Labor court dismissed strike fines where employer unilaterally changed work hours without local agreement.

Työehtosopimuksen mukaan työajan alkamisesta ja päättymisestä sovittiin paikallisesti. Kun uudesta työajasta ei ollut päästy työnantajan ja työntekijöiden kanssa sopimukseen oli työnantaja määrännyt uuden työajan astuvaksi voimaan. Tämän jälkeen työntekijät olivat edelleen noudattaneet entistä työaikaansa.

Työehtosopimuksen määräyksiä pidetty sanamuodoltaan sikäli selvinä, että pysyvät muutokset työajan sijoituksessa edellyttäisivät paikallista sopimista. Jutun pääkäsittelyssä työnantajapuoli esitti kuitenkin perusteita työehtosopimuksen sanamuodosta poikkeavalle tulkinnalle. Näitä perusteita ei ollut edes väitetty esitetyn ammattiosaston edustajille. Kun niihin ei ollut vedottu ennen pääkäsittelyä, ei esitetty selvitys riittänyt osoittamaan, että työntekijäliitonkaan olisi pitänyt ottaa huomioon tällaisen tulkintavaihtoehdon mahdollisuus. Työntekijäpuoli ei ollut syyllistynyt työtaisteluun, jonka johdosta ammattiosasto tai työntekijäliitto olisi tullut tuomita hyvityssakkoon.

Koska työntekijät eivät olleet työskennelleet työtuntijärjestelmän mukaan, oli työnantaja jättänyt arkipyhäkorvaukset pääsiäisen ajalta maksamatta. Työnantaja oli lähtenyt arkipyhäkorvauksia koskevassa kannassaan omasta työajan sijoittamista koskevasta tulkinnastaan. Myös muu esitetty selvitys huomioon ottaen katsottu, ettei työnantajapuolen tarkoituksena ollut työntekijäpuolen painostaminen työaikakysymyksessä tai että byöntekijäpuolen olisi edes ollut syytä käsittää työnantajapuolen tarkoitus tällaiseksi. Työnantajapuolen työvoiman vähentämistarvetta koskevia esityksiä ei myöskään ollut syytä pitää työehtosopimuksen työaikamääräyksiin kohdistuvana työtaistelutoimenpiteenä. Työnantajaliittokaan ei näissä yhteyksissä ollut syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyömiseen.

Puolin ja toisin esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Asianosaiset: Autoalan Työnantajaliitto r.y. ja Metallityöväen Liitto r.y. puolin ja toisin kantajana ja vastaajana

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 11.3.1980 allekirjoitetussa autoja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Yleissopimus 15.5.1946

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

IV TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

13 § Säännöllinen työaika

Mom. 1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia työvuorokaudessa ja 40 tuntia työviikossa. Työviikko alkaa maanantaina.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työajansijoitus

Mom. 2. Työajan alkamisesta ja päättymisestä sekä tarpeellisista väliajoista työssä sovitaan paikallisesti lain ja tämän työehtosopimuksen rajoissa. Milloin se työn laatuun nähden on mahdollista, on työpaikalla laadittava työtuntijärjestelmä, josta edellä mainitut seikat käyvät ilmi.

Korjaamoalan työpalveluluonteen johdosta työaika sijoitetaan työpäivälle ensisijaisesti työn teettämisen kannalta tarkoituksenmukaisimpaan ajankohtaan.

Työajan sijoittelussa liitot pitävät suotavana, että päivätyössä työaika määritetään klo 7.00-18.00 välille.

Käytännön vaatimista tilapäisistä muutoksista neuvotellaan ennen muutoksen toimeenpanemista pääluottamusmiehen kanssa. Muutoksista ilmoitetaan asianomaisille työntekijöille, mikäli mahdollista, viikkoa ennen muutoksen toimeenpanoa, kuitenkin viimeistään kolmantena muutoksen voimaantuloa edeltävänä päivänä, ellei ole kysymys hätätyöstä tai siihen verrattavasta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

V ERINÄISET KORVAUKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

17 § Arkipyhäkorvaus

Mom.1. Uudenvuodenpäivältä, pitkäperjantailta, toiselta pääsiäispäivältä, vapunpäivältä, juhannuspäivältä, jouluaatolta sekä ensimmäiseltä ja toiselta joulupäivältä maksetaan työntekijälle arkipyhäkorvauksena 8 tunnin palkka keskituntiansion mukaan.

