Labor court dismisses union claim that department heads must remain under technical staff collective agreement rules.

Ompelimon osastopäällikkö ja vaateviimeistelyosaston osastopäällikkö oli yrityksessä vuonna 1974 toimitetussa toimihenkilöiden tehtävien ryhmittelyssä luettu palkkasopimuksen vaativuusryhmään A kuuluviksi teknisiksi toimihenkilöiksi. Sittemmin työnantaja oli ilmoittanut, että osastopäällikkötasoiset toimihenkilöt luetaan ylempiin toimihenkilöihin kuuluviksi eikä heihin näin ollen enää sovelleta teknisiä toimihenkilöitä koskevia työehtosopimuksia, vaan he jäävät sopimusten soveltamisalan ulkopuolelle. Sanottuja kahta osastopäällikköä ei ollut pidettävä ylityönjohtajiin verrattavina runkosopimuksen mielessä ja työnantajalla oli siten ollut perusteet heidän ryhmittämiseen ylemmiksi toimihenkilöiksi.

Erimielisyysneuvottelu oli käyty viimeistään jutun esivalmistelun aikana.

Asianosaiset: Teknisten Liitto r.y. Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Virke Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Osapuolten välillä ajaksi 1.2.1979-28.2.1981 solmitussa palkkasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Tällä sopimuksella allekirjoittaneet liitot yhtyvät Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä tammikuun 31 päivänä 1979 allekirjoitettuun runkosopimukseen ja saattavat sen voimaan allekirjoittaneen työnantajaliiton osalta. 2 §

Ryhmittely

Teknisten toimihenkilöiden tehtävät ryhmitellään tämän sopimuksen liitteenä olevan ryhmittelyn mukaisesti (liite 1).

Jollei ryhmittelystä ole työpaikalla päästy yksimielisyyteen, on asia ratkaisun löytämiseksi siirrettävä liittojen kesken neuvoteltavaksi.

Liite _____

TUOTANTO- JA YLLÄPITOTÖIDEN JOHTO

Tähän lohkoon kuuluvat runkosopimuksen 1 §:n 2 kohdan tarkoittamat työnjohtotehtävissä olevat tekniset toimihenkilöt, runkosopimuksen 1 §:n pöytäkirjamerkintä 1:n tarkoittamat tekniset toimihenkilöt, työnjohdollisissa tehtävissä olevat rakennusmestarit, ne toimihenkilöt, joiden tehtävät ovat pääasiallisesti työnjohdollisia kuten varastonhoitajat tuotantoon liittyvissä varastoissa, päätoimiset työturvallisuusteknikot ja sellaiset runkosopimuksen tarkoittaman teknisen pätevyyden omaavat toimihenkilöt, jotka päätoimisesti ohjaavat, neuvovat ja opettavat teknisiä toimihenkilöitä sekä huoltoteknikot ja muut vastaavissa huoltotehtävissä olevat toimihenkilöt myös ATK:n huolto- ja korjaustehtävissä.

A. Johtaa työtä välillisesti alaistensa työnjohtajien ja mahdollisesti muiden teknisten toimihenkilöiden esimiehenä siten, että hänen työnjohdolliseen alaisuuteensa kuuluu useista osastoista muodostettu tehtäväkokonaisuus tai työnjohdollisen luonteen ja teknisen pätevyystason vaativuuden kannalta edelliseen rinnastettava itsenäisesti johdettu tuotantoyksikkö. Tehtävään voi liittyä myös muita kuin varsinaisiin työnjohtotehtäviin kuuluvia vastuita sekä välitöntä työnjohtoa.

Palkkasopimuksen 1 §:ssä mainitussa Suomen Työnantajain Keskusliiton (STK) ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton (STTK) solmimassa runkosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

1 §

SOPIMUKSEN ULOTTUVUUS JA SOVELTAMISALA

1. Tämän sopimuksen piiriin kuuluvat sopimukseen sidotun työnantajaliiton jäsenten palveluksessa olevat tekniset toimihenkilöt, joita ovat:

a) teknillisen koulun täydellisen tutkinnon suorittamisen kautta saavutetun teknikon oppiarvon omaavat henkilöt; b)teknikon tutkinnon suorittamisen jälkeen viranomaisen asianomaiselle antaman konemestarikirjan omaavat henkilöt; c)teknikon tutkinnon suorittamisen jälkeen rakennusmestareina olevat henkilöt; d) a- ja b-kohdissa mainittua teknillistä koulutusta täydellisemmän tutkinnon suorittaneet henkilöt ja e) teknisen pätevyyden käytännön kautta saavuttaneet henkilöt, jotka toimivat tämän sopimuksen tai sen liitteiden tahi eri alojen palkkasopimuksien tarkoittamissa teknisissa tehtävissä.

