Labor court dismisses union claim for damages due to employer's failure to negotiate cost compensation before sending workers abroad.

Yhtiö oli menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen vastaisesti lähettäessään työntekijöitä työskentelemään Norjaan sopimatta työntekijäliiton kanssa erityisten olosuhteitten aiheuttamien kustannusten korvaamisesta. Kun yhtiö kuitenkin oli voinut luottaa työnantajaliitolta saamaansa tietoon, että kustannuksista oli sovittu, ei yhtiö ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Kun sopimuksen syntyminen oli edellytyksenä rakennusalan työehtosopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden käyttämiselle ulkomaisella työmaalla, olisi työnantajapuolen asiana ollut huolehtia kesken jääneiden neuvottelujen jatkamisesta. Kun näin ei ollut tapahtunut ja kun työtä työmaalla oli sopimuksen puuttumisesta huolimatta jatkettu, oli työnantajaliitto laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Työnantajaliiton esittämä kannevaatimus, josta ei ollut neuvoteltu, jätetty tutkimatta.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. ja toiselta puolen Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. ja Yleinen Insinööritoimisto Oy puolin ja toisin kantajana ja vastaajana

RATKAISU

Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennusteollisuustyöläisten Liiton kesken 18.2.1979 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

VI Erinäisiä määräyksiä koskevat määräykset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

20 §

1. Milloin työkohde sijaitsee Suomen rajojen ulkopuolella, työsuhteessa noudatetaan Suomen työoikeutta ja työntekijän sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä sekä rakennusalan kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta niin kuin Suomen alueella suoritettavassa työssä.

2. Ulkomaisessa työkohteessa maksetaan I paikkakuntakalleusluokan mukaista palkkaa.

3. Työntekijälle maksetaan, paitsi työehtosopimuksessa määrättyä palkkaa myös erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvausta siltä osin kuin ne ylittävät vastaavat kustannukset kotimaassa. Korvauksen suuruudesta on sovittava Rakennustyöläisten Liiton kanssa kussakin tapauksessa erikseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on Suomen Rakennusteollisuusliittoa ja Yleinen Insinööritoimisto Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että sanottu osakeyhtiö, joka oli Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenyritys, oli suorittanut Norjassa Vuoreijan tunnelin suuaukon vahvistamistyötä.

Rakennustyöläisten Liitto on edelleen lausunut, että työtuomioistuin oli jo tuomioissaan n:ot 6/1978 ja 18/1979 vahvistanut, että työnantaja oli Suomen Maalarimestariliitto r.y:n ja Rakennustyöläisten Liiton välisen vastaavan työehtosopimusmääräyksen perusteella velvollinen sopimaan korvauksista Rakennustyöläisten Liiton kanssa ennen työntekijöitten lähettämistä ulkomaille.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Yleinen Insinööritoimisto Oy on, lähettäessään työntekijöitä työskentelemään Norjaan sopimatta Rakennustyöläisten Liiton kanssa erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvaamisesta, menetellyt työehtosopimuksen 20 § vastaisesti. Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Yleinen Insinööritoimisto Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Yleinen Insinööritoimisto Oy ovat lausuneet, että yhtiö oli suorittanut kesällä 1979 heinäkuusta alkaen Norjassa Vuoreijan tunnelin suuaukon vahvistamistyötä. Töiden oli ollut määrä kestää neljä kuukautta ja niitä oli ollut tarkoitus jatkaa heinäkuussa 1980. Työmaa oli pieni, ja työntekijöitten määrä kesällä 1980 oli vastaavan rakennusmestarin lisäksi viisi tai kuusi työntekijää. Työehtosopimuksen mukaiset neuvottelut erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvaamisesta oli aloitettu kesäkuussa 1979. Työehtosopimus ei edellyttänyt, että neuvottelijana olisi työnantajapuolella juuri Suomen Rakennusteollisuusliitto. Yleinen Insinööritoimisto Oy oli antanut työnantajaliitolle nimenomaan valtuutuksen tehdä sanottu sopimus puheena olevan työmaan osalta, mikä vastasi yleistä käytäntöä. Neuvottelut olivat viivästyneet Rakennustyöläisten Liiton esittämien sellaisten vaatimusten vuoksi, joita työnantajaliitto ei ollut voinut hyväksyä.

Neuvotteluja oli käyty koko syksy ja talvi 1979 aina kevääseen 1980. Viivästyminen oli johtunut juuri edellä mainituista Rakennustyöläisten Liiton esittämistä vaatimuksista. Erimielisyyksistä johtuvista neuvottelujen siirroista oli sovittu aina yhteisesti. Vasta 14.5.1980 Rakennustyöläisten Liitto oli ryhtynyt kiirehtimään neuvotteluja. Mittausrahan vaatimisesta liitto oli luopunut vasta 14.5.1980. Suomen Rakennusteollisuusliitto oli viimeksi eli 9.6.1980 tarjonnut päivärahaksi 140 Norjan kruunua, mihin Rakennustyöläisten Liitto ei ollut vielä vastannut.

