Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
TT:1980-7 AI generated

Labor court allows travel cost reimbursement for strike absence before weekly holidays under collective agreement.

Case Number TT:1980-7
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Finnish Labour Court partially dismissed the union's claim to restrict travel cost reimbursement for employees on strike before their weekly holidays. The employer argued that the agreement implied work on both Friday and Monday, but the court found no explicit condition or established practice requiring this. Consequently, the court ruled that strike absence alone does not bar the statutory reimbursement right defined in the collective agreement.

Legislator headnote

AI generated

Section 4, paragraph 4 of the collective agreement; Travel cost reimbursement is not denied to employees absent due to strike immediately before weekly holidays if the agreement does not explicitly require work on both days.

Keywords

AI generated
collective agreement interpretation travel cost reimbursement weekly holiday entitlement strike absence conditions labor dispute resolution employer liability scope established practice standard

Cited Legislation

AI generated
Section 4, paragraph 4 of the Kostamus construction site collective agreement
AI generated
labour_1984_115
Labor court rules employer cannot force work during vacation days in a two-week period without consent.
labour_1985_7
Finnish Labour Court dismisses claims for salary and leave pay during illegal strikes by public officials.
labour_1986_53
Labor court dismisses claims for sick leave pay and strike absence pay under collective agreement rules.
labour_1984_57
Labor court dismisses sick pay claim for Independence Day when employee was not scheduled to work that day.
labour_1977_116
Labor court dismisses union claim for sick pay during strike, citing established industry practice and lack of legal basis for changing interpretation.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Toisen valtakunnan alueella olevan työkohteen työehtoja koskevan työehtosopimuksen mukaan sinne majoitetun työntekijän viettäessä viikon molemmat vapaapäivänsä kotimaassa hänellä oli oikeus saada matkakustannusten korvaus.

Työntekijä ei menettänyt tuota korvausta vain sillä perusteella, että hän oli välittömästi viikoittaisten vapaapäiviensä jälkeen ollut poissa työstä lakkoon osallistuen. Sen sijaan hän menetti korvauksen oltuaan samasta syystä pois työstä välittömästi ennen viikoittaisia vapaapäiviään.

Työehtosopimusmääräyksen tulkintaa koskeva vahvistuskanne tutkittu, vaikka konkreettinen erimielisyys koski sopimuksettomana aikana sattuneita tapahtumia.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y.

RATKAISU

Muun ohella asianosaisyhdistysten kesken 5.2.1974 tehdyssä Kostamuksen rakennustyökohteen työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

4 § Matkakustannusten korvaus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kostamukseen majoitetun työntekijän viettäessä viikon molemmat vapaapäivänsä kotimaassa, hänellä on oikeus saada matkakustannusten korvauksena 25 markkaa matkan pituudesta riippumatta.

Tätä matkakorvausta tarkistetaan samoin kuin tämän sopimuksen 10 §:ssä sanottua päivärahaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen voimassaoloaikaa on sittemmin jatkettu 16.1.1978 saakka. Sen 4 §:n 4 momentin mukaisen matkakustannusten korvauksen määrä on sopimuskauden lopussa ollut 42 markkaa.

