Labor court rules that a 1977 construction collective agreement's notice period applies to dismissals but not to lay-offs after 1978 law changes.

Kysymys myös työtuomioistuimen toimivallasta ja vahvistuskanneintressistä.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 26.5.1977 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

II. Työhön ottaminen ja irtisanominen

4 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus voidaan irtisanoa päättymään työnantajan puolelta viiden päivän ja työntekijän puolelta kahden päivän irtisanomisajan kuluttua.

Milloin irtisanominen tai irtisanoutuminen on tapahtunut työvuoron ensimmäisen työtunnin aikana, lasketaan kyseinen työpäivä ensimmäiseksi irtisanomispäiväksi.

Päivällä tarkoitetaan tässä työpäivää.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Rakennusteollisuusliitto oli vuonna 1975 pannut työtuomioistuimessa vireille kanteen, jossa oli ollut kysymys erään nosturinkuljettajan lomauttamisesta syntyneestä selkkauksesta. Kanteessaan työnantajapuoli oli lähtenyt siitä, että sen työtaistelutoimenpiteeksi katsoma työstä kieltäytyminen oli kohdistunut työnantajan ottamis- ja erottamisoikeutta koskevaan vuoden 1946 yleissopimuksen kohtaan.

Siitä tosiasiasta, että lomautuksessa noudatettava ilmoitusaika oli rakennusalalla ollut työsopimuslain 30 §:n säännöksen varassa, ei ollut edellä mainitun työtuomioistuimen tuomion jälkeenkään ollut erimielisyyttä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken. Selvänä osoituksena tästä oli muun muassa Suomen Rakennusteollisuusliiton asiamiehen alioikeudessa esittämä kirjelmä, jossa oli todettu, että rakennusalan työehtosopimuksen 4 §:n 2 kohta velvoitti työnantajaa käyttämään vähintään viiden työpäivän pituista irtisanomisaikaa ja että työsopimuslain 30 §:stä puolestaan johtui, että lomautuksen ennakkoilmoitusaika ja irtisanomisaika olivat yhtä pitkiä. Asiasta oli käyty lokakuussa 1979 liittoneuvottelu, jossa ei ollut päästy yksimielisyyteen Suomen Rakennusteollisuusliiton viitatessa asiamiestensä alioikeuksissa esittämiin kannanottoihin.

Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei edellä mainitussa vuonna 1977 solmitussa rakennusalan työehtosopimuksessa (4 §:n 2 kohta) olevalla työnantajan noudatettavana olevaa irtisanomisaikaa koskevalla määräyksellä säännellä työnantajan lomautuksessa noudatettavaa irtisanomisaikaa (eli kuten on väitetty, lomauttamista koskevat säännökset ovat tulleet työehtosopimuksen osaksi) vaan että lomautuksessa noudatettava ilmoitusaika on rakennusalan työehtosopimuksen soveltamispiirissä jätetty lain varaan eli määräytynyt työsopimuslain 30 §:ssä sanotulla tavalla.

Rakennustyöläisten Liiton vahvistusvaatimus, että irtisanomisaikaa koskevalla työehtosopimusmääräyksellä ei ollut säännelty työnantajan lomautuksessa noudatettavaa irtisanomisaikaa, vaan että se oli rakennusalan työehtosopimuksen soveltamispiirissä jätetty lain varaan, ei näin esitettynä vastannut todella vallitsevaan erimielisyyskysymykseen. Kokonaan siitä riippumatta, oliko työehtosopimukseen sisältynyt lomautusilmoitusaikaa nimenomaisesti määräävä määräys, oli työsopimuslain 30 §:ssä tarkoitettu sopimus voitu sekä ennen että jälkeen lain muutoksen tehdä muutoinkin joko nimenomaisin työsopimuksin tai jollain muulla sellaisella tavalla, jolla 14 päivää alittavat lomautusilmoitusajat tulivat työsuhteen ehdoiksi.

Kun työsopimuslain 30 §:ssä tarkoitettu sopimus voitiin tehdä useammalla eri tavalla ja kun työtuomioistuin ei ilmeisesti voinut antaa vahvistustuomiota sen suhteen, oliko viiden työpäivän lomautusilmoitusaika työsopimuslain 30 §:n tarkoittamalla tavalla muodostunut työsuhteen ehdoksi, Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta.

Rakennustyöläisten Liitto on jutun pääkäsittelyistunnossa luopunut kanteesta siltä osin kuin siinä oli vaadittu vahvistettavaksi, että lomautuksessa noudatettava ilmoitusaika oli rakennusalan työehtosopimuksen soveltamispiirissä jätetty lain varaan eli että se oli määräytynyt työsopimuslain 30 §:ssä sanotulla tavalla.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Jutun käsitellessään työtuomioistuin jättää lausunnon antamisen kanteesta raukeamaan siltä osin kuin kanteesta on luovuttu. Muulta osin kanteessa on vaadittu työtuomioistuinta vahvistamaan, onko rakennusalan työehtosopimuksen 4 §:n 2 kohtaan sisältynyt määräys myös lomautuksessa noudatettavasta ilmoitusajasta. Kanteessa on näin ollen kysymys työehtosopimuksen oikean sisällön vahvistamisesta, joka työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Tutkiessaan näin ollen jutun siltä osin kuin kannetta ei ole jätetty raukeamaan työtuomioistuin toteaa, että 26.5.1977 solmitun rakennusalan työehtosopimuksen 4 §:n 2 kohdan mukaan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus voidaan irtisanoa päättymään työnantajan puolelta viiden päivän irtisanomisajan kuluttua. Työehtosopimuksen solmimisaikaan ja edelleen 1.7.1978 asti voimassa olleen työsopimuslain 30 §:n mukaan niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa työsopimuksen, ja samaa irtisanomisaikaa noudattaen hän voi määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Työehtosopimuksessa ei ole erikseen määrätty lomauttamisen yhteydessä noudatettavasta ilmoitusajasta.

Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 8/1976 katsonut, että ottaen huomioon sen, millä tavoin lomauttaminen työsopimuslain säännösten mukaan liittyi irtisanomiseen, oli työntekijän lomautuksen johdosta toimeenpantu työtaistelu kohdistunut yleissopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta, vaikkei sopimuksessa lomauttamista erikseen mainittukaan. Tuomiossaan n:o 8/1977 työtuomioistuin on katsonut, että koska lomauttaminen työsopimuslain 30 §:n mukaan oli sallittu vain samoilla edellytyksillä kuin irtisanominenkin, ellei lomauttamisoikeutta ollut erikseen laajennettu, oli työehtosopimusmääräys, joka sanamuotonsa mukaan kielsi vain irtisanomisen, sinänsä sovellettavissa myös lomautukseen. Edellä mainituissa tuomioissa työtuomioistuin on siten katsonut, että vaikkei irtisanomisoikeutta koskevissa työehtosopimusmääräyksissä ollut erikseen mainittu lomauttamista, voitiin näitä määräyksiä kuitenkin soveltaa myös lomautustapauksissa.

Työehtosopimuksen solmimisajankohtana voimassa olleiden työsopimuslain säännösten mukaan lomautusilmoitusaika oli yhtä pitkä kuin irtisanomisaika, ellei muusta ilmoitusajasta ollut sovittu. Näiden säännösten nojalla oli rakennusalalla siten ellei työsopimuksin ollut sovittu toisin - noudatettava myös lomautusilmoitusaikana työehtosopimuksen 4 §:n 2 kohdan 1 kappaleen mukaista viiden päivän irtisanomisaikaa. Rakennusalalla noudatettava lomautusilmoitusaika perustui siten osaltaan tähän työehtosopimusmääräykseen. Tämä merkitsee työtuomioistuimen mielestä muun ohessa sitä, että työtuomioistuin on voinut tutkia mainitun työehtosopimusmääräyksen tulkintaa tai rikkomista koskevan kanteen, vaikkei olisikaan ollut kysymys sopimusmääräyksen soveltamisesta irtisanomiseen, vaan lomautukseen.

Lainmuutosesityksen perusteluissa puhutaan siitä, ettei muutoksen tarkoituksena ole ollut supistaa työehtosopimusten ja silloisen lain perusteella määräytyviä lomautusilmoitusaikoja. Tästäkin sanonnasta tehtäviä vastakohtaispäätelmiä heikentää kuitenkin se perustelujen maininta, ettei tarkoituksena myöskään ole ollut ottaa kantaa eri alojen toisistaan poikkeavien lomautusilmoitusaikojen mahdolliseen yhdenmukaistamiseen, vaan tämä jäisi järjestöjen harkintaan. Voimaantulosäännöksen sanamuoto ja perustelut jättävät siten työtuomioistuimen mielestä avoimeksi kysymyksen, ovatko neljäätoista päivää lyhyemmät irtisanomisajat säilyneet myös lomautusilmoitusaikoina entisin vaikutuksin.

Työsopimuslain 56 §:n 2 momentin edellä käsiteltyjen periaatteiden soveltaminen vuoden 1978 lainmuutokseen siltä osin kuin tämän lainmuutoksen oma voimaantulosäännös aikaisemmin sanotun mukaisesti vaikenee johtaisi siis siihen, että jollei nimenomaan sovita toisin joko työehtosopimuksin tai työsopimuspuolten kesken, ei entiseen, vielä voimassa olevaan työehtosopimukseen perustuvaa irtisanomisaikaa voitaisi soveltaa lomautusilmoitusaikana lain muutoksen voimaantulon jälkeen, jos työsopimus on solmittu vasta lain muutoksen tultua voimaan, ja lain muutoksen voimaantulosta luettavan irtisanomisajan kuluttua, jos työsopimuskin oli solmittu ennen lain muutoksen voimaantuloa.

Työtuomioistuin katsoo, että edellä käsiteltyjä työsopimuslain 56 §:n 2 momentin periaatteita on sovellettava myös vuoden 1978 lainmuutoksen voimaantuloon siltä osin kuin työtuomioistuimen ratkaistavana olevassa asiassa on kysymys. Työtuomioistuin harkitsee näin ollen oikeaksi vahvistaa, että rakennusalan vuonna 1977 solmitun työehtosopimuksen määräyksellä työnantajan noudatettavasta irtisanomisajasta tosin on säännelty myös lomautusilmoitusaikaa, mutta että mainittua sopimusmääräystä ei ole työehtosopimusmääräyksenä sovellettava myös lomautuksiin, jotka toimitetaan työehtosopimuksen voimassaoloaikana, mutta vuoden 1978 lainmuutoksen voimaantulon jälkeen, jos työsopimus on solmittu lain muutoksen voimaantulon jälkeen, ja lainmuutoksesta luettavan, työnantajan noudatettavan irtisanomisajan jälkeen, jos työsopimus on tehty ennen lain muutoksen voimaantuloa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa itse.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Äimälä, Parkkinen, Kaski ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.