Legislator Case Law & Legislation
TT:1980-125 AI generated

Breach of collective agreement strike targeted wage clauses rather than general terms due to late union membership.

Case Number TT:1980-125
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The court ruled that the bus drivers' strike was a valid work stoppage targeting specific wage clauses rather than violating general peace obligations. Although the employer union joined the national federation shortly before the strike began, the union was aware of this membership change before the action commenced. Consequently, both parties were bound by the collective agreement, making the strike legally permissible under the contract's dispute resolution mechanisms.

Legislator headnote

AI generated

Work Peace Act s. 4; Collective Agreement Act s. 31: A work stoppage constitutes a breach of peace obligations only if it targets general terms; if the employer is a member of the union federation at the time of the strike, the action is directed at specific contractual clauses and is lawful.

Keywords

AI generated
work stoppage legality collective agreement scope union membership timing peace obligation breach wage clause dispute labor arbitration procedure strike targeting

Cited Legislation

AI generated
Work Peace Act s. 4
Collective Agreement Act s. 31
Collective Agreement Act s. 9
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Linja-autoilijain osuuskuntaan kuuluvien yritysten autonkuljettajat olivat sarjakorttien myyntipalkkiota koskevia vaatimuksiaan tukeakseen ryhtyneet työtaistelutoimenpiteeseen, joka toteutettiin osittaisena työstäkieltäytymisenä. Kun työntekijäliiton jäsenyhdistys jätti ilmoituksen työtaistelun aloittamisesta, eivät yritykset yksittäisinä työnantajina olleet työnantajaliiton jäseniä. Sen sijaan osuuskunta, joka ei ollut työnantajain yhdistys työehtosopimuslain 1 §:n mielessä, oli työnantajaliiton jäsen. Työtaistelu-uhan antaminen ei tuolloin ollut työehtosopimukseen kohdistuva työtaistelutoimenpide.

Muutamaa päivää ennen uhatun työtaistelun aloittamista oli osuuskuntaan kuuluneet yritykset yksittäisinä jäsenyrityksinä hyväksytty työnantajaliiton jäseniksi. Jäsenyys oli tullut ammattiosaston ja työntekijäliiton tietoon ennen työtaistelun aloittamista. Näin ollen molemmat osapuolet olivat työstä kieltäytymisen alkaessa ja sen aikana olleet velvollisia noudattamaan työehtosopimusta ja työehtosopimuslain mukaisia velvollisuuksia, ja työtaistelu oli tällöin kohdistunut palkkaperusteita ja erillisiä lisiä koskeneisiin työehtosopimuksen määräyksiin.

Asianosaiset: Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 11.4.1980 allekirjoitetussa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

1 § Soveltamisala

1. Tämän työehtosopimuksen määräyksiä noudatetaan jäljempänä mainituin poikkeuksin Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n jäsenyritysten linja-autohenkilökunnan työsuhteissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Palkkaperusteet

1. Linja-autohenkilökunnan 2-viikkojakson taulukkopalkat ja niistä lasketut tuntipalkat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Erilliset lisät

1. Rahastuslisä

Erillisenä maksettu rahastuslisä on sisällytetty taulukkopalkkoihin. Niissä tapauksissa, joissa rahastuslisä on maksettu 34 penniä suurempana, maksetaan 34 pennin ylittävä osa edelleen erillisenä rahastuslisänä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

31 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Erimielisyydestä oli käyty neuvotteluja Turun ja Porin läänin piirisovittelijan johdolla 19.11. ja 25.11.1980. Neuvotteluissa ammattiosaston edustajat olivat uudistaneet työtaisteluilmoituksessa mainitun vaatimuksen ja uhkauksen työtaistelun aloittamisesta. Neuvotteluissa oli ollut mukana muun muassa ammattiosaston puheenjohtaja ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton Turun toimiston aluetoimitsija. Turun Linja-autoilijain Osuuskuntaa oli edustanut toimitusjohtaja ja Autoliikenteen Työnantajaliittoa asiamies.

Työtaistelu oli alkanut 26.11.1980 kello 3, josta lähtien yritysten palveluksessa olevat työntekijät olivat kieltäytyneet myymästä sarjakortteja. Työtaisteluun osallistui useita satoja työntekijöitä. Työtaistelu jatkui edelleen jutun pääkäsittelypäivänä. Asiasta oli käyty keskusteluja työtaistelun alettua työnantaja- ja työntekijäliiton välillä 26.11.1980 pidetyssä neuvottelussa. Työnantajapuolen taholta oli Autoja Kuljetusalan Työntekijäliittoa kehotettu ryhtymään pikaisiin toimiin työtaistelun lopettamiseksi. Samana päivänä työnantajan -työnantajaliiton taholta oli vielä uudelleen vaadittu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolta toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ei ollut kuitenkaan ryhtynyt näkyviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi.

Piirisovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa oli Autoja Kuljetusalan Työntekijäliiton aluetoimitsija ilmoittanut, että ammattiosasto oli esitettyjen vaatimusten takana ja että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ei estänyt osaston toimenpiteitä. Työntekijäliitto ja ammattiosasto olivat selvästi rikkoneet ja laiminlyöneet niille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet kyseisessä työtaistelutilanteessa.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ja Turun Seudun Linja-automiehet r.y. tuomittaisiin työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa tahallisesta rikkomisesta ja laiminlyönnistä työehtosopimuslain mukaisiin hyvityssakkoihin.

