Labor court dismissed union claims that piecework pay must exceed minimum wage by 20% for time-rate workers.

Työehtosopimuksen urakkahinnoittelusäännön mukaan urakkatyön hinnoittelun oli oltava sellainen, että työntekijän urakkaansio nousi normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkaa korkeammaksi.

Kanteet, joissa oli vaadittu edellä mainitun hinnoittelusäännön soveltamista palkkiopalkkaustyöhön ja työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon, hylätty.

Kysymys myös kanteen tutkimisedellytyksistä.

Asianosaiset: Metallityöväen Liitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 9.2.1979 tehdyssä auto ja konekorjaamoalaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Aikapalkka

Mom. 1. Yksinomaan aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden tuntipalkkojen keskiarvon tulee palkkaryhmissä 1-4 olla naiden palkkamääräysten voimaantullessa palkkaryhmittäin 10 % ao. vähimmäistuntipalkkaa korkeampi. Yksinomaan aikapalkalla työskentelevien palkkaryhmään 5 kuuluvien työntekijöiden tuntipalkkojen tulee kuitenkin olla vähintään 10 % ao. palkkaryhmän vähimmäistuntipalkkaa korkeampi.

Soveltamisohje:

Sovellutuksessa otetaan huomioon työntekijälle säännönmukaisesti kuuluvien töiden vaativuus, vaikeus ja työolosuhteet.

Yksittäisten ja tilapäisten suorituspalkkatöiden tekeminen ei aiheuta työntekijäin jäämistä ylläolevien säännösten soveltamispiirin ulkopuolelle.

Mom. 2. Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata suorituspalkkatyötä tekevien työntekijöiden palkkojen kehitystä.

Yllämainitun kehityksen toteuttamiseksi verrataan aikatyötä suorittavien työntekijöiden palkkoja suorituspalkkatyötä tekevien palkkoihin.

Vertailun perusneljännes on IV/78 ja vertailuneljännes II/79. Vertailun mahdollisesti aiheuttamat aikapalkkojen korotukset toteutetaan lähinnä 1.11.1979 jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta lukien.

Soveltamisohje:

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Työntekijäin ansiotason kohottamiseksi pyritään suorituspalkkatyön osuutta alalla lisäämään.

Mom. 2. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknisesti on mahdollista, työntekijälle on varattava tilaisuus tehdä työtä suorituspalkalla.

Liitot suosittelevat suorituspalkkatöiden perusteena käytettäväksi merkkikohtaisia ohjeaikoja. Mikäli ohjeajoissa todetaan keskinäisiä epäsuhteita, tarkistuksen suorittaa korjaamokohtaisesti asetettu työnantajien ja työntekijöiden edustajista valittu toimikunta.

Suorituspalkkaustapoja ovat suora urakka, osaurakka ja palkkiopalkkaus.

Mom. 3. Urakkatyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkaa korkeammaksi

Mom, 4. Suorituspalkkatyöhön vaikuttavien tekijöiden (menetelmä, välineet, olosuhteet) pysyessä muuttumattomina, suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteet pidetään ennallaan. Toisaalta jos suorituspalkkatyöhön vaikuttavissa tekijöissä tapahtuu muutosta, muutetaan suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteita vastaavasti. Suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteiden tulee pääsääntöisesti perustua 7 §:n 1 momentin vähimmäistuntipalkkoihin ja vastata työpaikan todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

Mom. 5. Suorituspalkkatyötä tehtäessä on työntekijän työehtosopimuksen mukainen vähimmäistuntipalkka taattu. Tämä todetaan tilikausittain.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § A. Työpalkat ja palkkaperusteet

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

B. Aikapalkat

Voimassa olevia aikapalkkoja on korotettava siten kuin kohdassa A on sanottu.

Mikäli näin korotettu aikapalkka ei täytä uuden työehtosopimuksen mukaisia määräyksiä, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti.

C. Suorituspalkat

Voimassa olevia urakkahintoja ja muita suorituspalkkoja korotetaan siten, että ansio nousee A-kohdassa mainituin tavoin.

