Labor court orders unions to pay fines for strike actions and breach of peace duties under collective agreement.
Legislator summary
AI generatedThe labor court ruled that the union and its local branches must pay compensation fines to the employer's association. Employees went on strike and refused overtime to pressure the employer during wage negotiations, with union representatives actively participating. The court found the unions' supervisory duties insufficient to prevent these violations of the collective agreement's peace clause.
Legislator headnote
AI generatedSection 4 of the Collective Agreement; Section 8, 9 and 10 of the Collective Agreement Act: Unions and their subdivisions are liable for fines if they fail to prevent strikes or other breaches of the collective agreement by their members.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työntekijät olivat ryhtyneet lakkoihin ja kieltäytyneet ylitöistä painostaakseen työnantajaa haluamiinsa ratkaisuihin palkkaneuvotteluissa. Ammattiosastot vastasivat toimikuntiensa jäsenten ja työpaikalle asettamiensa luottamusmiesten osallistumisesta työtaisteluihin. Osastojen toimenpiteet olleet täysin riittämättömiä työrauhan säilyttämiseksi. Liiton toimenpiteet valvontavelvollisuuden täyttämiseksi olleet riittämättömiä. Osastot tuomittu työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneista työtaisteluista hyvityssakkoon. Liitto tuomittu valvontavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.
Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa 11.3.1980 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
I YLEISTÄ
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4 § Työrauhavelvoite
Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
II TYÖPALKAT
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
7 § Palkkaperusteet
Ohjetuntipalkat
Mom. 1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat penneinä:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
8 § Aikapalkka
Mom. 1. Aikatyössä maksetaan työntekijälle vähintään perustuntipalkka.
Mom. 2. Perustuntipalkan lisäksi voidaan pääasiassa aikatyötä suorittaville, 18 vuotta täyttäneille täysin työkykyisille työntekijöille maksaa aikatyölisää.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Mom. 3. Aikapalkalla työskenteleville palkkaryhmään 5 kuuluville ammattityöntekijöille maksetaan palkka, joka vähintään 15 %:lla ylittää työntekijän perustuntipalkan.
Mom. 4. Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata ao. teollisuuslaitoksen suorituspalkkojen kehitystä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
9 § Suorituspalkka
Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.
Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.
Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä. Mikäli tällöin syntyy erimielisyyttä käytettävästä suorituspalkkaustavasta tai sen mukaisesta hinnoittelusta, ratkaistaan asia työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä (kts. 30 §).
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Mom. 4. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen
Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Näillä perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston sekä Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.
Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Oy Tampella Ab:n työntekijät olivat kannekirjelmässä sanotuin tavoin ja sanotussa laajuudessa ryhtyneet lakkoon. Ylityökielto oli ollut voimassa eräin poikkeuksin kannekirjelmässä sanotussa laajuudessa. Ammattiosastot eivät kuitenkaan olleet tehneet mitään päätöstä asiassa.
Oy Tampella Ab:n Kantakonepajan, Messukylän tehtaiden ja Tamrockin tehtaiden palkkataso oli palkkaryhmittäin alhaisempi kuin valtakunnan yleinen taso vastaavalla alalla pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Työntekijät olivat pyrkineet selvittämään tilanteen neuvotteluin, mutta työnantaja ei ollut osoittanut riittävää valmiutta. Tilanne oli kärjistynyt työtaisteluksi, koska työntekijät eivät olleet voineet hyväksyä palkkojensa jälkeenjääneisyyttä muihin vastaavalla alalla työskenteleviin verrattuna. Työntekijöiden mielialat olivat kärjistyneet myös sen takia, että tilastot tehdyistä ylityötunneista oli toimitettu työntekijöille kuluvan vuoden I ja II vuosineljännekseltä tavanomaista myöhemmin ja III neljänneksen ylityötuntitilastoja ei ollut vielä lainkaan toimitettu. Tämän vuoksi työntekijät olivat jääneet tietämättömiksi tekemiensä ylitöiden määristä.
Liiton toimitsija oli ollut 23.10.1980 yhteydessä pääluottamusmieheen ja kehottanut häntä palauttamaan työrauhan työpaikalle. Liiton palkkasihteeri oli 7.10.1980 yrittänyt puhelimitse tavoittaa pääluottamusmiestä ja osaston luottamusmiehiä, mutta ei ollut siinä onnistunut.
Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston toimitsija oli päivittäin ollut yhteydessä pääluottamusmieheen ja kehottanut häntä palauttamaan työrauhan työpaikoille. Samassa tarkoituksessa oli Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosaston puheenjohtaja 1.10.1980 ollut yhteydessä varapääluottamusmieheen ja erääseen osaston luottamusmieheen.
Kun liiton ja ammattiosastojen toimenpiteitä työtaistelujen syntymisen ehkäisemiseksi, tuomitsemiseksi ja lopettamiseksi oli pidettävä riittävinä, Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ja Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosasto ovat olleet jutussa kuultavina.
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Oy Tampella Ab:n Kantakonepajan, Messukylän tehtaiden ja Tamrockin tehtaiden työntekijät ovat 23.9. sekä 1., 7., 17., 30. ja 31.10.1980 olleet lakossa kanteessa kerrotuin tavoin. Lakkoon on osallistunut neljänä ensin mainittuna päivänä 24-31 Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston asettamaa luottamusmiestä, joista viisi kuuluu myös ammattiosaston toimikuntaan, ja 5-10 Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosaston asettamaa luottamusmiestä, joista kolme kuuluu tämän ammattiosaston toimikuntaan. Myös 30. ja 31.10. ovat luottamusmiehet ja ammattiosastojen toimikuntien jäsenet osallistuneet lakkoon samassa laajuudessa. 27.10.1980 lähtien ovat edellä mainittujen työpaikkojen työntekijät lisäksi eräin vähäisin poikkeuksin kieltäytyneet yhteisten työpaikkakokouksissa tehtyjen päätöstensä perusteella ylitöistä. Ylityökielto jatkuu edelleen jutun pääkäsittelypäivänä 18.11.1980.
Lakkojen ja ylityökiellon tarkoituksena on ollut tukea työntekijöiden vaatimuksia käynnissä olevissa palkkaneuvotteluissa. Lakot ja ylityökiellot ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen aika- ja urakkapalkkamääräyksiin.
Vastineessa mainitut kummankin ammattiosaston toimihenkilöt ovat kehottaneet ammattiosastonsa työpaikoilla olevia edustajia huolehtimaan työrauhan palauttamisesta. Nämä yhteydenotot ovat työtaisteluiden laajuuteen ja pitkäaikaisuuteen nähden ja ammattiosastojen edustajien ottaessa niihin osaa kuitenkin olleet täysin riittämättömiä ammattiosastoille työrauhan turvaamisessa kuuluvien velvollisuuksien täyttämiseksi. Ammattiosastot vastaavat lisäksi työpaikoilla olevien edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun. Myös vastineessa mainitut Metallityöväen Liiton toimihenkilöiden yhteydenotot ja niiden yritykset ovat olleet riittämättömiä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 6 500 markkaa ja Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosaston 5 000 markkaa sekä Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 6 000 markkaa. Tämän ohessa on Metallityöväen Liiton ja mainittujen ammattiosastojen korvattava yhteisvastuullisesti Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 300 markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Suominen ja Olin.
Tuomio oli yksimielinen.