Labor court dismisses strike days from sick pay waiting period, ruling strike days do not count toward the 21-day waiting period.

Ahtaaja oli sairastunut samana päivänä kuin ahtaajien valtakunnallinen lakko oli alkanut ja sairaus oli jatkunut vielä lakon päättymisen jälkeenkin.

Kun työehtosopimus edellytti sairausajan palkan maksuvelvollisuuden alkavan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, pidettiin tuollaisena ensimmäisenä työssäolopäivänä ensimmäistä lakon päättymisen jälkeistä työpäivää, josta alkaen myös sairausajan palkan maksujakso alkoi kulua.

Kanteessa tehty suoritusvaatimus jätetty tutkimalta suoritustuomion perusteeksi liian yksilöimättömänä.

Asianosaiset: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 3.5.1976 allekirjoitetussa vakinaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

14 §.

Vakinainen työntekijä, joka työnantajan hyväksymän selvityksen perusteella on estynyt tekemästä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi eikä hän ole aiheuttanut sitä tahallisesti taikka rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella, on oikeutettu saamaan esteen vallitessakin vakinaisen työsuhteensa edellyttämän palkkansa toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, siihen saakka, kunnes työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, jonka kuluttua lain säätämässä sairausvakuutuksessa alkaa oikeus sairauspäivärahaan. Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys jatkuu koko edellä mainitun enimmäisrajan, maksaa työnantaja palkan myös edellä mainitulta odotuspäivältä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pöytäkirjamerkintä 1

Ajanjakso, jolta työnantaja maksaa sairausajan palkkaa, on pidennetty vuoden 1973 alusta lukien 21 päiväksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että satama-alalla oli 2.4.1976 alkanut valtakunnallinen työnseisaus, joka oli päättynyt 30.4.1976. Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton jäsenyrityksen Oy Blomberg Ab:n palveluksessa Haminan satamassa työskennellyt ahtaaja Usko Kiiski oli sairastunut samana päivänä kuin työnseisaus oli alkanut ja Kiiskin sairaus oli jatkunut toukokuun 23 päivään 1976 saakka. Tämän jälkeen Kiiski oli ollut työssä toukokuun 24 ja 31 päivän 1976 välisen ajan, jonka jälkeen sama sairaus oli uusiutunut. Kiiski oli tämän vuoksi ollut sairaslomalla 1.6.-15.8.1976.

Kiiski oli vaatinut työnantajaltaan työehtosopimuksen 14 §:n nojalla sairausajan palkkaa 21 päivän ajanjaksolta lakon päättymisen jälkeen. Työnantajan kieltäydyttyä maksamasta tätä oli erimielisyyden johdosta asiasta neuvoteltu paikallisesti 24.1.1978. Neuvotteluissa työnantaja oli perustellut kielteistä kantaansa sillä, että 21 päivän ajanjakso oli kulunut umpeen lakon aikana, jolta ei maksettu sairausajan palkkaa, ja että sama sairaus oli alkanut uudelleen 30 päivän kuluessa tervehtymisestä ja tällöin sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa oli ryhdytty maksamaan heti uuden työkyvyttömyyden alkamispäivää seuranneesta päivästä.

Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu 3.2.1978 pääsemättä yksimielisyyteen. Työnantajaliiton edustajat olivat hyväksyneet jäsenyrityksensä menettelyn. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton edustajat olivat esittäneet, että työnantajan tulisi maksaa Kiiskille sairausajan palkkaa 21 päivän jaksolta 1.5.1976 alkaen. Molemmat osapuolet olivat alistaneet asian tämän jälkeen keskusjärjestöjen käsiteltäväksi lausunnon saantia varten ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n ja Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n (STK) välillä asiasta oli neuvoteltu 6.9.1978. Tällöin oli todettu, että asiassa ei keskusjärjestöjenkään välillä voitu päästä yksimielisyyteen.

Edellä olevilla perusteilla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 14 §:n mukainen 21 päivän sairausajan palkan maksujakso Kiiskin 2.4.-23.5.1976 olleen sairauden johdosta oli alkanut kulua 1.5.1976 eli päivänä, jolloin hänen työnseisauksen päätyttyä olisi pitänyt aloittaa työnsä, mutta jolloin hän ei sitä sairauden vuoksi ollut voinut tehdä. Edelleen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut Oy Blomberg Ab:n velvoittamista maksamaan Kiiskille työehtosopimuksen mukaan laskettavan sairausajan palkan 1.5.1976 alkaneelta 21 päivän jaksolta.

Nyt riidanalaisessa tapauksessa työntekijän ensimmäiset sairauspäivät olivat sattuneet päiviksi, jolloin työpaikalla oli ollut työtaistelu. Lakon päätyttyä ei enää ollut olemassa sairautta, jonka korvaamiseen edellä esitetyt periaatteet voisivat soveltua, koska sairaus oli jo jatkunut yli 21 päivän jakson mittaisen ajan. Jaksoa, jolle työnantajan maksuvelvollisuus olisi voinut kohdistua, ei näin ollen enää ollut olemassa. Lisäksi ei ollut olemassa syytä, jonka perusteella ajalle 2.4.-30.4.1976 ajoittuva lakko ei olisi kuluttanut työehtosopimuksessa tarkoitettua 21 päivän ajanjaksoa.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Oy Blomberg Ab on ollut työtuomioistuimessa kuultavana.

Työtuomioistuin on, jättäen kanteessa tehdyn suoritusvaatimuksen tutkimatta liian yksilöimättömänä suoritustuomion perusteeksi, muutoin tutkinut jutun ja toteaa, että työtuomioistuimen tuomiossa n:o 121/1977, johon vastaajaliitto on viitannut, on todettu se, että sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä sovellettaessa käytetään jaksoajattelua eli luetaan sen ajan pituuteen, jolta palkkaa maksetaan, kaikki päivät karenssipäivästä alkaen siitä riippumatta, olisivatko ne työ- vai vapaapäiviä ja maksetaanko niiltä sairausajan palkkaa vai eikö.

Sen tapauksen osalta, että työntekijä sairastuu lomautuksen aikana, sanotaan soveltamisohjeissa, että mikäli työntekijä vielä lomautuksen päätyttyä on sairaana, alkaa työnantajan palkanmaksuvelvollisuus toisen sellaisen työpäivän alusta, joka työntekijän työssä ollessa olisi ollut hänen työpäivänsä, ja kestää kunnes 21 päivän ajanjakso karenssipäivä mukaan lukien on kulunut loppuun. Edellä mainitussa työtuomioistuimen tuomiossa esitetyssä jaksoperiaatteessa ei ole otettu kantaa siihen, koska tämän 21 päivän jakson katsotaan alkavan, vaan siihen, mitkä päivät sisältyvät kysymyksessä olevaan jaksoon. Soveltamisohjeiden edellä mainitussa kohdassa katsotaan jakson alkavan vasta lomautuksen päätyttyä. Tämä ei työtuomioistuimen mielestä muodosta poikkeusta jaksoajatteluperiaatteesta, sillä siinä vain on siirretty jakso alkamaan sinä päivänä, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä. Edellä sanottu koskee vastaavasti vuosilomaa ja sen käsittelyä soveltamisohjeissa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen sen tutkitulta osin hyväksyen vahvistaa, että Urho Kiiskin työehtosopimuksen 14 §:n mukainen sairausajan palkan maksujakso on alkanut kulua 1.5.1976 eli päivänä, jolloin Kiiskin kanteessa esitetyn mukaan olisi pitänyt aloittaa työnsä. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun nähden saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Parkkinen, Kuivanen, Suominen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.