Labor court dismissed claim that 21% overtime reduction proved normal work pace under collective agreement.

Autokorjaamossa käytössä olleiden ohjeaikojen alittaminen urakkatyössä vuoden aikana keskimäärin 21 %:lla ei sinänsä osoittanut työntekijän työskennelleen normaalilla urakkatyövauhdilla. Kun työntekijän ohjeaikaurakkaan sovellettiin soveltamisohjeen laskentakaavaa, hänen urakka-ansionsa oli entisellä työvauhdilla vain 18,5 % uutta vähimmäistuntipalkkaa suurempi. Soveltamisohjeen lisävaatimus siitä, että tarkistetun urakan tuli täyttää työehtosopimuksen hinnoittelusääntö, tuli kysymykseen vain kireissä urakoissa. Sanotun hinnoittelusäännön 20 %:n rajan (niukka) ylittäminen ennen työehtosopimuskorotuksia ei osoittanut, että työtä olisi tehty normaalilla urakkatyövauhdilla ja että urakka olisi kireä, mikä olisi otettava tarkistuksessa huomioon mainituin tavoin. Kanne, jossa vaadittiin sanotun hinnoittelusäännön soveltamista työntekijään, hylätty sen tutkitulta osin.

Vahvistusvaatimus jätetty tutkimatta sikäli kuin sitä oli perusteltu työpaikan olosuhteilla urakkatyössä ja paikalliseen muistioon sisältyväksi väitetyllä sopimuksella, joista ei ollut neuvoteltu.

Asianosaiset: Metallityöväen Liitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 9.2.1979 tehdyssä auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Työntekijäin ansiotason kohottamiseksi pyritään suorituspalkkatyön osuutta alalla lisäämään.

Mom. 2. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknisesti on mahdollista, työntekijälle on varattava tilaisuus tehdä työtä suorituspalkalla.

Liitot suosittelevat suorituspalkkatöiden perusteena käytettäväksi merkkikohtaisia ohjeaikoja. Mikäli ohjeajoissa todetaan keskinäisiä epäsuhteita, tarkistuksen suorittaa korjaamokohtaisesti asetettu työnantajien ja työntekijöiden edustajista valittu toimikunta.

Suorituspalkkaustapoja ovat suora urakka, osaurakka ja palkkiopalkkaus.

Mom. 3. Urakkatyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkaa korkeammaksi.

Mom. 4. Suorituspalkkatyöhön vaikuttavien tekijöiden (menetelmä, välineet, olosuhteet) pysyessä muuttumattomina, suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteet pidetään ennallaan. Toisaalta jos suorituspalkkatyöhön vaikuttavissa tekijöissä tapahtuu muutosta, muutetaan suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteita vastaavasti. Suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteiden tulee pääsääntöisesti perustua 7 §:n 1 momentin vähimmäistuntipalkkoihin ja vastata työpaikan todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

III TYÖNTUTKIMUKSET

12 § Työntutkimukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 2. Silloin, kun työnmittauksen tuloksia käytetään suorituspalkkauksen hinnoittelun perusteena, on yksikköhinnan perustaksi tulevan työn aika-arvon eli työarvon vastattava työpaikan todellisia työolosuhteita.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa mitä keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuksessa säädetään.

Mom. 2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1 momentissa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

A. Työpalkat ja palkkaperusteet

Kaikkien tuntipalkkaisten työntekijäin palkkoja korotetaan 87 p/h sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähinnä 1. helmikuuta 1979. Kaikkien kuukausipalkkaisten työntekijäin kuukausipalkkoja korotetaan 72 p/h.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

C. Suorituspalkat

Voimassa olevia urakkahintoja ja muita suorituspalkkoja korotetaan siten, että ansio nousee A-kohdassa mainituin tavoin.

Uusien urakkahintojen ja muiden suorituspalkkojen tulee perustua voimassa oleviin hinnoitteluperusteisiin. Milloin näin korjattu suorituspalkka ei kuitenkaan täytä uuden työehtosopimuksen määräyksiä, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti.

D. Palkkaperusteiden korotus

Todettiin, että vähimmäistuntipalkoissa suoritettu korotus tulee aiheuttamaan sen, että palkkaperusteiden ja todellisten ansioiden väliset erot tulevat supistumaan.

