Labor court dismissed meal allowance claim where employee worked entirely within the employer's home town area.

Työehtosopimuksen määräyksen mukaan maksettiin työntekijälle ruokarahaa, mikäli hän oli kymmenen tunnin aikana estynyt ruokailemasta kotipaikkakunnalla. Erimielisyys vallitsi siitä, oliko koti- eli asemapaikkakunnalla käsitettävä asianomaista taajamaa verrattain suppeana vai asianomaisen kunnan koko aluetta. Työtuomioistuin oli eräissä aiemmissa tosin eri työehtosopimusaloja koskeneissa ratkaisuissaan katsonut paikkakunnalla vastaavanlaisessa sopimusmääräyksessä tarkoitettavan kunnan aluetta.

Muun selvityksen puuttuessa katsottu, ettei aikaisempien ratkaisujen mukaisesta periaatteesta voitu poiketa ja että kysymyksessä olevalla linja-autonkuljettajalla oli ollut mahdollisuus järjestää ruokailunsa työehtosopimuksen mukaisella kotipaikkakunnalla ennen kuin kymmenen tuntia oli kulunut hänen työvuoronsa alkamisesta eikä hänellä siten ollut oikeutta vaadittuun ruokarahaan.

Asianosaiset: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisten välillä ajaksi 10.5.197729.2.1980 solmitussa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

15 §. Ruoka- ja päivärahat, yöpymiskorvaus

Kotimaassa:

1. Mikäli työntekijä on estynyt 11 tunnin aikana ruokailemasta kotipaikkakunnalla, maksetaan

- säännöllisenä ruokarahana 11,01 - tilapäisenä ruokarahana 13,23

siten, että esteen alkamisesta laskettua täyttä 24 tunnin jaksoa kohti maksetaan kaksi ruokarahaa.

1.3.1979 alkaen syntyy oikeus ensimmäiseen ruokarahaan 10 tunnin esteen jälkeen.

Soveltamisohje:

Jaksoon lasketaan aikataulun mukaisen ajoajan lisäksi se aika, jolloin työntekijä paikalliset olosuhteet huomioonottaen suorittaa lähdön valmisteluun ja paluun selvittelyyn liittyviä tehtäviä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Jos työnantaja hankkii ja kustantaa työntekijälle kunnollisen ruoan, ei ruokarahaa tällöin makseta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Siirrettäessä työntekijän asemapaikkaa paikkakunnalta toiselle, on siitä työntekijälle kirjallisesti ilmoitettava kaksi (2) viikkoa ennen siirtoa, jolloin on ilmoitettava myös siirron syy sekä onko kyseessä vakinainen vai muu siirto.

Ennakkoilmoitusaika ei koske sairauden tai muun pakottavan syyn vuoksi tapahtuvaa siirtoa.

Muun kuin vakituisen siirron ajalta, kuitenkin enintään yhdeltä (1) kuukaudelta maksetaan päivä- ja yöpymisraha työehtosopimuksen mukaisesti.

Alle kahden (2) kuukauden siirtoa ei katsota vakituiseksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Karjalainen oli vaatinut työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan nojalla mainitusta työpäivästä säännöllistä ruokarahaa, koska hän oli estynyt 10 tunnin aikana ruokailemasta kotipaikkakunnalla Halla-ahossa. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta tätä ruokarahaa sillä perusteella, ettei Karjalainen ollut poissa kotipaikkakunnaltaan Kajaanin kaupungista. Työnantaja ei ollut katsonut perustelluksi maksaa ruokarahaa siitä syystä, ettei Karjalainen voinut ruokailla kotonaan. Työnantajan mukaan koko Kajaanin kaupunki, johon Halla-ahokin kuului, oli työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan tarkoittama kotipaikkakunta. Karjalainen taas katsoi kotipaikkakunnan olevan Hallaaho, jossa käynnin aikana kello 14.10-16.05 aikataulu ei antanut mahdollisuutta ruokailuun. Karjalaisella oli kyllä mahdollisuus ruokailla Kajaanin keskustassa kello 11.55 ja 13.55 välisen taukonsa aikana. Yhtiöllä ei ollut Kajaanissa omaa työmaaruokalaa, vaan kuljettajat ruokailivat enimmäkseen linja-autoaseman kahvilassa.