Kanteeseen vastatessaan on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto lausunut, että kesällä 1979 oli Turun kaupungin sisäistä liikennettä harjoittavien linja-autoliikennöitsijöiden linjoilla siirrytty uuteen rahastusjärjestelmään, joka oli lisännyt kuljettajien työtä ja vastuuta. Tämän johdosta kuljettajat olivat pyrkineet neuvottelemaan sarjakorttien myynnistä maksettavasta korvauksesta. Neuvotteluosapuolena oli ollut paikallisliikennettä harjoittavien linjaautoyritysten etujärjestö Turun Linja-autoilijain Osuuskunta. Neuvottelut eivät olleet johtaneet tulokseen. Kuljettajien ammattiosasto Turun Seudun Linja-automiehet r.y. oli jättänyt Turun Linjaautoilijain Osuuskunnan linjoilla ajaville työnantajille sekä Turun ja Porin läänin piirisovittelijalle työtaisteluilmoituksen.

Turun Linja-autoilijain Osuuskunta oli ollut Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsen useita vuosia. Osuuskunnan jäseninä olevat linja-autoyhtiöt eivät kuitenkaan olleet järjestäytyneet työnantajaliittoon. Työtaisteluilmoituksen jättämisen jälkeen työnantajat olivat anoneet työnantajaliiton jäsenyyttä ja heidät oli hyväksytty jäseniksi 24.11.1980 eli samana päivänä jolloin työtaistelun olisi pitänyt alkaa ilmoituksen mukaan. Neuvottelussa 25.11.1980 Autoliikenteen Työnantajaliiton edustaja oli ilmoittanut työnantajaliiton hyväksyneen yritykset jäsenikseen.

Työnantajien ollessa järjestäytymättömiä oli ammattiosasto hyväksynyt kuljettajien vaatimuksen 5 prosentin myyntipalkkiosta sarjalippujen myynnistä. Tämän vuoksi osasto oli allekirjoittanut 11.11.1980 jätetyn ilmoituksen osittaisesta työstä kieltäytymisestä. Työntekijäliitto ei ollut nähnyt estettä korvauksien vaatimiselle järjestäytymättömiltä työnantajilta lisääntyneiden työtehtävien johdosta. Kuljettajien myyntipalkkiovaatimuksen perusteena oli muun muassa se, että he joutuivat vapaa-aikanaan täydentämään sarjakorttivarastoaan. Varaston täydentäminen linjavuoron aikana oli kielletty. Ennen työtaisteluilmoituksen antamista työntekijäliiton aluetoimitsija oli soittanut työnantajaliiton toimitusjohtajalle tarkistaakseen uhan piiriin kuuluvien työnantajien järjestäytymättömyyden. Hänelle oli vakuutettu, ettei yksikään Turun Linja-autoilijain Osuuskunnan jäsenyritys ollut työnantajaliiton jäsen. Näin ollen 11.11.1980 annettu työtaisteluvaroitus ei ollut työrauhavelvollisuuden vastainen.

25.11.1980 oli Turun ja Porin läänin piirisovittelijan johdolla käyty työtaisteluvaroituksen johdosta neuvottelu. Neuvottelussa työnantajaliiton asiamies oli ilmoittanut työnantajien järjestäytyneen työnantajaliittoon edellisenä päivänä, jolloin piirisovittelija ei ollut jatkanut sovittelua. Neuvottelun jälkeen työntekijäliiton aluetoimitsija oli Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton edustajana toiminut työrauhan palauttamiseksi. Kuljettajat eivät kuitenkaan olleet noudattaneet hänen kehotustaan osittaisen työstäkieltäytymisen lopettamiseksi. Työnantajien järjestäytyminen oli tapahtunut liian myöhään, jotta työtaistelu olisi voitu välttää työntekijäliiton toimenpitein.

Mikäli osittainen työstäkieltäytyminen katsottaisiin työrauhavelvollisuuden vastaiseksi, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut, ettei hyvityssakkoa työehtosopimuslain 9 §:n periaatteet huomioiden tule tässä tapauksessa tuomita sen enempää osastolle kuin liitollekaan. Autoliikenteen Työnantajaliitto oli pääosin ollut vastuussa syntyneestä tilanteesta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Turun Seudun Linja-automiehet r.y. on ollut jutussa kuultavana.

Ne ovat kuitenkin tulleet liiton jäseniksi 21.11.1980. Osuuskunnan yksittäisten jäsenyritysten järjestäytyminen on tullut sekä ammattiosaston että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton tietoon viimeistään 25.11.1980, jolloin piirisovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa työnantajaliiton edustaja on asian ilmoittanut neuvotteluissa läsnäolleille ammattiosaston ja liiton edustajille. Jo sitä ennen on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton piiritoimitsijalle ilmoitettu liittymisasian olevan vireillä.

Työtaisteluna ovat osuuskuntaan kuuluvien yritysten useimmat autonkuljettajat ammattiosaston päätöksen mukaisesti 26.11.1980 kello 3 alkaen kieltäytyneet myymästä sarjakortteja. Työtaistelu jatkuu edelleen jutun pääkäsittelypäivänä. Siihen osallistuu ammattiosaston toimikunnan jäseniä ja ammattiosaston eri työpaikoille asettamia luottamusmiehiä. Koska molemmat osapuolet ovat tämän toteutetun työtaistelutoimenpiteen aikana olleet velvollisia noudattamaan työehtosopimusta ja työehtosopimuslain mukaisia velvollisuuksiaan, työtuomioistuin katsoo, että työntekijäpuolen osittainen työstäkieltäytyminen on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut palkkaperusteita ja erillisiä lisiä koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin.

Sen osalta, onko Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ryhtynyt sille kuuluviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi, samoin kuin jutussa tehtyjen hyvityssakkovaatimusten osalta työtuomioistuin antaa ratkaisunsa myöhemmin erikseen. Samassa yhteydessä ratkaistaan myös vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Hurmalainen, Airaksinen, Parkkinen, Kaski, Leivo ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.