Labor court allows sick leave pay for mothers under collective agreement despite simplified proof requirements.

Työehtosopimuksen soveltamisohjeen mukaan alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa on ensisijaisesti pyrittävä järjestämään lapsen hoito ja vain, jos tämä ei ole mahdollista, voi äiti jäädä itse hoitamaan lasta. Selvitykseksi poissaolon välttämättömyydestä vaaditaan kuitenkin vain tieto lapsen hoitopaikan sekä samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten hoitomahdollisuudesta. Soveltamisohjeen mukaan tämä merkitsee sitä, ettei työnantajalle tarvitse antaa selvitystä naapurien, kunnallisten kodinhoitajien ym. hoitajien puutteesta. Katsottu, ettei itse velvollisuus hoidon järjestämiseen kuitenkaan rajoittunut niihin hoitotapoihin, jotka kuuluivat äidiltä selvityksenä vaadittavan tiedon piiriin.

Se, millaisiin toimenpiteisiin hoidon järjestämiseksi oli tällä perusteella ryhdyttävä, riippui kuitenkin olosuhteista kullakin paikkakunnalla ja kussakin yksityistapauksessa. Soveltamisohjeeseen sisältyvästä selvitysvelvollisuutta koskevasta säännöksestä seurasi, että työnantajapuolen asiana oli osoittaa perusteet sille, mitä äidiltä kulloinkin oli täten voitu vaatia. Kun tällaisia perusteita ei kanteessa tarkoitettujen kahden työntekijän kohdalla ollut esitetty, ei heiltä voitu evätä korvausta ansion menetyksestä pelkästään sillä perusteella, että heillä jälkikäteen osoitettiin olleen mahdollisuus saada kunnallinen kodinhoitaja hoitamaan sairasta lasta.

Kanteessa yleisessä muodossa esitetty vahvistusvaatimus, jonka osalta erimielisyyttä ei ollut, jätetty tutkimatta.

Asianosaiset: Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y. Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y.

RATKAISU

Vaatetusteollisuusliitto r.y:n eli nykyisen Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton ja Tekstiili ja Vaatetustyöväen Liiton välillä 9.5.1977 allekirjoitetussa vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

28 § Sairausajan palkka

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8. Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan äidille tämän työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan määräyksen mukaisesti korvaus lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi välttämättömästä, lyhyestä tilapäisestä poissaolosta. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä ja että poissaolosta annetaan työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamista koskevien määräysten mukainen selvitys. Edellä sanottua sovelletaan myös yksinhuoltajiin.

Pöytäkirjamerkintä:

Hoidon järjestämisen tai hoitamisen kestäessä 1, 2, 3, tai 4 päivää pidetään poissaoloa sopimuksessa tarkoitettuna poissaolona. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että lapsen sairaudesta ja sen aiheuttamasta poissaolosta annetaan sama selvitys kuin työehtosopimuksen ja yrityksessä mahdollisesti omaksutun käytännön mukaan vaaditaan äidin omasta sairaudesta. Palkalliset poissaolopäivät lapsen sairastumisen johdosta rinnastetaan vuosilomalain tarkoittamiin työssäolopäivien veroisiin päiviin. Korvaus maksetaan ko. työehtosopimuksen edellytyksin. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että noudatetaan työehtosopimuksessa sovittuja karenssiaikoja.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimukseen osallisten yhteisesti hyväksymien työehtosopimuksen soveltamisohjeiden liitteessä A sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Alle 10-vuotiaan lapsen äkillinen sairastuminen

1. Selvitys lapsen sairaudesta

Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että lapsen sairaudesta ja sen aiheuttamasta poissaolosta vaaditaan sama selvitys kuin työehtosopimuksen ja yrityksessä mahdollisesti omaksutun käytännön mukaan vaaditaan äidin omasta sairaudesta. Yleensä tämä merkitsee lääkärintodistuksen hankkimista lapsen sairaudesta. Mikäli kuitenkin työpaikalla hyväksytään työntekijän sairastumistapauksessa jokin muu selvitys, tulee tämän riittää myös lapsen sairastumisen vuoksi tapahtuvan poissaolon selvittämiseksi. Niin ikään sovelletaan lapsen sairastumistapauksessa ensisijaisesti epidemiatilanteisiin tarkoitettuja vuoden 1976 keskitetyn ratkaisun sosiaalipakettiin sisältyviä määräyksiä sairaslomatodistusten antamisesta.