Erimielisyydestä oli käyty sekä paikallinen neuvottelu 25.4.1979 että liittotason neuvottelu 25.10.1979, mutta yksimielisyyteen asiassa ei ollut päästy. Ruokarahan tarkoituksena oli korvata kuljettajalle ne ylimääräiset kulut, jotka olivat aiheutuneet siitä, että kuljettaja oli estyneenä 10 tunnin aikana ruokailemasta kotipaikkakunnallaan. Kotipaikkakunnalla tarkoitettiin kantajaliiton mukaan sitä paikkaa, johon työntekijä oli otettu työhön, josta hän normaalisti lähti linjalleen ja johon hän työpäivän päätyttyä myös palasi. Esillä olevassa tapauksessa paikka, johon Karjalainen oli otettu työhön ja jossa hän suoritti lähdön valmisteluun ja paluun selvittelyyn liittyviä tehtäviä, oli Halla-aho.

Ruokarahan tarkoituksen huomioon ottaen oli samantekevää, oliko kuljettaja estynyt ruokailemasta kotipaikkakunnallaan 10 tunnin aikana yhden vai useamman kunnan alueella ajaessaan. Tällainen tulkinta vastasi työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan ja sen soveltamisohjeen sanamuotoa ja tarkoitusta. Työehtosopimuksen kotipaikkakäsitteellä ei tarkoitettu eikä ollut voitukaan tarkoittaa koko kuntaa. Käytännössä sopimusmääräystä ei ollut tulkittu työnantajapuolen esittämällä tavalla, vaan työhönottopaikkaa ja linjan lähtöpaikkaa laskentapisteenä käyttäen. Työnantajapuolen kanta merkitsisi jopa kohtuuttomuutta Pohjois-Suomen suurissa kunnissa.

Edellä esitetyillä perusteilla kantajaliitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan oikeaksi tulkinnaksi esillä olevassa tapauksessa sen, että Karjalaisella on oikeus säännölliseen ruokarahaan niiltä päiviltä, jolloin hän ajaa alussa mainittua linjaa. Lisäksi kantajaliitto on vaatinut vastaajaliiton velvoittamista korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut.

Kanteeseen vastatessaan Autoliikenteen Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että työehtosopimuksen 15 §:n määräyksen mukaan maksettiin työntekijälle ruokaraha, mikäli hän oli estynyt 10 tunnin aikana ruokailemasta kotipaikkakunnallaan. Ruokarahaa koskeva määräys työehtosopimuksessa oli ollut samassa muodossa vuodesta 1945. Työehtosopimuksessa ei ollut määritelty kotipaikkakunnan käsitettä. Sen vuoksi oli tätä sopimusmääräystä tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Sanamuodon mukaista tulkintaa puolsi myös se, että määräyksen sanamuoto oli selvä. Kotipaikkakunnan käsitettä oli kielellisenä ilmaisuna tulkittava yleisen, tavallisen ja tavanomaisen kielenkäytön mukaisesti. Yleisen kielenkäytön mukaan kotipaikkakunnaksi oli katsottava se kunta, jonka alueella sijaitsevaan työnantajan toimipaikkaan työntekijä oli sijoitettu. Tämän tulkinnan oli hyväksynyt myös kantajaliiton toimitsija neuvotellessaan tästä erimielisyyskysymyksestä 22.5.1979 vastaajaliiton asiamiehen kanssa.

