Labor court orders unions to pay fines for violating work peace duties under collective agreement.

Kahteen eri ammattiosastoon kuuluvia työntekijöitä oli ottanut osaa työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun. Toisen ammattiosaston luottamusmies ja pääluottamusmies olivat osallistuneet työaikana ilman lupaa pidettyihin kokouksiin, joissa työtaistelun jatkamisesta oli päätetty. Tämän ammattiosaston luottamusmiehet olivat kehottaneet työntekijöitä työrauhan palauttamiseen kuten myös ammattiosaston toimikunta kokouksessaan tekemällään päätöksellä. Lakkojen uusiutumisen huomioon ottaen ammattiosaston toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi ei voitu pitää riittävinä. Toisen ammattiosaston ei ollut selvitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin saadakseen jäsenensä noudattamaan työrauhaa. Työtaistelun pitkähkön kestoajan huomioon ottaen ei myöskään työntekijäliiton toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi voitu pitää riittävinä.

Ensin mainittu ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä toinen ammattiosasto ja liitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Koska haastehakemuksessa oli pidätetty oikeus työtaistelujen jatkuessa esittää myöhemmin vaatimuksia tältäkin osin, hylätty vaatimus kanteen jättämisestä tutkimatta haastehakemuksen laatimisen jälkeen sattuneiden työtaistelujen osalta.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 11.3.1980 allekirjoitetussa Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään kuuluvia konepajoja ja laivatelakoita koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Palkkaperusteet

Ohjetuntipalkat

Mom. 1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat penneinä:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Palkkaryhmät

Mom. 2. Suorittamiensa töiden vaativuutta perustana pitäen jaetaan työntekijät palkkaryhmiin seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työkohtainen tuntipalkka eli suorituspalkkatyön hinnoitteluperuste

Mom. 6. Suorituspalkkatyössä käytetään hinnoitteluperusteena työkohtaista tuntipalkkaa, joka määritellään ohjetuntipalkaksi tai enintään 10 % tätä korkeammaksi sen mukaan, poikkeavatko asianomaisen työn vaikeus, vaativuus tai sen tekijälleen asettamat muut vaatimukset kysymyksessä olevan palkkaryhmän yleisestä keskitasosta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työnluokitus

Mom. 7. Liitot suosittelevat, että työpaikoilla sovitaan työnluokituksen käytöstä töiden keskinäisen vaativuuden määrittelemiseen ja työkohtaisten palkkojen porrastamiseen ja että tällöin käytetään liittojen yhteisesti laatimaa työnluokitusjärjestelmää ja menettelytapaohjeita.

Täten luokitelluissa töissä käytetään työkohtaisia tuntipalkkoja, jotka asettuvat paikkakuntakalleusluokittain seuraaville väleille:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perustuntipalkka

Mom. 8. Kullekin työntekijälle määritellään hänelle säännönmukaisesti kuuluvien töiden tai hänen hoitamiensa tehtävien vaikeuden ja vaativuuden mukaan sen palkkaryhmän puitteissa, johon hän kuuluu, perustuntipalkka, jonka suuruus on vähintään ohjetuntipalkka ja enintään 10 % tätä korkeampi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Aikapalkka

Mom. 1. Aikatyössä maksetaan työntekijälle vähintään perustuntipalkka.

Mom. 2. Perustuntipalkan lisäksi voidaan pääasiassa aikatyötä suorittaville, 18 vuotta täyttäneille täysin työkykyisille työntekijöille maksaa aikatyölisää.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 4. Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata ao. teollisuuslaitoksen suorituspalkkojen kehitystä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä. Mikäli tällöin syntyy erimielisyyttä käytettävästä suorituspalkkaustavasta tai sen mukaisesta hinnoittelusta, ratkaistaan asia työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä (kts. 30 §).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 4. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Lokakuun 1 ja 3 päivänä 1980 työpaikalla työaikana pidettyihin kokouksiin oli osallistunut joko osaston luottamusmies tai työpaikan pääluottamusmies. Luottamusmiehet olivat myös edellä kerrotuin tavoin esittäneet työnantajalle työehtosopimukseen perustumattomia palkankorotusvaatimuksia. Sekä Oy Laivateollisuus Ab että Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä olivat kehottaneet sekä paikallisia ammattiosastoja että Metallityöväen Liittoa aktiivisiin toimenpiteisiin työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneiden työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi tai lopettamiseksi. 4.9., 10.9. ja 1.10.1980 Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä oli kirjallisesti Metallityöväen Liitolle ilmoittanut käynnissä olevista työtaisteluista. Kehotuksista huolimatta ei Metallityöväen Liitto eivätkä myöskään ammattiosastot olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi.

