Labor court fines union and union section for violating collective agreement and peace obligations during strikes.

Telakan työntekijöiden toimeenpanemat lakot olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin, ja siltä osin kuin eräs lakko oli johtunut työnantajan edustajan esittämästä työntekijöitä loukkaavasta lausumasta, työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan työnjohto-oikeudesta. Kokouksen jatkamisella työaikana ja sen jälkeen toimeenpannulla lakolla oli pyritty vaikuttamaan käynnissä oleviin työehtosopimusneuvotteluihin ja työpaikalla käynnissä olleisiin neuvotteluihin erikoisaikapalkkojen korottamisesta. Kokous ja lakko olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin ja niihin voimassa olleen työehtosopimuksen määräyksiin, joita työehtosopimustavoitteet koskivat.

Ammattiosasto, joka vastasi edustajiensa osallistumisesta työtaistelutoimenpiteisiin, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työntekijäliitto, jonka toimenpiteet lakkojen lukuisuuden huomioon ottaen eivät olleet riittäviä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi, tuomittu hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 30.1.1979 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Yleissopimus 15.5.1946.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Palkkaperusteet

Ohjetuntipalkat

Mom. 1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat penneinä:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perustuntipalkka

Mom. 8. Kullekin työntekijälle määritellään hänelle säännönmukaisesti kuuluvien töiden tai hänen hoitamiensa tehtävien vaikeuden ja vaativuuden mukaan sen palkkaryhmän puitteissa, johon hän kuuluu, perustuntipalkka, jonka suuruus on vähintään ohjetuntipalkka ja enintään 10 % tätä korkeampi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Aikapalkka

Mom. 1. Aikatyössä maksetaan työntekijälle vähintään perustuntipalkka.

Mom. 2. Perustuntipalkan lisäksi voidaan pääasiassa aikatyötä suorittaville, 18 vuotta täyttäneille täysin työkykyisille työntekijöille maksaa aikatyölisää.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 3. Aikapalkalla työskenteleville palkkaryhmän 5 kuuluville ammattityöntekijöille maksetaan palkka, joka vähintään 15 %:lla ylittää työntekijän perustuntipalkan.

Mom. 4. Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata ao. teollisuuslaitoksen suorituspalkkojen kehitystä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa yleissopimuksessa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Oy Wärtsilä Ab:n Helsingin telakan työntekijät olivat painostaakseen työnantajaa suostumaan tämän perusteettomana ja työehtosopimuksen vastaisena torjumaan vaatimukseen aikapalkkojensa korottamisesta ryhtyneet työehtosopimuksen vastaisesti lakkoon seuraavasti:

Päivämäärä Klo Osasto Työntekijöiden lukumäärä 18.1.1980 12.00-16.00 sisustusasennus 77 24.1.1980 7.00-16.00 koneasennus 70 28.1.1980 12.00-16.00 sisustusasennus 88 29.1.1980 12.00-16.00 sisustusasennus 88 29.1.1980 12.00-16.00 koneasennus 73 1.2.1980 14.00-16.00 koneasennus 70 4.2.1980 14.00-16.00 koneasennus 70 6.2.1980 12.00-16.00 koko telakka 1 750 8.2.1980 12.00-16.00 sisustusasennus 93 11.2.1980 7.00-16.00 koneasennus ja sisustusasennus 140

Vastaajaliiton jäsenyhdistyksen Hietalahden Telakkatyöväen Ammattiosasto r.y:n työpaikalle nimittämät pääluottamusmies ja kaikki osastojen luottamusmiehet samoin kuin ammattiosaston puheenjohtaja sekä ammattiosaston toimikunnan jäsenet olivat osallistuneet lakkoon 6.2.1980. Ammattiosaston puheenjohtaja ja eräs osaston luottamusmies olivat tämän lisäksi osallistuneet koneasennusosaston 29.1.1980 toimeenpantuun lakkoon.

