Labor court allows union claim interpreting collective agreement text to align with central union general line.

Neuvoteltaessa liittojen kesken vuosilomaa koskevista työehtosopimusmääräyksistä oli toimihenkilöpuoli pyrkinyt saamaan etuuksia yli vuosilomalain- Työnantajapuoli oli ilmoittanut neuvotelleensa koko ajan keskusjärjestöjen välisen yleisen linjan mukaisesta ratkaisusta.

Toimihenkilöliiton edustajat olivat esittäneet sopimuskohdan kirjoittamista siten, että ne, jotka olivat olleet palveluksessa vakuutusalalla 31.3.1981 mennessä 3 vuotta, saisivat lomakautena 1981 lomaa 2,5 päivää kuukaudessa, ja ne, jotka 31.3.1982 mennessä olivat olleet 2 vuotta palveluksessa, saisivat lomakautena 1982 lomaa 2,5 päivää kuukaudessa. Työnantajapuolen neuvottelija oli ehdottanut lyhyempää merkintää, jolloin päivämääriksi tulisi 1.4.1981 ja 1982 ilman viittausta tiettyyn lomakauteen. Työnantajapuoli oli laatinut työehtosopimukseen tulleen sopimustekstin.

Toimihenkilöpuolelle ei osoitettu selvitetyn, että teksti tarkoitti yleisen linjan mukaista järjestelyä eli lomaa vasta 1.4.1981 ja 1.4.1982 alkavien lomanmääräytymisvuosien perusteella. Alalla oli aikaisemmin noudatettu yleisestä linjasta poikkeavaa käytäntöä vuosiloma-asioissa. Työnantajapuolen neuvottelija oli ollut selvillä poikkeavasta käytännöstä. Osa työnantajayhdistyksen jäsenyrityksistä oli noudattanut toimihenkilöpuolen tulkintaa. Sanamuodonkin katsottu olevan pikemminkin toimihenkilöpuolen tulkinnan mukainen.

Toimihenkilöiden kannan mukainen tulkinta vahvistettu.

Asianosaiset: Vakuutusväen Liitto r.y. Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y.

RATKAISU

Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen ja Vakuutusväen Liiton välillä 14.4.1980 allekirjoitetussa konttoritoimihenkilöitä ja vakuutuskenttämiehiä koskevassa vakuutusalan vuosilomapöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

VAKUUTUSALAN VUOSILOMAPÖYTÄKIRJA

1 §

Todettiin, että tällä pöytäkirjalla osapuolet ovat sopineet niistä vaikutuksista, jotka Liinamaan suositukseen perustuvalla vuosilomalain muutoksella on vakuutusalalla palvelevien osalta ja mitä mahdollisia muutoksia on tehtävä lain muutosten johdosta työehtosopimuksien määräyksiin.

2 §

Todettiin, että liitot ovat tällä pöytäkirjalla sopineet vakuutusalalla noudatettavasta vuosilomajärjestelmästä voimassa olevan vuosilomalain 16 §:n 2 momentin mukaisesti.

Tämä pöytäkirja perustuu 1.4.1978 voimaan tulleeseen vuosilomalain muutokseen. Pöytäkirjaan on sisällytetty vakuutusalalla aikaisemmin toteutettu talvilomajärjestelmä, jolla yhtenäistettiin eri yhtiössä vallinnut käytäntö sekä kompensoitiin vuosityöajan piteneminen, joka aiheutui loppiaisen, helatorstain sekä toisen helluntaipäivän siirtämisestä lauantaiksi.

3 §

Sovittiin, että tämän pöytäkirjan mukaiseen vuosilomaan noudatetaan vuosilomalakia, ellei tästä pöytäkirjasta muuta johdu.

4 § Vuosiloman pituus

Toimihenkilöllä on oikeus saada lomaa 2 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

Toimihenkilöllä, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut vähintään viisi vuotta, on oikeus saada lomaa 2 1/2 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

Pöytäkirjamerkintä:

Viiden vuoden ansainta-aika lyhenee 1.4.1981 lukien kolmeen vuoteen ja 1.4.1982 lukien kahteen vuoteen.

