Labor court dismisses strike claim where prior final ruling established normal work pace.

Siltä osin kuin työtuomioistuimen tuomiossa n:o 43/1979 oli lausuttu siitä, olivatko L.V. Auto Oy:n työntekijät ylläpitäneet alennettua työvauhtia, oli kysymys vain lopputuloksen perusteluista, jotka eivät saaneet oikeusvoimaa. Juttua ei siten ratkaistu aikaisemman tuomion oikeusvoimavaikutuksen nojalla.

Kanne hylätty yhden työntekijän osalta.

Keskiarvolaskelma ja muu esitetty selvitys eivät riittäneet osoittamaan, että kaikki muut viisi työntekijää olisivat tai ketkä heistä olisivat hidastaneet työvauhtiaan. Kenenkään kohdalla näistä viidestä ei olisi saatu poiketa työehtosopimuksen mukaisesta palkanlaskennasta.

Työnantajapuolen menettely ei ollut loukannut työrauhavelvollisuutta eikä yhtiö ollut rikkonut työehtosopimusta tietensä tai työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Yhtiö velvoitettu suorittamaan saamatta jääneet palkat viidelle työntekijälle määriltään myönnetyin osin.

Asianosaiset: Metallityöväen Liitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y. L.V. Auto Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 9.2.1979 solmitussa auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

II TYÖPALKAT

7 § Palkkaperusteet

V ä h i m m ä i s t u n t i p a l k a t

18 Mom. 1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden

_______

vuotta työntekijäin vähimmäistuntipalkat ovat penneinä: täyttäneet työntekijät

9 § Suorituspalkka

Suorituspalkka

Mom. 2. _______

Suorituspalkkaustapoja ovat suora urakka, osaurakka ja palkkiopalkkaus.

Mom. 3. Urakkatyön hinnoittelun on oltava sellai

_______

nen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkaa korkeammaksi.

Mom. 5. Suorituspalkkatyötä tehtäessä on työnteki

_______

jän työehtosopimuksen mukainen vähimmäistuntipalkka taattu. Tämä todetaan tilikausittain.

Metallityöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että työtuomioistuin oli tuomiollaan n:o 43/1979 hylännyt L.V. Auto Oy:n henkilöauto-osaston työntekijöitä koskeneen jarrutusväitteen. Tämä hylkäävä tuomio koski aikaa 26.3.-12.4.1979. Huolimatta tästä työtuomioistuimen 12.4.1979 julistamasta tuomiosta L.V. Auto Oy oli Autoalan Työnantajaliiton tuella jättänyt maksamatta Pentti Jokelalle, Mauri Juutilaiselle, Martti Pudakselle, Sakari Savolaiselle, Jouko Tikkaselle ja Pedro Rodriques Da Costalle työehtosopimuksen 7 §:n mukaiset vähimmäistuntipalkat ja urakkavoitot tilijaksolta 26.3.-8.4.1979. Työtuomioistuimen edellä mainitulla lain- ja oikeusvoimaisella tuomiolla oli kuitenkin vahvistettu heidän työskennelleen 26.3.-12.4.1979 normaalilla työvauhdilla.

Näillä perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut L.V. Auto Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvoitteen rikkomisesta tai toissijaisesti työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Autoalan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä. Metallityöväen Liitto on edelleen vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että L.V. Auto Oy on velvollinen suorittamaan edellä mainituille työntekijöille työehtosopimuksen 7 §:n mukaiset vähimmäistuntipalkat ja urakkavoitot ajalta 26.3.-8.4.1979. Lisäksi Metallityöväen Liitto on pyytänyt, että L.V. Auto Oy velvoitettaisiin suorittamaan maksamatta jääneinä palkkoina sanotulta ajalta Jokelalle 197 markkaa 32 penniä, Savolaiselle 534 markkaa 70 penniä, Pudakselle 451 markkaa 4 penniä ja Tikkaselle 189 markkaa 63 penniä sekä Rodriques Da Costalle ja Juutilaiselle kummallekin enintään 2000 markkaa.

Kanteeseen vastatessaan Autoalan Työnantajaliitto ja L.V. Auto Oy ovat lausuneet, että mainitulla aikaisemmalla tuomiolla ei ollut oikeusvoimavaikutusta, koska ei ollut kysymys samasta asiasta.

