Labor court orders employer to pay damages for unjust dismissal and union fine for breach of collective agreement.

Myyjän irtisanomiseen ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuja taloudellisia syitä eikä myöskään irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä. Työnantaja tuomittu maksamaan vahingonkorvausta.

Kysymys myös siitä, oliko työntekijä saanut hyväkseen riittävän irtisanomisajan.

Oliko asianomainen henkilö myyjä, johon työehtosopimusta oli sovellettava, vai oliko hän myymälänhoitajan asemassa.

Kanteen tutkimista vastaan tehty väite oli asiaväite, jonka hyväksyminen johtaa kanteen hylkäämiseen eikä tutkimatta jättämiseen, minkä vuoksi väite hylätty.

Työnantajaliitto tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Asianosaiset: Liiketyöntekijäin Liitto r.y. Kaupan Työnantajaliitto r.y. ja Ruokolan Kotileipomo, Alpo ja Eila Mäkiranta -nimisen toiminimen haltijat Alpo ja Eila Mäkiranta

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 11.3.1980 tehdyssä työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton tukkutai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden, kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamissa myymälöissä tai varastoissa työskentelevien Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluvien täysin työkykyisten työntekijäin työehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

Tämän työehtosopimuksen työaikaa koskevia määräyksiä sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, jotka työskentelevät tässä pykälässä tarkoitetuissa myymälöissä tai varastoissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Työsuhteen päättyminen ja lomauttaminen

1. Työsopimusta irtisanottaessa tai työntekijää lomautettaessa noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä tehtyä yleissopimusta.

2. Ellei pitemmästä irtisanomisajasta ole kirjallisesti tai muuten todisteellisesti sovittu työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuotta 14 päivän irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa.

Työsopimuslain 40 §:ssä (liikkeen luovutus) ja 41 §:ssä (työnantajan konkurssi ja kuolema) tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan laissa säädettyä irtisanomismenettelyä.

Irtisanomisajat eivät koske niitä tapauksia, joissa työt ylivoimaisen esteen takia on kokonaan tai osaksi keskeytettävä.

Irtisanomisaika alkaa irtisanomista seuraavana päivänä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön 6.6.1978 solmimassa yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista (irtisanomissuojasopimuksessa) on muun ohella seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § IRTISANOMISAJAT

Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuotta 14 päivän irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa. Työsopimuslain 40 ja 41 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan laissa säädettyä irtisanomismenettelyä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § IRTISANOMISAJAN LAIMINLYÖNTI

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § IRTISANOMISEN PERUSTEET

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Pöytäkirjamerkintä:

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi myös sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § KORVAUS PERUSTEETTOMASTA IRTISANOMISESTA JA LOMAUTTAMISESTA

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Pöytäkirjamerkintä:

Vaatimuksen esittäminen irtisanomisen tai lomauttamisen peruuttamisesta ei ole edellytys vahingonkorvauksen vaatimiselle.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § TYÖVOIMAN VÄHENTÄMISJÄRJESTYS

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Savikon tehtävät oli tosiasiassa jaettu muille työntekijöille. Alpo Mäkiranta oli sitäpaitsi ottanut kesällä 1980 äitiyslomalle jääneiden kahden työntekijän sijaiseksi liaksi kokoaikaista työntekijää toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin. Se osoitti, ettei työ ollut vähentynyt. Alpo Mäkiranta oli rikkonut myös irtisanomissuojasopimuksen määräystä irtisanomisjärjestyksestä.

Kanteeseen vastatessaan Kaupan Työnantajaliitto, jonka esittämään Alpo ja Eila Mäkiranta osaltaan ovat yhtyneet, on lausunut, että Savikko oli otettu Valinta-Koti -myymälään myymälänhoitajaksi aikaisemman kokemuksensa ja yrityksen tarpeen mukaisesti. Myymälänhoitajana Savikko vastasi yksikön toiminnasta, viiden alaisen työnjohdosta ja tavaratilauksista. Savikkoon myymälänhoitajana ei ollut sovellettava kaupan myyjiä koskevaa eikä muutakaan kaupan alan työehtosopimusta. Tämän vuoksi kanne olisi jätettävä tutkimatta.

Työsuhteen päättymistä eivät siis olleet aiheuttaneet sinänsä yrityksestä johtuvat taloudelliset ja tuotannolliset syyt, vaan Savikosta johtuvat erityisen painavat syyt, jotka muitten vaikeuksien lisäksi olivat omalta osaltaan johtaneet myynnin heikkenemiseen. Tämän vuoksi irtisanomista ei ollut voitu kohdistaa kehenkään muuhun kuin Savikkoon. Savikon työpanos oli jouduttu korvaamaan osittain uudella henkilöstöllä. Toisin kuin kantajaliitto väitti, ei Savikon työsuhteen päättymiseen ollut vaikuttanut se, että hän olisi ollut työntekijäystävällinen.

Sanotuilla perusteilla vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä, jollei sitä alussa esitetyllä perusteella jätetä tutkimatta.