Telakan työntekijät olivat 6.2.1980 pitäneet työpaikalla kokouksen, jossa päätettiin lakkoon ryhtymisestä. Tähän kokoukseen oli osallistunut Metallityöväen Liiton kaksi toimitsijaa. Kokous oli pidetty ruokatunnilla, mutta se oli jatkunut työehtosopimuksen vastaisesti työajan alkamisen jälkeen. Metallityöväen Liiton ja ammattiosaston edustajat eivät olleet ryhtyneet toimiin kokouksen lopettamiseksi eikä sen valvomiseksi ja varmistamiseksi, että työehtosopimuksen määräyksiä noudatettaisiin. Päinvastoin ammattiosaston edustaja oli johtanut puhetta kokouksen jatkuessa edelleen työaikana. Metallityöväen Liiton edustajien oli mm. työnantajaliiton asiamiesten lukuisten työrauhan ylläpitämistä koskevien vaatimusten johdosta täytynyt olla selvillä siitä, että työrauha saattaisi työpaikalla vaarantua, ja he olisivat olleet velvollisia tämän vuoksi ryhtymään toimiin työrauhan varmistamiseksi työpaikalla.

Lakkojen tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan aikapalkkojen korottamiseen. Vaatimukset olivat voimassa olevan työehtosopimuksen määräysten vastaisia. Lakkoilu oli kohdistunut selvästi voimassa olevan työehtosopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan määräyksiin. Ammattiosaston työpaikalle asettamat osastojen luottamusmiehet tai pääluottamusmies eivät olleet ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten lakkojen ehkäisemiseksi, niiden tuomitsemiseksi tai niiden lopettamiseksi, vaan päinvastoin vaatimukset työnantajalle esittämällä, käydyissä neuvotteluissa vaatimukset toistaen sekä lakkoon osallistumalla ja toiminnallaan yleensä olivat selvästi asettuneet tukemaan työntekijöiden työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton asiamiehet olivat useaan kertaan ja eri yhteyksissä olleet yhteydessä Metallityöväen Liittoon vaatien toimenpiteitä työtaistelujen lopettamiseksi. Metallityöväen Liiton toimenpiteillä ei ollut havaittu olleen vaikutusta asiassa. Sen sijaan Metallityöväen Liiton edustajat olivat olleet mukana työmaakokouksessa, joka päätti lakkoon ryhtymisestä.

Näillä perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Hietalahden Telakkatyöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut tietojen työhäiriöiden kestosta ja laajuudesta pitävän suurin piirtein paikkansa. Perussyynä työhäiriöiden syntymiseen Oy Wärtsilä Ab:n Hietalahden telakan sisustusasennus- ja koneasennusosastoilla oli liiton mukaan ollut työnjohtaja- ja insinööritasoisten toimihenkilöiden harjoittama joustamaton henkilöstöpolitiikka. Joustamattomuus oli ilmennyt mm. siinä, että työnantaja teki epäolennaisista asioista periaatekysymyksiä ja tällä tavoin tietoisesti ärsytti työntekijäkuntaa. Tästä huolimatta luottamusmiehet olivat tehneet kaikkensa, jotta erimielisyyksien kohteena olevat asiat voitaisiin ratkaista työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä.

Koneasentajien luottamusmies oli neuvotellut tammi- ja helmikuussa 1980 kahden työnantajan edustajan kanssa yhteensä 11 kertaa koneasentajien erikoisaikapalkkojen tarkistamisesta. Erikoisaikapalkalla tarkoitettiin sellaista työkohtaista aikapalkkaa, jota käytettiin lähinnä niissä viimeistelytöissä, joita (työnantajan käsityksen mukaan) ei voida urakoida. Työnantaja siis määritteli ne työt, joihin erikoisaikapalkkausta oli sovellettava. Kyseisissä töissä työskentely tapahtui urakkavauhdilla, joten lähtökohtana tulisi olla, että erikoisaikapalkat seuraavat suorituspalkkatason kehitystä. Koneasentajien erikoisaikapalkat olivat kuitenkin jääneet jälkeen urakkapalkoista, minkä lisäksi erikoisaikapalkalla teetettyjen töiden suhteellinen osuus kaikista töistä oli lisääntynyt. Nämä seikat olivat tietenkin vaikuttaneet alentavasti koneasentajien ansiotasoon.

Oy Wärtsilä Ab oli kuitenkin kieltäytynyt tarkistamasta erikoisaikapalkkoja vedoten käynnissä oleviin työehtosopimusneuvotteluihin. Työnantajan penseä asenne ja paikallisten neuvottelujen pitkittyminen olivat kärjistäneet koneasennusosaston työntekijöiden mielialoja siinä määrin, etteivät pääluottamusmies ja osaston luottamusmies yrityksistään huolimatta olleet voineet estää mainittujen lyhyiden työhäiriöiden syntymistä. Myös toisen työnantajan edustajan epäasiallinen ja ylimielinen käytös työntekijöitä kohtaan oli ollut omiaan herättämään työntekijöiden keskuudessa suuttumusta, joten spontaanien työnseisausten syntyminen oli sangen ymmärrettävää.

