Labor court dismisses claims that employees were denied holiday pay due to employer's unilateral schedule changes.

Työnantaja oli määrännyt maanantaiksi sattuneen vapunpäivän aaton tehtäväksi sisään lauantaina, huhtikuun 21 päivänä. Osa työntekijöistä oli kuitenkin jäänyt pois työstä määrättynä sisääntekopäivänä, eivätkä kysymyksessä olleet työntekijät olleet työssä myöskään vappuaattona eivätkä muunakaan vaihtoehtoisena sisääntekopäivänä.

Riippumatta siitä, olisiko työntekijöillä ehkä ollut työnantajan määräyksen perusteella velvollisuus tulla työhön vapunaattona, oli heidän viimeinen voimassa olleen työtuntijärjestelmän mukainen työpäivänsä ennen vappua ollut perjantai, huhtikuun 27 päivä, eikä heiltä näin ollen voitu evätä arkipyhäkorvauksia vapunpäivältä.

Työnantajaa ja työnantajaliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Asianosaiset: Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. ja Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 7.2.1979 tehdyssä elintarvikealan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

II SOPIMUKSEN SITOVUUS JA NOUDATTAMISVELVOLLISUUS

3 § Sitovuus

Sopimuspuolet ovat velvolliset huolehtimaan siitä, että tähän sopimukseen sidotut työnantajat ja työntekijät mahdollisimman tunnontarkasti noudattavat tämän sopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

V TYÖAIKAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

15 § Työaika

1. Työaikaan nähden noudatetaan voimassaolevan lain säännöksiä.

2. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

3. Mikäli tuotantotaloudellisesti on tarpeen, voidaan edellisestä poiketen viikottainen säännöllinen työaika järjestää myös siten, että se keskimäärin on 40 tuntia viikossa:

päivätyössä ja kaksivuorotyössä enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona;

keskeytyvässä kolmivuorotyössä enintään 9 viikon pituisena ajanjaksona; sekä

keskeytymättömässä vuorotyössä enintään vuoden pituisena ajanjaksona

edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään. Em. työtuntijärjestelmää laadittaessa on neuvoteltava työpaikan ao. luottamusmiehen kanssa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10. Mikäli säännöllisestä työaikajärjestelystä poiketaan pysyväisluontoisesti, ilmoitetaan siitä asianomaiselle työntekijälle tai työntekijäryhmälle sekä ao. luottamusmiehille vähintään viikkoa ennen muutoksen toimeenpanoa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

18 § Työntekijöiden vapaapäivät

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Arkipyhäviikolla katsotaan arkipyhä päivätyössä ja keskeytyvässä vuorotyössä viikon toiseksi vapaapäiväksi. Arkipyhäviikolla on arkipäiväksi sattuvan juhlapäivän aaton ja lauantain säännöllinen työaika 8 tuntia. Pääsiäislauantai, juhannus- ja jouluaatto sekä uudenvuoden-, vapun- ja itsenäisyyspäiväviikon lauantai, sekä joulun ja pääsiäisen jälkeinen lauantai ovat kuitenkin vapaapäiviä, elleivät tuotannon tekniset syyt muuta vaadi.

VI ERINÄISET KORVAUKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

21 § Arkipyhäkorvaus

1. Uudenvuodenpäivältä, pitkäperjantailta, II pääsiäispäivältä, vapunpäivältä, juhannusaatolta, jouluaatolta sekä ensimmäiseltä ja toiselta joulupäivältä maksetaan työntekijälle arkipyhäkorvauksena 8 tunnin palkka keskituntiansion mukaan.

Vapaapäiväksi sattuvalta itsenäisyyspäivältä sekä milloin työntekijä ei sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyytensä vuoksi ole oikeutettu lain mukaiseen itsenäisyyspäivän palkkaan, maksetaan arkipyhäkorvaus tämän pykälän mukaisesti.