Kostamus-sopimusta laadittaessa oli lähdetty siitä, että kotimatkakorvaus maksetaan vain siinä tapauksessa, että työntekijä on työssä sekä perjantaina että maanantaina. Näin sopimusta oli myös vakiintuneesti sovellettu kiinnittämättä huomiota poissaolon syyhyn. Poikkeuksena olivat olleet esimerkiksi sairaudesta johtuneet poissaolot, joita koski oma työehtosopimusmääräyksensä. Kantaja ei ollut työehtosopimusneuvotteluissa talvella 1977-1978 pyrkinyt muuttamaan työehtosopimuksen sanamuotoa nyt esittämänsä tulkinnan mukaiseksi. Näin ollen oli katsottava kantajan hyväksyneen vakiintuneen käytännön mukaisen tulkinnan ja pyrkivän nyt työtuomioistuimessa muuttamaan työehtosopimuksen sisältöä. Sanotuilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Rakennustyöläisten Liitto on Suomen Rakennusteollisuusliiton vastineessa esitetyn johdosta lausunut, että tosiasiassa työntekijät olivat lähteneet Kostamuksesta kanteessa tarkoitettuina viikonloppuina vasta perjantaipäivänä normaaleilla kuljetusvuoroilla. Lakkotoimikuntaa ja lakkovahteja ei Kostamuksessa ollut valittu. Tosiasiassa lakkopäiviä olivat olleet ainoastaan joko perjantai- tai maanantaipäivä, lukuun ottamatta viikonvaihdetta 27.-30.1.1978, jolloin sekä perjantai että maanantai olivat olleet lakkopäiviä. Kaikissa tapauksissa lauantai- ja sunnuntaipäivä olivat työntekijäin normaaleja lepopäiviä. Silloin he olivat tavanomaiseen tapaan kotonaan eri puolilla Suomea. Se väite oli perusteeton, että työntekijät olisivat olleet koko viikonlopun lakossa.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa kanteen koskevan kysymystä, onko työnantaja työehtosopimuksen mukaan velvollinen maksamaan Kostamus-työmaan työntekijöille työehtosopimuksen 4 §:n 4 momentin mukaista matkakustannusten korvausta, milloin työntekijä on lakkoon osallistumisen vuoksi ollut poissa työstä asianomaista viikonvaihdetta edeltäneenä perjantaina tai sitä seuranneena maanantaina. Esimerkkitapauksina kanteessa on mainittu kolme vuoden 1978 tammi-helmikuun viikonvaihdetta. Näinä viikonvaihteina työntekijät ovat työmaakokouksen päätöksen perusteella olleet lakossa viikonvaihdetta 21.-22.1. edeltäneen perjantain eli 20.1., viikonvaihdetta 28.-29.1. edeltäneen perjantain 27.1. ja sitä seuranneen maanantain 30.1. ja vielä viikonvaihdetta 4.-5.2. seuranneen viikon 6.2.-12.2. Suoranaisesti kanne ei koske maksuvelvollisuutta näiltä viikonvaihteilta, koska työehtosopimus ei tuolloin ole enää ollut voimassa.

Työehtosopimuksessa on määrätty, että Kostamukseen majoitetun työntekijän viettäessä viikon molemmat vapaapäivänsä kotimaassa hänellä on oikeus saada matkakustannusten korvauksena tietty summa matkan pituudesta riippumatta. Sopimuksessa ei ole tarkemmin määritelty korvauksen maksamisedellytyksiä. Liioin ei ole selvitetty, että kysymys matkakustannusten korvauksen maksamisesta kanteessa tarkoitetun laatuisissa tapauksissa olisi ollut esillä työehtosopimusneuvotteluissa tai että asiasta olisi Kostamuksessa muodostunut käytäntöä puoleen taikka toiseen.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen enemmälti hyläten vahvistaa, ettei työntekijältä työehtosopimuksen voimassa ollessa ole voitu kieltää sen 4 §:n 4 momentin mukaista matkakustannusten korvausta vain sillä perusteella, että hän on välittömästi viikoittaisten vapaapäiviensä jälkeen ollut työstä poissa lakkoon osallistuen. Jutun näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Hurmalainen, Äimälä, M. Virtanen, Kaski, Suominen ja Kenraali.

Eri mieltä olevan jäsen Kenraalin lausunto:

Matkakustannusten korvaus on nimensä mukaisesti korvausta kustannuksista, jotka olennaisesti liittyvat osapuolten toiminta- ja työskentelyedellytyksiin Kostamuksessa. Eri edellytyksillä on työntekijällä, joka on hyväksyttävästä syystä ollut poissa työstä, oikeus tästä huolimatta palkkaan tai kustannusten korvaukseen tai molempiin.

Koska jutun tarkoittamissa tapauksissa työntekijöiden osallistuminen lakkoon ei ole koskenut viikoittaisiksi vapaapäiviksi tarkoitettuja lauantai- ja sunnuntaipäiviä eikä lakko ole ollut lain tai työehtosopimuksen vastainen, ei myöskään voida katsoa lakkoon osallistumisen muuttaneen miltaän osin ko. korvausten maksamisvelvollisuutta.

Edellä olevilla perusteilla harkitsen oikeaksi vahvistaa, ettei työntekijältä voida kieltää työehtosopimuksen 4 §:n 4 momentin mukaista korvausta vain sillä perusteella, että hän on välittömästi viikoittaisiin vapaapaiviin liittyvinä, joko toisena tai molempina päivinä ollut pois työstä lakkoon osallistuen. Jutun laatuun katsoen saa Rakennustyöläisten Liitto itse kärsiä juttukulunsa.