Koneasentajien erikoisaikapalkkakysymyksessä oli helmikuussa 1980 päästy neuvotteluratkaisuun, jonka mukaan työnantaja suostui korottamaan erikoisaikapalkkoja työntekijäpuolta tyydyttävällä tavalla.

Myös sisustusasentajien erikoisaikapalkat olivat jääneet jälkeen urakkapalkoista, minkä vuoksi työosaston luottamusmies oli esittänyt työnantajalle erikoisaikapalkkojen tarkistamista. Asiasta oli käyty neuvotteluja useaan kertaan tammi- ja helmikuussa 1980. Sisustusasennusosaston työhäiriöt johtuivat olennaisesti samoista syistä kuin koneasennusosaston työnseisaukset. Myös sisustusasentajien erikoisaikapalkkojen kohdalla oli helmikuussa 1980 päästy työntekijöitä tyydyttävään neuvotteluratkaisuun.

Oy Wärtsilä Ab:n telakan työntekijät olivat pitäneet 6.2.1980 ruokatunnilla kokouksen, jossa Metallityöväen Liiton toimitsijat olivat selostaneet työntekijöille liiton työehtosopimustavoitteita. Liiton toimihenkilöt olivat poistuneet kokouksesta ennen kello 12. Kokouksessa oli tosin työntekijöiden aloitteesta tehty päätös poistumisesta työpaikalta loppupäiväksi, mutta Metallityöväen Liiton toimihenkilöt eivät päätöstä tehtäessä olleet enää olleet paikalla eivätkä he myöskään millään tavalla olleet myötävaikuttaneet työnseisauksen syntymiseen. Kyseisellä koko telakkaa koskevalla työhäiriöllä ei ollut mitään tekemistä koneasentajien tai sisustusasentajien palkkaneuvottelujen kanssa eikä se muutoinkaan ollut kohdistunut tuolloin voimassa olleeseen työehtosopimukseen, vaan sen tarkoituksena oli pelkästään ollut vauhdittaa käynnissä olevia liittotason työehtosopimusneuvotteluja.

Koneasennusosaston työntekijät olivat 24.1.1980 pitäneet kokouksen, johon osallistuivat myös pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja. Mainitussa kokouksessa nämä sekä myös työosaston luottamusmies olivat teroittaneet työntekijöille työehtosopimuksen mukaisen neuvottelujärjestyksen noudattamista ja kehottaneet työntekijöitä ylläpitämään työrauhaa huolimatta neuvottelujen pitkittymisestä. Niin ikään 29.1.1980 pidetyssä kokouksessa ammattiosaston puheenjohtaja ja työosaston varaluottamusmies olivat painottaneet työntekijöille työrauhan ylläpitämisen tärkeyttä. Sisustusasentajien 28.1.1980 pitämässä kokouksessa pääluottamusmies ja työosaston luottamusmies niin ikään olivat vaatineet työntekijöitä säilyttämään työrauhan. Myös ammattiosaston toimikunta ja työjaosto olivat käsitelleet koneasentajien ja sisustusasentajien palkkaerimielisyyksiä ja vaatineet työrauhan säilyttämistä.

Metallityöväen Liiton toimitsijat olivat useaan kertaan olleet puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen ja ammattiosaston puheenjohtajaan ja vaatineet ammattiosaston toimihenkilöitä tekemään voitavansa työrauhan ylläpitämiseksi. Samoin Metallityöväen Liiton toimitsijat olivat 6.2.1980 pidetyssä kokouksessa esittäneet saman vaatimuksen.