Kanteessa oli esitetty, että ratkaisevaa ruokarahan maksamisen kannalta oli se, oliko työntekijä estynyt 10 tunnin aikana ruokailemasta kotonaan tai työpisteessään. Tämä ei kuitenkaan alkuunkaan vastannut työehtosopimuksen määräyksen sanamuotoa. Mikäli tätä olisi tarkoitettu, olisi määräyksen teksti varmasti kirjoitettu siten, että kotipaikkakunta-sanan sijasta olisi käytetty sanaa kotonaan tai työpisteessä. Sopimus ei tuntenut lainkaan työpiste-käsitettä. Määräyksen soveltaminen oli riippumaton toisaalta siitä, oliko kysymyksessä iso vai pieni kunta, ja toisaalta siitä, missä kunnan osassa työntekijä asui tai yrityksen toimipaikka sijaitsi.

Tässä riitatapauksessa Karjalainen oli työskennellyt koko ajan Kajaanin kaupungin eli työehtosopimuksen 15 §:n tarkoittaman kotipaikkakunnan alueella. Työpäivän aikana Karjalaisella oli ollut tauko kello 11.55-13.55, mitä aikaa ei ollut luettu hänen työaikaansa. Tästä johtuen este työpäivän aikana ruokailuun saman kunnan eli Kajaanin kaupungin alueella ei ollut jatkunut yhtäjaksoisesti niin pitkää aikaa, että työntekijälle olisi syntynyt oikeus työehtosopimuksen 15 §:n tarkoittamaan ruokarahaan. Puheena olevaa sopimusmääräystä oli täysin vakiintuneesti tulkittu niin T. Makkonen Oy:ssä kuin muissakin vastaajaliiton jäsenyrityksissä tässä esitetyllä tavalla. Työntekijäpuoli ei ollut riitauttanut tätä tulkintaa aikaisemmin sinä 35 vuoden aikana, minkä ajan määräys oli ollut samassa muodossa työehtosopimuksessa.

Näillä perusteilla vastaajaliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä ja kantajaliiton velvoittamista korvaamaan vastaajaliiton oikeudenkäyntikulut.

T. Makkonen Oy on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että T. Makkonen Oy ei ole suostunut maksamaan ruokarahaa palveluksessaan olevalle linja-autonkuljettaja Pekka Karjalaiselle. Karjalainen on otettu työhön Halla-ahon kylään, joka tuolloin kuului silloiseen Kajaanin maalaiskuntaan, mutta on nykyisin Kajaanin kaupunkia. Karjalaisen ajovuoro alkaa aamulla hänen kotoaan, pysyy koko päivän kaupungin alueella ja päättyy illalla hänen kotiinsa. Tänä yli 10 tunnin aikana hänellä on kahden tunnin tauko, jolloin hänellä on mahdollisuus ruokailla Kajaanin kaupungin keskustassa, mutta ei Halla-ahon kylässä.

Työehtosopimuksessa ei kotipaikkakunnan käsitettä ole mitenkään määritelty. Asianosaisliittojen kesken on riitakysymyksestä neuvoteltu 22.5.1979. Tällöin on yhteisesti todettu, että kotipaikkakunnalla tarkoitetaan työehtosopimuksessa asemapaikkakuntaa eli sitä paikkakuntaa, jonne työntekijä on otettu tai sijoitettu työhön, ja että kotona ruokailemisen mahdollisuudella ei ole merkitystä. Yhteisymmärrystä ei ole kuitenkaan saavutettu siitä, onko koti- eli asemapaikkakunnalla käsitettävä asianomaista taajamaa verraten suppeana vai asianomaisen kunnan koko aluetta. Työtuomioistuimelle on eri liikennöitsijäin noudattamasta käytännöstä esitetty jonkin verran näyttöä suuntaan ja toiseen. Tulkintakysymyksellä ei aikaisemmin ole ollut suurta käytännön merkitystäkään, kun ruokarahan maksamisen edellytyksenä oleva työvuoron vähimmäispituus on ollut pitempi kuin 10 tuntia.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden Autoliikenteen Työnantajaliitto saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa lasna juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Hurmalainen, Äimälä, Parkkinen, Kaski, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.