Mom. 2. Arkipyhäkorvaus maksetaan kuitenkin vain työntekijälle, jonka työsuhde on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään 3 kuukautta ennen ko. arkipyhää ja edellyttäen, että työntekijä on ollut työtuntijärjestelmän mukaisesti työssä viimeisenä arkipyhää edeltäneenä ja myös sen jälkeen lähinnä seuraavana työpäivänä tai toisena näistä päivistä, jos poissaolo on johtunut työnantajan luvasta tai työntekijän sairaudesta, reservin harjoituksesta, lomautuksesta tai muusta hyväksyttävästä syystä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työajan muutosasiasta oli pyydetty ammattiosaston asettamalta luottamusmieheltä työntekijöiden kannanottoa 24.1.1980. Luottamusmiehen suhtautuminen suunniteltuun muutokseen oli kuitenkin ollut kielteinen ja asiasta oli neuvoteltu uudelleen työntekijöiden kanssa 30.1. ja 10.2.1980, jolloin oli erityisesti neuvoteltu muutoksen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista. Esittämättä kieltäytymiselleen mitään asiallisia perusteita työntekijät olivat kuitenkin kieltäytyneet sopimasta työajan muutoksesta. Näin ollen työnantaja oli joutunut määrittämään työajan edellä mainitun mukaisesti. Uudesta työajasta oli työntekijöille ilmoitettu 14.3.1980.

Työntekijät eivät kuitenkaan olleet ryhtyneet noudattamaan uutta työaikaa, vaan painostaakseen työnantajaa muuttamaan sen entiseksi he olivat työskennelleet edelleen vanhalla työajalla. Työntekijät olivat muun muassa aloittaneet ruokatauon puoli tuntia liian aikaisin ja kieltäytyneet työskentelemästä kello 16.00 jälkeen. Työstä kieltäytyminen oli koskenut kaikkia työntekijöitä luottamusmies mukaan lukien. Mainittu työtaistelu oli kohdistunut ainakin työehtosopimuksen työaikaa, työn johtamista, palkanmaksua, erimielisyyksien ratkaisemista ja työrauhaa koskeviin määräyksiin.

Työtaistelun johdosta oli luottamusmieheltä ja ammattiosastolta välittömästi vaadittu työtaistelun lopettamista ja työrauhan palauttamista. Luottamusmies ei ollut kuitenkaan toiminut asiassa millään tavoin. Päin vastoin luottamusmies oli 3.4.1980 esittänyt työnantajalle vaatimuksia siitä, että uuteen työaikaan suostuttaisiin siirtymään, mikäli työnantaja kompensoisi työtaistelun aikana menetetyistä tunneista työpalkan sekä myöntäisi ylimääräistä asioimisvapaata. Luottamusmies oli myös esittänyt, että kesäaikana noudatettaisiin vanhaa työaikaa. Autoalan Työnantajaliiton toimesta oli Metallityöväen Liitolle esitetty vaatimus työrauhan palauttamisesta 9.4.1980. Metallityöväen Liitto ei kuitenkaan ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi. Työtaistelu jatkui edelleen jutun pääkäsittelypäivänä.

