Union fined for failing to stop union members from refusing clock card stamping during lunch breaks.

Työntekijät olivat yhteisesti kieltäytyneet kellokorttien leimaamisesta puolen tunnin pituisen ruokatauon alettua ja ennen sen päättymistä katsoen, etteivät he lain ja työehtosopimuksen mukaan olleet siihen velvollisia. Ammattiosaston ja työntekijäliiton olisi tullut huolehtia siitä, että työntekijät, kunnes kysymys leimaamisvelvollisuudesta ratkaistaisiin työehtosopimuksen mukaisessa järjestyksessä, lopettaisivat leimaamisesta kieltäytymisensä.

Työehtosopimuksen oikeaksi sisällöksi katsottu, että työnantajalla on oikeus vaatia työajan tarkkailemiseksi kellokorttien leimaamista myös 30 minuutin ruokatauon aikana ja myös urakkatyön ollessa kysymyksessä, kun leimaaminen järjestetään siten, että siitä on mahdollisimman vähän haittaa työntekijälle. Vasta pääkäsittelyssä tuotiin esiin, että kun otettiin huomioon ruokatauon lyhyys, työnantajan vaatiman järjestelyn aiheuttama ajanhukka olisi joidenkin työntekijöiden osalta kohtuuton. Katsottu, ettei työnantaja näin ollen ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta vaatiessaan kellokorttien leimaamista ruokatauon aikana eikä työnantajaliitto myöskään ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Hylätty vaatimus kanteen jättämisestä tutkittavaksi ottamatta sillä perusteella, ettei neuvotteluja olisi käyty loppuun.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Lasi- ja Posliinityöväen Liitto r.y. Lasi- ja Posliinityöväen Liitto r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. ja Oy Wärtsilä Ab

RATKAISU

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Lasi ja Posliinityöväen Liiton välillä 6.2.1979 allekirjoitetussa posliiniteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 § Säännöllinen työaika

1. Työaikaan nähden noudatetaan voimassa olevan työaikalain säännöksiä.

2. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

12. Työneuvoston luvalla tai paikallisesti sopien voidaan myös päivätyössä noudattaa vähintään puolen tunnin pituista lepoaikaa siten, että työntekijä saa sen aikana esteettömästi poistua työpaikalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

20 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

Tämän työehtosopimuksen määräysten tulkinnasta syntyvät erimielisyydet käsitellään Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välisen yleissopimuksen määräämällä tavalla. Ellei näissä neuvotteluissa päästä yksimielisyyteen, alistetaan asia laillisessa järjestyksessä työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

21 § Sopimuspuolia koskevia määräyksiä

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Sopijapuolet sekä sopimukseen sidotut sopijapuolten rekisteröidyt alayhdistykset ja jäsenet, työnantajat ja työntekijät, ovat velvollisia noudattamaan työehtosopimusta ja välttämään kaikkia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen. Myös ovat sopijapuolet velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden yllämainitut alayhdistykset ja jäsenet riko työehtosopimusta eivätkä ryhdy työehtosopimusta vastaan kohdistuviin toimenpiteisiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

23 § Työajan tarkkailu

Työnantaja on oikeutettu järjestämään työajan tarkkailun käyttämällä kontrollikelloa tai muita tätä tarkoittavia laitteita. Järjestelyn tulee olla sellainen, ettei se aiheuta työntekijälle kohtuutonta ajanhukkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Sopimuksen voimassaolo

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Uudesta työehtosopimuksesta neuvoteltaessa ovat tämän työehtosopimuksen määräykset voimassa siksi, kunnes uusi työehtosopimus on tehty tai sopimusneuvottelut muuten ovat päättyneet.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Saman sisältöiset määräykset on Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Lasi- ja Posliinityöväen Liiton välillä 10.3.1980 allekirjoitetussa posliiniteollisuuden työehtosopimuksessa.

