Legislator Case Law & Legislation
TT:1980-60 AI generated

Labor court allows union claim that specialized mold work qualifies as high-level craft job under collective agreement.

Case Number TT:1980-60
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The labor court upheld a union claim that a worker's specialized mold-casting work qualified as a high-level craft job under the collective agreement. While the employer argued the work was merely simple changeover labor outside the tire industry scope, the court found it contained more craft elements than standard tire molders. Consequently, the court ruled the work fell under the highest wage categories based on the employee's three years of service.

Legislator headnote

AI generated

Section 1 of the Collective Agreement; Section 8 of the Collective Agreement: Work performed by an employee outside the strict scope of the agreement's defined professions may still qualify as a high-level craft job under the agreement's wage categories if it possesses sufficient professional characteristics, provided the employer did not neglect its supervisory duty upon accepting the employment.

Keywords

AI generated
collective agreement interpretation craft job classification wage category determination changeover work assessment employer supervisory duty labor dispute resolution specialized manufacturing work

Cited Legislation

AI generated
Section 1 of the Collective Agreement
Section 8 of the Collective Agreement

Cited Case Law

AI generated
Tampereen raastuvanoikeuden päätös
Työnantajapuolelta on edelleen nojauduttu siihen, että Pohjola on, niin kuin esitetty Tampereen raastuvanoikeuden päätös osoittaa, kysymyksessä olevana aikana hidastanut tahallisesti työvauhtiaan.
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työntekijän työ oli käsittänyt suurimmaksi osaksi sähkökotelotiivisteiden valmistamista muottipuristimella vulkanoimalla. Työehtosopimuksen palkkaryhmittelyn nimikkeissä oli lähdetty autonrengasalan ja teknillisen kumitusalan ammateista, mistä ei kuitenkaan voinut johtua, ettei tällainen alan ulkopuolelle luettava työ voisi olla työehtosopimuksen kolmeen korkeimpaan palkkaryhmään kuuluvaa ammattityötä. Työhön oli saattanut sisältyä enemmän vaihetyön piirteitä kuin autonrenkaiden muotti- ja kammiopaistajien työhön, mutta se oli kuitenkin katsottava alan kolmeen korkeimpaan palkkaryhmään luettavaksi ammattityöksi eikä yksinkertaiseksi vaihetyöksi. Koska työehtosopimuksen soveltamispiirissä eteneminen ammattityön palkkaryhmästä toiseen tapahtui lähinnä ammatissatyöskentelyajan perusteella, katsottu, että myös kysymyksessä olevan työntekijän työhön oli sovellettava tätä palkkakehitystä.

Vahvistettu, että työntekijälle oli tullut maksaa palkka korkeimman palkkaryhmän mukaan hänen työskenneltyään alalla määräajan.

Koska kysymys palkkaryhmittelystä oli ollut tulkinnanvarainen, ei työnantajaliitto ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan hyväksyessään työnantajan menettelyn tämän maksettua palkkaa alemman palkkaryhmän mukaan.

Asianosaiset: Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. Autonrengasliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä vuosina 19771978 voimassa olleessa autonrengasalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen (te-sopimus) määräyksiä sovelletaan Autonrengasliitto r.y:n kumirenkaiden pinnoitus- ja huoltotoimintaa sekä teknillistä kumitustoimintaa harjoittavien jäsenliikkeiden ja niiden työntekijöiden välisissä työsuhteissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Autonrengasalan palkat

5. Työntekijät jaetaan palkkaryhmiin seuraavasti:

Palkkaryhmä 1 on sisääntulopalkka, jota voidaan maksaa kaikille kumikorjaamoalan töihin tottumattomille työntekijöille enintään 3 kk:n ajan.

Palkkaryhmään 2 luetaan kuuluvaksi apu-, seka-, siivous- ja yksinkertaiset vaihetyöt.

Palkkaryhmään 3 luetaan kuuluviksi vähintään vuoden alalla työskennelleet raspaajat, kasaajat, paistajan apulaiset, paistajat, kumikorjaajat, teknilliset kumittajat, rengasasentajat, ainesleikkaajat ja autonkuljettajat.

Palkkaryhmään 4 luetaan kuuluviksi ammattitaitoiset raspaajat, kasaajat, paistajan apulaiset, paistajat, kumikorjaajat, teknilliset kumittajat, rengasasentajat, varastotyöntekijät, ainesleikkaajat ja autonkuljettajat, jotka ovat työskennelleet vähintään 2 vuotta ammatissa.