Jarrutuksen ajalta mainituille viidelle asentajalle oli maksettu palkkaa todellisen työvauhdin mukaisesti. Palkan maksaminen todellisen työvauhdin mukaan perustui Autoalan Työnantajaliiton työtuomioistuimen aiempien kannanottojen perusteella antamiin ohjeisiin. Suorituspalkkatyön vähimmäispalkkatakuu tuli yleensä kysymykseen lähinnä tapauksissa, joissa urakka epäonnistui ja ansio tästä syystä alittaisi työehtosopimuksen 7 §:ssä mainitun. Tuolloinkin tietenkin edellytettiin työskentelyä normaalilla työvauhdilla. Kun tässä tapauksessa työvauhti oli pudonnut alle hyväksyttävän vähimmäistyövauhdin, oli myös palkka alentunut vastaavasti.

Mauri Juutilainen oli ollut työkyvytön kysymyksessä olevan jakson saaden sairausajan palkkaa, eikä kanne näin ollen hänen osaltaan tämänkään vuoksi ollut oikea. Sikäli kuin palkat kuitenkin oli laskettava kanteessa mainituin perustein, oli Jokelan, Savolaisen, Pudaksen ja Tikkasen palkkasaamiset laskettu kanteessa oikein. Rodriques Da Costan vastaavin perustein lasketun palkkasaamisen määräksi myönnettiin 180 markkaa.

Sanotuilla perusteilla Autoalan Työnantajaliitto ja L.V. Auto Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa 12.4.1979 antamallaan tuomiolla n:o 43 jutussa, jossa kantajana on ollut Autoalan Työnantajaliitto ja vastaajana Metallityöväen Liitto, hylänneensä Autoalan Työnantajaliiton vaatimuksen Metallityöväen Liiton ja sen jäsenyhdistysten Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosasto r.y:n ja Helsingin Autokorjaajat r.y:n tuomitsemisesta hyvityssakkoon L.V. Auto Oy:ssä tapahtuneeksi väitetyn työtaistelun perusteella. Työtaistelu olisi kanteen mukaan ilmennyt yhtiön henkilöauto-osastolla 26.3.-12.4.1979 tapahtuneena jarrutuksena, johon olisi osallistunut osaston kolmestatoista työntekijästä yksitoista, ja hylkäävässä tuomiossaan työtuomioistuin on katsonut jääneen näyttämättä, että mainittuna aikana olisi yhtiön henkilöauto-osastolla ylläpidetty alennettua työvauhtia.

Nyt ratkaistavana olevassa jutussa Metallityöväen Liitto on nojautunut mainitun aikaisemman tuomion oikeusvoimavaikutukseen eli siihen, että tässä jutussa esikysymyksenä oleva kysymys siitä, ovatko tämän jutun kanteessa mainitut työntekijät ylläpitäneet kanteessa tarkoitettuna aikana alennettua työvauhtia, olisi tullut ratkaistuksi mainitussa tuomiossa tavalla, joka sitoo tätä juttua ratkaistaessa.

Työnantajapuoli on ilmoittanut Mauri Juutilaisen olleen kysymyksessä olevan ajan sairaana, eikä kantajapuolelta ole osoitettu Juutilaisen palkkaa alennetun väitetyn työvauhdin hidastamisen perusteella. Edellytyksiä kanteen hyväksymiselle Juutilaisen kohdalta ei näin ollen ole.

Kanteessa ei työtuomioistuimen mielestä ole esitetty perusteita sille, että työnantajapuolen menettely olisi loukannut työrauhavelvollisuutta. Jutussa työnantajapuolelta esitetyn edellä mainitun selvityksen huomioonottaen työtuomioistuin edelleen katsoo näyttämättä jääneen, että L.V. Auto Oy olisi tämän asian yhteydessä rikkonut työehtosopimusta tietensä tai Autoalan Työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen enemmälti hyläten velvoittaa L.V. Auto Oy:n maksamaan saamatta jääneinä palkkoina Pentti Jokelalle satayhdeksänkymmentäseitsemän markkaa 32 penniä, Sakari Savolaiselle viisisataakolmekymmentäneljä markkaa 70 penniä, Matti Pudakselle neljäsataaviisikymmentäyksi markkaa 4 penniä, Jouko Tikkaselle satakahdeksankymmentäyhdeksän markkaa 63 penniä ja Pedro Rodriques Da Costalle satakahdeksankymmentä markkaa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, M. Virtanen, Kaski ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.