Labor court orders employer to pay severance damages and penalty for unjust dismissal without cause.

Yhtiö oli purkanut viiden putkiasentajan työsuhteen päättymään heti, koska he olivat suorittaessaan kaukolämpöliitostöitä satamalaitoksen työmaalla ottaneet luvattomasti haltuunsa satamalaitokselle kuuluvan lämmönvaihtimen kuparikierukan. Kaksi näistä viidestä putkiasentajasta oli myynyt kuparikierukan ja myynnistä saadut rahat oli jaettu kaikkien viiden kesken. Tässä kanteessa tarkoitettu putkiasentaja oli rahaa vastaanottaessaan toiminut siten vilpittömässä mielessä, että hän oli työtovereidensa kertoman perusteella uskonut, että toimintaan olisi saatu satamalaitoksen edustajan lupa. Kun työsopimuksen purkaminen ei ollut tapahtunut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetulla asiallisella perusteella, yhtiö velvoitettu suorittamaan työntekijälle vahingonkorvausta, mutta ei sen ohella hyvityssakkoa.

Kun kaikkia työsuhteen päättämiseen liittyviä tekijöitä ei ollut esitetty työntekijäpuolelta edes neuvotteluvaiheessa, vaan olennaisesti vasta työtuomioistuinkäsittelyssä, ei työnantajaliiton katsottu laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Putkijohtotyönantajainliitto r.y. ja Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy

RATKAISU

Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 2.5.1976 allekirjoitetussa putkijohtoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

YLEISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § KESKUSJÄRJESTÖSOPIMUKSET JA NIIHIN PERUSTUVAT SOPIMUKSET

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Yleissopimus irtisanomissuojasta 22.2.1966.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen 2 §:ssä mainitussa irtisanomissuojasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Pääteltäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on olettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijäin itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Toimitusjohtajan kanssa käydyn keskustelun yhteydessä oli ollut puhe eräästä toisestakin tapahtumasta. Kaksi mainituista työntekijöistä oli nimittäin aikaisemmin keskustellut sanotun rakennusmestarin kanssa vanhan lämmönvaihtimen kuparikierukan muuttamisesta rahaksi, jotta putkimiehet voisivat viettää alalla käytännössä yleisiä harjakaisia. Heinonen ei henkilökohtaisesti ollut keskustellut rakennusmestarin kanssa kupariromun myymisestä, eikä hänellä ollut mitään tekemistä kuparikierukan myynnin kanssa. Heinonen uskoi siihen, että toiset putkimiehet olivat saaneet luvan sen myymiseen. Taljaa Heinonen ei ollut käyttänyt lainkaan. Heinonen oli tosin ottanut vastaan oman osuutensa kupariromusta saaduista rahoista, mutta hän oli tehnyt sen vilpittömässä mielessä eli uskonut, että hänellä oli oikeus tähän osuuteen. Heinonen oli edellä kerrottujen tapahtumien jälkeen ollut työtön 17.1.1977 saakka.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti päättäessään Heinosen työsuhteen. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n velvoittamista maksamaan Rauno Heinoselle vahingonkorvauksena menettelystään 8 000 markkaa laillisine korkoineen sekä Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Heinosen kanteessa esitetty vahingonkorvausvaatimus perustui sitä paitsi virheellisesti 27,78 markan keskituntiansioon, vaikka kantaja oli aikaisemmin korvausvaatimuksissaan esittänyt 14,91 markan keskituntiansioon perustuvan korvausvaatimuksen.

Sanotuilla perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto ja Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy on 25.10.1976 ilmoittanut palveluksessaan olleille viidelle putkiasentajalle, muiden ohessa Rauno Heinoselle, että yhtiö purkaa heidän työsuhteensa päättymään heti, koska he ovat suorittaessaan kaukolämpöliitostöitä Helsingin kaupungin satamalaitoksen työmaalla Eteläsatamassa ottaneet luvattomasti haltuunsa Helsingin kaupungin satamalaitokselle kuuluvaa omaisuutta, muun muassa lämmönvaihtimen kuparikierukan. Muun omaisuuden osalta asia on jäänyt selvittämättä, mutta mainituista työntekijöistä on kolme, joihin Heinonen ei ole kuulunut, keskustellut satamalaitoksen edustajan kanssa kuparikierukan haltuun ottamisesta, ja kaksi näistä kolmesta on sitten vienyt kuparikierukan ja myynyt sen romukauppaan. Myynnistä saadut rahat on jaettu kaikkien viiden ja siis myös Heinosen kesken.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten vaatimukset enemmälti, velvoittaa Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n maksamaan Rauno Heinoselle irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen irtisanomisesta ilman asiallista perustetta kohtuulliseksi harkitut 7 000 markkaa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Parkkinen, P. Virtanen ja Sulkunen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Yhtiö puolestaan, laiminlyödessään tarkemman selvityksen hankkimisen Heinosen työsopimuksen purkamiseen muutoin mahdollisesti vaikuttavista seikoista, on tietensä rikkonut työehtosopimusta. Pidän edelleenkin virheellisenä työtuomioistuimen omaksumaa tulkintaa, jonka mukaan työnantajaa ei voida perusteettomasta irtisanomisesta maksettavan korvauksen lisäksi tuomita maksamaan samalla perusteella hyvityssakkoa. Tältä osin viittaan aikaisemmin esittämiini perusteluihin (Oikeus 1972 s. 53-58) ja lisäksi siihen, että työtuomioistuin ei ole missään vaiheessa pyrkinytkään selvittämään sitä, mitä keskusjärjestöt ovat irtisanomissuojasopimusta solmiessaan tältä osin tarkoittaneet.

Kantaja ei ole kuitenkaan työtuomioistuimessa esittänyt mielestäni riittävää selvitystä siitä, missä muodossa ja kuinka laajalti asia on ollut liittojen välillä selvitettävänä. Tämän vuoksi katson jääneen näyttämättä, että Putkijohtotyönantajainliitto olisi asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Edellä mainituin perustein harkitsen oikeaksi, hyläten asiassa esitetyt vaatimukset enemmälti, velvoittaa Suomen Vesi- ja Lämpöjohto Oy:n maksamaan Rauno Heinoselle irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen irtisanomisesta ilman asiallista perustetta 7 600 markkaa ja Rakennustyöläisten Liitolle työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n tarkoittamana hyvityssakkona 800 markkaa sekä yhteisvastuullisesti Putkijohtotyönantajainliiton kanssa oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1 200 markkaa.