Näillä perusteilla Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Rovaniemen Korjaamotyöntekijäin ammattiosaston tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Metallityöväen Liitto on Autoalan Työnantajaliiton kanteeseen vastatessaan lausunut, että työehtosopimuksen 13 §:n 2 momentin mukaan työtuntijärjestelmän muuttaminen edellytti sopimista paikallisesti. Työajan alkamisen, päättymisen tai tarpeellisten väliaikojen muuttamisesta ei Aine Oy:n Rovaniemen autokorjaamolla ollut sovittu työnantajan esityksen ja 14.3.1980 tekemän ilmoituksen pohjalta. Työntekijäpuoli ei ollut havainnut sellaista asiakkaiden saapumisen muuttumista myöhäisemmäksi, josta olisi aiheutunut työn puutetta työajan alkaessa. Päin vastoin työntekijät olivat havainneet hukka-aikaa kertyvän erityisesti työpäivän loppuosaan, lähinnä kello 14.30 jälkeiseen aikaan. Esimerkiksi 14.4.1980 iltapäivällä vapaita työntekijöitä oli ollut yhdeksän ja seuraavana päivänä iltapäivällä kahdeksan.

Työntekijäpuoli oli ymmärtänyt työnantajan esityksen uudesta työajasta toteutuessaan vaikeuttavan muun muassa asioimista pankeissa ja virastoissa ja haittaavan luonnollista elämänrytmiä, koska korjaamo sijaitsi noin neljän kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Työntekijät olivat kuitenkin pyrkineet kompromissiesityksin sopimukseen ja olleet halukkaat alistamaan sopimuksenteon liittotasolle. Kun Pohjois-Suomessa oli tapana valoisaan kesäaikaan aloittaa työt aikaisemmin kuin kenties muualla Suomessa oli yleistä, olivat työntekijät esittäneet muun muassa, että ensi kesänä vielä työskenneltäisiin entisellä työajalla ja seurattaisiin asiakkaitten tulon jakautumista työpäivän eri aikoihin. Työntekijät olivat esittäneet myös, että työnjohdollisin toimenpitein ja mainostamalla sekä kehottamalla asiakkaita tuomaan autonsa puolelta päivin voitaisiin loppupäivän hukka-aikaa vähentää. Tällainen esitys oli tehty ensimmäisen kerran 10.2.1980 käydyissä neuvotteluissa.

Työntekijät olivat työskennelleet normaalisti entisen työaikansa 7.30-16.00 mukaisesti. Siten asentajat olivat kello 7.30 jatkaneet heiltä edellisenä päivänä mahdollisesti jääneitä töitä. Samoin he olivat tehneet palattuaan entisen työaikansa mukaisesti ruokatunnilta aikaan, jolloin uuden työtuntijärjestelmän mukainen ruokailutauko olisi alkanut. Tämän lisäksi työnantaja oli jakanut työntekijöille työtehtäviä entiseen tapaan uuden työtuntijärjestelmän mukaisen ruokailutauon aikana sekä aamulla kello 7.30 muun muassa 15.4.1980. Siten työnantajalle ei ollut syntynyt lainkaan taloudellista tappiota. Työnantaja oli menettelyllään hiljaisesti hyväksynyt entisen työajan noudattamisen, mutta kuitenkin työnantaja oli pidättänyt asentajien palkasta puolen tunnin osuuden päivässä.

Työnantajaliiton edustaja oli soittanut työntekijäliiton edustajalle väitetystä työtaistelusta 8.4.1980. Työntekijäliiton edustaja oli 11.4.1980 käynyt Rovaniemen korjaamolla, ja tällöin käydyissä keskusteluissa hän oli esittänyt sopimisratkaisun ensisijaisuutta. Kompromissiehdotuksenaan hän oli esittänyt, että kuorma-autonasentajat olisivat työskennelleet entisen työajan mukaan ja henkilöautonasentajat olisi jaettu kahteen ryhmään, joista toinen olisi työskennellyt entisen ja toinen uuden työajan mukaan.

Näillä perusteilla Metallityöväen Liitto on pyytänyt Autoalan Työnantajaliiton kanteen hylkäämistä.

