Labor court allows severance pay but dismisses union's claim that employer violated monitoring duties.

Kun kaikkia työsuhteen päättämiseen liittyviä tekijöitä ei ollut esitetty työntekijäpuolelta edes neuvotteluvaiheessa, vaan olennaisesti vasta työtuomioistuinkäsittelyssä, ei työnantajaliiton katsottu laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Putkijohtotyönantajainliitto r.y. ja Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy

RATKAISU

Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 2.5.1976 allekirjoitetussa putkijohtoalan työehtosopimuksessa ja siinä mainitussa irtisanomissuojasopimuksessa on muun muassa ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen samojen asianosaisten välisessä jutussa tänään antamaan tuomioon n:o 102.

Toimitusjohtajan kanssa käydyn keskustelun yhteydessä oli ollut puhe eräästä toisestakin tapahtumasta. Telkiä ja eräs toinen työntekijöistä olivat nimittäin aikaisemmin keskustelleet sanotun rakennusmestarin kanssa vanhan lämmönvaihtimen kuparikierukan muuttamisesta rahaksi, jotta putkimiehet voisivat viettää alalla käytännössä yleisiä harjakaisia. Nämä putkimiehet olivat sitten keskustelujen jälkeen myyneet kupariromun romukauppaan ja myynnistä saadut rahat oli jaettu kaikkien viiden putkimiehen kesken. Taljaa Telkiä ei ollut käyttänyt lainkaan. Vaikka mainittu toinen putkimies oli pääasiassa käynyt kuparikierukan myynnistä neuvotteluja mainitun rakennusmestarin kanssa, oli Telkiälle muodostunut käytyjen keskustelujen kautta se kuva, että työntekijöillä oli oikeus kuparikierukan myyntiin. Telkiä oli ollut vilpittömässä mielessä myydessään yhdessä toisen putkimiehen kanssa kuparikierukan romukauppaan. Telkiä oli edellä kerrottujen tapahtumien jälkeen ollut työtön 66 työpäivää.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti päättäessään Telkiän työsuhteen. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n velvoittamista maksamaan Raimo Telkiälle vahingonkorvausta menettelystään 11 000 markkaa laillisine korkoineen sekä Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Telkiän kanteessa esitetty vahingonkorvausvaatimus perustui sitä paitsi virheellisesti 66 työttömyyspäivään ja 20,83 markan keskituntiansioon, vaikka kantaja oli aikaisemmin korvausvaatimuksissaan esittänyt työttömyysajaksi 44 työpäivää ja 18,95 markan keskituntiansioon perustuvan korvausvaatimuksen.

Sanotuilla perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto ja Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy on 25.10.1976 ilmoittanut palveluksessaan olleille viidelle putkiasentajalle, muiden ohessa Raimo Telkiälle, että yhtiö purkaa heidän työsuhteensa päättymään heti, koska he ovat suorittaessaan kaukolämpöliitostöitä Helsingin kaupungin satamalaitoksen työmaalla Eteläsatamassa ottaneet luvattomasti haltuunsa Helsingin kaupungin satamalaitokselle kuuluvaa omaisuutta, muun muassa lämmönvaihtimen kuparikierukan. Muun omaisuuden osalta asia on jäänyt selvittämättä, mutta Telkiä on mainituista työntekijöistä kahden kanssa keskustellut satamalaitoksen edustajan kanssa kuparikierukan haltuun ottamisesta ja näiden keskustelujen päättymistä seuranneena päivänä vienyt kuparikierukan äsken mainituista kahdesta työntekijöistä toisen kanssa ja myynyt sen romukauppaan. Myynnistä saadut rahat on jaettu kaikkien viiden kesken.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten vaatimukset enemmälti, velvoittaa Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n maksamaan Raimo Telkiälle irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen irtisanomisesta ilman asiallista perustetta kohtuulliseksi harkitut 6 000 markkaa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Parkkinen, P. Virtanen ja Sulkunen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Yhtiö puolestaan, laiminlyödessään tarkemman selvityksen hankkimisen Telkiän työsopimuksen purkamiseen muutoin mahdollisesti vaikuttavista seikoista, on tietensä rikkonut työehtosopimusta. Pidän edelleenkin virheellisenä työtuomioistuimen omaksumaa tulkintaa, jonka mukaan työnantajaa ei voida perusteettomasta irtisanomisesta maksettavan korvauksen lisäksi tuomita maksamaan samalla perusteella hyvityssakkoa. Tältä osin viittaan aikaisemmin esittämiini perusteluihin (Oikeus 1972 s. 53-58) ja lisäksi siihen että työtuomioistuin ei ole missään vaiheessa pyrkinytkään selvittämään sitä, mitä keskusjärjestöt ovat irtisanomissuojasopimusta solmiessaan tältä osin tarkoittaneet.

Kantaja ei ole kuitenkaan työtuomioistuimessa esittänyt mielestäni riittävää selvitystä siitä, missä muodossa ja kuinka laajalti asia on ollut liittojen välillä selvitettävänä. Tämän vuoksi katson jääneen näyttämättä, että Putkijohtotyönantajainliitto olisi asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Edellä mainituin perustein harkitsen oikeaksi, hyläten asiassa esitetyt vaatimukset enemmälti, velvoittaa Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n maksamaan Raimo Telkiälle irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen irtisanomisesta ilman asiallista perustetta 10 800 markkaa ja Rakennustyöläisten Liitolle työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n tarkoittamana hyvityssakkona 800 markkaa sekä yhteisvastuullisesti Putkijohtotyönantajainliiton kanssa oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1 200 markkaa.