Palkkaperusteiden yleiskorotusta suhteellisesti suurempi korotus ei aiheuta aika- eikä suorituspalkkatyössä palkkojen korottamista yli yleiskorotuksen, mikäli työpalkat näillä yleiskorotuksilla korotettuina täyttävät uuden työehtosopimuksen määräykset.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

F. Laskentaohje

Palkkojen korottamisesta eri tapauksissa antavat liitot tarkemmat ohjeet laskentaohjeissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Allekirjoituspöytäkirjassa mainitut laskentaohjeet sisältävät muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1. Yleiskorotus

Sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähinnä helmikuun 1 päivää 1979, korotetaan kaikkien tuntipalkkaisten työntekijöiden henkilökohtaista tuntipalkkaa 87 pennillä. Kuukausipalkkaisten vastaava korotus on 72 penniä/tunti. (40-tuntisen työviikon mukaan kk-palkan korotus on 170 x 72 = 122 mk)

Samalla erillisen 22 pennin lisän maksaminen päättyy.

2. Uudet työpalkat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2.3. Suorituspalkka (urakka, osaurakka ja palkkiopalkka)

Pääsääntönä suorituspalkkoja korotettaessa on pidettävä sitä, että suorituspalkkatyöt muuttumattomalla suoritusteholla antavat kohdassa 1 mainitun yleiskorotuksen verran korkeamman ansion tuntia kohden kuin minkä ne antoivat ennen korotusta. Tällöin edellytetään, että ko. työt tehdään samoilla menetelmillä ja välineillä ja samoissa olosuhteissa.

Lisäksi on huomioitava 9 § mom. 3:n hinnoittelusääntö, jonka mukaisesti urakkatyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkaa korkeammaksi.

Saman pykälän mom. 5:n mukaisesti suorituspalkkatyötä tehtäessä on työntekijän työehtosopimuksen mukainen vähimmäistuntipalkka taattu. Tämä todetaan tilikausittain.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2.3.3. Vanha aikaurakka (ohjeaikaurakka)

Vanhat aikaurakat tarkistetaan siten, että urakat antavat korotuksen jälkeen ansiotason, joka on kohdassa 1 mainittua yleiskorotusmäärää korkeampi kuin entinen ansiotaso ja täyttävät lisäksi hinnoittelusäännön. Ohjeaikaurakoissa ansio muodostuu yleensä siten, että urakka-ansio on:

käytetty aika x k1 + voittoaika x k2, jossa k1 = käytetyn ajan rahakerroin k2 = voittoajan rahakerroin ja voittoaika = ohjeajan ja käytetyn ajan erotus.

Tätä urakka-ansiota on tarkistettava siten, että se muuttumattomalla suoritusteholla antaa yleiskorotuksen verran enemmän tuntia kohti.

Yksinkertaisimmin tämä on toteutettavissa siten, että käytetyn ajan rahakerroin k1 korotetaan yleiskorotuksen verran.

Mikäli k1:stä korotetaan yli yleiskorotuksen, joudutaan ohjeaikaa tai k2:sta vastaavasti pienentämään.

Tämä voidaan toteuttaa mm. siten, että lasketaan korjaamoa, osastoa tai työryhmää varten korjauskerroin, jolla entiset ohjeajat korjataan.

Esimerkki 4.

1 pkl 5 pr

Erään työn ohjeaika on 9 tuntia. Normaalilla urakkatyövauhdilla tehtynä ko. työhön on keskimäärin käytetty aikaa 6 tuntia.

k1 on ollut 1432 (entinen vähimmäistuntipalkka) k2 on ollut 900 (90 penniä/piste = voittotunnin kymmenesosa)

urakka-ansio ko. työstä on ollut 6 x 1432 + 3 x 900 = 85,92 + 27,00 = 112,92 mk

ja keskituntiansio 112,92/6 = 18,82 mk/h.

Edellä olevaa urakkaa on tarkistettava siten, että uusi keskituntiansio on 18,82 + 87 p = 19,69 mk/h.

Tämä toteutuu siten, että kerrointa k1 korotetaan 87 pennillä.

Esimerkki 5.

