Employer fined for breaching collective agreement on rest and meal facilities; union's monitoring duty not proven.
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court ordered the employer to pay a compensation fine for failing to provide rest and meal facilities at a specific construction site, while dismissing the claim regarding drinking water. The court found the employer violated the collective agreement's requirement for facilities at the main site but held that the interpretation of the drinking water clause was ambiguous and the employer's actions did not constitute a clear breach. Additionally, the court noted that the employer's union failed to prove it neglected its duty to monitor the agreement's compliance after receiving formal complaints.
Legislator headnote
AI generatedSection 14 of the Collective Agreement; Section 7 of the Collective Agreement Act: An employer breaches the agreement by failing to provide rest and meal facilities at the designated site, but a breach regarding drinking water is not established if the interpretation is ambiguous and the employer's conduct does not clearly violate the agreement; furthermore, a union's failure to prove neglect of its monitoring duty after receiving complaints does not negate the employer's liability for the confirmed breach.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Laiminlyödessään järjestää työehtosopimuksessa tarkoitetut vaate- ja ruokailusuojat ja mahdollisuuden juomaveden saantiin vakinaisen työpaikan yhdessä levityskohteessa, jossa oli työskennelty kahden päivän ajan, oli työnantaja menetellyt vastoin työehtosopimusta. Luottamusmiehen kanssa tehty sopimus ei oikeuttanut poikkeamaan työehtosopimuksen selvästä sisällyksestä. Siltä osin kuin kysymys oli työehtosopimuksen mukaisten suojien järjestämisen laiminlyömisestä, vastasi työnantaja näin ollen menettelystään työehtosopimuksen tieten rikkomisena. Juomaveden järjestämisevelvollisuuden osalta työnantaja oli noudattanut omaa oikeaksi katsomaansa ja työehtosopimuksen sanamuodon mukaista tulkintaansa, minkä vuoksi katsottu näyttämättä jääneen, että työnantaja olisi tältä osin tietensä rikkonut työehtosopimusta.
Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajaliitto olisi asian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Työnantaja tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.
Alan työehtosopimus ei velvoittanut neuvottelemaan työehtosopimuksen rikkomista koskevista riitaisuuksista.
Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Asfalttityönantajainliitto r.y. Tie- ja Katurakennustoimisto Valtatie Oy
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisliittojen välillä 19.3.1981 allekirjoitetussa asfalttialan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
10 §
Palkanmaksu
1. Työpalkat maksetaan joka toinen perjantai, taikka, jos silloin on pyhä edellisenä arkipäivänä. Urakkatyötä suorittavalle työntekijälle maksetaan palkanmaksukausittain - mikäli työnantaja ja -tekijä eivät toisin sovi - etuantia noin 90 % suoritetun työn arvosta, ja sisälle jäänyt erä heti kun työ on valmis ja vastaanotettu. Välimittaukset suoritetaan yhden kuukauden ajanjaksoin, jolloin maksetaan ulos suoritetun työn arvo kokonaisuudessaan. Viikkotiedotukset tuotantopalkkiolaskelmista annetaan viikottain.
3. Muistutukset maksettua palkkaa vastaan on tehtävä palkkapussissa olevaan rahamäärään nähden palkanmaksutilaisuudessa ja laskettuun palkkamäärään nähden viikon kuluessa. Myöhemmin tehtyjä valituksia ei oteta huomioon. Tuotantopalkkiotyön, jonka maksu tapahtuu sivulla 148 "Käsinlevitys C-ryhmän töissä" - tai sivulla 150 "Konelevitys" - kohdan mukaan, mittaus suoritetaan, mikäli sitä ei suorita puolueeton elin, työnantajan tai hänen edustajansa ja työntekijän tai hänen edustajansa kesken välittömästi työkohteen valmistuttua. Mittauksessa on mukana ainoastaan välttämätön henkilökunta, joka saa mittauksesta henkilökohtaisen tuntipalkan mukaisen korvauksen. Tuotantopalkkiolaskelma tarkistetaan kerran viikossa. Tuotantopalkkiolaskelma voidaan tehdä lomakkeelle, josta yhteisesti liittojen kesken sovitaan. Työkunnalle on annettava yhtenä kappaleena selostus kunkin tilikauden palkanlaskentaperusteista sekä kirjallinen selostus pohjalaskennasta.
14 §
Vaate- ja ruokailusuojat
17 §
Luottamusmiehet
Asfalttityönantajainliitto r.y:n ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n välistä luottamusmiessopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana. Luottamusmiessopimus on tämän työehtosopimuksen liitteenä.
21 §
Riitaisuuksien ratkaisu
1. Tähän sopimukseen liittyvistä hinnoitteluista tai niiden tulkinnasta aiheutuvat erimielisyydet alistetaan välittömästi työnantajien ja työntekijäjärjestöjen kesken muodostetun hinnoittelutoimikunnan ratkaistavaksi. Jos hinnoittelutoimikunta ei pääse yksimielisyyteen, jätetään asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Mikäli asia ei kuulu työtuomioistuimen käsiteltäviin, jätetään se välimiesoikeuden käsiteltäväksi ja noudatetaan siinä, mitä laki välimiesmenettelystä määrää.
