Labor court fines union branch for strike and union for failing to supervise members under collective agreement.

Tehtaan työntekijät olivat tyytymättöminä sovellettuun urakkahinnoitteluun ja sitä koskevien neuvottelujen kulkuun panneet toimeen työnseisauksia. Esitetty selvitys osoitti ylityöstä kieltäytymiseen ja työnhidastukseen urakkatöissä ryhdytyn yhteisesti ja työnseisauksiin liittyen.

Ammattiosasto tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Pääkäsittelyistunnossa ilmoitettujen työnseisausten perusteella tehdyt vaatimukset jätetty jutun yhteydessä käsittelemättä.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 11.3.1980 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset.

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä. Mikäli tallöin syntyy erimielisyyttä käytettävästä suorituspalkkaustavasta tai sen mukaisesta hinnoittelusta, ratkaistaan asia työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä (kts. 30 §).

Mom. 2. Sellaisesta urakasta, jota varten ei ole kiinteää työhinnoittelua, sovitaan työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työntekijöiden välillä, joille urakkaa tarjotaan, mikäli mahdollista jo ennen työn alkamista yksikkö- eli urakkahinta.

Työntekijällä on tällöin oikeus saada välttämättömiä tietoja yksikköhinnan ja ansion laskemisen perusteista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 3. Ellei työntekijä suostu ottamaan hänelle tarjottua urakkaa, tehdään työ aikatyönä, josta maksetaan työntekijälle hänen perustuntipalkkansa.

Perusteettomasti älköön työntekijä hylätkö työehtosopimuksen mukaisesti hinnoiteltua urakkaa.

Mom. 4. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

III TYÖNTUTKIMUKSET

12 § Työntutkimukset

Mom. 1. Sopijapuolet toteavat menetelmöinnin ja työnmittauksen tuotantoa edistävän merkityksen sekä sen, että näitä suoritettaessa on noudatettava yleissopimuksen 7. kohdassa ja rationalisointisopimuksessa tarkoitettuja periaatteita. Kts. s. 90 ja 99.

Niillä työpaikoilla, joilla työnantaja käyttää työntutkimuksia, on työnantajan annettava työntekijöiden edustajille riittävä selvitys tutkimustavoista sekä siitä, miten niitä mahdollisesti sovelletetaan työntekijöiden palkkaukseen.

Kun on kysymyksessä välittömästi työntekijän työhön kohdistuva työnmittaus, annetaan ennen tutkimisen aloittamista hänelle ilmoitus tästä ja sen tarkoituksesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 2. Silloin, kun työnmittauksen tuloksia käytetään suorituspalkkauksen hinnoittelun perusteena on yksikköhinnan perustaksi tulevan työn aika-arvon eli työarvon vastattava työpaikan todellisia työolosuhteita.

Mom. 3. Osastoilla, joissa työt hinnoitellaan yleensä työntutkimusten pohjalta, on työntekijöillä oikeus ehdottaa, että tietystä työstä suoritetaan työntutkimus siinä laajuudessa kuin se on tarpeen ko. työn hinnoittelun saattamiseksi työnmittaukseen pohjautuvaksi. Ellei työnantaja esitä perusteltua syytä toisenlaiseen ratkaisuun, on tarvittava tutkimus suoritettava ilman tarpeetonta viivytystä.

Jos on syntynyt erimielisyyttä työntutkimuksen perusteella määritetystä yksikköhinnasta ja tämän vuoksi työstä suoritetaan tarkistustutkimus, on luottamusmiehelle annettava mahdollisuus työpaikalla tutustua tarkistustutkimuksen yksityiskohtaiseen suoritustapaan ja tuloksiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa mitä keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuksessa säädetään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Tampella Oy:n Messukylän tehtaitten työntekijät olivat ryhtyneet työtaisteluun painostaakseen työnantajaa suostumaan vaatimuksiinsa, jotka käytännössä merkitsisivät urakkapalkkojen korottamista 10- 15 %:lla. Lakkoja oli pantu toimeen niin että 249 työntekijää oli ollut lakossa 15.8.1980 kello 11.20-22, 233 työntekijää 20.8. kello 12-22, 186 työntekijää 21.8. kello 13-20, 243 työntekijää 22.8. kello 12-22, 144 työntekijää 26.8. kello 8.30-22, 179 työntekijää 27.8. kello 7-10.40 ja 295 työntekijää 3.9. kello 14-5.9. kello 22. Työntekijät olivat lisäksi työnantajaa painostaakseen jo pitemmän aikaa yhteistuumin kieltäytyneet tekemästä ylityötä. Erityisesti urakkatyötä tekevät työntekijät olivat 8.9.1980 lähtien ryhtyneet tahallaan painostustarkoituksessa jarruttamaan työvauhtia.