2. Teknisiä tehtäviä ovat erityisesti: työnjohtajien ja heihin verrattavien mestarien, varastonhoitajien tuotantoon liittyvissä varastoissa ja heihin verrattavien teknisten toimihenkilöiden

eri alojen palkkasopimuksissa mainittujen teknisten toimihenkilöiden ja edellä mainittuihin tehtäviensä puolesta rinnastettavien toimihenkilöiden tehtävät.

3. Tämän sopimuksen piiriin kuuluvat lisäksi henkilöt, jotka vakinaisesti toimivat työnantajan edustajana työntekijöihin nähden ja jotka työnantajalle kuuluvaa oikeutta ja valtaa käyttäen jakavat, johtavat, valvovat tai tarkkailevat työtä ottamatta säännöllisesti osaa itse työhön tai vaikkakin säännöllisesti mutta kuitenkin suhteellisen pienen osan työajastaan käyttävät muiden kuin tekniselle toimihenkilölle varsinaisesti kuuluvien töiden suorittamiseen, eivätkä milloinkaan osallistu työntekijäin urakka-ansioihin.

4. Milloin syntyy epäselvyyttä 1-3 momenttien tulkinnasta tai toimihenkilöiden kuulumisesta tämän sopimuksen piiriin, on asia pyrittävä selvittämään tämän sopimuksen neuvottelujärjestystä noudattaen.

Pöytäkirjamerkintöjä:

1. Sopijapuolet toteavat, että edellä 2 momentissa tarkoitettuihin työnjohtajiin kuuluvat myös ylityönjohtajat ja ylimestarit sekä heihin verrattavat.

33 §.

NEUVOTTELUJÄRJESTYS

2. Jos tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, josta tekninen toimihenkilö ja työnantaja eivät ole voineet sopia keskenään ja josta paikalliset neuvottelut eivät johda yksimielisyyteen, on asia siirrettävä asianomaisten liittojen käsiteltäväksi.

5. Neuvotteluista on jommankumman osapuolen niin vaatiessa laadittava pöytäkirja tai erimielisyysmuistio, joka kummankin osapuolen on allekirjoitettava. Asiakirjassa on lyhyesti mainittava erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Pöytäkirja tai erimielisyysmuistio on laadittava viikon kuluessa neuvottelun päättymisestä.

6. Jolleivät edellä 2 momentissa mainitut neuvottelut johda tulokseen, voi jompikumpi asiapuolista jättää asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut asiat voivat asianomaiset liitot, oltuaan asiasta yksimieliset, siirtää keskusliittojen välillä neuvoteltaviksi.

STK:n ja STTK:n yhteisesti antamissa runkosopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun ohessa:

1 §. SOPIMUKSEN ULOTTUVUUS JA SOVELTAMISALA

A. soveltamisalasta yleensä

Runkosopimuksen soveltamisala on tehtäväkohtainen.

Runkosopimusta sovelletaan toimihenkilöön, jonka pääasialliset tehtävät kuuluvat runkosopimuksessa tarkoitettuihin. Runkosopimuksen soveltamisalan tehtäväkohtaisuudesta johtuu, ettei henkilön koulutustasolla, annetulla tehtävänimikkeellä tai palkanmaksutavalla ole sinänsä ratkaisevaa merkitystä tulkittaessa kysymystä, kuuluuko henkilö runkosopimuksen soveltamisalaan. Ainoa runkosopimuksen soveltamisalaan liittyvä yleispiirreon tehtävien tekninen luonne tai niiden liittyminen tuotantoon.

Ensimmäisessä momentissa luetellut koulutuksen tai vastaavan pätevyyden omaavat tekniset toimihenkilöt kuuluvat näin ollen runkosopimuksen piiriin edellyttäen, että he myös toimivat runkosopimuksen tai sen liitteiden tahi eri alojen palkkasopimuksien tarkoittamissa tehtävissä.

