Labor court orders unions to pay fines for violating collective agreement peace obligations and supervisory duties.

Ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies, jonka toiminnasta ammattiosasto vastasi, ja varapääluottamusmies olivat ottaneet osaa työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun. Ammattiosaston johtokunta oli kokouksissaan päättänyt vaatia työntekijöitä palaamaan työhön. Työtaistelun kestoajan huomioon ottaen eivät ammattiosaston toimenpiteet työrauhan turvaamiseksi olleet riittäviä.

Työntekijäliiton edustaja oli käynyt työpaikalla ja kehottanut työntekijöitä työntekoon. Liitto oli sähkeitse kehottanut ammattiosastoa ja luottamusmiehiä ryhtymään toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisen tilan poistamiseksi. Lakon jatkuessa ei työntekijäliiton ollut selvitetty ryhtyneen mainittaviin toimenpiteisiin saadakseen ammattiosaston täyttämään paremmin velvollisuutensa työrauhan turvaamisessa ja sen jäsenet noudattamaan työrauhaa.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja liitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 11.3.1980 allekirjoitetussa vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen on kielletty. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

IV TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Aikatyö

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työtekijäin ohjetuntipalkat ovat paikkakuntaluokittain ja palkkaryhmittäin seuraavat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Aikatyöstä maksetaan ohjepalkka.

3. Sen mukaan poikkeavatko työntekijän työtaito, työteho tai kokemus taikka työn hänelle asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, voidaan hänelle maksaa enintään 10 % korkeampi palkka kuin asianomaiselle palkkaryhmälle edellä olevan ohjetuntipalkkataulukon mukaan on maksettava.

Yksityistapauksittain harkiten voidaan suorittaa korkeampaakin palkkaa.

Pöytäkirjamerkintä 1:

Harkittaessa 3. kohdassa tarkoitetun henkilökohtaisen lisän käyttöä on erityistä huomiota kiinnitettävä työntekijän työsuhteen kestoaikaan ao. yrityksessä.

Pöytäkirjamerkintä 2:

Työntekijän työn välittömästi liittyessä suorituspalkkatyötä tekevien työntekijäin työhön, pyritään se työntekijäin työvauhdin sitä edellyttäessä järjestämään suorituspalkalla. Ellei tämä ole mahdollista on tilanne syytä ottaa huomioon palkan suuruutta määriteltäessä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Näillä perusteilla Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Turun Vaatetustyöntekijät r.y:n ja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että 21.8.1980 oli Muoti-Herrala Oy:ssä puhjennut parin tunnin mittainen työnseisaus sen vuoksi, että työntekijät olivat kahden vuoden ajan turhaan yrittäneet neuvotella kantajan mainitsemasta palkka-asiasta. Työntekijöiden käsityksen mukaan heidän ansiotasonsa ei ylettynyt työehtosopimuksen edellyttämään tasoon. Työehtosopimus edellytti, että työntekijöille voitiin maksaa enintään 10 %:n suuruinen "taitolisä", ja työntekijät olivat pyytäneet vain puolta siitä.

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton saatua tietää työnseisauksesta oli liitto sopinut Vaatetusteollisuuden Työantajaliiton kanssa neuvottelusta, joka oli pidetty paikan päällä 27.8.1980. Neuvottelussa työnantajan kanta oli ollut jyrkän kielteinen, mutta siitä huolimatta työntekijäliiton edustaja oli korostanut työntekijöille sitä, että neuvottelujen epäonnistumisesta huolimatta tuli töiden jatkua. 28.8.1980 Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton edustaja oli saanut työnantajaliitolta ilmoituksen, että työpaikalla oli puhjennut työnseisaus. Tämän jälkeen liiton edustaja oli lähettänyt sähkeen ammattiosastolle vaatien sitä ryhtymään nopeasti toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisen tilanteen poistamiseksi. Seuraavana päivänä työntekijät olivatkin palanneet työhön, mutta he olivat lähteneet pois työstä kesken työpäivän. Tämän jälkeen työntekijät olivat käyneet vain katsomassa työpaikalla, olisiko työnantaja suostuvainen neuvottelemaan asiasta.

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitosta oli useita kertoja oltu yhteydessä pääluottamusmieheen ja kehotettu tätä palaamaan työhön sekä huolehtimaan siitä, että muutkin työntekijät palaisivat työhön. 7.9.1980 oli Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton edustaja ollut mukana Muoti-Herrala Oy:n työhuonekunnan kokouksessa ja vaatinut työntekijöitä palaamaan työhön. 9.9.1980 liiton puheenjohtaja oli lähettänyt sähkeen ammattiosastolle ja pääluottamusmiehelle kehottaen luottamusmiehiä pikaisesti ryhtymään toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisen tilanteen poistamiseksi. Myös ammattiosasto oli ylimääräisessä johtokunnan kokouksessa 1.9. ja 16.9.1980 käsitellyt asiaa ja kehottanut työntekijöitä heti lopettamaan työehtosopimuksen vastaisen työtaistelun ja palaamaan työhön. 14.9.1980 ammattiosaston johtokunta oli osallistunut työpaikalla pidettyyn työhuonekunnan kokoukseen esittäen vaatimuksen työhön palaamisesta. Ammattiosaston johtokuntaan ei kuulunut yhtään Muoti-Herrala Oy:n työntekijää.

Edellä olevilla perusteilla Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Turun Vaatetustyöntekijät r.y. on ollut jutussa kuultavana.

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton edustaja on 27.8.1980 työpaikalla pidetyn liittotason neuvottelun jälkeen ilmoittanut työntekijöille, että töiden on jatkuttava. 7.9.1980 liiton edustaja on käynyt työpaikalla ja työhuonekunnan kokoukseen osallistuen kehottanut työntekijöitä palaamaan työhön. Liitto on 28.8. ja 9.9.1980 ammattiosastolle ja pääluottamusmiehelle lähetetyllä sähkeellä kehottanut ammattiosastoa ja luottamusmiehiä ryhtymään toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisen tilan poistamiseksi. Lakon jatkumisesta huolimatta ei liiton ole viimeksi mainitun päivän jälkeen selvitetty ryhtyneen mainittaviin toimenpiteisiin saadakseen ammattiosaston täyttämään paremmin velvollisuutensa työrauhan turvaamisessa ja sen jäsenet noudattamaan työrauhaa, vaikka toimenpiteiden olisi tällöin pitänyt olla entistä tehokkaampia. Liitto vastaa tästä laiminlyönnistä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Turun Vaatetustyöntekijät r.y:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitolle 2000 markkaa sekä Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 3000 markkaa ja kummankin yhteisvastuullisesti korvaamaan Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 900 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Hurmalainen, Kuivanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.