Toimihenkilöllä, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut vähintään 10 vuotta, on oikeus saada lomaa 3 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vakuutusväen Liitto on kanteessaan lausunut, että työehtosopimusneuvotteluissa oli yhteisesti sovittu 4 §:n mukaista ansainta-aikojen lyhentämistä tulkittavan siten, että mikäli toimihenkilön työsuhde oli jatkunut 1.4.1981 mennessä kolme vuotta, oli hänellä oikeus saada lomaa vuoden 1981 vuosilomia määrättäessä kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, ja mikäli toimihenkilön työsuhde oli jatkunut 1.4.1982 mennessä kaksi vuotta, oli hänellä oikeus saada lomaa vuoden 1982 vuosilomia määrättäessä kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Vakuutusalan Työnantajayhdistys oli kuitenkin tiedottanut jäsenyhtiöille ansainta-ajan lyhentymisen vaikuttavan vasta vuosien 1982 ja 1983 vuosilomiin.

Vuosilomasta oli neuvoteltu useaan otteeseen keväällä 1980. Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen ja Vakuutusväen Liiton neuvottelijat olivat 21.3.1980 keskustelleet 15 vuoden ansainta-ajan lukemisesta lomaa pidentäväksi tekijäksi. Oli myös keskusteltu viiden vuoden ansainta-ajan lyhentämisestä kahdeksi vuodeksi. Neuvotteluissa oli todettu, että ansainta-ajan lyhentämiselle viidestä vuodesta kahteen vuoteen ei ollut estettä. Sen sijaan 15 vuoden ansainta-ajasta lomaa pidentävänä tekijänä ei ollut päästy sopimukseen. Myös 23.3.1980 pidetyissä neuvotteluissa oli käynyt ilmi, että lisälomasta 15 vuoden perusteella oli vaikea päästä sopimukseen. Neuvottelijoiden välillä olikin sovittu, että ansainta-ajan lyhennys viidestä vuodesta kahteen vuoteen astuisi voimaan jo vuonna 1981. Viimeksi mainitun ajankohdan jälkeisissä neuvotteluissa oli Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen neuvottelija kuitenkin joutunut peruuttamaan välittömän siirtymisen kahden vuoden ansainta-aikaan.

Välittömästi neuvottelujen jälkeen olivat Vakuutusväen Liiton neuvottelijat selostaneet syntynyttä neuvottelutulosta Vakuutusväen Liiton valtuustolle, joka oli hyväksynyt neuvottelutuloksen. Riidanalaista kohtaa oli selvitetty valtuuston jäsenille mainitsemalla ansainta-aikojen lyhentymisen kohdistuvan vuosien 1981 ja 1982 vuosilomiin. Myös eri yhtiöissä oli sopimusta tulkittu toimihenkilöpuolen esittämällä tavalla 12.12.1980 saakka. Tällöin oli Vakuutusalan Työnantajayhdistyksessä pidetty tiedotustilaisuus, jossa sopimusta oli tulkittu uudella tavalla. Useimmissa yhtiöissä, joissa asiasta oli keskusteltu, oli ansainta-ajan lyhentymisen ilmoitettu koskevan vuosien 1981 ja 1982 lomia.

Vakuutusalalla oli ollut voimassa vuosilomalaista poikkeava järjestelmä ansainta-ajan laskemisessa talviloman suhteen vuoteen 1978. Esimerkiksi 15.4.1977 allekirjoitetussa pöytäkirjassa sanottiin, että yhtiöt antavat toimihenkilölle, jonka työsuhde oli vuoden vaihteeseen mennessä jatkunut viisi vuotta, talvilomaa kolme päivää varsinaisen lomakauden ulkopuolella. Lomaoikeus oli astunut välittömästi voimaan. Koska nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa oli vuosilomalainkin mukaan kysymyksessä talviloma, oli luonnollista, että neuvottelijat ajattelivat ehdotusta aikaisemman kokemuksen pohjalta. Oli myös huomattava, että vuosilomalakia sovellettiin mikäli pöytäkirjasta ei muuta johtunut. Pöytäkirjalla oli tarkoitus tarkentaa ja sopia vuosilomalaista poikkeavista paremmista eduista. Erään yhtiön sittemmin eläkkeelle siirtynyt sosiaalipäällikkö oli saanut syksyllä 1980 Vakuutusalan Työnantajayhdistyksestä puhelimitse toimihenkilöpuolen esittämän tulkinnan.