Toisessa momentissa oleva tehtäväluettelo ei ole tyhjentävä. Luetteloa täydentävät 1 §:n pöytäkirjamerkinnät ja soveltamisohje sekä palkkasopimusten ryhmittelymääritelmät omine soveltamisohjeineen.

B. Ylärajanveto

Runkosopimuksen soveltamisalalla ei ole koulutuksellista ylärajaa. Mikäli toimihenkilöllä on suurempi koulutuksellinen pätevyys kuin hänen tehtävänsä varsinaisesti edellyttäisivät, kuuluu hän silti runkosopimuksen piiriin, jos hän pääasiallisesti hoitaa runkosopimuksessa tarkoitettuja tehtäviä.

Ylärajanvetoon liittyy myös ensimmäinen pöytäkirjamerkintä, jonka mukaan runkosopimusta sovelletaan myös ylityönjohtajiin ja ylimestareihin sekä heihin verrattaviin. Tulkittaessa, ketkä ovat ylimestariin verrattavia, tulee henkilölle annetusta tehtävänimikkeestä riippumatta verrata hänen asemaansa normaaliin ylimestarin asemaan, - katso myös ryhmittelymääritelmien soveltamisohjeita, työnjohtolohko, kohta 1.

STK:n ja STTK:n kesäkuussa 1971 julkaisemassa teknisten toimihenkilöiden ryhmittelymääritelmien soveltamisoppaassa sanotaan muun ohessa:

I TUOTANTO- JA YLLÄPITOTÖIDEN JOHTO

Lohkon alkuteksti:

"Tähän lohkoon kuuluvat runkosopimuksen 1 §:n 3 momentin tarkoittamat työnjohtotehtävissä olevat tekniset toimihenkilöt, runkosopimuksen 1 §:n pöytäkirjamerkintä 1:n tarkoittamat tekniset toimihenkilöt, työnjohdollisissa tehtävissä olevat rakennusmestarit, ne toimihenkilöt, joiden tehtävät ovat pääasiallisesti työnjohdollisia kuten varastonhoitajat tuotantoon liittyvissä varastoissa, päätoimiset työturvallisuusteknikot ja sellaiset runkosopimuksen tarkoittaman teknisen pätevyyden omaavat toimihenkilöt, jotka päätoimisesti ohjaavat, neuvovat ja opettavat teknisiä toimihenkilöitä tai työntekijöitä sekä huoltoteknikot ja muut vastaavissa huoltotehtävissä olevat toimihenkilöt myös ATK:n huolto- ja korjaustehtävissä."

Kuten aikaisemminkin on työnjohtajien uudessa nimikkeistössä ryhmittelyperusteena mm. se, onko työnjohto välitöntä vai välillistä. Ryhmä A edustaa välillistä työnjohtoa, ryhmä B sekä välillistä että välitöntä työnjohtoa ja ryhmät C, D ja E välitöntä työnjohtoa. Tämän pääsäännön puitteissa voi ryhmään C kuuluvalla työnjohtajalla poikkeuksellisesti olla oman välittömän työnjohtotehtävänsä rinnalla myös esimiesasema samalla osastolla olevaan työnjohtajaan nähden. Vastaavasti ryhmään A kuuluvalla työnjohtajalla voi välillisen työnjohtotehtävän ohella olla välitönkin työnjohtotehtävä.

Työnjohtajalohkon puitteissa ryhmiteltävät

muut tekniset toimihenkilöt:

Työnjohtajalohkon alkutekstissä luetellaan eräitä runkosopimuksen 1 §:n 1 momentissa esiintyviä teknisiä toimihenkilöitä. Yhteistä näille varsin erilaisille toimihenkilöryhmille on, että heidät on ryhmiteltävä työnjohtaja-asteikkoa käyttäen. Näiden henkilöiden ryhmitteleminen voi luonnollisesti olla vaikeata jo sen vuoksi, että työnjohtajia koskevien ryhmittelyperusteiden käyttäminen ei ehkä aina ole mahdollista. Tehtävien yleinen vaativuustaso ja sen edellyttämä ammattipätevyys voitaneen kuitenkin määritellä useimmissa tapauksissa.