Uusien urakkahintojen ja muiden suorituspalkkojen tulee perustua voimassa oleviin hinnoitteluperusteisiin. Milloin nain korjattu suorituspalkka ei kuitenkaan täytä uuden työehtosopimuksen määräyksiä, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen soveltamisohjeissa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

PALKKAUKSEEN LIITTYVÄT LASKENTAOHJEET

1. Yleiskorotus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Uudet työpalkat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2.1. Yksinomaan aikatyötä tekevän työntekijän tuntipalkka

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2.3. Suorituspalkka (urakka-, osaurakka ja palkkiopalkka)

Pääsääntönä suorituspalkkoja korotettaessa on pidettävä sitä, että suorituspalkkatyöt muuttumattomalla suoritusteholla antavat kohdassa 1 mainitun yleiskorotuksen verran korkeamman ansion tuntia kohden kuin minkä ne antoivat ennen korotusta. Tällöin edellytetään, että ko. työt tehdään samoilla menetelmillä ja välineillä ja samoissa olosuhteissa.

Lisäksi on huomioitava 9 § mom. 3:n hinnoittelusääntö, jonka mukaisesti urakkatyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkaa korkeammaksi.

Saman pykälän mom. 5:n mukaisesti suorituspalkkatyötä tehtäessä on työntekijän työehtosopimuksen mukainen vähimmäistuntipalkka taattu. Tämä todetaan tilikausittain.

2.3.1. Vanha rahaurakka

Vanhan rahaurakan korjaamiseksi menetellään seuraavasti:

Selvitetään, minkä suuruiseksi ao. työhön todella käytetty aika urakalla työskenneltäessä on muodostunut normaaleissa olosuhteissa. Tätä aikaa ilmaisevalla luvulla kerrotaan yleiskorotus ja nain saatu tulo lisätään entiseen yksikköhintaan.

Edellä tarkoitetun työhön käytetyn ajan selvittämiseksi joudutaan normaaliksi katsottavan hajonnan eliminoimiseksi ottamaan keskiarvo sopivasta määrästä suorituskertoja siten, että niihin käytetty aika on yhteensä 10-100 tuntia.

2.3.2. Uusi rahaurakka

Uudet rahaurakat on hinnoiteltava hinnoittelusäännön mukaisesti siten, että ne normaalilla urakkatyövauhdilla tehtyinä antavat 20 % tes:n vähimmäistuntipalkkaa korkeamman urakkaansion.

2.3.3. Vanha aikaurakka (ohjeaikaurakka)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2.3.5. Uusi aikaurakka

Uudet aikaurakat hinnoitellaan siten, että ne täyttävät 20 %:n hinnoittelusäännön.

2.3.6. Muut suorituspalkkaustavat (palkkio- ym.)

Muissa suorituspalkkaustavoissa tehdään korjaus siten, että tilikauden keskituntiansio muuttumattomalla suoritusteholla nousee yleiskorotuksen verran. Lisäksi on huomioitava, että suorituspalkkatyötä tehtäessä on työntekijän tes:n mukainen vähimmäistuntipalkka tilikauden keskituntiansiona taattu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianosaisliittojen kesken 3.5.1977 tehdyssä vuoden 1979 helmikuun loppuun voimassa olleessa työehtosopimuksessa sekä sen allekirjoituspöytäkirjassa ja soveltamisohjeissa oli muuten saman sisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty, mutta työehtosopimuksen 8 §, allekirjoituspöytäkirjan kohta "suorituspalkat" sekä soveltamisohjeiden kohdan 2.3. toinen kappale ja kohta 2.3.5. kuuluivat seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Aikapalkka

Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata suorituspalkkatyötä tekevien työntekijöiden palkkojen kehitystä.

Yllämainitun kehityksen toteuttamiseksi verrataan aikatyötä suorittavien työntekijöiden palkkoja suorituspalkkatyötä tekevien palkkoihin. Vertailun ajankohtina pidetään vuoden 1976 IV ja 1977 II neljännestä ja vuoden 1977 II ja IV ja vuoden 1977 IV ja vuoden 1978 II neljännestä.