Asianosaisliittojen kesken 6.2.1970 tehdyssä luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
10 §
Neuvottelujärjestys
1. Työn suorittamista ja järjestelyä koskevissa asioissa kääntyy työntekijä ensin välittömästi työnjohdon puoleen. 2. Ellei työntekijä ole saanut palkkaustaan tai työehtojaan koskevaa asiaa selvitetyksi suoraan työnjohdon kanssa, voi hän saattaa asian hoidettavaksi työpaikkansa luottamusmiehen, mikäli sellainen on valittu, ja työnjohdon välisissä neuvotteluissa. Ellei asiaa näin saada selvitetyksi, voidaan se siirtää pääluottamusmiehelle. 3. Ellei työpaikalla syntynyttä erimielisyyttä saada paikallisesti ratkaistuksi, menetellään kuten asfalttialan työehtosopimuksen 21 §:ssä erimielisyyksien selvittämisestä määrätään.
Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Asfalttityönantajainliiton jäsenyritys Tie- ja Katurakennustoimisto Valtatie Oy oli vuoden 1981 kevään ja alkukesän kuluessa suorittanut asfalttitöitä muun muassa Loviisan kaupungissa. Rakennustyöläisten Liiton asfalttialan jaostosihteeri oli 3.6.1981 käynyt yhtiön Loviisassa sijaitsevalla työmaalla. Tuolloin työmaalla oli havaittu, että työnantaja oli laiminlyönyt työehtosopimuksen 14 §:n 1 ja 2 kohdan noudattamisen, sillä työmaalle ei ollut järjestetty sosiaalitiloja eikä varattu tilaisuutta juomaveden saantiin. Työmaalla oli heti esitetty työnantajalle vaatimus työehtosopimuksen vastaisen tilan korjaamisesta, mutta työnantaja ei tästä huolimatta ollut luopunut työehtosopimuksen vastaisesta menettelystään.
Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Tie- ja Katurakennustoimisto Valtatie Oy on edellä kerrotuin tavoin toimiessaan menetellyt asfalttialan työehtosopimuksen 14 §:n 1 ja 2 kohdan vastaisesti. Rakennustyöläisten Liitto on lisäksi vaatinut Tie- ja Katurakennustoimisto Valtatie Oy:n tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Asfalttityönantajainliiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon. Rakennustyöläisten Liitto on sitä paitsi esittänyt vaatimuksia sillä perusteella, että yhtiö olisi menetellyt vastoin työehtosopimuksen 10 §:n 1 ja 3 kohtaa, mutta jutun käsittelyn aikana luopunut näistä vaatimuksistaan.
Työehtosopimuksen vastaisen tilan korjaamista koskevaa vaatimusta ei työmaalla ollut esitetty ainakaan työnantajalle. Kanteessa mainittua Riihimäen tapausta ei myöskään voitu ottaa työtuomioistuimessa tutkittavaksi, koska asiasta ei ollut käyty työehtosopimuksen 21 §:n mukaisia neuvotteluja. Se, mitä edellä oli mainittu Loviisan osalta, soveltui sellaisenaan myös Riihimäen kohdalla. Riihimäellä vakinainen työpaikka oli kuitenkin ollut Herajoen koneasema.
Kun Rakennustyöläisten Liitolta oli saatu tieto väitetyistä työehtosopimusrikkomuksista, oli Asfalttityönantajainliitosta aina välittömästi otettu yhteyttä työnantajaan puhelimitse. Asfalttityönantajainliitto oli 5.6. ja 29.6.1981 lähettämillään kirjeillä kehottanut Tie- ja Katurakennustoimisto Valtatie Oy:tä korjaamaan mahdolliset työehtosopimuksen määräysten soveltamista koskevat rikkomukset.
Yhtiö ei näin ollen ollut syyllistynyt minkäänlaiseen työehtosopimuksen rikkomiseen eikä työnantajaliitto myöskään valvontavelvollisuutensa vähäisimpäänkään laiminlyömiseen. Edellä olevilla perusteilla Asfalttityönantajainliitto ja Tie- ja Katurakennustoimisto Valtatie Oy ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.
Se, mitä kanteessa oli selostettu Loviisan osalta, koski myös Riihimäen alueella suoritettuja levitystöitä. Liittojen välisissä riitamuistioneuvotteluissa oli käsitelty ainoastaan Loviisassa tapahtuneita työehtosopimuksen rikkomisia. Haastehakemuksessakin oli käsitelty ainoastaan Loviisan työmaata otsikon "Tapahtunut työehtosopimuksen rikkominen" alla. Riihimäen tapahtumat oli otettu esille sen vuoksi, että työnantaja oli siellä jatkanut samaa työehtosopimuksen vastaista menettelyään. Riihimäen tapahtumiin viittaamalla oli siten tuotu esiin se, että työnantaja haastehakemuksen laatimishetkelläkin oli jatkanut työehtosopimuksen vastaista menettelyä. Kun edellä lausuttu ja työehtosopimuksen 21 § otettiin huomioon, oli tehty prosessiväite aiheeton.