Kuten edellä, mutta käytetyn ajan kerroin on ollut sama kuin voittoajan kerroin, joka on ollut yhtä kuin vähimmäistuntipalkka (1 432) k1 = k2 = 1432.

Entinen urakka-ansio on ollut

9 x 1 432 = 128,88 mk ja keskituntiansio

128,88/6 = 21,48 mk/h

uuden keskituntiansion on oltava 87 penniä korkeamman eli 21,48 + 0,87 = 22,35.

Mikäli edelleen halutaan pitää käytetyn ja voittoajan kettoimet yhtä suurina keskenään ja korottaa ne uuteen vähimmäistuntipalkkaan 1 519 tulee esimerkkitapauksen uudeksi ohjeajaksi

6 x 2 235/1 519 = 134,10/15,19 = 8,828 tuntia

Mikäli ohjeaikojen ja käytettyjen aikojen suhde on muissakin töissä ollut keskimäärin sama, voidaan ohjeajat tässä esimerkkitapauksessa korjata kertoimella

8.828/9.000 = 0,981

Myös esimerkit 4 ja 5 edellyttävät kohdan 1 mukaisesti erillisen 22 pennin maksamisen lopettamista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Metallityöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Autoalan Työnantajaliiton jäsenyrityksen Autonovo Oy:n palveluksessa Helsingin korjaamossa työskenteli autosähkönasentajana muiden ohella kantajaliiton jäsen Kari Reutsalo. Kaikki yhtiön autosähköasentajat työskentelivät osaurakalla. Paikallisesti oli 26.3.1979 sovittu korjaamon ohjeajoista ja palkkausjärjestelmistä siten, että työntekijöiden rahakertoimia tarkistettaisiin vuoden 1978 urakkavoittoprosenttitietojen perusteella niin, että 20 prosentin hinnoittelusääntö jokaisen kohdalla täyttyy. Reutsalon osalta rahakertoimen tarkistusta ei kuitenkaan ollut suoritettu eikä hänen palkkansa siten täyttänyt 20 prosentin hinnoittelusääntöä, vaikka hän työskenteli normaalilla urakkatyövauhdilla.

Yhtiössä oli käytetty ohjeaikakirjoja, ja ohjeaikojen tarkistamisesta niin sanotuilla korjauskertoimilla oli sovittu urakkatöiden käynnistämisen yhteydessä. Ohjeajoilla oli siten ollut työntutkimusten tuloksiin rinnastettava merkitys palkanlaskennassa. Autoalalla urakkatöissä tuli urakkavoiton olla vähintään 20 prosentin luokkaa vähimmäistuntipalkan lisäksi, jos rahakertoimena oli työehtosopimuksen työkohtainen tuntipalkka eli vähimmäistuntipalkka ja aika-arvo oli työntutkimuksella saatu ja työ tehtiin normaalilla urakkavauhdilla. Jos työhön kuului tehtäviä, joita aikalaskelma ei huomioinut, niin näiden lisätöiden ja työn aikana esiintyvien vaikeuksien vuoksi oli annettava lisäaikaa, jotta päästiin siihen ansioon, joka alan työehtosopimuksen mukaan oli maksettava normaalilla työvauhdilla työskenneltäessä.

Reutsalo oli alittanut sovitut ohjeajat vuonna 1978 keskimäärin 21 prosentilla muiden hänen työvauhtiaan ja työolosuhteitaan vastaavien huoltomiesten keskiarvon ollessa 29 prosenttia. Ero johtui siitä, että Reutsalo ei ollut saanut autosähköasennustöitä siinä määrin kuin muut ryhmän työntekijät, vaan hän oli niiden lisäksi osaksi tehnyt niin sanottuja ralliautoasennuksia sekä muita huoltotöitä. Huoltomiehillä oli käytössään henkilökohtaiset nosturit, mutta Reutsalolla ei niitä ollut, ja lisäksi hän joutui huoltotöitä tehdessään liikkumaan enemmän kuin huoltomiehet.

Sanotuilla perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Reutsalon osalta ohjeaikojen alitus on ollut riittävä täyttämään työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin 20 prosentin hinnoittelusäännön täyttymisen edellytykset.

