Labour court dismisses union claims that employer violated collective agreement on Sunday/overtime premium calculation methods.

Kysymys siitä, kuinka yö- ja sunnuntaityökorotukset tuli laskea niin sanotun yleisen keikkasopimuksen määräysten mukaan.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi katsottu, ettei työnantaja omaa tulkintaansa noudattaessaan ollut rikkonut työehtosopimusta tieten. Perustetta sille, että työnantaja omaa tulkintaansa noudattaessaan olisi ryhtynyt työtaistelutoimenpiteeseen, ei myöskään ollut esitetty

Asianosaiset: Suomen Muusikkojen Liitto r.y. Oy Yleisradio Ab

RATKAISU

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y:n ja Suomen Muusikkojen Liiton kesken 28.5.1973 tehdyssä radion sinfoniaorkesterin jäseniä koskevassa työehtosopimuksessa ja Suomen Muusikkojen Liiton ja Oy Yleisradio Ab:n kesken 6.5.1976 tehdyssä työehtosopimuksessa eli niin sanotussa yleisessä keikkasopimuksessa on muun muassa ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen tässä jutussa 12.6.1978 antamaan osatuomioon n:o 40.

Oy Yleisradio Ab oli näin soveltanut yleisen keikkasopimuksen 5 §:ssä olevia yö ja sunnuntaityötä koskevia määräyksiä virheellisesti, minkä vuoksi Suomen Muusikkojen Liitto on vaatinut yhtiön tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta tai työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon. Lisäksi Suomen Muusikkojen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Yleisradio Ab:n noudattama käytäntö sopimuksen 5 §:n soveltamisessa on sopimuksen vastainen ja Suomen Muusikkojen Liiton kanta sopimuksen mukainen.

Työtuomioistuin on pyytänyt työneuvoston lausunnon siitä, onko sunnuntaityökorotuksen laskeminen työaikalain mukaan mahdollista Oy Yleisradio Ab:n edellyttämällä tavalla vai onko korotusta laskettaessa tavalla tai toisella otettava huomioon työehtosopimuksen mukainen alin työkerralta maksettava palkkio.

Työneuvosto on 29.3.1979 antanut näin kuuluvan lausunnon:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työaikalain 18 §:n mukaan sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä on maksettava kaksinkertainen palkka. Jos työ on ylityötä tai hätätyötä, on siitä lisäksi suoritettava 17 §:ssä säädetty korvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta. Mitä 17 §:ssä on säädetty ylityöstä ja hätätyöstä suoritettavan korotetun palkan laskemisesta, on vastaavasti noudatettava myös sunnuntaityöstä suoritettavaa korotettua palkkaa laskettaessa. Työaikalain 17 §:n 6 momentissa on säännös korotetun palkan laskemisesta, jos palkka on määrätty tuntia pitemmältä ajanjaksolta. Tällöin on tunnilta suoritettava peruspalkka laskettava siten, että sopimuksen mukainen palkka jaetaan säännölliseen työhön käytetyllä tuntimäärällä. Työssä, jota suoritetaan kappale- tai urakkapalkalla, lasketaan tuntipalkka siten, että kappale- tai urakkapalkka jaetaan kappaleen valmistamiseen tai urakan suorittamiseen käytetyllä tuntimäärällä.

Jo vuonna 1917 annetun asetuksen työstä teollisuus- ynnä eräissä muissa ammateissa 16 §:n 2 momentin mukaan työstä, joka suoritettiin sunnuntaina tai kirkollisena juhlapäivänä, oli maksettava vähintään kaksinkertainen palkka.

Vuoden 1946 työaikalain 18 §:n mukaan voitiin sunnuntaityöstä tuleva korotettu palkka, mikäli sanottu työ ei ollut ylitai hätätyötä, sisällyttää työntekijälle suoritettavaan kuukausipalkkaan sitä koskevalla sopimuksella. Tämä osa 18 §:n 2 momenttia poistettiin vuonna 1949 tehdyllä lainmuutoksella (234/49).

