Court dismisses union fine for buying boycott as it lacks impact on collective bargaining agreement.

Osuuskauppaan kohdistettu ostoboikotti, jonka tarkoituksena oli ollut painostaa osuuskauppaa erään työntekijän työsuhteen katkaisemisen johdosta, oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen määräykseen työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja siitä erottaa työntekijöitä.

Päätökset ostosaarrosta olivat olleet yksimielisiä, eivätkä ammattiosastot enempää kuin luottamusmiehet olleet pyrkineet valvomaan, etteivät ammattiosastojen jäsenet osallistuisi ostosaarrosta päättämiseen tai saarron toteuttamiseen. Katsottu kuitenkin näyttämättä jääneen, että paikallisella työntekijäpuolella olisi ollut tai olisi pitänytkään olla sellaista tietoa ostoboikotista työtaistelutoimenpiteenä, että ammattiosastot olisi voitu tuomita hyvityssakkoon tähän ostoboikottiin myötävaikuttamisen perusteella.

Ottaen huomioon työnantajaliitonkin ilmoituksen ostosaarron käytännössä lyhyeksi jääneestä kestosta, katsottu näyttämättä jääneen, että työntekijäliitto olisi laiminlyönyt sille kuuluvan työrauhavelvollisuuden.

Asianosaiset: Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Liiketyöntekijäin Liitto r.y.

RATKAISU

Muun ohella Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välillä 14.4.1977 tehdyssä myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 § Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä vaiko eivät.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

20 § Työrauhavelvoite

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, ovat kielletyt.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Saman sisältöiset määräykset sisältyvät samojen osallisten kesken samana päivänä tehtyyn konttorityöntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen.

Liiketyönantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö r.y:n välisessä 6.3.1970 solmitussa luottamusmiessopimuksessa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välinen

LUOTTAMUSMIESSOPIMUS

1 § Sopimuksen soveltamisala

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Luottamusmies ja ammattiosasto

1. Luottamusmiehellä tarkoitetaan tässä sopimuksessa, ellei sopimuksen tekstistä muuta ilmene, ammattiosaston valitsemaa työehtosopimuksen kattavan ammattialan luottamusmiestä yrityksessä. Ammattiosaston esityksestä sovitaan asianomaisen työehtosopimuksen osapuolina olevien järjestöjen kesken siitä, mille työpaikoille valitaan luottamusmies, mikäli heitä esitetään valittavaksi yrityksen jollekin ammattialalle enemmän kuin yksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Ammattiosastolla tarkoitetaan tässä sopimuksessa työehtosopimukseen osallisen ammattiliiton rekisteröidyn alayhdistyksen yrityksen piirissa toimivaa osastoa, työhuonekuntaa tai vastaavaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Luottamusmiehen tehtävät

1. Luottamusmiehen pääasiallisena tehtävänä on toimia ammattiosaston edustajana työehtosopimuksen soveltamista koskevissa asioissa.

2. Luottamusmies edustaa ammattiosastoa työlainsäädännön soveltamista koskevissa asioissa sekä työsääntöihin ja yleensä työnantajan ja työntekijäin välisiin suhteisiin liittyvissä kysymyksissä. Luottamusmiehen tehtävänä on myös välittää tietoja toisaalta työnantajan ja toisaalta ammattiosaston tai työntekijäin välillä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kanteeseen vastatessaan Liiketyöntekijäin Liitto on lausunut, että työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 92/1977 katsonut ammattiliiton ja ammattiosaston julistaman työmarkkinavastapuoleen kohdistetun ostoboikotin työrauhavelvoitteen rikkomiseksi. Työntekijäliitto oli kuitenkin pyytänyt korkeinta oikeutta purkamaan sanotun työtuomioistuimen tuomion. Asia oli edelleen vireillä korkeimmassa oikeudessa, eikä työtuomioistuimen pitäisi ratkaista tätä asiaa ennen kuin purkuhakemukseen oli saatu ratkaisu.

Niin kuin oikeustieteessä oli esitetty, työtaistelutoimenpide voitiin toteuttaa vain työnantajan ja työntekijän välisen työsuhteen puitteissa. Oikeustieteessä oli tosin tuotu esille vastakkainenkin kanta. Työtuomioistuimen äsken mainittua tuomiota oli perusteltu viittaamalla ulkomaan oikeuteen. Tällaista perustelua voitiin hyvin arvostella.