Vertailujen aiheuttamat aikapalkkojen korotukset toteutetaan 1.10.1977, 1.5.1978 ja 1.10.1978 lukien.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

D. Suorituspalkat

Uusien palkkamääräysten voimaantulon jälkeen vanhoja urakkahintoja ja muita suorituspalkkoja tarkistetaan siten, että tilikauden kokonaisansio muuttumattomalla suoritusteholla nousee A-kappaleessa mainituin tavoin.

Lisäksi on huomioitava uusi 9 § (suorituspalkka pykälä) mom. 3 hinnoittelusääntö, jonka mukaan urakkatyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkavauhdilla 20 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkaa korkeammaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Lisäksi on huomioitava uusi 9 § mom. 3:n hinnoittelusääntö, jonka mukaisesti urakkatyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkaa korkeammaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2.3.5. Uusi aikaurakka

Uudet aikaurakat hinnoitellaan siten, että ne täyttävät uuden hinnoittelusäännön.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Auto- ja konekorjaamoalan vuoden 1972 työehtosopimuksessa oli muun ohessa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 § Urakka- ja palkkiopalkkaus

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja töiden teknillinen järjestely antaa siihen edellytykset, voidaan korjaamokohtaisesti sopia töiden suorittamisesta myös urakka- ja palkkiopalkkausjärjestelmällä. Tehtäessä töitä palkkiopalkkausjärjestelmällä liitot suosittelevat, että ohjeena käytetään merkki- tai korjaamokohtaisia ohjeaikoja. Palkkiopalkan osuus todetaan tilikausittain.

Mom. 2. Muiden palkkausjärjestelmien käytöstä sovitaan työnantajien ja työntekijäin välillä ja noudatetaan soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä. Työntekijän vähimmäistuntipalkka on taattu.

Soveltamisohje:

Urakka- ja palkkiopalkkaustyön osalta on aikaisemman sopimuksen hinnoittelusääntö 20 % poistettu.

Mikäli ohjeajoissa todetaan keskinäisiä epäsuhteita, tarkistuksen suorittaa korjaamokohtaisesti asetettu työnantajien ja työntekijäin edustajista valittu toimikunta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Auto- ja konekorjaamoalan vuoden 1971 työehtosopimuksessa sanottiin muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Suorituspalkka

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 5 §:n 5 momentin mukaisiin työn vaativuuteen perustuviin palkkoihin.

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työn vaativuuteen perustuvaa palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pöytäkirjamerkintöjä:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Sovittiin, että ohjeaikatyöt ovat suorituspalkkatöitä. Ohjeaikoja sovellettaessa on korjaamokohtaisesti sovittava siitä, että työn aika-arvo vastaa korjaamon todellisia normaaleja työolosuhteita ja että urakoinnissa noudatetaan sellaista menettelyä, että urakat (ohjeaikatyöt) jaksotetaan työkohtaisiin jaksoihin. Ohjeaikojen tarkastuksen suorittaa tarvittaessa korjaamokohtaisesti työnantajan ja työntekijäin edustajista muodostettu toimikunta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Puheena oleva suorituspalkkaa koskeva työehtosopimusmääräys oli 1970-luvulla ollut kolmessa eri muodossa. Vuoden 1971 työehtosopimuksessa urakkatyön 20 %:n määräinen hinnoittelutakuu koski kaikkea suorituspalkkaustyötä, nimittäin suoraa urakkaa, osaurakkaa ja palkkiopalkkaustyötä. Vuoden 1972 työehtosopimuksesta poistettiin nimenomaisen määräyksen perusteella urakka- ja palkkiopalkkaustyön osalta aikaisemman sopimuksen 20 %:n hinnoittelusääntö. Seuraavan kerran suorituspalkkaa koskevia määräyksiä oli muutettu vuoden 1977 työehtosopimuksessa, jolloin sopimukseen Metallityöväen Liiton esityksestä oli otettu edelleen voimassa olevassa muodossa 9 §:ssä olevat määräykset. Näin siis voimassa olevan ja vuoden 1971 työehtosopimuksen määräykset olivat asiallisesti muutoin saman sisältöiset, mutta erosivat siinä, mistä 20 %:n ansion kohoaminen on laskettava.