2. Milloin poissaolo on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi

Poissaolo on sallittu sopimuksen mukaan lapsen äidille. Edellytyksenä poissaololle on molempien vanhempien ansiotyössä olo. Lähtökohtana on, että äidin tulisi ensisijaisesti pyrkiä järjestämään hoito. Vasta silloin, kun tähän ei ole mahdollisuuksia, hän voi itse jäädä hoitamaan lasta. Poissaolotapauksissa lapsen äidiltä vaaditaan selvitykseksi poissaolon välttämättömyydestä vain tieto lapsen hoitopaikan sekä samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten hoitomahdollisuudesta ja sopivuudesta tehtävään. Tämä merkitsee sitä, ettei työnantajalle tarvitse antaa selvitystä naapurien, kunnallisten kodinhoitajien ym. hoitajien puutteesta. Perheenjäsenillä tarkoitetaan kyseisen lapsen isää, isovanhempia sekä lapsen vanhempia sisaruksia sekä muita työntekijän taloudessa eläviä.

3. Lapsi sairastuu kesken työpäivän

Mikäli sopimuksen muut edellytykset ovat olemassa, tulee äidille korvata poissaolotapauksessa palkka työehtosopimuksen mukaisesti. Yleensä tämä merkitsee sitä, että äiti saa lapsen sairastumispäivältä palkan työvuoronsa loppuun asti. Sairastumispäivää seuraava päivä on yleensä sairasloman ensimmäinen päivä, johon sovelletaan muun muassa työehtosopimusten karenssiaikaa koskevia määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Poissaolon pituus

Sopimuksella mainitulla lyhyellä tilapäisellä poissaololla tarkoitetaan yhden, kahden, kolmen tai neljän päivän poissaoloa. Poissaolon pituus on aina arvioitava tapaus tapaukselta huomioon ottaen muun muassa hoidon järjestämismahdollisuudet ja sairauden laatu. Sopimus ei siten merkitse automaattista oikeutta neljän päivän palkalliseen enimmäispoissaoloon. Poissaolon ollessa sovittua pitempi, ei korvausta suoriteta. Luonnollista on kuitenkin, ettei sairasta lasta voida aina jättää yksin lapsen sairauden jatkuessa pitempäänkin kuin sen ajan, jolta korvausta suoritetaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Keskusosuusliike OTK:n Savonlinnan tehtailla työnantaja ei edelle jäljennetyistä määräyksistä huolimatta ollut maksanut alle 10-vuotiasta sairasta lasta kotiin hoitamaan jääneille äideille palkkaa poissaoloajalta. Muun muassa vuonna 1978 työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta Maire Kososelle ja Mervi Nikulalle palkkaa siltä ajalta, jolloin he olivat olleet poissa työstä ja hoitaneet sairasta lasta kotona. Työnantaja oli perustellut menettelyään sillä, että Kosonen ja Nikula eivät olleet antaneet työnantajalle selvitystä kunnallisten kodinhoitajien puutteesta. Tämä työnantajan menettely oli ristiriidassa työehtosopimuksen sanamuodonkin kanssa.

Koska erimielisyysasiassa ei ollut päästy sopimukseen paikallisesti eikä liittojenkaan välillä, on Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen 28 §:n 8 kohdan ja työehtosopimuksen soveltamisohjeiden liitteen A 2 kohdan mukaan oikeaksi tulkinnan, jonka mukaan työnantaja on velvollinen suorittamaan korvauksen ansionmenetyksestä, vaikka lapsen äiti ei olisi esittänyt selvitystä kunnallisten kodinhoitajien puutteesta. Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on edelleen vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi, että Keskusosuusliike OTK on velvollinen suorittamaan Maire Kososelle korvauksen ansion menetyksestä helmikuun 1 ja 2 päivältä 1978 ja Mervi Nikulalle tammikuun 23 ja 24 päivältä 1978.

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on sittemmin luopunut kanteesta siltä osin kuin siinä oli vaadittu ansion menetyksen korvaamista Maire Kososelle helmikuun 1 päivältä 1978 ja Mervi Nikulalle tammikuun 23 päivältä 1978, koska mainitut päivät oli katsottava työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräysten mukaisiksi karenssipäiviksi.