Ostoboikotti oli luonteeltaan taloudellinen painostustoimenpide, jota voivat käyttää muutkin tahot kuin työmarkkinaosapuolet. Kun ammatillinen paikallisjärjestö vetosi järjestäytyneisiin työntekijöihin, oli toimenpidettä pidettävä lähinnä järjestön ammatillisena valistus- ja tiedotustyönä. Ammattiyhdistysliikkeellä oli oikeus tiedottaa jäsenistölle siitä, missä yrityksissä tapahtui ammattiyhdistys- ja luottamusmiesjärjestelmään liittyvien oikeuksien loukkauksia. Toisaalta järjestäytyneellä työväellä tuli olla oikeus vapaa-aikanaan hankkia palveluksensa sieltä mistä he halusivat. Ostoboikotin tuomitseminen työrauhavelvoitteen vastaiseksi merkitsisi huomattavaa puuttumista kansalaisten perusoikeuksiin ja mielipiteen ilmaisun vapauteen.

Liiketyöntekijäin Liitolla ja ammatillisella paikallisjärjestöllä ei ollut varsinaista järjestöllistä yhteyttä. Niinpä Liitto ei voinut vaikuttaa paikallisjärjestön päätöksiin. Paikallisjärjestöt kuuluivat Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n organisaatioon ja niiden säännöt määräytyivät SAK:n paikallisjärjestön mallisääntöjen mukaan. Ammattiosastot taas olivat paikallisjärjestöjen jäseniä ja voivat äänioikeudellaan vaikuttaa päätöksiin. Liiketyöntekijäin Liiton 16 jäsentä eivät tosiasiassa olisi voineet estää ostoboikottia koskevaa kannanottoa. Liiketyöntekijäin Liiton tai ammattiosaston oli mahdotonta omilla päätöksillään muuttaa paikallisjärjestöpäätöksiä. Ainoastaan riittävän suuri Liiketyöntekijäin Liiton alaisen ammattiosaston jäsenten enemmistö ammatillisessa paikallisjärjestössä tekisi sen mahdolliseksi.

Liiketyöntekijäin Liitto ei ollut ennakkoon tietoinen paikallisjärjestön päätöksestä. Näin ollen sillä ei ollut edes mahdollisuuksia ennakolta vaikuttaa paikallisjärjestön kannanottoon, mikä toisaalta ei olisi ollut organisatorisesti mahdollistakaan. Päätöksen teon jälkeen Liiketyöntekijäin Liittoa oli informoitu työnantajapuolen taholta, mutta liitolle ei silloinkaan ollut mahdollista puuttua SAK:n sisäisen organisaation päätökseen. Liiketyöntekijäin Liitto tai sen alayhdistykset eivät olleet aloitteentekijöinä ostoboikottipäätöksen teolle.

Sanotuilla perusteilla Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut hyvityssakkovaatimusten hylkäämistä joko sillä perusteella, ettei ostoboikottia voitu pitää työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuslain 8 §:n tarkoittamassa mielessä, tai sitten ottaen huomioon ostoboikottiin tässä asiassa liittyvät tosiseikat, kuten epäselvyyden ja tietämättömyyden oikeudellisesta tilanteesta, ammatillisen paikallisjärjestön tähänastisen hyvässä uskossa vallinneen käytännön ja alalla vallitsevan kirjoittamattoman ostouskollisuuskäytännön samoin kuin sen, että ostoboikottipäätöksen vaikutuksesta ei ollut selvitystä eikä päätös ostouskollisuuskäytännön vuoksi ollut aiheuttanut taloudellista vahinkoa työnantajalle, ja vielä sen, että kun alalla noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa ei ollut samanlaista johdantoa luottamusmiesjärjestelmästä kuin teollisuusalojen luottamusmiessopimuksessa luottamusmiehet eivät edustaneet ammattiosastoja eivätkä nämä vastanneet luottamusmiesten toiminnasta.

Kaupan Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kuopion Liiketyöntekijät r.y. ja Kuopion Konttoristit r.y. ovat olleet jutussa kuultavina.