Vakuutusväen Liitto on näillä perusteilla vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että vakuutusalan vuosilomapöytäkirjan 4 §:n pöytäkirjamerkintää on tulkittava siten, että mikäli toimihenkilön työsuhde on jatkunut 1.4.1981 mennessä kolme vuotta, on hänellä oikeus saada lomaa vuoden 1981 vuosilomia määrättäessä kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, ja mikäli toimihenkilön työsuhde on jatkunut 1.4.1982 mennessä kaksi vuotta, on hänellä oikeus saada lomaa vuoden 1982 vuosilomia määrättäessä kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

Vakuutusväen Liiton kanteeseen vastatessaan on Vakuutusalan Työnantajayhdistys lausunut, että oikeus kahden ja puolen päivän vuosilomaan lomanmääräytymisvuoden kuukausilta alkoi kertyä 1.4.1981 alkavan lomanmääräytymisvuoden alusta ja vastaavasti oikeus kyseiseen vuosilomaetuuteen kahden vuoden työsuhteen kertymisen jälkeen alkoi kertyä 1.4.1982 alkavan lomanmääräytymisvuoden alusta. Käytännössä se merkitsi, että talviloma toteutui kolmen vuoden ansainnan jälkeen talvella 1982/1983 ja kahden vuoden jälkeen talvella 1983/1984. Työsuhteen kestoaikaa koskevan edellytyksen vaikutus vuosilomakorvaukseen alkoi vastaavina aikoina ja toteutui myös työsuhteen päättyessä kesken lomanmääräytymisvuoden, jos edellytys oli täyttynyt työsuhteen päättymiseen mennessä.

Vuosilomapöytäkirjan 4 §:n sanamuoto viittasi yleisen linjan mukaiseen tulkintaan, ja pöytäkirjamerkintänä oleva sopimusmääräys pöytäkirjassa kytkeytyi 4 §:n 1 ja 2 kappaleen määräyksiin. Vuosilomapöytäkirjan sanamuoto vastasi vuosilomalain muuttamisesta 2.3.1979 annetun lain (254/79) samaa tarkoittavaa sanamuotoa. Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen tulkinnan mukaan työsuhdeaika käytännössä lyheni 1.4.1981 ja 1.4.1982 lukien ja lyhennys toteutui siten kuin vuosilomalaissa oli tarkemmin säädetty sekä siinä tapauksessa, että talviloma aikanaan annetaan luonnossa, että siinä tapauksessa, että työsuhde päättyy lomanmääräytymisvuoden aikana.

Edellä olevilla perusteilla Vakuutusalan Työnantajayhdistys on vaatinut kanteen hylkäämistä kaikilta osiltaan perusteettomana.

Vakuutusväen Liitto on vielä työtuomioistuimessa esittänyt, että koska neuvottelujen lähtökohtana oli ollut yleisestä linjasta poikkeaminen, yleisen linjan mukaista ratkaisua ei voitu pitää tulkintaperusteena. Vuosilomapöytäkirjan teksti oli perinteistä käytäntöä noudattaen laadittu siten, että ansainta-ajan lyhennys astuisi välittömästi voimaan. Vakuutusalan Työnantajayhdistys ei ollut informoinut jäsenyhtiöitään siitä, että kyseessä olisi yleisen linjan mukainen ratkaisu, minkä osoitti se, että jäsenyhtiöt olivat soveltaneet vakuutusalan omaa tulkintaa.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa että vakuutusalan vuosilomapöytäkirjan 4 §:n pöytäkirjamerkintää on tulkittava siten, että mikäli toimihenkilön työsuhde on jatkunut 1.4.1981 mennessä 3 vuotta, on hänellä vuosilomia silloin päättyneen lomanmääräytymisvuoden perusteella määrättäessä oikeus saada lomaa 2,5 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, ja mikäli toimihenkilön työsuhde on jatkunut 1.4.1982 mennessä 2 vuotta, on hänellä vastaavasti vuosilomia tuolloin päättyneen lomanmääräytymisvuoden perusteella määrättäessä oikeus saada lomaa 2,5 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