Ei ollut olemassa perustetta samansisältöisten määräysten tulkitsemiselle eri tavalla. Näin oli senkin vuoksi, ettei Autoalan Työnantajaliitto ollut vuoden 1977 työehtosopimusneuvotteluissa tehnyt mitään varausta tai huomautusta siitä, että tekstiä tulisi tulkita toisin kuin aikaisempaa samansisältöistä määräystä. Vuoden 1979 työehtosopimusneuvotteluissa Autoalan Työnantajaliitto oli tehnyt työehtosopimukseen muutosesityksen, jonka mukaan urakka- ja osaurakkapalkkauksessa hinnoittelun olisi oltava sellainen, että ansio normaalilla urakkatyövauhdilla on 20 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkaa korkeampi. Esityksen mukaan osaurakka- ja palkkiopalkkauksessa olisi kiinteän ja muuttuvan palkkaosuuden suhde tullut määritellä korjaamokohtaisesti sen mukaan, miten tarkasti työmäärät tai työtulokset voitiin mitata. Metallityöväen Liitto ei ollut hyväksynyt tätä muutosesitystä, joka olisi merkinnyt 20 %:n hinnoittelusäännön soveltamiseen rajoituksia.

Kun tulkintakiistassa ei ollut päästy yksimielisyyteen eikä työnantajaliitto ollut valvonut, että Oulun Autoliike Oy noudattaisi työehtosopimuksen määräyksiä, Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin mukaista 20 %:n hinnoittelusääntöä on sovellettava edellä tarkoitettuun Oulun Autoliike Oy:ssä suoritettuun palkkiopalkkaustyöhön. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Autoalan Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Työnantaja oli pitänyt Appelin palkkaa työehtosopimuksen mukaisena, kun tuntipalkka ylitti suorituspalkkatyötä tekevän 1. palkkaryhmässä olevan työntekijän vähimmäistuntipalkan. Työntekijäpuolen mukaan palkka ei vastannut työehtosopimuksen määräyksiä. Asiasta ei liittojen kesken käydyissä neuvotteluissa ollut päästy yksimielisyyteen. Työnantajaliitto oli nimittäin kiistänyt 20 %:n hinnoittelusäännön soveltamisen Appelin palkkaan. Appelin palkkaustapa oli suoritussidonnaisena selvästi suorituspalkkaa ja luonteensa puolesta palkkiopalkkausta.

Sanotuilla perusteilla ja viitaten edellisessä kanteessa selostettuun työehtosopimusmääräyksen kehityshistoriaan Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Helena Appeliin sovellettu palkkaustapa on työehtosopimuksen 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua palkkiopalkkausta ja että siihen on sovellettava työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentissa tarkoitettua 20 %:n hinnoittelumääräystä. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Autoalan Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8 §:ssä säädetyn valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Autonpesijä Helena Appel oli toiminut Oulun Autoliike Oy:ssä 30.8.1976 lukien. Hänen päätehtävänsä oli autojen pesu. Puoli tuntia päivässä oli varattu huoltoaseman myymälätilan siivoukseen. Mikäli pestäviä autoja ei ollut, hän teki siivoustai järjestelytöitä hallissa. Autonpesijän palkkaus oli palkkiopalkkaa, joka muodostui peruspalkasta ja palkkio-osasta. Palkkio-osa oli 26.9.1978 saakka ollut tietty pennimäärä autoa kohden ja sen jälkeen ollut määräprosentti asiakkaalta veloitetun myynnin määrästä. Appelin palkkion osuus oli hänen työsuhteensa aikana ollut noin 12-13 % koko palkanmaksukauden kiinteästä palkanosasta. Yhtiössä oli autonpesijään sovellettu kerrottua palkkiopalkkausjärjestelmää jo seitsemän vuoden ajan. Missään vaiheessa palkkaukseen ei ollut sovellettu urakkatyön 20 %:n hinnoittelusääntöä. Asia oli riitautettu vasta lokakuussa 1978, jolloin siis sopimuskausi oli jatkunut jo noin puolitoista vuotta, jona aikana oli tapahtunut useita palkankorotuksia.

