Labor court dismisses union claim for damages against employer for breach of collective agreement regarding dismissal procedures.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's claim for damages against the employer for unjust dismissal while awarding a penalty for breaching the collective agreement's dismissal procedures. The employer failed to follow the required reduction of workforce protocol, violating the collective agreement despite the union's argument that the dismissal lacked other grounds. Consequently, the court ordered the employer to pay a specific penalty and cover the union's litigation costs.
Legislator headnote
AI generatedTyösopimuslaki 7 §; Työehtosopimuslain 37 §:n 2 momentin nojalla työnantaja ei saa irtisanoa työntekijää ilman erityisen painavaa syytä, ja yleissopimuksen rikkomisesta perustetaan hyvityssakko.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Esitetty selvitys ei osoittanut, että työntekijä olisi irtisanottu muista syistä kuin työvoiman vähentämistarpeen johdosta eikä työntekijällä ollut irtisanomissuojasopimuksen nojalla oikeutta korvauksen saamiseen työnantajalta. Sen sijaan työnantaja oli rikkonut tietensä työehtosopimusta jättäessään sanotun työntekijän irtisanoessaan noudattamatta sopimuksen mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä. Kysymys myös vastaajasta työtuomioistuimessa.
Asianosaiset: Puutyöväen Liitto r.y. Puusepänteollisuuden Liitto r.y. ja Kontiopuu Oy Puutyöväen Liitto r.y. Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y.
RATKAISU
Puutyöväen Liiton ja Puusepänteollisuuden Liiton välillä on 29.4.1977 solmittu puusepänteollisuuden työehtosopimus ajaksi 29.4.197728.2.1979.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välillä 6.6.1978 solmitussa yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista sanotaan muun muassa:
4 § Irtisanomisen perusteet
Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.
Irtisanominen liikkeen luovutuksen johdosta sekä työnantajan konkurssin ja kuoleman vuoksi tapahtuu työsopimuslain 40 ja 41 §:ssä määrätyllä tavalla.
Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti työntekijälle.
5 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta
Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.
Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
8 § Lomautus
Lomauttaminen.
Työsuhteen kestäessä voidaan sopia siitä, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai maaraajaksi työsuhteen pysyessä muutoin voimassa. Niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen, hän voi työsopimuksen irtisanomisen tai purkamisen sijasta vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa noudattaen määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Samoin voidaan työntekijä lomauttaa työsopimuslain (As.kok. n:o 320/70) 37 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaisesti. Sopimuksella voidaan lomauttamisoikeutta laajentaa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
11 § Työvoiman vähentämisjärjestys
Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Puutyöväen Liitto on työtuomioistuimessa Puusepänteollisuuden Liittoa ja Kontiopuu Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Puusepänteollisuuden Liiton jäsenyritys Kontiolahdelta oleva Kontiopuu Oy oli irtisanonut palveluksessaan olleen Martti Ikosen työsopimuksen päättymään 31.12.1978. Martti Ikonen oli ollut työsuhteessa noin 5,5 vuotta. Työpaikkansa olivat saaneet pitää muun muassa eräät vain muutaman kuukauden työssä olleet työntekijät, jotka olivat jääneet tekemään sellaisia töitä, joihin Ikonen oli aikaisemmin perehtynyt ja joita hän oli tehnyt ennen siirtoaan talonmiehen tehtäviin. Sitä paitsi Kontiopuu Oy:n teettämät työt eivät yleensäkään edellyttäneet kovin syvällistä koulutusta tai kokemusta. Irtisanottaessa ei myöskään ollut välitetty vastoin työntekijäpuolen nimenomaisia vaatimuksia irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen 11 §:ssä tarkoitetusta huoltovelvollisuudesta, vaikka Ikonen oli viisilapsisen perheen pääasiallinen huoltaja.