Työehtosopimuksen 20 §:n 3 kohdan määräys ei voinut velvoittaa työnantajapuolta alistumaan mihin tahansa Rakennustyöläisten Liiton esittämiin vaatimuksiin. Määräykselle ei ollut tarkoitettu antaa sellaista merkitystä, mitä kantaja nyt esitti.

Sanotuilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Yleinen Insinööritoimisto Oy ovat vaatineet Rakennustyöläisten Liiton kanteen hylkäämistä.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Yleinen Insinööritoimisto Oy ovat, katsoen että Rakennustyöläisten Liitto on kieltäytyessään sopimasta erityisten kustannusten korvaamisesta itse syyllistynyt siihen rikkomukseen, josta se syytti työnantajapuolta, vaatineet että Rakennustyöläisten Liitto tuomittaisiin vähintään mahdollisen hyvityssakon suuruiseen vahingonkorvaukseen. Tällainen vahingonkorvausvaatimus perustui työehtosopimuslain säännöksiin ja työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n säännöksiin. Yleinen Insinööritoimisto Oy on sittemmin luopunut kantajana esittämästä vastakanteeseen sisältyvää vaatimusta.

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, ettei liitto ollut tehnyt sopimusta mittausrahan suorittamisesta Norjan rakennustyöläisten liiton kanssa. Rakennustyöläisten Liiton esittämä vaatimus mittausrahan maksamisesta perustui Norjan työmarkkinakäytäntöön. Rakennustyöläisten Liitto ei toisaalta ollut asettanut mittausrahan maksamista sopimuksen syntymisen edellytykseksi. 10.7.1979 oli esitetty Rakennustyöläisten Liiton taholta selvä päivärahavaatimus, määrältään 173 Norjan kruunua.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on lausunut, että työehtosopimusriidasta oli neuvoteltu, joten estettä Suomen Rakennusteollisuusliiton kanteen tutkimiselle ei ollut olemassa. Työehtosopimuksen purkamisen ohella vahingonkorvaus saattoi olla ainoa seuraamus, johon työehtosopimusta rikkova työntekijäliitto voitiin tuomita. Suomen Rakennusteollisuusliiton mielestä työtuomioistuin oli toimivaltainen tuollaisen vahingonkorvauksen tuomitsemiseen.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutut; ja koska Yleinen Insinööritoimisto Oy (YIT) on suullisessa esivalmisteluistunnossa luopunut vastakanteessa Rakennustyöläisten Liittoa vastaan esittämistään vaatimuksista, työtuomioistuin jättää lausunnon antamisen asiassa tältä osin raukeamaan. Koska Suomen Rakennusteollisuusliiton vastakanteessa esittämästä vaatimuksesta, että Rakennustyöläisten Liitto sen takia, että se olisi kieltäytynyt sopimasta ulkomailla työskentelystä aiheutuvien erityisten kustannusten korvaamisesta, tuomittaisiin vahingonkorvaukseen, ei ole käyty työehtosopimuksen 35 §:n edellyttämiä neuvotteluja, työtuomioistuin jättää työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin nojalla Suomen Rakennusteollisuusliiton kannevaatimuksen tutkimatta.

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut asian käsittelemistä liittojen välisissä riitamuistioneuvotteluissa marraskuussa 1979. Neuvotteluja on käyty 13.11.1979 ja 30.11.1979 ja edelleen 4.1.1980. Kahdessa ensin mainitussa neuvottelussa eivät paikalla olleet Rakennustyöläisten Liiton edustajat ole tunteneet asiaa. Neuvottelujen lykkäytymiseen on osaltaan vaikuttanut se, että työnantajapuolen käsityksen mukaan Rakennustyöläisten Liitto on pitänyt sopimuksen syntymisen edellytyksenä, että työnantaja velvoitetaan maksamaan Norjan rakennustyöläisten ammattiliitolle mittarahaa. Rakennustyöläisten Liitto onkin eräitä muita norjalaisia työmaita koskevissa vuonna 1978 alkaneissa vastaavanlaisissa neuvotteluissa tehnyt tällaisen vaatimuksen. Selvittämättä on kuitenkin jäänyt, että mittarahaa olisi vaadittu Vuoreijan työmaata koskevissa neuvotteluissa. Vasta 14.5.1980 käydyssä neuvottelussa Rakennustyöläisten Liitto on selvästi todennut, ettei mittarahakysymys ole koskaan ollut sopimuksen syntymisen edellytyksenä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Yleinen Insinööritoimisto Oy:tä vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen, vahvistaa, että yhtiö on lähettäessään työntekijöitä työskentelemään Norjaan sopimatta Rakennustyöläisten Liiton kanssa erityisten olosuhteitten aiheuttamien kustannusten korvaamisesta menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen vastaisesti, sekä työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla tuomita Suomen Rakennusteollisuusliiton maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 2 500 markkaa. Juttujen näin päättyessä ja niiden laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä juttukulunsa itse.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Tiitola, M. Virtanen, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.