Alan työehtosopimuksessa oli ollut urakkatyötä koskeva hinnoittelusääntö ainakin 1960-luvulta lähtien. Se oli sisältänyt työehtosopimuksen suorituspalkkapykälään. Urakkatyön hinnoittelusääntöä ei ollut koskaan sovellettu muihin suorituspalkkausmuotoihin kuin urakkatyöhön. Vuoden 1971 työehtosopimuksen urakkahinnoittelua koskeva määräys oli samansisältöinen kuin vastaava metalliteollisuuden työehtosopimuksen määräys. Näin ollen sitä oli myös sovellettava samalla tavalla. Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 65/1976 oli katsottu, ettei 20 %:n hinnoittelusääntöä ollut sovellettava palkkiopalkkaukseen. Kantajan väite säännön sovellutusalasta oli siis väärä jo vuoden 1971 työehtosopimuksen osalta. Vuoden 1972 työehtosopimukseen ei enää sisältynyt mitään urakkatyön hinnoittelusääntöä. Tämän oli todettu nimenomaan soveltamisohjeissa.

Vuoden 1977 työehtosopimuksen sanamuoto suorituspalkkauksen osalta oli erittäin selvä. Sopimuksessa oli lueteltu eri suorituspalkkaustavat ja sen jälkeen määrätty urakkatyön hinnoittelusta. Missään ei mainittu palkkiopalkkauksen hinnoittelusäännöstä. Sama selkeä terminologia jatkui allekirjoituspöytäkirjassa ja työehtosopimuksen soveltamisohjeessa. Työehtosopimuksen hinnoittelusääntöä olisi ensisijaisesti tulkittava sopimuksen sanamuodon mukaan. Sopimusneuvottelut tukivat tätä sanamuodon mukaista tulkintaa.

Autoalan Työnantajaliitto on sanotuilla perusteilla vaatinut kanteitten hylkäämistä.

Metallityöväen Liitto on Autoalan Työnantajaliiton lausuman johdosta vielä lausunut, että Oulun Autoliike Oy:ssä oli korjaamon töissä siirrytty aikapalkkaan 2.7.1973. Pian tämän jälkeen työnantajaliiton ja työnantajan edustajat olivat tarjonneet ja alkaneet maksaa aikatuntipalkan lisäksi palkkiota, jonka osuus oli aluksi ollut hyvin pieni. Työntekijäpuoli oli ottanut palkkio-osuuden vastaan ymmärtäen palkkansa edelleen aikapalkaksi. Kun Appel ja ne asentajat, joille palkkiota oli maksettu, eivät syksyllä 1978 enää olleet saaneet hyväkseen työehtosopimuksen vähimmäisaikatuntipalkkaa, työntekijäpuoli oli puuttunut tilanteeseen. Siirtymisestä palkkiopalkkaan ei siis ollut sovittu. Mitään vastaajan väittämää vakiintunutta käytäntöä ei myöskään ollut syntynyt ja työntekijäpuoli oli reagoinut välittömästi havaittuaan työnantajan virheellisen sopimustulkinnan.

Palkkiopalkan osuus autoalalla oli noin 5 % työajasta. Metalliteollisuudessa vastaava prosentti oli 12. Nyt esillä olevaa tilannetta ei ollut aikaisemmin syntynyt. Metalliteollisuudessa palkkio täytti 20 %:n hinnoittelusäännön jo työtä hinnoiteltaessa. Palkkiopalkan käsite oli laajentunut niin, että se oli käytännössä selvästi alkanut kattaa myös tyypillisiä suoran ja osaurakan tilanteita. Metalliteollisuuden piirissä olikin jo suoritettu selvitystyötä käsitteiden ja palkkausmuototilanteen selvittämiseksi. Yksimielisyys vallitsi osapuolten kesken siitä, että kysymyksessä oleva palkkiopalkka oli työehtosopimuksen 9 §:n 2 momentin mukaista suorituspalkkaa.