1. YLITYÖNJOHTAJIIN JA YLIMESTAREIHIN

VERRATTAVAT

Tämä lisäys, joka sisältyy myös runkosopimuksen 1 §:n 2 momentista olevaan pöytäkirjamerkintään, tarkoittaa lähinnä sitä, ettei tekniselle toimihenkilölle annettu nimitys sinänsä ratkaise ryhmittelykysymystä. Nimityksistä riippumatta on näin ollen tarkasteltava, onko yksittäistapauksessa kysymys ylityönjohtajaan verrattavasta teknisestä toimihenkilöstä, jolloin vertailu on suoritettava asianomaisten tehtävien perusteella. Koska tämä kysymys liittyy läheisesti myös ylärajanvetoon, on huomattava, ettei sanotulla pöytäkirjamerkinnällä ole tarkoitettu runkosopimuksen soveltamisalan laajentamista ylempiin toimihenkilöihin kuten käyttöpäälliköihin, varastopäälliköihin, käyttöpäällikön apulaisiin tai osastopäälliköihin, elleivät ole ylityönjohtajaan verrattavassa asemassa. Pöytäkirjamerkinnällä on haluttu korostaa sitä, ettei runkosopimuksen alaisuuteen kuuluvaa tehtävää voida pelkällä nimikkeen antamisella saattaa runkosopimuksen ulkopuolelle.

TYÖNJOHTAJA A

PUUNJALOSTUSTEOLLISUUS

SELLULOOSATEHDAS

Johtaa ja valvoo alaistensa työnjohtajien (7) kautta välillisesti koko selluloosatehtaan tuotanto-ohjelman läpiviemistä ennalta laaditun ohjelman puitteissa. Vastaa työvoiman oikeasta käytöstä.

Välittömään työnjohtoon kuuluu päivämiesryhmä. Osallistuu työntekijöiden työhönottoon (työhön- ottokonttorin välityksellä) sekä koulutukseen. Lähimmät suoranaiset esimiehet ovat selluloosatehtaan käyttöinsinöörit, joille vastaa tehtävästään.

Tehtävä on täysin itsenäinen annetun ohjelman puitteissa. Alaisia teknisiä toimihenkilöitä on 7 työnjohtajaa, joista 4 vuoromestaria, 3 päivämestaria, 2 varavuoromestaria ja 213 työntekijää, joiden tehtävät huomattavalta osalta ovat vaativaa ammattityötä, kuten koneenhoitajat ja valkaisijat yms. Valvonta-alueena on koko selluloosatehdas, johon mm. kuuluu pesemö, lajittamo ja kuivauskonesali. Tehtävä on työnjohdollisesti keskitasoa vaikeampi sen johdosta, että tehtävä vaatii runsaasti itsenäisiä ratkaisuja.

Tehtävän hoitaminen vaatii pitkälle kehitetyn koneellisen ja automatisoidun tuotannon vuoksi teknistä koulutusta ja monivuotista kokemusta taikka käytännön kokemuksen kautta saavutettua vastaavaa teknistä pätevyyttä. Tehtävään liittyy vastuu tuotantovälineistä sekä jossain määrin myös materiaalista.

TYÖNJOHTAJA A

TEKSTIILITEOLLISUUS

PYÖRÖSUKKANEULOMO

Johtaa ja valvoo osastonsa työtä alaisiaan työnjohtajia apuna käyttäen. Vastaa pyörösukkaneulomon tuotannosta asetettujen tavoitteiden mukaan. Huolehtii työvoimatarpeesta ja työvoiman taloudellisesta käytöstä. Vastaa tuotteiden laadusta asetettujen normien mukaisesti. Tehtäviin kuuluu myös vastuu raaka-aineiden taloudellisesta käytöstä. Lisäksi tehtäviin kuuluu huolehtia uusien työntekijöiden koulutuksesta sekä suorittaa urakoinnin- ja palkankehityksen valvontaa.

Työnjohtotehtävä on välillinen, mutta siinä esiintyy kuitenkin vähäisessä määrin välitöntä työnjohtoa. Lähin esimies on isännöitsijä tai tuotantopäällikkö. Tehtävä on suhteellisen itsenäinen asetettujen tavoitteiden puitteissa.