Kanteeseen vastatessaan Autoalan Työnantajaliitto on lausunut, että Reutsalo oli tullut Autonovo Oy:n palvelukseen 2.6.1975 nuoremmaksi autosähköasentajaksi ja lähtenyt 15.6.1977 asepalvelusta suorittamaan sekä palannut yhtiöön entisiin työtehtäviinsä 16.5.1978. Kanteessa vaadittuun vaatimukseen ei ollut voitu suostua, koska Reutsalon työvauhti ei ollut vastannut normaalia urakkatyövauhtia, joka oli työehtosopimuksen 20 prosentin hinnoittelusäännön asettama edellytys.

Paikallisneuvotteluissa esitetyt näkökohdat ja vaatimukset lähtivät siitä, että yhtiössä ei sähkötöiden urakkahinnoittelu Reutsalon osalta ollut täyttänyt työehtosopimuksen hinnoittelusääntöä. Työntekijäpuolen erimielisyysmuistiokanteessa todettiin nimenomaisena vertailuryhmänä autosähköasentajien työryhmä, jonka keskimääräinen urakkavoitto oli 37,5 prosenttia. Kantaja oli työtuomioistuimessa käyttänyt vertailuryhmänä huoltomiesten ryhmää.

Väite, ettei Reutsalolla olisi ollut huoltotöissä käytössään nosturia, ei pitänyt paikkaansa, vaan Reutsalo oli voinut käyttää jotain korjaamolla olevista yhdeksästä nosturista. Paikallis- tai liittotason neuvotteluissa ei nosturin käytöstä urakkahinnoittelussa ollut missään vaiheessa ollut mitään keskustelua.

Työt korjaamolla oli jaettu tasapuolisesti kaikille asentajille huomioon ottaen heidän pätevyytensä. Yhtiön kahdeksan muun autosähköasentajan yhteinen keskimääräinen aikavoitto oli 38,5 prosenttia, kun taas Reutsalon aikavoitto oli 21,1 prosenttia. Prosenttiero kuvasi vastaavasti työvauhdissa ollutta eroa. Yhtiön korjaamolla olivat eri asentajaryhmät saavuttaneet korjaustöissä 42,2 prosentin, sähkötöissä 37,5 prosentin, huoltotöissä 29,7 prosentin, sekalaisissa töissä 52,6 prosentin ja koko korjaamon keskiarvona 42 prosentin keskimääräiset aikavoitot vuonna 1978. Reutsalon työvauhtia saattoi verrata minkä tahansa korjaamoryhmän työvauhtiin, ja hän jäi kaikista ryhmistä jälkeen niin paljon, että työvauhti ei vastannut normaalina pidettävää urakkatyövauhtia. Normaali urakkatyövauhti korjaamolla oli eri ryhmillä ollut käytetyn normituksen mukaan sellainen, että saavutettujen prosenttimäärien mukaista aikavoittoa vastasi työehtosopimuksen hinnoittelusäännön mukaan vähimmäispalkan 20 prosentilla ylittävä ansio.

Sanotuilla perusteilla Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Autonovo Oy on ollut jutussa kuultavana.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin jättää kanteen tutkimatta siltä osin kuin siinä nojaudutaan 26.3.1979 tehtyyn paikalliseen muistioon sisältyväksi väitettyyn sopimukseen taikka siihen, että työpaikan olosuhteiden perusteella Reutsalon olisi katsottava työskennelleen normaalilla urakkatyövauhdilla.

Muilta osin työtuomioistuin on jutun tutkinut ja toteaa riidattomaksi, että Reutsalo on vuoden 1978 aikana urakkatyössä alittanut käytössä olleet ohjeajat keskimäärin 21 %:lla eli hänen työsaavutuksensa on ollut 27 % korkeampi kuin jos hän olisi työskennellyt ohjeaikojen mukaisella työvauhdilla. Vastoin Autoalan Työnantajaliiton kiistämistä ja sen tueksi esitettyjä seikkoja ei Metallityöväen Liitto ole työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan esittänyt asianmukaisia perusteita sille, että mainitut prosenttiluvut sinänsä osoittaisivat Reutsalon työskennelleen normaalilla urakkatyövauhdilla.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen sen tutkitulta osalta. Jutun laatuun katsoen saavat Autoalan Työnantajaliitto ja Autonovo Oy kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Sariola, Kaski ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.