Palkkaryhmään 5 luetaan kuuluviksi vanhemmat raspaajat, kasaajat, paistajat, rengasasentajat, kumikorjaajat, teknilliset kumittajat, kuorma-auton kuljettajat, jotka ovat työskennelleet ammatissa 3 vuotta ja pystyvät suorittamaan ammattityötä.

Paistajiksi luetaan muotti- ja kammiopaistajat.

Palkkaryhmään 5 katsotaan työssä oloajasta riippumatta kuuluvaksi myös kumitusvaraston hoitajat ja vastuulliset varastomiehet, joilla tarkoitetaan työntekijöitä, jotka vastaavat rengas- ja kumitusvaraston hoidosta, sekä yhdistelmäajoneuvon kuljettajat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pohjola oli työskennellyt yli kolme vuotta paistajan ammatissa. Hänen työsuhteensa Korja-Kumi Oy:öön oli viimeksi alkanut 7.6.1976, mutta hän oli ollut Korja-Kumi Oy:n palveluksessa jo aikaisemminkin. Hän oli myös pystynyt suorittamaan ammattityötä. Koska Pohjola ja toinen työntekijä, jonka palkkaryhmittelystä myös oli syntynyt erimielisyyttä, olivat toimineet ammatissa yli kolme vuotta, olivat he katsoneet kuuluvansa palkkaryhmään 5. Työnantaja oli kuitenkin maksanut heille palkan palkkaryhmän 4 mukaisesti. Paikallisissa neuvotteluissa oli päästy sopimukseen edellä mainitun toisen työntekijän osalta. Liittojen välillä 10.11.1978 käydyissä neuvotteluissa ei Pohjolan palkkaryhmittelystä ollut päästy yksimielisyyteen.

Useissa muissa autonrengasalan yrityksissä tehtiin teknillistä kumitusta sekä paistettiin muoteilla erilaisia tarvikkeita. Työ näissä oli samantyyppistä muottipaistoa kuin Pohjolan työ. Työnantaja maksoi työntekijälle työehtosopimuksen mukaisesti 5 palkkaryhmän mukaisen palkan. Autonrengasalan työehtosopimukseen oli vuonna 1976 otettu täsmennys "muottija kammiopaistajat". Tällöin oli jo työntekijäpuolen mielessä ollut, että määräys koskisi myös muita muottipaistajia kuin autonrenkaan valmistajia. Autonrengasalan palkkaryhmittelyn lähtökohtana oli alallatyöskentelyvuosien luku, eikä 5 palkkaryhmästä ollut rajattu pois nyt puheena olevan kaltaisia paistajia.

Edellä mainituilla perusteilla Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Eila Pohjolalle on tullut kolmen ammatissaolovuoden jälkeen maksaa palkka palkkaryhmän 5 mukaan. Lisäksi Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut Autonrengasliiton tuomitsemista valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Työehtosopimuksen palkkaryhmittelyssä tarkoitettiin paistaja-nimikkeellä yksinomaan renkaiden paistajia. Paistaja oli työntekijä, joka rengaspinnoittamossa huolehtii renkaan vulkanointiprosessin valvonnasta ja koneen käytöstä niin sanottujen matriisien vaihto mukaan luettuna. Paistaja asetti puolivalmisteen eli uudella kulutuspintakumilla varustetun renkaan vulkanointipuristimeen tai kammioon. Tätä ennen hän oli suorittanut tarvittavat esivalmistelut kuten renkaan koon tarkistuksen, mahdollisten normien edellyttämien merkintälevykkeiden asentamisen, paistoaika- ja lämpötilatarkistukset ja koneen käyttökunnon seuraamisen. Rengaspaistaja käsitteli tuotteita ja ajoneuvojen sekä työkoneiden kumirenkaita, joiden paino vaihteli alle kymmenestä kilosta satoihin, jopa yli tuhanteen kiloon. Paistaja oli rengasalan erikoistyöntekijä, joka oli ryhmitelty työehtosopimuksen kolmeen korkeimpaan palkkaryhmään.