Vuoden 1971 työehtosopimuksen nykyistä vastaavan hinnoittelusäännön sanamuoto koski kaikkea suorituspalkkausta. Näin oli asianlaita myös metalliteollisuuden vuoden 1969 työehtosopimuksen hinnoittelusäännön osalta. Työtuomioistuimen tuomio n:o 65/1976 koski vain yksittäistapausta, ja metalliteollisuudessa sopijapuolet olivat samaa mieltä siitä, ettei tuomiolla ollut yleistä merkitystä. Vuoden 1977 työehtosopimusneuvotteluissa työnantajapuoli oli luopunut vastaesityksestään, ettei hinnoittelusääntöä sovellettaisi suorituspalkkoihin lainkaan. Metallityöväen Liiton edustajat olivat todenneet vuoden 1977 neuvotteluissa, ettei työtuomioistuimen tuomiolla n:o 65/1976 ollut rajattu palkkiopalkkaa pois 20 %:n hinnoittelusäännön piiristä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Oulun Autoliike Oy on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutut. Koska asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että Oulun Autoliike Oy:ssä Helena Appeliin sovellettava palkkaustapa on työehtosopimuksen 9 §:ssä tarkoitettu palkkiopalkkaus eikä Metallityöväen Liitolle ole näin ollen oikeudellista merkitystä sanotun seikan vahvistamisesta, työtuomioistuin jättää sitä koskevan vahvistusvaatimuksen tutkimatta.

Koska Oulun Autoliike Oy:n asentajien palkkausta koskevassa kanteessa ei ole tehty sanottua palkkausta koskevia suoritusvaatimuksia ja kanne on, vaikkei asentajia ole erikseen nimettykään, niin yksilöity, että siihen on voitu asiallisesti vastata, työtuomioistuin hylkää sanotun kanteen tutkimista vastaan puuttuvan yksilöinnin perusteella esitetyn väitteen.

Jutut edellä olevasta ilmenevin rajoituksin tutkiessaan työtuomioistuin katsoo niissä käyneen selville, että autonpesijä Helena Appelin palkkaus Oulun Autoliike Oy:ssä koostuu peruspalkasta ja palkkio-osasta, joka on laskettu tiettynä korvauksena pestystä autosta, myöhemmin määräprosentteina asiakkaan laskutuksesta. Toisen kanteen tarkoittamien asentajien palkkaus on vastaavasti koostunut osaksi kiinteästä palkanosasta ja osaksi palkkio-osasta, joka määräytyy kanteesta selviävin tavoin määräprosenttina asiakasveloituksista. Asianosaisliitot ovat yksimielisiä siitä, että kysymyksessä sekä Appelin että asentajien osalta on niin sanottu palkkiopalkkaus.

Erimielisyys koskee sitä, onko sanotun palkkiopalkan täytettävä työehtosopimuksen urakkatyön hinnoittelumääräys, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkaa korkeammaksi. Asianosaiset ovat esittäneet selvitystä suorituspalkkaa koskevan työehtosopimusmääräyksen kehityksestä. Vuosien 1971 ja 1972 työehtosopimuksiin otettujen pöytäkirjamerkintöjen valossa on vuoden 1971 työehtosopimusta sovellettaessa 20 %:n hinnoittelusääntö koskenut kaikkea suorituspalkkaustyötä eli sekä suoraa urakkaa ja osaurakkaa että palkkiopalkkaustyötä. Vuonna 1972 poistettiin 20 %:n hinnoittelusääntö kuitenkin nimenomaan sopimuksesta. Vuoden 1977 työehtosopimuksessa määräys sitten sai muodon, jossa se edelleen on ja joka eroaa vuoden 1971 määräyksestä siinä, ettei sopimuksessa enää ole määräystä suoraa urakkaa koskevien sääntöjen soveltamisesta soveltuvin osin muuhun suorituspalkkatyöhön eikä myöskään edellä mainittua vuoden 1971 sopimuksen pöytäkirjamerkintää.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteet. Asiain laatuun katsoen saa Autoalan Työnantajaliitto itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Leivo, P. Virtanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.