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän toimesta oli Lasi- ja Posliinityöväen Liittoa useita kertoja suullisesti sekä neljä kertaa kirjallisesti kehotettu palauttamaan tilanne Tammisaaren posliinitehtaalla työehtosopimuksen edellyttämään järjestykseen. Kehotuksista huolimatta ei työntekijäliitto ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin sopimuksen vastaisen tilanteen lopettamiseksi työpaikalla. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Lasi- ja Posliinityöväen Liiton ja Tammisaaren Posliinityöntekijäin ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

Lasi- ja Posliinityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Tammisaaren posliinitehtaalla oli useita vuosia vallinnut käytäntö, jonka mukaan eräillä tehtaan osastoilla oli leimattu kellokortti puoli tuntia kestävän ruokatauon aikana, kun taas eräillä osastoilla, muun muassa v-valimolla kellokorttia ei ollut leimattu. Työnantaja ei ollut puuttunut tähän aiemmin. Asiasta syksystä 1979 alkaen paikallisesti neuvoteltaessa työnantajan edustaja oli ilmoittanut pääluottamusmiehelle, että yhtiön tilintarkastajat olivat kiinnittäneet huomiota kellokorttien leimaamattomuuteen. Pääluottamusmies oli tällöin katsonut, ettei työnantajan vaatimusta ilmeisesti voitu vastustaa. Pian tämän jälkeen oli kuitenkin selvinnyt, etteivät yhtiön tilintarkastajat olleet millään tavoin käsitelleet kellokorttien leimausta. Oli selvää, että työntekijöiden suhtautuminen koko asiaan oli muuttunut välittömästi, kun tämä asia oli selvinnyt.

Lasi- ja Posliinityöväen Liiton sekä Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän välillä oli käyty 8.4.1980 tätä erimielisyyttä koskeva neuvottelu. Neuvottelu oli pitänyt käydä alkuperäisten suunnitelmien mukaan vain liittojen asiamiesten kesken, mutta kun työnantajaliitto oli kutsunut paikallisen työnantajan edustajan tähän neuvotteluun eikä työntekijäliitto puolestaan ollut tiennyt kutsua työntekijöiden edustajaa, oli neuvottelua päätetty jatkaa myöhemmin. Jatkoneuvotteluja ei kuitenkaan vielä ollut käyty. Koska erimielisyydestä käydyt neuvottelut eivät vielä olleet päättyneet, Lasi- ja Posliinityöväen Liitto on pyytänyt kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta. Mikäli kanne kuitenkin tutkittaisiin, Lasi- ja Posliinityöväen Liitto on pyytänyt sen hylkäämistä.

Työntekijäpuoli oli perustellut näkemystään muun muassa viittaamalla työneuvoston 11.12.1968 antamaan lausuntoon n:o 853, jossa oli todettu työaikalain lepoaikaa koskevan säännöksen olevan ehdoton. Vaikka työneuvoston lausunnossa oli tulkittu työaikalain 16 §:n 1 momentin sisältöä, soveltui tämä periaate myös työehtosopimuksen lepoaikaa koskevien määräysten tulkintaan, koska ne vastasivat sisällöltään työaikalain kysymyksessä olevaa säännöstä.

Arvioitaessa kellokortin leimaamisvelvollisuutta erityisesti v-valimon työntekijöiden osalta oli otettava huomioon, että he tekivät urakkatyötä. Kun heidän työnsä tulosta arvioitiin yksinomaan valmistuneiden tuotteiden määrissä, oli sitäkin vaikeampaa ymmärtää, mitä etua työnantaja voisi saavuttaa velvoittamalla työntekijät leimaamaan kesken työpäivää kellokortteja. V-valuosasto sijaitsi tehtaalla kauimpana tehtaan ruokalasta, ja kun useimmilla tehtaan työntekijöillä ruokatauko alkoi kello 11, ei v-valimon työntekijöiden ollut muutoinkaan helppo selvitä ruokailusta vain 30 minuutissa.