Liiketyöntekijäin Liitto on vastineen johdosta lausunut, ettei Savikko ollut vastannut myymälän toiminnasta niin kuin vastaajat väittivät. Savikolle oli kuulunut työnjohdollisia tehtäviä työaikajärjestelyjä lukuunottamatta sekä tilausten hoito ja myyntityö. Savikko ei lainkaan ollut osallistunut budjetin laatimiseen eikä edes tiennyt liikkeen kuukausimyyntiä. Alpo Mäkiranta itse oli toiminut liikkeen vastuullisena hoitajana. Savikon asemalla liikkeessä ei sitä paitsi ollut merkitystä, koska myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevaa sopimusta sovellettiin kaikkiin sopimuksessa tarkoitetuissa myymälöissä tai varastoissa työskenteleviin työntekijöihin. Savikkoon oli siten sovellettava hänen asemastaan riippumatta sekä myyjien ja varastotyöntekijäin työehtoja koskevaa työehtosopimusta että keskusjärjestöjen välistä irtisanomissuojasopimusta.

Työnantajapuoli ei ollut koskaan edes yrittänyt esittää näyttöä nyt esitettyjen irtisanomisperusteiden paikkansapitävyydestä. Savikolla oli noin 25 vuoden kokemus myyntitehtävissä. Ei ollut mitään aihetta olettaa hänen työtaitonsa äkkiä alentuneen syksystä 1979 lukien, varsinkaan kun Savikolle ei ollut annettu varoitusta tai edes huomautusta tehtävien hoidon suhteen. Kaksi kesällä 1980 otettua työntekijää oli ollut tarkoitus palkata kahden työntekijän äitiyslomasijaisiksi. Koska määräaikaiseen työsuhteeseen henkilöitä ei ollut saatu, Mäkiranta oli ottanut heidät toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Näitä työntekijöitä ei siis ollut palkattu korvaamaan Savikon työpanosta.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun. Tutkiessaan ensin vastaajien kanteen tutkimista vastaan esittämän väitteen työtuomioistuin toteaa, että väite koskee kanteessa tarkoitetun työehtosopimuksen soveltumattomuutta irtisanotun työntekijän työsuhteeseen ja on siten sellainen asiaväite, jonka hyväksyminen johtaa kanteen hylkäämiseen eikä tutkimatta jättämiseen, minkä vuoksi työtuomioistuin hylkää tehdyn väitteen.

Jutun tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä käyneen selville, että Toini Savikko on ollut Alpo ja Eila Mäkirannan omistamassa liikkeessä Ruokolan Kotileipomossa työssä 26.1.1976 lähtien. Savikkoa on kutsuttu kanteessa vanhemmaksi myyjäksi. Työtodistuksessa häntä on nimitetty myymälänhoitajaksi. Savikon asemasta esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että vaikka hänellä on ollut Ruokolan Kotileipomon Valinta-Koti -nimisessä myymälässä enemmän vastuuta kuin muilla myyjillä, ei hän ole yrityksessä ollut sellaisessa asemassa, että häneen ei voitaisi soveltaa kanteessa tarkoitettua työehtosopimusta.

Kerrotut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei Savikon irtisanomiseen ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä.

Työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan 4 kappaleen mukaan irtisanomisaika alkaa irtisanomista seuraavana päivänä. Mitään selvitystä ei työtuomioistuimelle ole esitetty siitä, onko tällä sopimusmääräyksellä pidennetty sopimuskohdan edellisten kappaleiden mukaisia irtisanomisaikoja yhdellä päivällä vai onko siinä vain ilmaistu toisin sanoin sama periaate, joka ilmenee säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain 2 ja 3 §:stä. Työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Savikko olisi saanut hyväkseen yhtä päivää liian lyhyen irtisanomisajan, kun hänen työsuhteensa viimeiseksi päiväksi on merkitty 10.12.1980.

Kaupan Työnantajaliiton olisi työtuomioistuimen mielestä tullut jo Savikon irtisanomisaikana, kun asiasta on liittojen välillä keskusteltu, hankkia parempi selvyys Savikon irtisanomiseen käytettyjen perusteiden paikkansapitävyydestä ja sitten ryhtyä tämän selvityksen mukaisiin toimenpiteisiin työehtosopimuksen noudattamiseksi. Kaupan Työnantajaliitto ei ole tuossa vaiheessa nojautunut siihen, että Savikko ei olisi kuulunut kanteessa tarkoitetun työehtosopimuksen piiriin. Kaupan Työnantajaliiton mahdollisuuksia asian hoitamiseen on tosin rajoittanut työtuomioistuimen tuomiossa n:o 76/1981 käsitelty, Ruokolan Kotileipomoon Savikon irtisanomisen johdosta kohdistettu ostoboikotti.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi Alpo ja Eila Mäkirantaa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hyläten velvoittaa Alpo ja Eila Mäkirannan yhteisvastuullisesti suorittamaan Savikolle vahingonkorvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta irtisanomisesta kohtuulliseksi harkitut 12 500 markkaa 5 %:n korkoineen 24.2.1981 lukien sekä tuomita Kaupan Työnantajaliiton maksamaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä Liiketyöntekijäin Liitolle 2 500 markkaa ja velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan Liiketyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, Parkkinen, Sariola, Leivo ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.