Labor court ruled driving time with heavy equipment constitutes regular work time under collective agreement.

Kun jutussa oli kysymys siitä, oliko matka-asentajien ajotunteja pidettävä työehtosopimuksen tarkoittamana säännöllisenä työaikana tai ylityönä vai matka-aikana, sekä siitä, oliko työnantaja maksaessaan korvausta matka-aikaa koskevan työehtosopimusmääräyksen mukaan rikkonut tietensä työehtosopimusta ja työnantajaliitto antaessaan sille tätä koskevan ohjeen laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kysymys oli työehtosopimuksen eikä työaikalain oikeasta tulkinnasta sekä siitä, oliko työnantajan ja liiton menettely ollut työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain säännösten vastaista, ja asia kuului työtuomioistuimen toimivaltaan. Liioin ei kysymyksessä olevasta työajasta kertyvää ylityökorvausta koskevan kanteen oleminen vireillä alioikeudessa estänyt asian käsittelyä.

Vaikka paikalliset neuvottelut ajoajan lukemisesta työaikaan oli käyty vain työnantajan eräällä paikkakunnalla olevan työpaikan osalta, asianosaisliittojen välisessä neuvottelussa katsottiin varauksitta käsitellyn työnantajan menettelyä erimielisyyden suhteen periaatteelliselta kannalta yleensä, eikä työnantajaliitto enää voinut nojautua siihen, että paikalliset neuvottelut muiden työpaikkojen osalta olivat jääneet käymättä.

Mukana kuljetettujen tarvikkeiden ja laitteiden määrän perusteella ja kiinnittäen huomiota myös autojen laatuun vahvistettu, että aika, jonka matka-asentajat olivat käyttäneet auton kuljettamiseen, oli työehtosopimuksen tarkoittamaa työaikaa.

Jutussa työnantajaa vastaan työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta sekä työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ajetut hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Asianosaiset: Metallityöväen Liitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y. ja Keskusosuusliike Hankkija

RATKAISU

Metallityöväen Liiton ja Autoalan Työnantajaliiton välillä 3.5.1977 solmitussa auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

IV TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

13 § Säännöllinen työaika

Mom. 1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tumia työvuorokaudessa ja 40 tuntia työviikossa. Työviikko alkaa maanantaina.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Ylityö, sunnuntaityö ja viikkolevon aikana tehty työ

Mom. 1. Ylityötä tehdään työaikaan nähden laissa säädetyin rajoituksin ja maksetaan siitä työpalkka ja ylityökorvaus siten kuin tässä pykälässä on määrätty. Ylityökorotusten suhteen noudatetaan alempana mainittuja laskentasääntöjä, ellei paikallisesti ole sovittu muusta tämän pykälän ehdot täyttävästä laskentatavasta. Ylityökorotusta kutsutaan seuraavassa ylityölisäksi.

Mom. 2. Vuorokautisella ylityöllä tarkoitetaan tämän työehtosopimuksen 13 §:n 1 momentissa mainitun säännöllisen vuorokautisen työajan eli 8 tunnin tai enintään 9 tuntiin ulapäisesti pidennetyn työajan lisäksi työvuorokauden aikana tehtyä työtä.

Mikäli työaika on työehtosopimuksen 13 §:n 1 momentin nojalla järjestetty siten, että se on keskimäärin 40 tuntia viikossa, katsotaan vuorokautiseksi ylityöksi se työ, joka kunakin työvuorokautena ylittää työtuntijärjestelmässä asianomaisen työvuorokauden säännölliseksi vuorokautiseksi työajaksi vahvistetun työtuntimäärän.

Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan työpalkan lisäksi ylityölisä, jonka suuruus 2 ensimmäiseltä tunnilta on 50 % ja seuraavilta tunneilta 100 % keskituntiansiosta.

Lauantaipäivänä sekä pyhä- ja juhlapäivän aattona tehdystä vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kaikilta tunneilta ylityölisä, jonka suuruus on 100 % keskituntiansiosta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 8. Sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä suoritetaan työpalkan ja mahdollisten ylityölisien lisäksi lain mukaan maksettavana sunnuntaityökorotuksena kultakin työtunnilta lisä, jonka suuruus on 100 % keskituntiansiosta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

V ERINÄISET KORVAUKSET

16 § Työskentely korjaamoalueen ulkopuolella

Mom. 1. Yleisiä määräyksiä

Työtehtävien edellyttämät matkat suoritetaan tarkoituksenmukaisella tavalla siten, ettei matkaan kulu aikaa eikä siitä aiheudu kustannuksia enemmän kuin tehtävien hoitaminen välttämättä vaatii.

Matka katsotaan alkaneeksi silloin, kun työntekijä lähtee välittömästi komennuspaikkakunnalle suuntautuvalle matkalle työpaikalta tai asunnostaan ja päättyneeksi silloin, kun hän palaa työpaikalleen. Ellei työntekijä voi palata työpaikalleen säännöllisen työajan kuluessa, katsotaan matka päättyneeksi silloin, kun hän palaa asuntoonsa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 2. Työ suoritetaan komennuspaikkakunnalla, jolta työntekijä ei voi saapua yöksi kotiinsa.