Kun edellä olevassa kanteessa oli työehtosopimuksena nojauduttu pääasiassa Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Suomen Työnantajain Keskusliiton solmimaan 22.6.1978 voimaan tulleeseen yleissopimukseen irtisanomisen ja lomautuksen perusteista, jonka oli ilmoitettu sitovan asianosaisliittoja, mutta näiden ei ollut jutussa kuitenkaan ilmoitettu yhtyneen yleissopimukseen tai keskenään sopineen sen noudattamisesta ennen kuin 31.1.1979 solmitussa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa ja siten vasta nyt kysymyksessä olevan irtisanomisen jälkeen ja kun jutussa ei siten näyttänyt esitetyn perustetta sille, että Puutyöväen Liitto voisi esiintyä jutussa kantajana ilman SAK:n lupaa, jota ei ollut esitetty, tai että Puusepänteollisuuden Liitto voisi olla siinä vastaajana, työtuomioistuin on 1.10.1979 pidetyn pääkäsittelyistunnon jälkeen kehottanut jutun asianosaisia toimittamaan työtuomioistuimelle tarpeelliseksi katsomansa selvityksen ja kannanottonsa.
Puutyöväen Liitto on esittänyt työtuomioistuimelle Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n kannanoton, jossa on todettu Puutyöväen Liiton ja Puusepänteollisuuden Liiton olevan yksimielisiä siitä, että keskusjärjestöjen välistä yleissopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista sovellettiin liittojen välillä siitä huolimatta, etteivät asianosaisliitot erimielisyystapauksen sattuessa olleet keskenään sopineet kirjallisesti keskusjärjestösopimuksen noudattamisesta. Toisaalta kumpikaan osapuoli ei ollut käyttänyt hyväkseen keskusjärjestösopimukseen liittyvää irtautumismahdollisuutta. Kun riitakysymys koski vain keskusjärjestösopimuksen määräyksien soveltamista yksittäistapaukseen, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ei nähnyt estettä sille, että Puutyöväen Liitto esiintyi kantajana jutussa.
Puutyöväen Liitto ja Puusepänteollisuuden Liitto ovat lausuneet, että irtisanomisen ja lomauttamisen perusteista tehdyn yleissopimuksen tultua voimaan kesäkuussa 1978 liittojen kesken oli todettu, että sopimus sitoi kumpaakin liittoa jäsenineen, koska kumpikaan liitto ei ollut irtisanoutunut siitä. Liittojen keskeistä sopimuspöytäkirjaa ei kuitenkaan ollut katsottu tarpeelliseksi laatia, koska työehtosopimuskausi oli jo pitkälle kulunut ja koska sopimus muutenkin koko sisällöltään sitoi keskusjärjestöjen jäsenliittoja.
Puutyöväen Liitto on tämän jälkeen Suomen Työnantajain Keskusliittoa vastaan vireille panemassaan toisessa kanteessa SAK:n edellä mainittuun kannanottoon viitaten esittänyt Puusepänteollisuuden Liittoa ja Kontiopuu Oy:tä vastaan samat vaatimukset kun aikaisemmassa kanteessa.
Suomen Työnantajain Keskusliitto on kanteeseen vastatessaan yhtynyt Puusepänteollisuuden Liiton ja Kontiopuu Oy:n edellä olevassa vastineessa lausuttuun.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Puusepänteollisuuden Liitto ja Kontiopuu Oy ovat olleet kuultavina Suomen Työnantajain Keskusliittoa vastaan ajetussa jutussa.
Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Kontiopuu Oy:tä vastaan irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen perusteella tehdyn korvausvaatimuksen, työehtosopimuslain 7 §:n nojalla tuomita Kontiopuu Oy:n maksamaan Puutyöväen Liitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 700 markkaa. Tämän ohessa ja samalla kun Puusepänteollisuuden Liittoa vastaan tehty vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään perusteettomana, Kontiopuu Oy velvoitetaan korvaamaan Puutyöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1200 markalla. Suomen Työnantajain Keskusliitto saa asian laatuun katsoen kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, Pyrhönen, Hurmalainen, Äimälä, Kaski, Kuivanen ja Suominen.
Tuomio oli yksimielinen.