntekijöille heti, kun oli havaittu, että epäselvyyttä ylitöiden tekemisen suhteen oli työnantajapuolella syntynyt. Ylitöitä oli tehty jatkuvasti.

Ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto olivat pyrkineet selvittämään tilanteen neuvotteluin. Tähän työnantajalla ei ollut valmiutta. Tilanne oli kärjistynyt työtaisteluksi. Metallityöväen Liiton sekä ammattiosaston toimikunnan ja yleisjaoston työtaistelun tuomitsevat kannanotot olivat auttaneet luottamusmiehiä pyrkimyksissä ehkäistä ja lopettaa työtaistelut pikaisesti. Ammattiosaston työntekoon velvoittava kanta oli tehty selväksi työntekijöille. Työnteko olikin jatkunut normaalisti 13.6.1980 jälkeen, vaikka tilannetta ei muutoin ollutkaan saatu neuvotteluin palautetuksi normaaliksi. Asianomainen työnantajaliitto oli 22.5.1980 tehnyt käytännön mukaisen ilmoituksen työtaistelusta Metallityöväen Liitolle. Tällöin ei ollut mahdollista lähettää toimitsijaa Varkauteen. Ammattiosaston edustajia oli muistutettu työrauhan palauttamisvelvollisuudesta puhelimitse. Tämän jälkeen vastaavat yhteydenotot ja muistutukset oli hoidettu liitosta oma-aloitteisesti. Liitto oli lähettänyt edustajansa 18.6.1980 työpaikalle.

Edellä kerrotuilla perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Varkauden Metallityöväen Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

Lakot, työvauhdin hidastaminen ja ylitöistä kieltäytyminen ovat eräistä urakoinnissa olleista virheistä huolimatta kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkausta ja työntutkimusta koskeviin määräyksiin. Ammattiosastoa työpaikalla edustavat luottamusmiehet ja eräät ammattiosaston toimikunnan jäsenet, joiden toiminnasta ammattiosasto vastaa, ovat osallistuneet lakkoihin 23.5, ja 30.5.1980 ja ammattiosaston varapuheenjohtaja sitä paitsi 5.6.1980. Pääluottamusmies on osaltaan myötävaikuttanut tapahtuneeseen ylitöistä kieltäytymiseen. Ammattiosaston edustajat ovat toisaalta myötävaikuttaneet työtaistelutoimenpiteiden päättymiseen. Tätä ennen ovat ammattiosaston toimenpiteet työrauhan turvaamiseksi kuitenkin olleet työtuomioistuimen mielestä riittämättömiä.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton taholta on otettu työrauhahäiriöiden vuoksi yhteyttä Metallityöväen Liittoon 22.5.1980. Tällöin ja tämän jälkeen ovat Metallityöväen Liiton edustajat kehottaneet puhelimitse ja paikalla käyden useaan kertaan työrauhan palauttamiseen. Työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Metallityöväen Liitto olisi asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, Metallityöväen Liittoa vastaan tehdyt vaatimukset hyläten, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Varkauden Metallityöväen Ammattiosaston maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 5 500 markkaa ja korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saa Metallityöväen Liitto kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Tiitola, Kaski ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.