Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
TT:1981-13 AI generated

Labor court orders employer to pay union damages for breach of collective agreement regarding foreign work costs.

Case Number TT:1981-13
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The labor court ordered Perusyhtymä Oy to pay a compensation fine of 600 marks to the Building Workers' Union for breaching the construction industry collective agreement. While the employer argued that no cost differential existed between the foreign site and Finland, the court found the employer failed to demonstrate knowledge of the specific work performed. The court held that the employer's union breached its supervisory duty by not monitoring the unauthorized work, justifying the damages award.

Legislator headnote

AI generated

Section 7 of the Collective Agreements Act; where an employer fails to monitor work outside the collective agreement's scope despite prior requests, it constitutes a breach entitling the union to damages.

Keywords

AI generated
collective agreement breach foreign work costs supervisory duty compensation fine labor court ruling union damages unauthorized work

Cited Legislation

AI generated
Section 7 of the Collective Agreements Act
AI generated
labour_1981_129
Employer fined for breaching collective agreement on rest and meal facilities; union's monitoring duty not proven.
labour_1984_70
Employer fined for delaying work restart after strike; union members exempted due to limited supervisory capacity.
labour_1992_4
Construction company fined for social facility violations; union's monitoring breach claim dismissed due to prompt remediation.
labour_2015_28
Court orders employer to pay fines for collective agreement breach due to insufficient deck crew cleaning staff.
labour_1988_104
Labor court orders employer to pay fine for breach of collective agreement but dismisses union's claim regarding union member scope.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työehtosopimus edellytti työntekijälle ulkomaisessa työkohteessa maksettavaksi erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvausta siltä osin kuin ne ylittävät vastaavat kustannukset kotimaassa. Rakennusliike oli suorittanut ulkomaisessa työkohteessa rakennusalan työehtosopimuksen piiriin kuuluvaa työmaaparakkien kokoamista huolimatta siitä, ettei työntekijäliitto ollut antanut siltä pyydettyä suostumusta tähän ennen varsinaista urakkaa tehtävään työhön. Työnantaja tuomittu hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajaliitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. ja Perusyhtymä Oy

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 21.4.1980 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

VI ERINÄISIÄ KORVAUKSIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

20 §

1. Milloin työkohde sijaitsee Suomen rajojen ulkopuolella, työsuhteessa noudatetaan Suomen työoikeutta ja työntekijän sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä sekä rakennusalan kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta niin kuin Suomen alueella suoritettavassa työssä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Työntekijälle maksetaan, paitsi työehtosopimuksessa määrättyä palkkaa, myös erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvausta siltä osin kuin ne ylittävät vastaavat kustannukset kotimaassa. Korvauksen suuruudesta on sovittava Rakennustyöläisten Liiton kanssa kussakin tapauksessa erikseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Perusyhtymä Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että esisopimus Viipurissa sijaitsevan Intourist-hotellin rakentamisesta oli solmittu 4.7.1980. Varsinainen urakkasopimus oli allekirjoitettu 26.8.1980. Työnantajapuoli oli ottanut yhteyttä Rakennustyöläisten Liittoon jo 5.8.1980 tehden tuolloin oman ehdotuksensa työmaalla noudatettaviksi työehdoiksi. Asian vireille tullessa työtuomioistuimessa ei varsinaisia urakkasopimuksen tarkoittamia töitä hotellityömaalla ollut aloitettu. Tilaajan velvoitteisiin kuului urakkasopimuksen mukaan tarvittavien pohjatutkimusten ja koepaalutusten teko, koska tilaaja toimitti työssä aikanaan tarvittavat teräsbetonipaalut. Kun tilaajalla ei ollut käytettävissään koepaalutukseen soveltuvaa konetta, oli sovittu, että urakoitsija teki eri sopimuksen perusteella 20 paalun koepaalutuksen. Tämä työ ei kuulunut talonrakennusalan työehtosopimuksen piiriin.

Sanotuilla perusteilla vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että työehtosopimuksen mukaiseen sopimisvelvoitteeseen sisältyi muutakin kuin päivärahasta sopiminen. Liitto oli vaatinut päivärahan suuruudeksi neuvotteluissa 15 ruplaa. Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenyhdistyksen Putkijohtotyönantajainliitto r.y:n ja Rakennustyöläisten Liiton välillä solmitussa putkijohtoalan työehtosopimuksessa päiväraha oli juuri 15 ruplaa. Samoin metalliteollisuuden työehtosopimuksessa päivärahan suuruudeksi oli sovittu 15 ruplaa. Saman suuruisen päivärahan vaatiminen rakennustyöläisille ei ollut kohtuutonta. Työnantajapuolen edustajat olivat useasti pyytäneet lupaa aloittaa työmaalla aidan pystytystyötä, mutta Rakennustyöläisten Liitto ei ollut suostunut siihen.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Perusyhtymä Oy ovat vielä lausuneet, että työehtosopimuksen sanamuodon mukaan kustannusten korvaukset oli maksettava vain silloin kun komennusmaan kustannukset ylittivät Suomen tason. Kun tällaista erotusta ei syntynyt, ei työnantajalla ollut myöskään velvollisuutta sopia. Rakennustyöläisten Liitolle oli neuvotteluvaiheessa annettu luotettavaa selvitystä työntekomaan kustannustasosta ja työnantajan korvattavista kustannuksista. Tämän selvityksen perusteella työntekijäpuolen pääteltävissä oli ollut, ettei työehtosopimuksen tarkoittamia erityisiä kustannuksia syntyisi eikä työnantajalla siis ollut sopimisvelvollisuutta. Nyt esillä olevassa tapauksessa sopimukseen pääsemisen esteenä oli ollut Rakennustyöläisten Liiton puuttuva neuvotteluvalmius.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Suomen Rakennusteollisuusliiton edustajakin on ollut pyytämässä Rakennustyöläisten Liitolta suostumusta aloittaa työmaalla aidan pystytystyötä, mitä sitten ei aloitettu, kun suostumusta ei myönnetty. Sen sijaan ei Suomen Rakennusteollisuusliiton ole työtuomioistuimen mielestä näytetty tienneen, että Perusyhtymä Oy ennen sopimukseen pääsyä teettää kerrottua parakkityötä. Näyttämättä onkin jäänyt, että Suomen Rakennusteollisuusliitto olisi tässä yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä Suomen Rakennusteollisuusliittoa vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen ja työehtosopimuslain 7 §:n nojalla tuomita Perusyhtymä Oy:n maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 600 markkaa ja korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 300 markalla. Suomen Rakennusteollisuusliitto saa asian laatuun katsoen itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Hurmalainen, Parkkinen, Sariola, Kaski, Kuivanen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.