Metallityöväen Liitto on Autoalan Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa viitannut siihen, että Aine Oy oli jättänyt arkipyhäkorvaukset pääsiäisajalta maksamatta Aine Oy:n Rovaniemen korjaamon asentajille. Lisäksi työnantaja oli kehottanut luottamusmiehiä nimeämään irtisanottavat työntekijät, jotta työaikaa ei olisi tarvinnut muuttaa. Näillä toimenpiteillään työnantaja oli syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Metallityöväen Liitto on vaatinut Aine Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä Autoalan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Autoalan Työnantajaliitto on Metallityöväen Liiton kanteeseen vastatessaan lausunut, että Aine Oy:n Rovaniemen korjaamolla oli 31.3.1980 astunut voimaan työtuntijärjestelmä, jossa vuorokautinen työaika alkoi kello 8 ja päättyi kello 16.30. Kaikki korjaamon 26 asentajaa olivat kieltäytyneet noudattamasta työnantajan työnjohto-oikeutensa perusteella määräämää työtuntijärjestelmää ja työntekijät olivat koko sen voimassaoloaikana poistuneet työstä kello 16.00. Näin ollen työntekijät eivät olleet työtuntijärjestelmänsä mukaisesti työssä, eikä edellytyksiä arkipyhäkorvauksen suorittamiselle ollut. Kysymyksessä ei siis ollut painostustoimenpide vaan yksinkertaisesti työehtosopimuksessa määrätyn maksuedellytyksen puuttuminen.

Työntekijöiden edustajien kanssa oli 14.3.1980 neuvoteltu työajan muuttamisesta ja tällöin oli keskusteltu laajasti myös korjaamon työllisyys- ja kannattavuuskysymyksistä. Työnantaja oli todennut, että todellinen työvoiman vähentämisen tarve olisi ollut neljä työntekijää. Samassa yhteydessä oli todettu, että näin laaja henkilöstön supistaminen voitaisiin mahdollisesti välttää, mikäli muut toimenpiteet, joilla pyrittiin tehostamaan korjaamon työllisyyttä ja kannattavuutta, onnistuisivat. Keskeisellä sijalla pyrkimyksissä työn tarjonnan parantamiseen oli ollut nimenomaan sopeutuminen asiakkaiden kulutusvaatimuksiin. Tähän oli pyritty nimenomaan muuttamalla työaika työn teettämisen kannalta tarkoituksenmukaisempaan ajankohtaan. Mainittu neuvottelu oli käyty noin kaksi viikkoa ennen asentajien aloittamaa työtaistelua. Asia sinänsä ja muun muassa aikaero ja tapahtumien järjestys osoittivat sen, ettei mistään työrauhavelvollisuuden rikkomisesta saattanut tässä asiassa olla kysymys.

Näillä perusteilla Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Rovaniemen Korjaamotyöntekijäin ammattiosasto on ollut kuultavana Autoalan Työnantajaliiton kanteen ja Aine Oy Metallityöväen Liiton kanteen johdosta.

Työtuomioistuin on tutkinut jutut ja katsoo niissä selvitetyksi, että Aine Oy:n Rovaniemen autokorjaamolla on neuvoteltu työajan muuttamisesta siten, että työaika alkaisi kello 7.30 asemesta kello 8 ja päättyisi kello 16 asemesta kello 16.30. Työntekijäpuoli on käydyissä neuvotteluissa torjunut tämän työnantajan muutosesityksen, minkä jälkeen työnantaja on 14.3.1980 ilmoittanut, että uusi työaika astuu voimaan 31.3.1980. Mainitusta päivästä alkaen ovat työntekijät kuitenkin edelleen työskennelleet entisen työtuntijärjestelmän mukaisesti. Työntekijäin menettelyyn on ottanut osaa Rovaniemen Korjaamotyöntekijäin ammattiosaston työpaikalle asettama luottamusmies. Metallityöväen Liitolle on ilmoitettu asiasta 8.4.1980, ja liiton edustaja on käynyt paikalla seuraavana päivänä korostaen sopimukseen pääsyn merkitystä, mutta ryhtymättä toimenpiteisiin saadakseen työntekijät noudattamaan työnantajan määräämää työaikaa.

