Finnish Labour Court dismissed union claims but awarded severance and fines for unjust dismissal.

Kun kaikkia työsuhteen päättämiseen liittyviä tekijöitä ei ollut esitetty työntekijäpuolelta edes neuvotteluvaiheessa, vaan olennaisesti vasta työtuomioistuinkäsittelyssä, ei työnantajaliiton katsottu laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Putkijohtotyönantajainliitto r.y. ja Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy

RATKAISU

Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 2.5.1976 allekirjoitetussa putkijohtoalan työehtosopimuksessa ja siinä mainitussa irtisanomissuojasopimuksessa on muun muassa ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen samojen asianosaisten välisessä jutussa tänään antamaan tuomioon n:o 102.

Toimitusjohtajan kanssa käydyn keskustelun yhteydessä oli ollut puhe eräästä toisestakin tapahtumasta. Rytkönen ja eräs toinen mainituista työntekijöistä olivat nimittäin aikaisemmin keskustelleet sanotun rakennusmestarin kanssa vanhan lämmönvaihtimen kuparikierukan muuttamisesta rahaksi, jotta putkimiehet voisivat viettää alalla käytännössä yleisiä harjakaisia. Asiasta käydyissä useahkoissa keskusteluissa oli puhemiehenä toiminut enimmäkseen Rytkönen. Rakennusmestarin kanssa käymiensä keskustelujen perusteella Rytkönen oli uskonut, että hänellä oli oikeus muuttaa kupariromu rahaksi. Rytkönen ja eräs toinen putkimies olivat myyneet kuparikierukan romukauppaan ja saadut rahat oli jaettu kaikkien viiden putkimiehen kesken. Talja oli aikanaan palautettu käytön jälkeen. Rytkönen oli edellä kerrottujen tapahtumien jälkeen ollut työtön kymmenen työpäivää.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti päättäessään Rytkösen työsuhteen- Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n velvoittamista maksamaan Nils Rytköselle vahingonkorvauksena menettelystään 2 000 markkaa laillisine korkoineen sekä Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Rytkönen oli kantajan aikaisemmin esittämien korvausvaatimusten mukaan ollut työttömyysaikanaan sairaana eikä näin ollen ollut menettänyt ansiotaan. Lisäksi Rytkösen kanteessa esitetty vahingonkorvausvaatimus perustui virheellisesti 25 markan keskituntiansioon, vaikka kantaja oli aikaisemmin korvausvaatimuksessaan esittänyt 20,69 markan keskituntiansioon perustuvan korvausvaatimuksen.

Sanotuilla perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto ja Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten vaatimukset enemmälti, velvoittaa Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n maksamaan Nils Rytköselle irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen irtisanomisesta ilman asiallista perustetta kohtuulliseksi harkitut 1 500 markkaa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Parkkinen, P. Virtanen ja Sulkunen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Yhtiö puolestaan, laiminlyödessään tarkemman selvityksen hankkimisen Rytkösen työsopimuksen purkamiseen muutoin mahdollisesti vaikuttavista seikoista, on tietensä rikkonut työehtosopimusta. Pidän edelleenkin virheellisenä työtuomioistuimen omaksumaa tulkintaa, jonka mukaan työnantajaa ei voida perusteettomasta irtisanomisesta maksettavan korvauksen lisäksi tuomita maksamaan samalla perusteella hyvityssakkoa. Tältä osin viittaan aikaisemmin esittämiini perusteluihin (Oikeus 1972 s. 53-58) ja lisäksi siihen, että työtuomioistuin ei ole missään vaiheessa pyrkinytkään selvittämään sitä, mitä keskusjärjestöt ovat irtisanomissuojasopimusta solmiessaan tältä osin tarkoittaneet.

Kantaja ei ole kuitenkaan työtuomioistuimessa esittänyt mielestäni riittävää selvitystä siitä, missä muodossa ja kuinka laajalti asia on ollut liittojen välillä selvitettävänä. Tämän vuoksi katson jääneen näyttämättä, että Putkijohtotyönantajainliitto olisi asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuteensa.

Edellä mainituin perustein harkitsen oikeaksi, hyläten asiassa esitetyt vaatimukset enemmälti, velvoittaa Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n maksamaan Nils Rytköselle irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen irtisanomisesta ilman asiallista perustetta 2 000 markkaa ja Rakennustyöläisten Liitolle työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n tarkoittamana hyvityssakkona 800 markkaa sekä yhteisvastuullisesti Putkijohtotyönantajainliiton kanssa oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1 200 markkaa.