Jutun laatuun katsoen saa Vakuutusväen Liitto kärsiä oikeudenkäyntikulunsa itse.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Kourilehto, Sarkko, Pyrhönen, Äimälä, M. Virtanen, Kuivanen, Leivo ja Olin.

Eri mieltä olleen jäsen M. Virtasen lausunto, johon jäsenet Äimälä ja Pyrhönen yhtyivät:

Yhdyn tuomiolauselmaan siltä osin, kuin siinä todetaan työehtosopimusneuvotteluista ja riidanalaisen sopimusmääräyksen laatimistilaisuudesta esitetyn selvityksen jääneen ristiriitaiseksi.

Edelleen totean, että riidanalaista asiaa koskevan tekstiehdotuksen on ensin esittänyt toimihenkilöpuoli, jonka sijaan työnantajapuoli on laatinut sittemmin sopimukseen otetun pöytäkirjamerkinnän. Jutussa ei ole osoitettu toimihenkilöpuolen nimenomaisesti selvittäneen työnantajapuolelle, että heidän tekstiehdotuksellaan oli toimihenkilöpuolen tavoitteiden mukainen sisältö. Kuten tuomiolauselmassa todetaan, toimihenkilöpuolen tavoitteet ovat tosin olleet työnantajapuolen tiedossa. Aivan vastaavasti työnantajapuolen tavoitteet ovat kuitenkin olleet toimihenkilöpuolen tiedossa. Ottaen huomioon sen, että riidanalaisen pöytäkirjamerkinnän laatimistilaisuutta koskeva selvitys on jäänyt ristiriitaiseksi, ja sen, että myös toimihenkilöpuolen neuvottelijat ovat olleet kokeneita työmarkkinaneuvottelijoita, katson, ettei juttua voida näissä olosuhteissa ratkaista sillä perusteella, kumpi osapuoli on laatinut sopimustekstin, vaan ratkaisu tulee tehdä muilla perusteilla.

Kantajana olevan toimihenkilöpuolen käsitys merkitsisi poikkeamista keskusliittojen välisen yleisen linjan mukaisesta ratkaisusta. On tunnettua, että tällaiseen menettelyyn tulee yleisen työmarkkinakäytännön mukaan olla erityiset perusteet. Tällaisia erityisiä seikkoja ei ole selvitetty olleen olemassa.

Katson, että pöytäkirjamerkintä on sinänsä mahdollista ymmärtää kummankin asianosaisen esittämillä tavoilla. Pöytäkirjamerkinnän päivämäärät ja ansainta-ajan lyhenemistä koskeva sanonta viittaavat lomanmääräytymisvuosiin ja vastaavat vuosilomalakiin vuonna 1979 tehtyjen muutosten (254/79) voimaantulosäännöksen olennaisia periaatteita. Näin ymmärrettynä pöytäkirjamerkintä on yhdenmukainen myös työneuvoston vuosilomakorvauksen suuruutta koskevien lausuntojen kanssa, eivätkä pöytäkirjamerkinnässä mainitut päivämäärät lomanmääräytymisvuosiin viittaavina siten jää vaille merkitystä.

Edellä esitetyillä perusteilla katson, että vakuutusalan vuosilomapöytäkirjan 4 §:n pöytäkirjamerkintää on tulkittava siten, että kolmen vuoden ansainta-aikaa sovelletaan 1.4.1981 alkaneen lomanmääräytymisvuoden perusteella määräytyviin vuosilomiin ja vastaavasti kahden vuoden ansainta-aikaa 1.4.1982 alkavan lomanmääräytymisvuoden perusteella määräytyviin vuosilomiin, ja harkiten sen vuoksi oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen Vakuutusalan Työnantajayhdistys saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa itse.