Työntekijälle suoritetaan korvaus matkakustannuksista ja korvausta työvuorokautena matkustamiseen käytetyltä ajalta sekä korvausta komennuspaikkakunnalla syntyvistä ylimääräisistä kustannuksista seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

b) Matka-ajan korvaus

Työntekijälle maksetaan matkatunneilta matka-ajan korvausta enintään 16 matkatunnilta työvuorokaudessa. Tästä tuntimäärästä vähennetään kyseisenä työvuorokautena säännöllisen työajan tuntimäärän rajoissa tehdyt työtunnit.

Menetettyjä säännöllisiä työtunteja vastaavalta määrältä matkatunteja suoritetaan keskituntiansion mukainen korvaus.

Vapaapäivänä tapahtuvalta matkalta maksetaan enintään 8 tunnin matka-ajalta keskituntiansion mukainen korvaus.

Muilta matkatunneilta, kuitenkin enintään 8 tunnilta, suoritetaan korvaus, jonka suuruus on 85 % keskituntiansiosta.

Pöytäkirjamerkintä:

Osapuolet ovat neuvotteluissa olleet yhtä mieltä siitä, että matkustamisen jälkeen tulisi välttää tilannetta, jossa työntekijän korvattavien matkatuntien ja työtuntien yhteismäärä saman työvuorokauden aikana ylittää 12 tuntia, ellei työn kiireellisyys sitä välttämättä vaadi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 3. Työ suoritetaan korjaamoalueen ulkopuolella paikassa, josta työntekijä voi saapua yöksi kotiinsa.

Työntekijälle korvataan ylimääräiset matkakustannukset. Matkaan käytetyn ajan korvaamisesta sopivat asianomaiset keskenään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa mitä keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuksessa säädetään.

Mom. 2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1 momentissa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työneuvosto oli lausunnossaan 106/78 ottanut kantaa työajan määrittelyyn jokseenkin samanlaisessa tapauksessa todeten, ettei matkustamista sinänsä lueta työaikaan ja että vaikka työntekijä itse toimisi työnantajan varaaman ajoneuvon kuljettajana, luetaan matkaan käytetty aika työajaksi vain mikäli ajoneuvossa on samalla määrätty kuljetettavaksi työn suorittamista varten tarpeellinen työvoima tai tarvikkeita siinä määrin, että kuljettamisen on katsottava muodostuneen luonteeltaan työsuoritukseksi. Kysymyksessä olevassa tapauksessa työneuvoston käsityksen mukaan matkustamiseen käytetty aika työntekijän itse toimiessa kuljettajana muodostui työsuoritukseksi, jos esimerkiksi mukana kuljetettavat työvälineet ja varaosat painoivat satoja kiloja tai jopa yli tuhat kiloa. Työneuvosto katsoi siis, että tarvikkeiden kuljettamista on mainituin edellytyksin pidettävä työaikalain 9 §:ssä tarkoitettuna kuljetuksena.

Tällä perusteella Metallityöväen Liitto katsoi, että kaikissa Hankkijan mainituissa huoltokeskuksissa käytössä olevilla erikoisautoilla ajo oli työaikaan luettavaa ja siten työehtosopimuksen mukaisiin ylityökorvauksiin oikeuttavaa aikaa. Korjaamoiden työntekijöille oli kertynyt ylityökorvauksia Metallityöväen Liiton esittämän yksityiskohtaisen luettelon osoittamat määrät eli Oulun huoltokeskuksen 12 työntekijän, Rovaniemen huoltokeskuksen 8 työntekijän, Seinäjoen huoltokeskuksen 9 työntekijän ja Iisalmen huoltokeskuksen 4 työntekijän osalta kaikkiaan yhteensä 33 305 markkaa 57 penniä.

Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti Oulun ja Kuopion osalta keväällä 1978 sekä asian jo tultua vireille työtuomioistuimessa Iisalmen osalta 28.7.1980 ja Rovaniemen osalta 29.9.1980. Riitakysymys oli kuitenkin kaikissa paikoissa sama. Metallityöväen Liitto oli lähettänyt työnantajaliitolle 5.12.1979 kirjeen, johon työnantajaliitto oli vastannut väittäen edelleen, että Keskusosuusliike Hankkija oli menetellyt asiassa oikein. Oulun paikallisissa neuvotteluissa laaditun muistion pohjalta käydyissä liittoneuvotteluissa 20.12.1979 työntekijäpuoli oli vielä todennut tapahtuneen työehtosopimuksen rikkomisen sekä valvontavelvollisuuden laiminlyönnin. Ottaen huomioon aikaisemman pitkään noudatetun käytännön sekä mainitun työneuvoston lausunnon olikin tapahtunut selvä työehtosopimuksen rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti.

Sanotuilla perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että mainittu asentajien erikoisautoilla suorittama ajo on luettava työajaksi, sekä tuomitsemaan Keskusosuusliike Hankkijan työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Autoalan Työnantajaliiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon. Tämän lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Keskusosuusliike Hankkijan velvoittamista maksamaan mainituille työntekijöille kullekin työehtosopimuksen mukaisina ylityökorvauksina mainitussa luettelossa tarkemmin esitetyt määrät.

