Labor court dismisses union fine for strike but orders union to pay strikebreaker fine.

Työnantajan nimitettyä palveluksessaan olleen ammatillisesti järjestäytymättömän autonkuljettajan tuontivaraston pumppumiehen tehtäviin olivat työntekijät ryhtyneet lakkoon. Vasta pääkäsittelyssä oli työntekijäpuolelta tuotu esiin, että työnseisausten syynä ei olisikaan ollut pumppumieheksi nimitetyn työntekijän järjestäytymättömyys sinänsä, vaan se, ettei työnantaja tavanomaisesta käytännöstä poiketen olisi antanut muille työntekijöille tilaisuutta kilpailla nimityksestä. Tähän nähden katsottu tuontivaraston työnseisauksen samoin kuin sen tukemiseksi muissa työehtosopimukseen sidotuissa yrityksissä toimeenpantujen työnseisausten kohdistuneen työehtosopimuksen paitsi työnjohtoa myös järjestäytymisvapautta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston tuontivarastolle asettama pääluottamusmies oli kehottanut työntekijöitä luopumaan työtaistelutoimenpiteestä ja ammattiosaston toimikunta oli kokouksessaan tuominnut työnseisaukset. Ottaen huomioon myös työnseisauksen syytä koskevien seikkojen esittämisen vasta pääkäsittelyssä ei selvitystä ammattiosaston toimenpiteistä pidetty riittävänä. Ammattiosasto vastasi myös toimikuntansa jäsenen osallistumisesta työtaisteluun.

Työntekijäliiton edustaja oli heti työtaistelusta tiedon saatuaan kehottanut pääluottamusmiestä huolehtimaan töiden aloittamisesta. Liiton edustajat olivat työnseisauksen aikana käyneet neljänä päivänä työpaikalla kehottaen työrauhan palauttamiseen. Näyttämättä oli jäänyt, että liitto olisi asiassa laiminlyönyt velvollisuutensa työrauhan turvaamisessa.

Liittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty ja ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y.

RATKAISU

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän sekä Suomen Säiliöautoliitto r.y:n ja Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kesken 21.2.1979 allekirjoitetussa öljytuote ja säiliöautoalaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 § Yleissopimuksen noudattaminen

1. Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välillä toukokuun 15 päivänä 1946 solmitun yleissopimuksen määräykset sitovat tämän työehtosopimuksen allekirjoittaneita liittoja sekä niiden jäseniä ja työntekijöitä. Jos yleissopimukseen tämän työehtosopimuksen voimassaoloaikana tehdään muutoksia, noudatetaan niitä siitä päivästä lukien, jona tämän työehtosopimuksen allekirjoittaneet liitot ovat ne hyväksyneet.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Työnjohto- ja järjestäytymisvapaus

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Jos se järjestö, johon työntekijä kuuluu, katsoo, että työntekijän toiminta ammattiyhdistyksessä on välittömästi antanut aiheen työntekijän erottamiseen, voidaan erottaminen alistaa liittojen tutkittavaksi.

2. Työnantajilla ja työntekijöillä on oikeus vapaasti päättää liittymisestään ammatillisiin järjestöihin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

33 § Sopijapuolia koskevia määräyksiä

1. Tämän työehtosopimuksen allekirjoittaneet yhdistykset ovat velvolliset välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen. Allekirjoittaneet yhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, että myöskin niiden alaiset yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät sellaisia taistelutoimenpiteitä eivätkä muutenkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

Pöytäkirjamerkintä:

Tämän pykälän määräyksellä ymmärretään mm. sitä, että ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän työehtosopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen on kielletty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ei myöskään edellä kerrottujen työtaistelutoimenpiteiden aikana ollut ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän asiamies oli edellyttänyt Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolta toimenpiteitä sekä puhelimitse 2.4., 4.4., 5.4. ja 6.4.1979 että kirjeitse 5.4.1979. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto oli juuri tänä ajankohtana ollut toteuttamassa tehostettua jäsenhankintakampanjaa Helsingin seudulla. Samaisen kampanjan osalta työntekijäliitto oli jo tuomittu hyvityssakkoihin työtuomioistuimessa. Tämän vuoksi vastuulliselta työntekijäliitolta oli kampanjaansa jatkaessaan voitu edellyttää erityistä huolellisuutta valvontavelvollisuutensa täyttämisessä.

Näillä perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ja Helsingin Öljytyöntekijät tuomittaisiin työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on sitä paitsi tehnyt vaatimuksia myös Polttoaine Osuuskunnassa tapahtuneiksi ilmoitettujen työnseisausten vuoksi, mutta sittemmin luopunut kanteestaan tältä osin.