Sanotuilla perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyönnistä.

Kanteeseen vastatessaan Metallityöväen Liitto on lausunut ensin, etteivät Messukylän tehtaitten työntekijät olleet vaatineet urakkapalkkojen korottamista 10- 15 %:lla, vaan ansiotason säilyttämistä sekä tehtyjen sopimusten noudattamista työnantajalta. Lakkotiedot kanteessa olivat muuten oikeita, mutta 27.8. ei ollut lakkoa vaan työmaakokous samoin kuin 3.9. noin kello 14-15. Väitteet ylityöstä kieltäytymisestä ja työn jarrutuksesta olivat perusteettomia.

Muun muassa työntutkimusten osalta työnantaja oli laiminlyönyt eräissä tapauksissa rationalisointisopimuksen 7 §:n mukaisten ilmoitusten antamisen, vaikka sanottuun seikkaan oli yhteisessä raportissa jo 20.5.1980 kiinnitetty erityistä huomiota. Työnantajan hinnoittelusta oli aiheutunut myös, etteivät työntekijät olleet kyenneet sopimaan urakoista Messukylän käytännön mukaisesti eli viimeistään siinä vaiheessa, kun 50 % työstä oli tehty. Tämä oli taas johtanut siihen, että työnantaja oli voinut määrätä urakkahinnan yksipuolisesti. Edelleen oli käynyt ilmi kuten keväällä, että osalle työntekijöistä urakkavoitto oli jäänyt alle työehtosopimuksen mukaisen hinnoittelutason.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on Metallityöväen Liiton vastineessa esitetyn johdosta ilmoittanut, että ammattiosaston Messukylän tehtaitten työhuonekunta oli myöhemmin konkretisoinut vaatimuksen niin, että työntekijöille vaadittiin 68 pennin korotusta aikatuntipalkkoihin ja 77,5 penniä urakkakertoimiin koko Tampella Oy:n tehtailla. Sellaisia urakoita, joissa 20 %:n hinnoittelusääntö ei toteutunut, ei ollut tullut esiin. Sellaisia kyllä oli tullut esiin, joissa lopullinen ansio ei ollut yltänyt 20 %:n tasolle. Niitä oli selvitetty. Yleinen piirre oli ollut, että jälkeenjääneisyys oli aiheutunut urakoiden "vedättämisestä". Vastaajan mainitsema esimerkkitapaus oli tehty täysin poikkeuksellisissa oloissa eikä se siis kelvannut esimerkiksi. Syy työryhmien työn käsittelyn keskeneräisyyteen oli työntekijäpuolessa, joka oli vaatinut, että ennen niiden käsittelemistä käsiteltäisiin työntekijäpuolta tyydyttävällä tavalla loppuun eräs työntekijäpuolen jättämä 5-kohtainen esitys.

Tampella Oy:ssä käytettävät työntutkimukset olivat yleisesti käytössä olevien tutkimuksien mukaisia. Liittojen edustajien toimesta ei ollut ennenkään käsitelty yksittäisiä urakoita, ja tällaiseen tilaisuuteen pääluottamusmies oli esittänyt nyt myös kantajaliiton edustajan kutsumista. Työmarkkinakäytännön mukaista oli, ettei työnantaja tällaisessa tapauksessa hyväksynyt paikalle myöskään Metallityöväen Liiton edustajaa. Työnantajapuolen käyttäytyminen tilanteessa yleensä johtui siitä, että työnantaja ei halunnut painostuksen kohteena ollessaan käydä intressineuvotteluja. Jutun pääkäsittelyistunnossa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on ilmoittanut urakkahinnoitteluun liittyvien lakkojen jatkuneen niin, että 269 työntekijää oli ollut lakossa 12.9. kello 14-22, 57 työntekijää 1.10. kello 14-22, 138 työntekijää 3.10. kello 7.30-22 ja 200 työntekijää 8.10. kello 12-22.

Metallityöväen Liitto on kiistänyt edelleen, että työntekijäpuolelta olisi esitetty korotusvaatimuksia. Neuvotteluissa oli voinut tulla esille erilaisia vaihtoehtoja. Vastaaja ei ollut tietoinen kantajan viimeksi esille tuomista väitetyistä lakoista.

Asianosaiset ja jutussa kuultavana ollut Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Metallityöväen Liitto on lähettänyt ammattiosaston työpaikalla oleville edustajille kehotuksia työrauhan ylläpitämiseen. Työtuomioistuin pitää kuitenkin Metallityöväen Liiton toimintaa täysin riittämättömänä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 5 500 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 5 000 markkaa sekä molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 300 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, Sariola, M. Virtanen, Leivo ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.