Alaisia teknisiä toimihenkilöitä on 8 työnjohtajaa ja 2 tehdaskonttoristia. Alaiset työntekijät luetaan kahteen ryhmään, joista toisessa on 40 laitosmiestä, laitosmiesoppilasta ja korjaushenkilöä. Näiden työntekijöiden oppiaika on useita vuosia, minkä vuoksi heidän työnsä vaativuusastetta pidetään korkeana. Toiseen ryhmään kuuluu 45 neulojaa, mittaajaa ja langanjakajaa yms. Näiden työntekijöiden työn vaativuusastetta pidetään keskinkertaisena tai sitä hiukan korkeampana.

Valvonta-alueena on pyörösukkaneulomo.

Tehtävä on työnjohdollisesti vaikea, mikä johtuu tuotevalikoiman runsaudesta ja monikonekäytöstä. Tuote valmistetaan osastolla hyvin pitkälle alkaen langasta ja päätyen raakasukkaan. Myös se seikka, että osasto osittain työskentelee jatkuvassa 3-vuorotyössä, on omiaan lisäämään tehtävän työnjohdollista vaikeutta. Osastolla on myös aikapalkalla työskenteleviä työntekijöitä. Monipuolisen tuotannon ajoittamiseen liittyy omat ongelmansa, minkä lisäksi tehtävä edellyttää monityyppisten koneiden tuntemista.

Tehtävän hoitaminen vaatii teknillisen koulun suorittamista taikka käytännön kokemuksen kautta saavutettua vastaavaa teknistä pätevyyttä. Huomiion ottaen osaston koneiston eri konetyyppien suuren määrän tehtävä on ammattitaidollisesti erittäin vaativa. Lisäksi tuotevalikoima on vaihteleva ja sisältää mallien ja raaka-aineiden suhteen suuren määrän erilaisia tuotteita. Tehtävään kuuluva taloudellinen vastuu materiaalihaaskiomäärälle ja varaosien kulutuksesta on määritelty erikseen.

Runkosopimuksen ulottuvuudesta ja soveltamisalasta oli määräykset sopimuksen 1 §:ssä, jonka määräyksiä oli tarkennettu runkosopimuksen soveltamis- ohjeissa olevilla sopimuksen ulottuvuutta ja soveltamisalaa koskevilla edelle jäljennetyillä määräyksillä. Soveltamisohjeissa viitattiin myös teknisten toimihenkilöiden ryhmittelymääritelmien soveltamisohjeisiin.

Pöllänen toimi ompelimon esimiehenä. Hänen alaisinaan oli viisi työnjohtajaa ja kolme työnopastajaa sekä noin 130 työntekijää. Hänen tehtäviinsä kuului johtaa ja valvoa osastonsa työtä työnjohtajia ja muita alaisiaan apuna käyttäen, vastata osaston tuotannon toteutumisesta tuotantosuunnitelmien ja tavoitteiden mukaisesti, huolehtia kone- ja työvoimakapasiteetin mielekkäästä käytöstä, hoitaa osaston henkilöstöasioita henkilöstöpolitiikan mukaisesti, huolehtia alaisten ammattitaidon ylläpidosta yhdessä koulutuspäällikön kanssa, valita työntekijät yhdessä henkilöstöasiainhoitajan kanssa, laskea työntekijöiden työpalkkojen osalta budjetti ja tehdä pyydettäessä esityksiä alaistensa palkkaratkaisuihin. Itsenäinen päätäntävalta hänellä oli työntekijöiden valinnan osalta. Sen sijaan konehankintoihin, poikkeamiin tuotantosuunnitelmista, alaisten palkkoihin ja erilliskorvauksiin, alaisten ja omaan koulutukseen sekä toimihenkilöiden valintaan oli etukäteen saatava esimiehen hyväksyminen. Esimies oli tuotannonjohtaja.

Pankolainen toimi vaateviimeistelyosaston esimiehenä. Hänellä oli alaisinaan kaksi työnjohtajaa ja yksi työnopastaja sekä noin 80 työntekijää. Hänen tehtäviinsä kuului johtaa ja valvoa osastonsa työtä työnjohtajia ja muita alaisiaan apuna käyttäen, vastata tuotannosta sovittujen tavoitteiden mukaan, huolehtia tarvittavasta kone-, laite-, materiaali- ja työvoimatarpeesta ja näiden resurssien mielekkäästä käytöstä, valvoa ja vastata osastollaan henkilöstöpolitiikan ja henkilöstöasioiden hoidon toteutumisesta, valvoa ja edistää työnantajan etua osaston esimiehenä ja toimia erillistehtävissä. Esimies oli tuotannonjohtaja.

Erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti 28.1. ja 11.2.1980 ja liittojen välillä 14.3. ja 23.5.1980. Näissä neuvotteluissa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä.

Edellä olevan perusteella kantajaliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Virke Oy on velvollinen soveltamaan runkosopimusta ja vaatetus- alan palkkasopimusta Pölläseen ja Pankolaiseen.

Itse asiasta vastaajaliitto on lausunut, että esillä oleva erimielisyys runkosopimuksen soveltamisesta Virke Oy:ssä oli aktualisoitunut sen jälkeen, kun laki yhteistoiminnasta yrityksissä oli astunut voimaan 1.7.1979. Tämän lain mukaisen yhteistoimintaorganisaation luominen oli edellyttänyt yrityksissä henkilöstöryhmien määrittelyä. Laissa tarkoitettiin henkilöstöryhmällä työehtosopimuskäytännön mukaisia henkilöstöryhmiä. Lain esitöiden mukaan lakia laadittaessa oli lähtökohtana pidetty sitä, että henkilöstöryhmiä oli neljä: työntekijät, konttoritoimihenkilöt, tekniset toimihenkilöt ja ylemmät toimihenkilöt. Työnantajan velvollisuutena oli määrätä lain ja sopimusten mukaan, mihin henkilöstöryhmään henkilöt yrityksessä kuuluivat. Määritellessään tältä pohjalta henkilöstöryhmiä työnantaja oli todennut, että kun otettiin huomioon osastopäälliköiden Pölläsen ja Pankolaisen hoitamat tehtävät ja heidän organisatorinen asemansa yrityksessä, he kuuluivat ylempien toimihenkilöiden henkilöstöryhmään.

Ennen yhteistoimintalain voimaantuloa ei yrityksessä ollut ollut käytännön tarvetta määritellä näiden henkilöiden osalta sitä, olivatko he ylempiä vai teknisiä toimihenkilöitä. Työnantaja oli pitänyt Pölläsen ja Pankolaisen tehtäviä tyypillisinä ylempien toimihenkilöiden tehtävinä myös ennen yhteistoimintalain voimaantuloa. Työnantajan käsityksen mukaan myös nämä henkilöt olivat itse ymmärtäneet tehtäviensä ja asemansa perusteella olevansa ylempiä toimihenkilöitä. Heidän työsuhteensa ehdot olivat määräytyneet yksilöllisen työsuhdepolitiikan mukaisesti eikä heihin ollut käytännössä sovellettu runkosopimuksen palkka- ja muita työsuhteen ehtoja. Heidän työsuhteensa ehdot olivat olleet runkosopimuksen ehtoja paremmat. He eivät olleet myöskään aikaisemmin vaatineet runkosopimuksen soveltamista heihin.

STK:n ja STTK:n välillä solmittu runkosopimus ja sen liitteenä oleva palkkasopimus määrittelivät teollisuuden piirissä työskentelevien teknikoiden, työnjohtajien ja näihin verrattavien teknisten toimihenkilöiden työsuhteiden ehdot. Runkosopimuksen 1 §:ssä oli määritelty tehtävät, joissa työskenteleviin henkilöihin sopimusta sovellettiin. Kaikki muut määräykset, kuten esimerkiksi ryhmittelymääritelmät, oli sovittu mainitun pykälän puitteissa, eikä niillä voitu nostaa sopimuksen soveltamisen ylärajaa korkeammalle tasolle kuin runkosopimuksen 1 §:ssä oli määritelty.

Runkosopimuksen soveltamisalaa ja ulottuvuutta yksittäistapauksessa määriteltäessä oli aina lähtökohtana se tehtävä, mitä ao. henkilö hoiti. Tehtävän tuli olla luonteeltaan runkosopimuksen mielessä tekninen, ja kun oli kysymys sopimuksen ylärajasta, tehtävän tuli olla vaativuudeltaan runkosopimuksen 1 §:ssä tarkoitettua tasoa.