Edellä mainituilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Metallityöväen Liiton, Turun metallityöväen Ammattiosaston ja Turun Metalli- ja Telakkatyöväen ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien laiminlyömisestä ja rikkomisesta hyvityssakkoon.

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan myöntänyt esitetyt työnseisauksia koskevat tiedot oikeiksi ja todennut, että kanne pitäisi jättää tutkimatta siltä osin kuin siinä oli esitetty vaatimuksia, jotka perustuvat 15.9.1980 jälkeisiin tapahtumiin, koska haastehakemus oli koskenut vain mainittua päivämäärää edeltänyttä aikaa.

Varastotyöntekijöiden esitys palkkojen tarkistamisesta 1 markalla tunnilta oli perustunut siihen, että kyseisten työntekijöiden palkat olivat jääneet jälkeen muiden telakoiden vastaavaa työtä tekevien työntekijöiden palkkatasosta. Työnantaja oli kuitenkin suhtautunut työntekijöiden esitykseen kielteisesti, mikä oli aiheuttanut kyseisellä työosastolla mielenosoituksen luonteisia työhäiriöitä.

Varustelulevyseppien työnseisaukset olivat liittyneet erään vuorausurakan hinnoitteluun. Kyseinen vuorausurakka oli tehty laivan porraskäytävässä, jossa työtä oli häirinnyt ja vaikeuttanut koko ajan käyvä liikenne. Työntekijöiden näkemysten mukaan työskentelyolosuhteet olivat mainituista syistä olleet siinä määrin vaikeat, että tietyn vaikeusastekertoimen käyttäminen kyseisen urakan hinnoittelussa olisi ollut täysin perusteltua. Vaikeusastekerrointa voitiin hinnoittelussa käyttää, jos jokin työhön liittyvä olosuhde teki työskentelyn normaalia vaikeammaksi. Vaikeusastekerroin määriteltiin yleensä työntutkimuksen perusteella. Työnantaja oli kuitenkin kieltäytynyt soveltamasta kyseiseen vuorausurakkaan mainittua vaikeusastekerrointa. Työnantajan kielteinen asennoituminen työntekijöiden oikeutettuihin esityksiin oli kärjistänyt työntekijöiden mielialoja siinä määrin, ettei työrauhan järkkymistä ollut voitu estää.

Saatuaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän kirjeen oli Metallityöväen Liiton toimitsija 5.9.1980 soittanut työpaikalle ja kehottanut ammattiosastoa tekemään voitavansa työrauhan ylläpitämiseksi. Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän toisen kirjeen jälkeen oli Metallityöväen Liiton toimitsija uudelleen ottanut puhelimitse yhteyttä telakalle ja vaatinut työrauhan säilyttämistä.

Edellä mainituilla perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Turun metallityöväen Ammattiosasto ja Turun Metalli- ja Telakkatyöväen ammattiosasto ovat olleet jutussa kuultavina.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun; ja todeten, että haastehakemuksessa on pidätetty oikeus ennen haastehakemuksen laatimista alkaneiden työtaistelujen mahdollisesti jatkuessa myöhemmin esittää vaatimuksia tältäkin osin, työtuomioistuin hylkää vaatimuksen kanteen jättämisestä tutkimatta siltä osin kuin siinä on esitetty vaatimuksia 15.9.1980 jälkeen jatkuneiksi ilmoitettujen työtaistelujen perusteella.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on 4.9., 10.9. ja 1.10.1980 kirjallisesti ilmoittanut Metallityöväen Liitolle käynnissä olevista työtaisteluista ja tämän jälkeenkin ollut yhteydessä Metallityöväen Liittoon puhelimitse. Metallityöväen Liiton on ilmoitettu puhelimitse ja sähkeitse olleen yhteydessä työpaikalle ja kehottaneen työrauhan palauttamiseen. Työtaistelujen pitkähkön kestoajan huomioon ottaen työtuomioistuin kuitenkin katsoo jääneen näyttämättä, että Metallityöväen Liitto olisi ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin saadakseen ammattiosastot täyttämään velvollisuutensa työrauhan turvaamisessa ja niiden jäsenet noudattamaan työrauhaa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Turun metallityöväen Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle viisituhatta markkaa, Turun Metalli- ja Telakkatyöväen ammattiosaston valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 2 000 markkaa sekä Metallityöväen Liiton samoin valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 4 000 markkaa ja kaikki yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Pyrhönen, Hurmalainen, Leivo ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.