Työtuomioistuin on, katsoen ettei vastineessa mainitun purkuhakemuksen vireillä oleminen ole riittävä peruste tämän jutun loppuun käsittelemisen lykkäämiselle, tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Kuopion Alueen Ammatillisen Paikallisjärjestön hallitus on 19.4.1979 tehnyt kanteesta selviävän päätöksen luottamusmies Elsa Hartikaisen irtisanomisen vuoksi. Päätöksessä on muun ohella vedottu paikallisjärjestön jäsenistöön, että se pidättäytyisi kauppasuhteista Kuopion Osuuskaupan kanssa. Kuopion Alueen Ammatillisen Paikallisjärjestön edustajakokous on 22.4.1979 hyväksynyt julkilausuman. Asiassa esitetty selvitys osoittaa, että myynnin määrä Kuopion Osuuskaupan päämyymälässä samoin kuin Sinikiven myymälässä on välittömästi ostosaartopäätöksen jälkeen muutamiksi päiviksi alentunut.

Laissa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, onko työnantajan liiketoimintaan kohdistuvaa boikottia pidettävä työtaistelutoimenpiteenä vai eikö. Edellä mainitussa tuomiossaan n:o 58/1977 esittämiensä perusteiden työtuomioistuin katsoo osoittavan, ettei tähän kysymykseen saada vastausta pelkästään työehtosopimuslain säännösten eikä lain esitöiden perusteella. Työmarkkinaosapuolten kesken ei kysymyksestä ole selvitetty syntyneen mitään käytäntöä. Oikeuskirjallisuudessa on kysymystä ennen äsken mainittua työtuomioistuimen tuomiota käsitellyt kaksi tutkijaa, joista toinen on pyrkinyt löytämään kysymykseen vastauksen työtaistelutoimenpide-nimityksen sanamuodosta ja toinen tätä arvostellut omaa vastausta esittämättä. Yleisemmältä kannalta on suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa todettu - ostoboikottia tässä yhteydessä käsittelemättä - ettei lakimme luettele saati määrittele työtaistelujen eri lajeja.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, P. Hämäläinen, Airaksinen, Parkkinen, Kuivanen, Leivo ja P. Virtanen.

Eri mieltä olevan jäsen P. Virtasen lausunto, johon jäsen Kuivanen yhtyi:

Katson, ettei ostoboikottia voida pitää työehtosopimukseen kohdistuvana työtaistelutoimenpiteenä, minkä vuoksi harkitsen oikeaksi hylätä kanteen.

Eri mieltä olevan jäsen Leivon lausunto:

Yhdyn työtuomioistuimen enemmistön näkemykseen siitä, että purkuhakemuksen vireilläoleminen ei ole riittävä peruste jutun käsittelyn lykkäämiselle samoin kuin enemmistön kantaan kanteen hylkäämisestä kuitenkin seuraavin perustein:

Katson jäljempänä ilmenevin perustein, ettei edellä selvitetty toiminta ja päätöksenteko muodosta työehtosopimuslain mukaisen työrauhavelvoitteen rikkomista, koskei kysymys ole lain tarkoittamasta työtaistelutoimenpiteestä.

Työehtosopimuslain tarkoituksena on turvata työrauha ja toisaalta sovittujen työehtojen noudattaminen. Työnantaja saa suojaa painostustoimenpiteitä vastaan ja vastaavasti työntekijäpuolen toimintavapaus siinä muodossa kuin se ilmenee sopimuksettoman tilan aikana rajoittuu sopimuksen voimaanastuessa. Työehtosopimuslaista ja sen esitöistä ei löydy perustetta, jonka mukaan työrauhavelvoite olisi absoluuttinen. Toisin sanoen työnantajan suoja painostustoimenpiteitä vastaan ei ole ehdoton ja toisaalta myöskin työntekijäpuolella säilyy tietynasteinen toimintavapaus sopimuksenkin voimassaollessa. Työehtosopimuslain mukaan työrauhavelvoitteen vastaisia ovat vain työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksittäiseen määräykseen. Työrauhavelvoite ei esimerkiksi poista oikeutta työntekijäpuolella erilaisiin julkisiin kannanottoihin, jotka sinänsä saattavat kyllä vahingoittaa työnantajan toimintaa.