2. Arkipyhäkorvaus maksetaan kuitenkin vain työntekijälle, jonka työsuhde on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään 3 kuukautta ennen ko. arkipyhää ja edellyttäen, että työntekijä on ollut työtuntijärjestelmän mukaisesti työssä viimeisenä arkipyhää edeltäneenä ja myös sen jälkeen lähinnä seuraavana työpäivänä tai toisena näistä päivistä, jos poissaolo on johtunut työnantajan luvasta tai työntekijän sairaudesta, reservin harjoituksesta, lomautuksesta tai muusta hyväksyttävästä syystä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen sanamuodosta ei voitu vetää johtopäätöstä, että työtuntijärjestelmää muutettaessa siitä olisi sovittava osapuolten kesken. Ei ollut myöskään perusteita sille, että sen jälkeen kun työtuntijärjestelmän muutos oli tullut voimaan, se koskisi kaikkia tuotantolaitoksen työntekijöitä niin ettei minkään työntekijäryhmän osalta voitaisi muutetusta työtuntijärjestelmästä poiketa. Poikkeaminen oli tietenkin mahdollista, mikäli noudatettiin työehtosopimuksen 15 §:n määräyksiä. Työtuntijärjestelmän muutos saattoi työehtosopimuksen 15 §:n 10 kohdan sanamuodonkin mukaan koskea osaa työntekijöistä tai vain yhtä ainoata työntekijää.

27.3.1979 tapahtuneessa neuvottelussa oli todettu yhteisymmärryksen vallitessa, että kaikki työntekijät tekisivät työpäivän 30.4.1979 sisään lauantaina 21.4.1979. Siivoojien jäätyä pois työstä sisääntekopäivänä 21.4.1979 heidän työtuntijärjestelmänsä oli muutettu 23.4. noudattaen työehtosopimuksen 15 §:n 3 ja 10 kohdan edellytyksiä siten, että 30.5. oli siivoojilla normaali työpäivä. Siivoojien jäätyä myös 30.5.1979 pois työstä heiltä oli evätty vapunpäivältä tuleva arkipyhäkorvaus, koska he eivät olleet tulleet heitä koskevan työtuntijärjestelmän mukaisesti töihin eikä heillä myöskään ollut esittää työehtosopimuksen edellyttämää hyväksyttävää syytä poissaololleen. Työantajalla ei ollut työehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta maksaa arkipyhäkorvausta vapunpäivältä.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta ovat edellä kerrotun perusteella pyytäneet kanteen hylkäämistä kaikilta osiltaan.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on vielä lausunut, että aattopäivän sisäänteossa ei ollut kysymys työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohdan soveltamisesta ja siihen liittyvästä pelkästä neuvotteluvelvollisuudesta sekä työnantajan oikeudesta yksipuolisesti ilmoittaa työajan järjestelystä, vaan kysymys oli kerrallisesta poikkeamisesta työehtosopimuksen 15 §:n 2 kohdasta ja 18 §:n 2 kohdasta, mikä olisi edellyttänyt molemminpuolista sopimusta. Tuotantolaitoksen ilmoitustaululla julkaistussa tiedotteessa työnantaja oli tiedottanut asiasta nimenomaan sovitun. Sopimus oli tiedotteenkin mukaan koskenut koko Nokian tuotantolaitosta sulkematta mitään työntekijäryhmää pois sen piiristä. Kun sisäänteosta oli molempien osapuolten kesken sovittu, ei henkilöstöpäälliköllä ollut työnantajan puolesta ollut laillista oikeutta yksipuolisesti ilmoittaa, että sopimusta joidenkin työntekijäin osalta muutettaisiin.