Työneuvoston lausunnossa 106/78 oli painorajaksi, jossa auton kuljettaminen muodostui työsuoritukseksi, asetettu noin 1 000 kilon paino. Kanteessa tarkoitetussa työssä autojen tavaramäärien painot alittavat mainitun rajan, eikä kuljettamiseen käytettyä aikaa voitu katsoa työajaksi. Matka-asentajien pääasiallisena työnä ei muutoinkaan ollut matkustaminen tai auton kuljettaminen vaan asennustyön suorittaminen. Siten kanteessa tarkoitettu työ oli työehtosopimuksen 16 §:ssä tarkoitettua matka-aikaa, jolta ei kertynyt ylityötä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Jutun esivalmistelussa 24.3.1981 annetulla ratkaisulla juttu on määrätty pääkäsittelyyn siten, ettei käsittely tässä vaiheessa koskisi suoritusvaatimuksia siltä osin kuin ne riippuvat asianomaisen työntekijän työtä ja palkkaa koskevasta selvityksestä.

Jutun näin tutkiessaan siltä osin kuin se tällä kertaa voi olla työtuomioistuimen ratkaistavana työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että Keskusosuusliike Hankkijan erilaisten koneiden asennus- ja huoltotyössä matka-asentajat ovat kanteessa tarkoitettuna aikana käyttäneet paketti- ja kuorma-autoja, joista osa on rekisteröity erikoisautoiksi. Autoissa on ollut asiakkaan luona tapahtuvaa asennus- ja korjaustyötä silmällä pitäen kiinteät varusteet, esimerkiksi hyllyt ja työpöydät ruuvipenkkeineen ja suuttimien tarkastuslaitteineen sekä asennus- ja korjaustyössä tarvittavia erilaisia työkaluja, laitteita, tarvikkeita ja varaosia sekä asiakkaille myytäviä öljyjä ja tarvikkeita.

Työneuvosto on työaikalain 9 §:n tulkintaa koskevissa lausunnoissaan n:ot 848 ja 887 sekä pääkäsittelyn aikana vielä julkaisemattomassa lausunnossaan n:o 1050 lausunut, että matkaan käytetyn ajan lukemista työajaksi on pidettävä poikkeuksena sanotun säännöksen yleisperiaatteesta, että matkustamista sinänsä ei lueta työaikaan. Vaikka työntekijä itse toimisi työnantajan varaaman ajoneuvon kuljettajana, luetaan matkaan käytetty aika työajaksi vain mikäli ajoneuvossa on samalla määrätty kuljetettavaksi työn suorittamista varten tarpeellista työvoimaa tai tarvikkeita siinä määrin, että kuljettaminen on katsottava luonteeltaan työsuoritukseksi. Työneuvoston viimeksi mainitussa lausunnossaan (n:o 1050) esittämän käsityksen mukaan matkustamiseen käytetty aika työntekijän itse toimiessa kuljettajana muodostuu työsuoritukseksi, jos esimerkiksi mukana kuljetettavat työvälineet ja varaosat painavat satoja kiloja tai jopa yli tuhat kiloa.

Nyt kysymyksessä olevassa jutussa työvälineiden ja varaosien painot ovat vaihdelleet autosta, sen käyttötarkoituksesta ja kulloinkin suoritettavana olevasta huolto- tai asennustyöstä riippuen huomattavasti. Jutussa on esitetty osittain ristiriitaista selvitystä kuljetettavien välineiden ja tarvikkeiden painoista. Kantajaliiton kuulustuttamat todistajat ovat arvioineet varusteiden painaneen säännöllisesti useita satoja kiloja, usein 1 000-2 000 kiloakin. Vastaajaliiton kuulustuttamat todistajat taas ovat lausuneet varusteiden painojen liikkuneen noin 35-656 kilon välillä, jolloin osa varusteista on ollut asentajan mukanaan kuljettamaa asiakkaille myytäväksi tarkoitettua öljyä.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että auton kuljettaminen edellä kerrotuissa olosuhteissa on muodostunut työsuoritukseksi ja että siihen kulunutta aikaa siten on pidettävä työaikana.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä tehdyt hyvityssakkovaatimukset, mutta kanteen nyt ratkaistavana olevalta osalta muutoin hyväksyen selittää, että Keskusosuusliike Hankkija on velvollinen lukemaan sen ajan, minkä kanteessa mainitut matka-asentajat ovat kerrotuissa oloissa käyttäneet auton kuljettamiseen, työajaksi työehtosopimuksen 13 ja 14 §:n mielessä.

Siltä osin kuin kanteessa on ollut kysymys asianomaisen työntekijän työtä ja palkkaa koskevasta selvityksestä riippuvista suoritusvaatimuksista, jatketaan jutun esivalmistelua niin kuin työtuomioistuimen puheenjohtaja erikseen määrää. Jutun jatkokäsittelyssä ratkaistaan myös kysymys oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, Pyrhönen, Hurmalainen, Sariola, Leivo, Suominen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.