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
________
Työtuomioistuin on käsitellyt jutun; ja samalla kun lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu työtuomioistuin toteaa työnantajapuolen esittämän oikeudenkäyntiväitteen osalta, että asfalttialan työehtosopimuksen 21 §:ssä ja luottamusmiessopimuksen 10 §:ssä tarkoitettu neuvottelumenettely ei sopimusten sanamuodon mukaan koske asfalttialan työehtosopimuksen rikkomisesta aiheutuneita erimielisyyksiä. Rakennustyöläisten Liitto on sitä paitsi ilmoittanut, että seuraamusta työehtosopimuksen rikkomisen perusteella vaaditaan ainoastaan Loviisan tapahtumien osalta.
Oikeudenkäyntiväitteen näin ollen hyläten ja jutun siltä osin kuin kanne ei ole rauennut tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä selvitetyksi, että Tie- ja Katurarakennustoimisto Valtatie Oy on kesäkuun alkupuolella 1981 noin kahden viikon ajan suorittanut Loviisan kaupungin alueella sijaitsevissa eri työkohteissa asfalttitöitä. Näistä työkohteista on ainoastaan Rauhalan alueella sijaitsevassa työkohteessa työskennelty kahden päivän ajan, ja muut kohteet ovat olleet tätä lyhytaikaisempia. Tarvittava massa edellä mainittuihin työkohteisiin on tuotu noin 35 kilometrin päässä työkohteista sijaitsevalta Ilolan koneasemalta, jossa myöskin työehtosopimuksen 14 §:n 1 momentissa edellytetyt vaate- ja ruokailusuojat ynnä muut tilat ovat sijainneet ja jossa työehtosopimuksen 14 §:n 2 momentissa edellytetyin tavoin on ollut juomavettä saatavissa. Loviisan työkohteissa työskentelevät työntekijät ovat lähteneet aamuisin työkohteisiin Ilolan koneasemalta ja palanneet sinne työpäivän päätyttyä.
Rakennustyöläisten Liitto on katsonut päin vastoin kuin työnantajapuoli, että työehtosopimuksen 14 §:n 2 momentissa tarkoitettua vakinaista työpaikkaa on tältä osin tulkittava toisin kuin 1 momentin osalta ja että juomavettä olisi tullut järjestää eri työkohteisiin. Kun selvitystä ei ole esitetty siitä, mitä vakinaisella työpaikalla työehtosopimuksen 14 §:n 2 momentissa on tarkoitettu, voidaan työtuomioistuimen mielestä katsoa 2 momentin liittyvän edelliseen momenttiin siten, että juomavettä tulee järjestää sellaiseen kohteeseen, johon tulee järjestää myös 1 momentissa tarkoitetut sosiaalitilat. Kun asia tältä osin kuitenkin on tulkinnanvarainen, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että yhtiö noudattaessaan omaa oikeaksi katsomaansa ja työehtosopimuksen sanamuodon mukaista tulkintaansa olisi tietensä rikkonut työehtosopimusta laiminlyödessään järjestää juomavettä Loviisan alueen työkohteisiin.
Rakennustyöläisten Liitto on 3.6.1981 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Asfalttityönantajainliitolle yhtiön Loviisan alueella tapahtuvasta työehtosopimuksen 14 §:n määräysten rikkomisesta. Asfalttialantyönantajaliitto on 5.6.1981 päivätyllä kirjeellä kehottanut yhtiötä korjaamaan mahdolliset laiminlyönnit. Edellä sanottuun nähden työtuomioistuin katsoo jääneen selvittämättä, että sopimuksen rikkominen olisi tämän jälkeen jatkunut. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä näin ollen myös jäänyt, että Asfalttityönantajainliitto olisi tämän jutun yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen enemmälti hyläten vahvistaa, että laiminlyödessään järjestää työehtosopimuksen 14 §:n 1 momentissa tarkoitetut tilat ja mahdollisuuden juomaveden saantiin Rauhalan alueen levityskohteeseen on Tie- ja Katurakennustoimisto Valtatie Oy menetellyt vastoin työehtosopimuksen 14 §:n 1 ja 2 momenttia, sekä työehtosopimuslain 7 §:n 1 momentin nojalla tuomita yhtiön maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta neljäsataa markkaa ja velvoittaa yhtiön korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella viidelläsadalla markalla. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saa Asfalttityönantajainliitto kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Hurmalainen, Tiitola, M. Virtanen, Leivo, P. Virtanen ja Pennanen.
Tuomio oli yksimielinen.