Tehtävät, joista haastehakemuksessa oli kysymys, olivat tosin tuotantoon liittyviä, mutta ne olivat, paitsi runkosopimuksen tarkoittamia tehtäviä oleellisesti vaativampia, lisäksi myös hallinnollisia ja teknistaloudellisia eli tyypillisiä ylempien toimihenkilöiden tehtäviä. Näitä tehtäviä hoitavat henkilöt eivät siten kuuluneet runkosopimuksen soveltamisalan piiriin.

Haastehakemuksessa ja liittojen välillä laaditussa erimielisyysmuistiossa oli kantajan taholta esitetty Pölläsen ja Pankolaisen tehtäväluettelot. Ne eivät vastanneet työnantajapuolen näkemystä toimien sisällöstä. Yrityksessä työnantaja määräsi, mitä tehtäviä henkilö suoritti ja sen mukaisesti mitä toimenkuvaus sisälsi. Työnantajan mielestä Pölläsen ja Pankolaisen tehtävät olivat olennaisesti kantajan esittämiä tehtäviä vaativampia. Pölläsen toimen tarkoitus voitiin määritellä siten, että hän vastasi siitä, että ompelimo yrityksen suurimpana tuotanto-osastona tuotti laadullisesti moitteettomia vaatteita kilpailukykyisin hinnoin. Kilpailukyky oli mitattavissa vertaamalla osastoa kotimaisiin ja ulkomaisiin vastaavanlaisiin osastoihin. Pankolaisen tehtävänä taas oli vastata siitä, että vaateviimeistelyosasto pystyi taloudellisesti ja erityisesti laadusta huolehtien käsittelemään valmistuksesta tulevan tuotannon. Osasto oli vastuussa siitä, että tuotteet täyttivät viimeistelyn osalta asiakkaiden vaatimukset.

Pölläsen ja Pankolaisen tehtäville oli lisäksi tyypillistä se, että heidän tehtäviinsä ei kuulunut välitöntä työnjohtoa. Sekä Pöllänen että Pankolainen toimivat työnantajansa edustajana oman osastonsa johdossa. Kumpikin joutui työnantajan edustajana tekemään päätöksiä ja ottamaan vastuun osastoansa koskevista taloudellisista ratkaisuista. Nämä ratkaisut olivat heidän osaltaan merkitykseltään huomattavasti laajempia kuin palkkasopimusten ryhmittelymääritelmissä tarkoitettiin. Tällainen vastuu oli tyypillistä ylemmän toimihenkilön työlle. Lisäksi Pölläsen ja Pankolaisen työhön ja työolosuhteisiin liittyi piirteitä, jotka erottivat heidät teknisistä toimihenki- löistä. Heidän työnsä sisälsi selvän vastuualueen, jonka puitteissa heillä oli suuri toimintavapaus, ja heidän työaikansa oli 7,5 tuntia päivässä kuten kaikilla yrityksen ylemmillä toimihenkilöillä, kun taas teknisten toimihenkilöiden työaika oli 8 tuntia.

Pöllänen ja Pankolainen osallistuivat kansainvälisille tekstiili- ja vaatetuskonemessuille eri puolilla maailmaa. Tämä oli tärkeätä sen vuoksi, että heidän tehtävänään oli oman osastonsa osalta seurata alan kansainvälistä kehitystä ja ylläpitää osastonsa kilpailukykyä sekä osallistua yrityksen johdon kanssa kone- ja laitehankintoja koskevaan päätöksentekoon. Pöllänen ja Pankolainen osallistuivat tehtäviensä vuoksi useisiin kokouksiin ja neuvotteluihin, joihin yrityksessä osallistui ainoastaan ylempiä toimihenkilöitä, minkä lisäksi he olivat osallistuneet useisiin yrityksen sisäisiin työryhmiin yrityksen johtoon kuuluvina. Edellä mainitut tekijät olivat ylemmän toimihenkilön työn ominaispiirteitä. Tämän vuoksi Pöllänen ja Pankolainen olivat ylempiä toimihenkilöitä ja siksi heille oli myös uskottu tähän asemaan liittyvä vastuu ja päätöksentekovalta.

Teknisten Liiton pyrkimyksenä olikin nähtävä sen halu vakiintuneiden sopimuskenttärajojen muuttamiseen. Tähän se oli pyrkinyt jo pitkään työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä ja pyrki nyt samaan tavoitteeseen voimassa olevan sopimuksen tulkintakäytännön muuttamisella.