8.4.1980 käydyissä neuvotteluissa on työnantajan edustaja ilmoittanut, että työntekijöille ei makseta arkipyhäkorvauksia pääsiäisajalta, koska työntekijät eivät työskentele työntuntijärjestelmän mukaan. Edellä mainittua työaikakysymystä koskeneissa paikallisissa neuvotteluissa sekä ennen työnantajan määräämää uuden järjestelyn voimaantulopäivää että sen jälkeen on työnantajapuolelta tuotu esille kysymys työvoiman vähentämistarpeesta sekä työntekijämäärän ja tarkoituksenmukaisen työajan suhteesta. Autoalan Työnantajaliitto on saanut tiedon näistä työnantajan toimenpiteistä 16.4.1980 eikä ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin saadakseen Aine Oy:n maksamaan riidanalaiset arkipyhäkorvaukset tai peruuttamaan irtisanomisia koskevat suunnitelmansa.

Jutun pääkäsittelyssä työnantajapuoli on esittänyt selvitystä siitä, että työehtosopimuksen 13 §:n 2 momentin 2 ja 3 kappaleen nykyisellä, valtakunnansovittelijan vuoden 1977 työehtosopimusneuvotteluissa antamaan sovintoesitykseen perustuvalla sisällyksellä olisi tarkoitettu antaa työnantajalle oikeus, milloin momentin 1 kappaleen mukaiseen sopimukseen ei päästä, määrätä työajan sijoituksesta 2 kappaleen mukaisin edellytyksin ja 3 kappaleesta ilmenevissä puitteissa. Näitä perusteita sanamuodon mukaisesta tulkinnasta poikkeamiselle ei ole kuitenkaan edes väitetty esitetyn Rovaniemen Korjaamotyöntekijäin ammattiosaston edustajille. Kun niihin ei liioin ole jutussa vedottu ennen pääkäsittelyä, ei työtuomioistuin katso esitetyn selvityksen riittävän osoittamaan, että Metallityöväen Liitonkaan olisi edes pitänyt ottaa huomioon tällaisen tulkintavaihtoehdon mahdollisuus.

Painostustoimenpide myös oikeaksi osoittautuvan työehtosopimustulkinnan puolesta kohdistuu työtaistelutoimenpiteenä asianomaiseen työehtosopimusmääräykseen. Esillä olevassa tapauksessa ei työntekijäpuolelta ole kuitenkaan ryhdytty muuhun painostamiseen kuin noudatettu työehtosopimusta sellaisen tulkinnan mukaisesti, jota työntekijäpuoli saa edellä sanotun mukaisesti pitää sitä vastaan ajetussa jutussa oikeana, ja asetettu sinänsä sallittuja ehtoja työajan sijoituksesta sopimiselle työnantajan toivomalla tavalla. Työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa ole työntekijäpuolelta syyllistytty työtaistelutoimenpiteeseen, jonka johdosta ammattiosasto tai Metallityöväen Liitto olisi tuomittava hyvityssakkoon.

Työnantajapuoli on puolestaan lähtenyt arkipyhäkorvauksia koskevassa kannassaan omasta työajan sijoitusta koskevien työehtosopimusmääräysten tulkinnastaan. Kun otetaan huomioon edellä näiden sopimusmääräysten tulkinnasta sanotun lisäksi muu jutussa esitetty selvitys, työtuomioistuin ei katso, että työnantajapuolen menettelyn tarkoituksena olisi ollut työntekijäpuolen painostaminen työaikakysymyksessä tai että työntekijäpuolen olisi edes ollut syytä käsittää työnantajapuolen tarkoitus tällaiseksi. Liioin ei työvoiman vähentämistarvetta koskevia työnantajapuolen esityksiä ole työtuomioistuimen mielestä ollut syytä pitää työehtosopimuksen työaikamääräyksiin kohdistuvana työtaistelutoimenpiteenä. Näin ollen ei Autoalan Työnantajaliittokaan ole näissä yhteyksissä syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyömiseen.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä jutuissa puolin ja toisin tehdyt hyvityssakkovaatimukset ja juttujen näin päättyessä myös oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Tiitola, Sariola, Kaski ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.