Kellokorttien leimaamisesta ruokatauon yhteydessä oli neuvoteltu paitsi paikallisesti myös asianomaisten liittojen välillä. Liittojen välillä oli kellokorttien leimaamisvelvollisuudesta käyty yleisluontoisempia keskusteluja jo vuosien ajan, mutta Tammisaaren posliinitehtaan tapauksessa erityisesti. Työntekijäpuoli oli lähtenyt johdonmukaisesti siitä, ettei työnantajalla voinut olla oikeutta velvoittaa työntekijöitä leimaamaan kellokorttejaan ainakaan 30 minuutin kestävän ruokatauon aikana. Työnantajaliitto oli kuitenkin ollut toista mieltä, eikä asiasta ollut voitu päästä sovintoon. Työnantajaliitto oli laiminlyönyt velvoitteensa sallimalla Lasi- ja Posliinityöväen Liiton toistuvista huomautuksista huolimatta jäsenyrityksensä jatkaa työehtosopimuksen määräysten rikkomista.

Edellä mainituilla perusteilla Lasi- ja Posliinityöväen Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, ettei työnantajalla ole oikeutta velvoittaa työntekijöitä leimauttamaan kellokorttinsa vain puoli tuntia kestävän lepoajan kuluessa eikä erityisesti silloin, kun kyseessä on urakkatyö. Lisäksi Lasija Posliinityöväen Liitto on vaatinut Oy Wärtsilä Ab:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Työehtosopimuksen 23 §:n tulkinnan osalta Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Wärtsilä Ab ovat viitanneet työtuomioistuimen tuomioon n:o 19/1967 sekä myös samansisältöiseen tuomioon n:o 35/1966. Sanottujen tuomioiden ja vallitsevan käytännön nojalla työntekijöillä oli kiistatta velvollisuus leimauttaa kellokorttinsa myös puoli tuntia kestävän lepoajan aikana riippumatta siitä, mikä oli työntekijöiden palkkausmuoto. Näillä perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Wärtsilä Ab ovat vaatineet Lasi- ja Posliinityöväen Liiton kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Tammisaaren Posliinityöntekijäin ammattiosasto on ollut Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän kanteen johdosta asiassa kuultavana.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutut; ja koska työehtosopimuksen mukainen neuvotteluvelvollisuus ei koske työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyä työrauhavelvollisuutta ja koska Lasi- ja Posliinityöväen Liitto on omassa vastakanteessaan sitä paitsi todennut, että liittojen väliset neuvottelut erimielisyydestä ovat - tosin vasta pääkanteen vireille panon jälkeen - päättyneet sovintoon pääsemättä, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä Lasi- ja Posliinityöväen Liiton vaatimuksen Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän kanteen jättämisestä tutkittavaksi ottamatta.

Lasi- ja Posliinityöväen Liitto on kehottanut ammattiosastoa huolehtimaan siitä, että v-valimon työntekijät leimaavat kellokorttinsa työnantajan vaatimalla tavalla. Viimeistään tämän kehotuksen saatuaan ammattiosaston olisi tullut ryhtyä toimenpiteisiin, jotta työntekijät, kunnes kysymys leimaamisvelvollisuudesta olisi ratkaistu työehtosopimuksen edellyttämässä järjestyksessä, lopettaisivat leimaamisesta kieltäytymisensä, mikä on muodostunut työaikaa ja sen tarkkailua koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin kohdistuvaksi työtaistelutoimenpiteeksi.

Ammattiosaston ei ole kuitenkaan edes väitetty ryhtyneen tällaisiin toimenpiteisiin. Ammattiosasto vastaa tästä laiminlyönnistään ja lisäksi edellä mainitun luottamusmiehensä toiminnasta. Ottaen huomioon, että Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on useaan otteeseen kehottanut Lasi- ja Posliinityöväen Liittoa ryhtymään toimenpiteisiin kellokorttien leimaamisesta kieltäytymisen lopettamiseksi, työtuomioistuin ei myöskään pidä Lasi- ja Posliinityöväen Liiton edellä mainittuja kehotuksia riittävinä toimenpiteinä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, Lasi- ja Posliinityöväen Liiton kanteen hyläten, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Tammisaaren Posliinityöntekijäin ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja Lasi- ja Posliinityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä maksamaan Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa, edellisen 3 000 markkaa ja jälkimmäisen 2 000 markkaa, sekä molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1 300 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Tiitola, Parkkinen, Sariola, Suominen, P. Virtanen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.