Virke Oy:ssä jako ylempien toimihenkilöiden ja teknisten toimihenkilöiden osalta oli selvä. Haastehakemuksessa mainittujen henkilöiden töitä vastaavia töitä tekevät henkilöt olivat myös ylempiä toimihenkilöitä. Nämä henkilöt eivät olleet myöskään vaatineet runkosopimuksen piiriin pääsemistä. Virke Oy:n Orimattilan tuotantolaitoksilla oli noin 550 työntekijää ja toimihenkilöä. Ylempiä toimihenkilöitä heistä oli 18. Tämä määrä oli aivan normaali vastaavankokoisissa vaatetusalan ja myös muun teollisuuden yrityksissä. Kanteen hyväksyminen johtaisikin sellaiseen luonnottomaan tilanteeseen, että Virke Oy:ssä ja muissa vaatetusteollisuuden vastaavankokoisissa yrityksissä ei olisi ylempiä toimihenkilöitä yrityksen johdon ja teknisten toimihenkilöiden välissä lainkaan.

Koulutuksella ei ollut merkitystä runkosopimuksen soveltamisalan määrittelyssä. Teollisuudessa toimikin ylemmän toimihenkilön tehtävissä tai yritysjohdossa arviolta noin 8 0 sellaista henkilöä, joilla oli teknikkotason tai sitä alemman tason peruskoulutus.

Pöllänen ja Pankolainen olivatkin urallaan edetessään toisaalta kokemuksen ja pätevyyden kasvaessa sekä toisaalta yrityksen toiminnan laajentumisen mukanaan tuomien vastuiden kasvun myötä siirtyneet työntekijäsopimusten piiristä runkosopimuksen piiriin ja edelleen ylemmiksi toimihenkilöiksi. Tällainen kehitys ei ollut sinänsä mitenkään harvinaista teollisuudessa. Vuosittain noin 300 teknistä toimihenkilöä siirtyi runkosopimuksen piiristä ylemmiksi toimihenkilöiksi.

Edellä esitetyillä perusteilla vastaajaliitto on pyytänyt, että työtuomioistuin hylkäisi kanteen kokonaisuudessaan ja velvoittaisi kantajaliiton korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.

Jutun esivalmistelun aikana 3.-4.3.1981 on asiassa käyty muistioneuvottelut Teknisten Liiton ja Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton välillä.

Virke Oy on ollut työtuomioistuimessa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on, todeten että asiasta on viimeistään jutun esivalmistelun aikana käyty loppuun runkosopimuksen 33 §:n mukaiset neuvottelut, tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Virke Oy:n Orimattilan tehtailla palvelevat osastopäälliköt Terttu Pöllänen ja Meeri Pankolainen, joista edellinen toimii ompelimon ja jälkimmäinen vaateviimeistelyosaston päällikkönä, ovat yrityksessä vuonna 1974 toimitetussa toimihenkilöiden tehtävien ryhmittelyssä luettu palkkasopimuksen vaativuusryhmään A kuuluviksi teknisiksi toimihenkilöiksi. Sittemmin helmikuussa 1980 työnantaja on ilmoittanut, että osastopäällikkötasoiset toimihenkilöt, Pöllänen ja Pankolainen muiden mukana, luetaan siitä alkaen ylempiin toimihenkilöihin kuuluviksi eikä heihin näin ollen enää sovelleta teknisiä toimihenkilöitä koskevia työehtosopimuksia, vaan he jäävät sopimusten soveltamisalan ulkopuolelle.

Asiassa on jäänyt epäselväksi, missä määrin Pölläsen ja Pankolaisen tehtävät ovat muuttuneet aikaisempaa vastuullisemmiksi. Toimihenkilön siirtyminen teknisestä toimihenkilöstä ylemmäksi toimihenkilöksi on käytännössä toisaalta ollut luonnollinen tie henkilön urakehitykselle.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Pöllästä ja Pankolaista ei ole pidettävä ylityönjohtajiin verrattavina runkosopimuksen mielessä ja että työnantajalla on siten ollut perusteet Pölläsen ja Pankolaisen ryhmittämiseen ylemmiksi toimihenkiliöiksi, minkä vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä Teknisten Liiton kanteen. Asian laatuun nähden Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto saa kärsiä oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Parkkinen, Sariola, Kaski ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.