Työehtosopimuksen edellytyksenä voidaan sanoa olevan se, että työnantajan tulee voida luottaa siihen, ettei vastapuoli kohdista siihen painostustoimenpiteitä, joiden käytöstä sen on voitu katsoa luopuneen työehtosopimuksen solmiessaan. Vastaavasti työntekijäpuolen on voitava luottaa siihen, että työehtosopimusmääräyksiä noudatetaan, ja myöskin siihen, ettei sen toimintavapautta rajoiteta käytännössä sopimuksen voimassaollessa yli sen, mitä lain tarkoittama työrauhavelvoite edellyttää.

Pelkästään lain sanamuotoon perustuen voitaisiin katsoa, ettei ostoboikotti yleensäkään voi olla työtaistelutoimenpide, koskei painostaminen tapahdu tällöin edellä mainituin tavoin "työsuhteen sisällä". Painostustoimenpiteissähän voi olla mukana esimerkiksi yrityksen ulkopuolisia työntekijöitä ja myöskin henkilöitä, jotka eivät ole ollenkaan työntekijäasemassa, ja toisaalta painostaminen tapahtuu asiakassuhteen puitteissa. Tällaista tulkintaa vastaan sotii se, että tällöin työntekijäpuoli voisi ryhtyä työrauhavelvoitteista riippumatta työnantajan toimintaa mahdollisesti erittäin merkittävästikin vahingoittavaan toimintaan yksittäisen työriidan johdosta. Työnantajan suoja painostustoimenpiteitä vastaan muodostuisi työnantajan kannalta puutteelliseksi. Työnantajan kannalta keskeinen sopimuksen edellytys jäisi toteutumatta.

Mikäli taas katsottaisiin, että ostoboikotti yleensä voisi olla työtaistelutoimenpide siitä riippumatta, miten se toteutetaan ja mikä vaikutus sillä on työnantajan kannalta, muodostuisi työrauhavelvoite huomattavan laajaksi. Tällöin mikä tahansa toimenpide, joka kohdistuu työehtosopimukseen työehtosopimuslain edellyttämällä tavalla, voitaisiin katsoa työtaistelutoimenpiteeksi. Tämä rajoittaisi työntekijäpuolen toimintavapautta sopimuskauden aikana yli sen mitä lailla voidaan katsoa tarkoitetun.

Mitä tulee esillä olevaan tapaukseen on siinä käynyt selville, että työehtosopimukseen sidotut Liiketyöntekijäin Liiton alayhdistykset ovat pyytäneet työriidan johdosta kannanottoa SAK:n paikallisjärjestöltä, joka ei ole sidottu asianomaisen alan työehtosopimukseen. Tällaista kannanottopyyntöä ei sinänsä voida missään olosuhteissa pitää työtaistelutoimenpiteenä.

Päätöksenteko paikallisjärjestössä saa merkityksen työrauhavelvoitteen kannalta vasta mikäli se on purkautunut käytännön toimintana, jota on pidettävä kulloinkin kyseisen alan työehtosopimukseen työehtosopimuslain mukaan kohdistuvana työtaistelutoimenpiteenä. Päätöksenteko sinänsä ei voi olla työrauhavelvoitteen vastaista. Päätöksenteolla saattaa olla merkitystä vasta kun on voitu todeta, että päätöksenteko purkautuu jonkin työehtosopimuksen soveltamisalalla työtaistelutoimenpiteenä. Ellei mistään työtaistelutoimenpiteestä ole kysymys ei ole myöskään tarvetta selvittää sitä, miten kyseessä olevan liiton edustajat ovat päätöksentekotilanteessa paikallisjärjestössä toimineet.

Esillä olevassa asiassa ei ostoboikottipäätöstä ole paikallisjärjestön toimesta julkistettu. Vaikutukset työnantajan suuntaan ovat olleet vähäisiä ja ohimeneviä. Toimenpiteillä ei ole ollut oleellista merkitystä työnantajan kannalta. Näin ollen kyseessä ei ole mikään työtaistelutoimenpide. Myöskään ei ole näytetty, että ostouskollisuusperiaatteesta olisi yleensä luovuttu kyseisen yrityksen sisällä ja että tällä seikalla sinänsä olisi ollut edellä mainituin tavoin merkitystä työnantajan toiminnan kannalta.