Oy Esso Ab:n kuljettajien työnseisaus ei millään tavoin ollut osa jäsenhankintakampanjaa. 28.3.1979 pidetyssä Oy Shell Ab:n työntekijöiden työhuonekunnan kokouksessa työpaikan luottamusmies oli selostanut järjestäytymiskampanjaa Helsingin seudulla, mutta järjestäytymiskampanjaan ei ollut kuulunut työnseisausten järjestäminen. Helsingin Öljytyöntekijät oli toimikuntansa 4.4.1979 pitämässä kokouksessa tuominnut työnseisauksen.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto oli tehnyt parhaansa työrauhan palauttamiseksi. Heti 2.4.1979 liiton palkkasihteeri oli tuominnut menettelyn ja käskenyt pääluottamusmiestä ilmoittamaan työntekijöille, että työt oli aloitettava välittömästi. 4.4.1979 olivat liiton II sihteeri ja liiton lakimies olleet tapaamassa lakossa olevia työntekijöitä ilmoittaen liiton kantana, että lakko oli laiton ja työrauhan oli palauduttava. 5.4.1979 olivat edellä mainitut liiton edustajat olleet Oy Esso Ab:n tuontivarastolla aamulla kello 7 alkaen toistaen työhönpaluukehotuksen. Myös seuraavana aamuna olivat liiton edellä mainitut edustajat olleet Oy Esso Ab:n tuontivarastolla kehottaen palaamaan työhön. 9.4.1979 liiton edustajat olivat olleet tapaamassa lakossa olevia työntekijöitä kehottaen edelleen työrauhan palauttamiseen ja työnseisaus olikin päättynyt 10.4.1979 aamulla. Liiton edustajat olivat näin ollen tehneet voitavansa työrauhan palauttamiseksi.

Ammattiosasto oli asettamiensa pääluottamusmiesten välityksellä pyrkinyt palauttamaan työrauhan. Pyrkimykset olivat johtaneet tuloksiin, sillä työrauha oli palannut 10.4.1979 aamulla. Pääluottamusmiesten toiminta oli ollut niin tehokasta, että kohtuudella oli katsottava heidän hoitaneen valvontavelvollisuutensa osaston edustajina.

Näillä perusteilla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Helsingin Öljytyöntekijät on ollut jutussa kuultavana.

Työtaistelutoimenpiteeseen on ajalla 6.4.-9.4.1979 osallistunut yksi Helsingin Öljytyöntekijät r.y:n toimikunnan jäsen. Ammattiosaston Oy Esso Ab:n Luontivarastolle asettama pääluottamusmies on kehottanut työntekijöitä luopumaan työtaistelutoimenpiteestä. Ammattiosaston toimikunta on 4.4.1979 pitämässään kokouksessa tuominnut työnseisaukset ja päättänyt kehottaa työntekijöitä noudattamaan työrauhaa, ja työnseisausten lopettamisesta on päätetty 9.4.1979 pidetyssä ammattiosaston kokouksessa. Mitään selvitystä ei ole kuitenkaan esitetty siitä, miten ammattiosaston muilla työpaikoilla kuin Oy Esso Ab:n tuontivarastolla olevat edustajat olisivat tätä ennen huolehtineet työrauhasta, ja ottaen huomioon, mitä edellä on sanottu työnseisauksen syytä koskevien seikkojen esittämisestä vasta pääkäsittelyssä työtuomioistuin ei pidä selvitystä myöskään Oy Esso Ab:n tuontivaraston osalta täysin riittävänä. Ammattiosasto vastaa myös toimikuntansa edellä mainitun jäsenen osallistumisesta työnseisaukseen.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton edustaja on 2.4.1979 työtaistelusta tiedon saatuaan kehottanut pääluottamusmiestä huolehtimaan siitä, että työt välittömästi aloitettaisiin. 4.4., 5.4., 6.4 ja 9.4.1979 ovat liiton edustajat käyneet työpaikalla kehottaen työntekijöitä työrauhan palauttamiseen. Liiton edustajien toiminnasta esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsookin näyttämättä jääneen, että liitto olisi asiassa laiminlyönyt velvollisuutensa työrauhan turvaamisessa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee, Autoja Kuljetusalan Työntekijäliittoa vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen hyläten, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Helsingin Öljytyöntekijät maksamaan Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3500 markkaa ja korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1000 markalla. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Hurmalainen, Airaksinen, Kuivanen, Leivo ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.