Pohjolan työ oli koostunut seuraavanlaisista tehtävistä: Muotti täytettiin puristimen edessä olevalla täyttöpöydällä valmiiksi paloitellulla kumilla. Muotti työnnettiin puristimeen öljyttyä täyttöpöytää pitkin. Painettiin käynnistyskosketinta, jolloin puristin sulkeutui. Painettiin tuuletuskosketinta, jolloin muottituuletus käynnistyi. Tämän jälkeen painettiin paistokosketinta ja paisto käynnistyi. Kellolaitteen antaman impulssin jälkeen muotti aukesi, jolloin tuotteet poistettiin muotista. Pohjola oli käyttänyt konetta ja suorittanut muotin täytön ja tyhjennyksen. Koneessa valmistettiin pääasiallisesti neljää tuotetta. Pohjola oli tilapäisesti hyvin lyhyitä aikoja ollut muissa töissä. Pohjolan työ oli ollut kevyttä, yksinkertaista vaihetyötä, joka lähinnä vastasi työehtosopimuksen palkkaryhmittelyssä 2 palkkaryhmää. Pohjolan tehtävät olivat täysin poikenneet renkaanpaistosta eikä vastaavanlaista työtä harjoitettu missään muussa autonrengasalan jäsenliikkeessä.

Edellä mainituilla perusteilla Autonrengasliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Korja-Kumi Oy on ollut jutussa kuultavana.

Autonrengasliitto on katsonut Pohjolan työn jäävän työehtosopimuksen palkkaryhmittelyn tai ainakin sen ammattityötä koskevien palkkaryhmien ulkopuolelle jo sen takia, että työ ei ole ollut sopimuksen 1 §:ssä tarkoitetun laatuista, siis ei sen enempää kumirenkaiden pinnoitus- ja huoltotoimintaa kuin myöskään teknillistä kumitustoimintaa. Korja-Kumi Oy on kuitenkin Autonrengasliiton jäsen, eikä Autonrengasliitto ole väittänytkään, ettei Pohjolan työ kuuluisi itse työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Palkkaryhmittelyn nimikkeissä on tosin lähdetty autonrengasalan ja teknillisen kumitusalan ammateista, ja tämä seikka on työtuomioistuimen mielestä otettava huomioon sovellettaessa palkkaryhmittelyä työntekijöihin, joiden työ ei kuulu näiden alojen ammattityöhön, mutta tästä ei sinänsä voi johtua, ettei tällainen alan ulkopuolelle luettava työ voisi olla palkkaryhmiin 3-5 luettavaa ammattityötä työehtosopimuksen mielessä.

Työnantajapuoli on edelleen esittänyt Pohjolan työn olleen työehtosopimuksen palkkaryhmään 2 kuuluviin yksinkertaisiin vaihetöihin verrattavaa työtä. Sekä Korja-Kumi Oy:ssä että kahdessa autonrenkaiden pinnoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä suorittamiensa katselmusten perusteella työtuomioistuin on tullut siihen tulokseen, että Pohjolan työhön on saattanut sisältyä enemmän vaihetyön piirteitä kuin autonrenkaiden muotti- ja kammiopaistajien työhön, mutta ettei ero ole kuitenkaan niin suuri, että Pohjolan työtä voitaisiin pitää yksinkertaisena vaihetyönä tai muuna palkkaryhmään 2 kuuluvana työnä, vaan se on ollut palkkaryhmiin 3-5 luettavaa ammattityötä.

Työnantajapuolelta on edelleen nojauduttu siihen, että Pohjola on, niin kuin esitetty Tampereen raastuvanoikeuden päätös osoittaa, kysymyksessä olevana aikana hidastanut tahallisesti työvauhtiaan. Työtuomioistuimessa on kuitenkin kysymys siitä, mihin palkkaryhmään Pohjolan työ on työehtosopimuksen mukaan luettava laatunsa perusteella. Se seikka, onko Pohjolalle maksettavassa palkassa ehkä otettava huomioon, että hän on jättänyt työvelvoitteensa osaksi täyttämättä, ei kuulu tämän oikeudenkäynnin piiriin.

Edellä tässä tuomiossa sanottu osoittaa työtuomioistuimen mielestä toisaalta kysymyksen työehtosopimuksen palkkaryhmittelyn soveltamisesta Pohjolaan olleen siksi tulkinnanvarainen, ettei Autonrengasliitto ole Korja-Kumi Oy:n menettelyn hyväksyessään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi jutussa tehdyn hyvityssakkovaatimuksen hyläten vahvistaa, että Eila Pohjolalle on tullut työehtosopimuksen mukaan maksaa palkka palkkaryhmän 5 mukaan hänen työskenneltyään kolme vuotta ammatissaan. Jutun näin päättyessä saavat asianosaiset kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Parkkinen, Kaski, Suominen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.