Vastaajat ovat vielä lausuneet, että työtuomioistuimen tuomio n:o 69/1979 osoitti riidattomasti, että aattopäivän sisääntekoon tuli soveltaa työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohtaa. Tämän työehtosopimuksen kohdan mukaan asiasta ei ollut tarpeen sopia, vaan oli riittävää, että työtuntijärjestelmää laadittaessa neuvoteltiin työpaikan luottamusmiehen kanssa. Nyt kyseessä olleessa tapauksessa oli päästy neuvottelussa yksimielisyyteen vapunaaton sisäänteosta, joten asiasta tiedotettaessa oli saatettu käyttää termiä sopia. Siivoojien jäätyä sisääntekopäivänä 21.4. pois työstä oli työnantajalla ollut oikeus noudattaen työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohtaa määrätä heidän työtuntijärjestelmänsä muuttamisesta siten, että maanantai 30.4. olisi ollut normaali työpäivä.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan Nokian myllylaitoksessa työntekijöiden työaikoja oli muutettu siten, että maanantaiksi sattunut vapunpäivän aatto tehtäisiin sisään lauantaina 21.4.1979. Perjantaina 20.4.1979 pääluottamusmies on kuitenkin ilmoittanut, etteivät kanteessa mainitut siivoojat tule töihin mainittuna sisääntekopäivänä. Lukuun ottamatta luottamusmiestä ovat mainitut siivoojat olleet 21.4.1979 poissa töistä. Maanantaina 23.4.1979 käydyissä neuvotteluissa henkilöstöpäällikkö on ilmoittanut, että siivoojien jäätyä pois sisääntekopäivänä heidän työtuntijärjestelmänsä palautui alkuperäisen työtuntijärjestelmän mukaiseksi, joten heidän olisi työskenneltävä maanantaina 30.4.1979. Myöhemmin 25.4.1979 siivoojille on tarjottu mahdollisuutta tulla töihin jonakin muuna lauantaina. He eivät kuitenkaan ole olleet töissä 30.4.1979 eivätkä muunakaan vaihtoehtoisena sisääntekopäivänä.

Työehtosopimuksen 15 §:n 2 kohdassa määrätään säännöllisen vuorokautisen ja viikoittaisen työajan pituus, eikä siinä sanota erikseen mitään poikkeamisista. 15 §:n 3 kohdan mukaan voidaan, mikäli tuotantotaloudellisesti on tarpeen, järjestää viikoittainen työaika 2 kohdasta poiketen myös siten, että se keskimäärin on 40 tuntia viikossa tietyn ajanjakson kuluessa. 3 kohta ei sanamuotonsa mukaan rajoitu sovellettavaksi vain pysyviin työaikajärjestelyihin, eikä siinä liioin edellytetä keskimääräisen viikkotyöajan käytäntöön ottamiseksi sopimusta, vaan neuvottelu luottamusmiehen kanssa riittää.

Esillä olevassa tapauksessa on sisäänteosta kuitenkin ensin sovittu pääluottamusmiehen kanssa. Sikäli kuin näin sovitun järjestelyn katsotaan perustuvan työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohtaan, on sanotussa sopimuskohdassa tarkoitettu tasoittumiskausi kestänyt ainakin ajan 17.4.-6.5.1979. Keskimääräisen viikkotyöajan käyttäminen edellyttää sopimuskohdan mukaan, että työtuntijärjestelmä laaditaan ennakolta vähintään koko tasoittumiskaudeksi. Perustetta ei työtuomioistuimen mielestä ole esitetty sille, että työnantaja voisi ainakaan enää kesken sisääntekoa varten määrätyn tasoittumiskauden, vieläpä sovitun sisääntekopäivän jälkeen yksipuolisesti muuttaa työtuntijärjestelmää.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että riippumatta siitä, olisiko siivoojilla ehkä ollut työnantajan määräyksen perusteella velvollisuus tulla työhön vapun aattona, on heidän viimeinen voimassa olleen työtuntijärjestelmän mukainen työpäivänsä ennen vappua ollut perjantai 27.4.1979, eikä heiltä näin ollen voida evätä riidanalaisia arkipyhäkorvauksia vastaajien esittämillä perusteilla. Kanteessa ilmoitettuja arkipyhäkorvausten määriä ja koronlaskun alkamispäivää eivät vastaajat ole kiistäneet. Kysymys työnantajan oikeudesta muuttaa työtuntijärjestelmää siivoojien menettelyn johdosta sillä tavoin kuin on tapahtunut on työtuomioistuimen mielestä kuitenkin ollut siksi tulkinnanvarainen, ettei Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, joka arkipyhäkorvausten maksamisesta kieltäytyessään on voinut nojautua Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ohjeeseen, ole näin menetellessään rikkonut työehtosopimusta tietensä eikä Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmäkään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Kourilehto, Sarkko, Pyrhönen, Parkkinen, Sariola, Kuivanen, Suominen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.