Koska ammattiliitto ja edellä mainittu ammattiosasto esitettyyn nähden olivat tehneet voitavansa työrauhan säilyttämiseksi ja ylläpitämiseksi eikä niiden näin ollen voitu katsoa laiminlyöneen aktiivista työrauhavelvollisuuttaan ja koska toisaalta 6.2.1980 tapahtuneen työnseisauksen ei voitu katsoa kohdistuneen työehtosopimukseen tai sen yksittäiseen määräykseen, Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Hietalahden Telakkatyöväen Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Oy Wärtsilä Ab:n Helsingin telakan työntekijät ovat 18.1.-11.2.1980 olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa. Lakoilla lukuun ottamatta 6.2.1980 järjestettyä työnseisausta on pyritty painostamaan työnantajaa koneasennusosaston ja sisustusasennusosaston erikoisaikapalkkoja koskeneissa neuvotteluissa. Eräs lakoista on kuitenkin alkanut sen jälkeen kun työntekijät olivat saaneet tietää erään osastoinsinöörin puhelinkeskustelussa ammattiosaston puheenjohtajalle esittämästä lausumasta, joka ainakin siinä muodossa, jossa se on tullut työntekijöiden tietoon, on ollut näitä loukkaava. Lakot ovat siis kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin, ja siltä osin kuin viimeksi mainittu lakko on johtunut edellä mainitusta lausumasta, työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan työnjohto-oikeudesta.

6.2.1980 on työpaikalla järjestetty kokous käynnissä olleiden työehtosopimusneuvottelujen tavoitteiden selvittämiseksi. Kokous on alkanut ruokatunnin aikana, mutta sitä on kuitenkin jatkettu työaikana ammattiosaston edustajan puheenjohdolla. Tällöin on käsitelty paitsi työehtosopimustavoitteita myös muun muassa erikoisaikapalkkoja, joita koskevat neuvottelut työnantajan ja työntekijöiden edustajien välillä olivat edelleen käynnissä. Kokouksessa on päätetty poistua loppupäiväksi työpaikalta. Työtuomioistuin katsoo kokouksen jatkamisella työaikana ja sen jälkeen toimeenpannulla lakolla pyrityn vaikuttamaan käynnissä oleviin työehtosopimusneuvotteluihin ja näiden ohella myös työpaikalla käynnissä olleisiin neuvotteluihin erikoisaikapalkkojen korottamisesta. Viimeksi mainitulta osalta kokous ja lakko ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin ja muulta osin niihin voimassa olleen työehtosopimuksen määräyksiin, joita työehtosopimustavoitteet koskivat.

Pääluottamusmies ja osastojen luottamusmiehet ovat tosin puhuneet työntekijöille siitä, että työrauha tulisi säilyttää, mutta he eivät ole ryhtyneet sen enempiin toimenpiteisiin lakkojen estämiseksi tai lopettamiseksi. Luottamusmiesten mainitut kehotukset säilyttää työrauha eivät työtuomioistuimen mielestä ole olleet riittäviä toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi. Ammattiosaston puheenjohtaja ja yksi osastonluottamusmies ovat osallistuneet 29.1.1980 toimeenpantuun työnseisaukseen. 6.2.1980 ruokatunnilla pidettyä kokousta on edellä mainituin tavoin jatkettu työaikana ammattiosaston puheenjohtajan johdolla, ja kokouksessa on yksimielisesti päätetty työpaikalta poistumisesta. Lakkoon ovat tällöin osallistuneet ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies, ammattiosaston puheenjohtaja, ammattiosaston toimikunnan jäsenet ja kaikki osastojen luottamusmiehet, joiden toiminnasta ammattiosasto on vastuussa, sekä lähes kaikki ammattiosaston jäsenet.

Metallityöväen Liiton edustajat ovat olleet läsnä 6.2.1980 ruokatunnilla järjestetyssä ammattiosaston kokouksessa, mutta heidän ei ole näytetty olleen kokouksessa läsnä silloin, kun kokousta on jatkettu työaikana ja ehdotuksia on tehty työpaikalta kesken työpäivän poistumisesta. Työnseisauksista on kuitenkin tehty lukuisia ilmoituksia Metallityöväen Liitolle, jonka on ilmoitettu useaan kertaan kehottaneen ammattiosaston toimihenkilöitä ylläpitämään työrauhaa. Liiton edustajien on ilmoitettu esittäneen saman vaatimuksen myös 6.2.1980 pidetyssä kokouksessa. Lakkojen lukuisuuden huomioon ottaen työtuomioistuin ei kuitenkaan pidä Metallityöväen Liiton toimenpiteitä riittävinä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Hietalahden Telakkatyöväen Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 6 000 markkaa sekä Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 4 500 markkaa ja kummankin yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Hurmalainen, M. Virtanen, Leivo, Olin ja Pennanen.

Tuomio oli yksimielinen.