Construction collective agreement inapplicable in Saudi Arabia due to local law overriding Finnish wage rules.

Asettiko Saudi-Arabian lainsäädäntö esteitä rakennusalan työehtosopimusmääräysten soveltamiselle työsopimuksiin, jotka koskivat Saudi-Arabiassa tehtävää työtä?

Oliko työnantaja menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään maksamatta Saudi-Arabiassa työskenteleville työntekijöille ylityökorvaukset rakennusalan työehtosopimuksen edellyttämin tavoin Suomen lainsäädännön mukaisesti ja lähettäessään työntekijöitä Saudi-Arabiassa sijaitsevaan työkohteeseen ennen kuin työehtosopimuksessa tarkoitettua sopimusta erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvaamisesta oli tehty?

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. ja Oy Yleinen Insinööritoimisto Ab

RATKAISU

Rakennustyöläisten Liiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton kesken 26.5.1977 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella sellaiset määräykset kuin työtuomioistuimen tässä jutussa antamaan välituomioon n:o 169/1979 on jäljennetty.

Sanotuilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Oy Yleinen Insinööritoimisto Ab ovat pyytäneet, että kanne Suomen työlainsäädännön noudattamista koskevalta osalta hylättäisiin. Kustannusten korvausten sopimispakon osalta vastaajat ovat uudistaneet asiassa ennen esittämänsä ja lisäksi uudistaneet välituomiossa mainitut väitteensä kaksi, kolme, neljä ja viisi.

Varsinaisen ongelman jutussa muodosti se, että Saudi-Arabian lainsäädännön tulkitseminen pelkästään suomalaisesta lähtökohdasta käsin ei koskaan voinut johtaa oikeaan lopputulokseen. Suomen yhteiskuntajärjestyksen mukaan uskonnolliset tavat ja tottumukset vaikuttivat varsin harvoin jos koskaan konkreettisten riitakysymysten ratkaisuun. Suomalaisten lähtökohtien mukainen jaottelu soveltui ainoastaan maihin, jotka vastasivat ainakin suurin piirtein Suomen kulttuuria. SaudiArabiassa tilanne oli toinen esimerkiksi uskonnollisten periaatteitten ohittaessa kaikki muut. Ylityökorvauksia työnantaja ei ollut todellisuudessa jättänyt maksamatta. Kiinteäksi kuukausipalkaksi Saudi-Arabian lainsäädännön johdosta sovittu palkka muodostui niin korkeaksi, että 48 tunnin viikoittaisesta työajasta muotoutuva palkka täytti suomalaisen normiston peruspalkalle ja ylityökorvauksille tulevat osat myös siinä tapauksessa, että ne maksettaisiin suomalaisten säännösten mukaisesti.

Esitetyn selvityksen mukaan työntekijäin säännöllinen viikoittainen työaika YIT:n puheena olevilla työmailla on ollut sama kuin Saudi- Arabian lain mukaan eli 48 tuntia ilman että työntekijöille olisi maksettu erillistä ylityökorvausta 40 tunnin viikkotyöajan ylittävältä osalta. Työssä olisi kuitenkin rakennusalan työehtosopimuksen 21 §:n mukaan ollut noudatettava Suomen työaikalakia, jonka 17 §:n 8 momentin mukaan ylityökorvausta ei voida sisällyttää peruspalkkaan. YIT on työtuomioistuimen mielestä kuitenkin saanut lähteä siitä, ettei työehtosopimus ole velvoittanut sitä järjestämään uudelleen niiden työntekijöiden ylityökorvauksia, jotka on lähetetty Saudi-Arabiaan ennen kuin edellä mainitun Rakennustyöläisten Liiton kanssa käytyihin neuvotteluihin perustuneen väliaikaisen luvan voimassaolon on katsottava päättyneen. Kevään 1978 neuvotteluista esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin myös katsoo YIT:n saaneen vielä näiden neuvottelujen aikana katsoa väliaikaisen luvan olevan edelleen voimassa.

Edellä on kuitenkin todettu jääneen selvittämättä, että YIT olisi kanteen tarkoittamana aikana lähettänyt työehtosopimuksen piiriin kuuluvia työntekijöitä Saudi-Arabiaan sen jälkeen kun keväällä 1977 käytyihin neuvotteluihin perustuvan väliaikaisen luvan voimassaolon on katsottava päättyneen. Väliaikaisesta luvasta edellä sanomaansa viitaten työtuomioistuin katsoo, ettei työehtosopimus ole velvoittanut YIT:tä väliaikaisen luvan voimassaolon päätyttyäkään kutsumaan kotiin niitä työntekijöitä, jotka on voitu lähettää Saudi-Arabiaan väliaikaisen luvan nojalla.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun katsoen saavat vastaajat itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Hurmalainen, Parkkinen, Sariola, Kaski, Kuivanen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.