Kanteessa tarkoitetuissa tapauksissa työnantaja oli jälkeenpäin tarkistanut, olisiko kunnallisia kodinhoitajia ollut saatavilla eli olisivatko äidit voineet järjestää lapsillensa hoidon heidän avullaan. Kun oli käynyt ilmi, että kodinhoitajia olisi ollut saatavilla, mistä asiasta osapuolet myös olivat yksimielisiä, oli työnantaja jättänyt ansion menetyksen korvaamatta, koska kanteessa tarkoitetut henkilöt eivät olleet edes tiedustelleet, olisiko kunnallisia kodinhoitajia ollut saatavissa.

Edellä olevilla perusteilla Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Keskusosuusliike OTK on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun siltä osin kuin kanteesta ei ole luovuttu ja havaitsee, ettei asianosaisten kesken ole erimielisyyttä siitä kanteessa esitetystä riidanalaisen työehtosopimuskohdan tulkinnasta, että työnantaja on velvollinen korvaamaan ansion menetyksen sairaan lapsen hoitamisen johdosta, vaikkei lapsen äiti ole esittänyt selvitystä kunnallisten kodinhoitajien puutteesta. Liioin ei työtuomioistuimessa ole käynyt ilmi, että vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalalla olisi käytännössä pyritty kieltäytymään mainitulla perusteella ansion menetyksen korvaamisesta. Kun kantajaliitolla ei näin ollen työtuomioistuimen mielestä ole oikeudellista etua edellä mainitun tulkinnan vahvistamisesta, työtuomioistuin jättää kanteessa yleisessä muodossa tehdyn vaatimuksen tämän tulkinnan vahvistamisesta tutkimatta.

Työtuomioistuin on kuullut todistajina keskusjärjestöjen neuvotteluedustajia, jotka ovat olleet laatimassa edellä mainittua vuonna 1977 tehtyä soveltamisohjetta, jolla aiempaa keskusjärjestöjen välistä soveltamisohjetta on muutettu siten, että ansionmenetyksen korvaamispäiviä on lisätty yhdellä päivällä ja samalla poistettu aiemmissa soveltamisohjeissa ja työehtosopimuksissa ollut maininta ansion menetyksen korvaamisesta kolmea päivää pitemmältäkin ajalta siinä tapauksessa, että äidin poissaoloon lapsen sairastumistapauksessa on ollut erityisen hyvä syy. Muutoksen yhteydessä soveltamisohjeisiin on otettu edellä olevat määräykset siitä, mitä selvitystä äidin poissaolotapauksessa on esitettävä.

SAK:n neuvotteluedustajan kertoman mukaan muutoksen tarkoituksena on ollut supistaa sitä piiriä, josta äidin tuli pyrkiä järjestämään hoito sairaalle lapselle. Muutoksen jälkeen ei äidin enää lapsen sairastumistapauksessa tarvinnut pyytää apua kunnalliselta kodinhoitajalta, vaan äidin velvollisuus hoidon järjestämiseen rajoittui vain lapsen hoitopaikkaan ja samassa taloudessa asuviin perheenjäseniin.

STK:n neuvotteluedustajien mukaan tehdyllä muutoksella ei ole tarkoitettu puuttua äidin velvollisuuteen järjestää sairaan lapsen hoito, joka edelleen oli äidin ensisijainen velvollisuus. Vasta ellei tämä onnistunut, oli äidillä mahdollisuus itse jäädä hoitamaan sairasta lasta. STK:n neuvotteluedustajien mukaan muutoksen tarkoituksena on ollut ainoastaan helpottaa äidin todistamisvelvollisuutta, niin ettei äidin enää tarvinnut esittää työnantajalle todistusta esimerkiksi kunnallisten kodinhoitajien tai naapurien puutteesta. Tämä ei STK:n neuvotteluedustajien mukaan tarkoittanut sitä, että äidin ensisijainen velvollisuus järjestää sairaan lapsen hoito olisi rajoittunut siten, ettei äidin enää tarvinnut edes pyytää kunnallista kodinhoitajaa sairasta lasta hoitamaan. Jos äiti oli laiminlyönyt tämän järjestämisvelvollisuuden ja työnantaja hankki tästä selvityksen, ei äidillä STK:n neuvotteluedustajien mukaan myöskään ollut oikeutta ansion menetyksen korvaukseen poissaolopäiviltä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen sen tutkitulta osin hyväksyen vahvistaa, että Keskusosuusliike OTK on velvollinen korvaamaan Maire Kososelle ansion menetyksen helmikuun 2 päivältä 1978 ja Mervi Nikulalle tammikuun 24 päivältä 1978. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Tiitola, Parkkinen, M. Virtanen, Leivo, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.