Lausuntopyynnössä tarkoitetussa tapauksessa on työehtosopimuksen mukaan säännöllisestä työstä maksettavaa palkkaa ensinnäkin aina alin työkerralta maksettava palkka, joka vastaa joko kolmen tai neljän tunnin työtä riippuen siitä, tehdäänkö työ radio- vai televisio-olosuhteissa, sekä alimman työkerralta maksettavan palkan lisäksi puolentunnin yksikköpalkan mukaan maksettava palkka niissä tapauksissa, kun työhön käytetty aika ylittää alinta kertapalkkiota vastaavan enimmäistuntimäärän.

Yhtiö on edellyttänyt, että sunnuntaikorotusta laskettaessa peruspalkkana käytetään työehtosopimuksen 4 §:n mukaisen puolen tunnin yksikköpalkan mukaan määräytyvää tuntipalkkaa, kun taas työntekijäpuoli on katsonut, että korotuksen perusteeksi olisi otettava alin työkerralta maksettava palkkio sellaisenaan, vaikka työ ei olisi kestänytkään koko sitä kolmen tai neljän tunnin aikaa, joka vähimmäispalkkioon sisältyy, tai olisi vain osaksi sunnuntaityötä.

Alinta työkerralta maksettavaa palkkaa vastaavasta työstä ei suoriteta lainkaan työehtosopimuksen mukaista puolen tunnin yksikköpalkkaa, mistä seikasta ei osapuolten välillä ole ollut erimielisyyttä. Näin ollen on tältä osin alinta työkerralta maksettavaa palkkaa pidettävä säännöllisestä työstä maksettavana palkkana, joka sunnuntaina suoritetusta työstä on maksettava lain 18 §:n säännösten mukaisesti korotettuna sillä tavoin kuin jäljempänä on esitetty ja joka tulee siten otettavaksi huomioon, toisin kuin yhtiö on edellyttänyt, sunnuntaikorotusta laskettaessa.

Edellä olevan perusteella työneuvosto katsoo, että työehtosopimuksen mukainen alin työkerralta maksettava palkkio tulee työaikalain mukaan ottaa edellä esitetyllä tavalla huomioon sunnuntaikorotusta laskettaessa. Koska sunnuntaikorotus yhtiön edellyttämällä tavalla määriteltynä olisi kaikissa tilanteissa pienempi kuin edellä selostettujen työaikalain säännösten mukaisesti laskettuna, yhtiön edellyttämä laskutapa ei ole työaikalain mukaan mahdollinen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Oy Yleisradio Ab on vielä lausunut, että alin työkerralta maksettava palkkio oli laskettu työehtosopimuksessa aina vuoteen 1975 saakka yksikköpalkan pohjalta. Vuonna 1975 solmitussa työehtosopimuksessa alinta työkerralta maksettavaa palkkiota oli nostettu ylimääräisesti, jolloin se ei enää täsmännyt yksikköpalkan pohjalta laskettavaan palkkioon. Tämä ylimääräinen nosto tapahtui tuolloin työehtosopimuksen aikaansaamiseksi tarkoittamatta muuttaa esimerkiksi erilaisten korotusten laskentajärjestelmää. Osapuolten tarkoitusta vastasi lähinnä sellainen työneuvoston esittämä vaihtoehto, jonka mukaan alinta työkerralta maksettavaa palkkiota oli pidettävä työaikalain 17 §:n 6 momentissa tarkoitettuna tuntia pitemmältä ajanjaksolta määrättynä palkkana. Peruspalkkaa laskettaessa olisi jakajana pidettävä tällöin työehtosopimuksen mukaista tuntimäärää.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Yleinen keikkasopimus on tuntenut alimman työkerralta maksettavan palkkion ainakin vuodesta 1971. Ennen vuoden 1975 sopimusta määräytyi alin työkerralta maksettava palkkio kuitenkin vain siten, että kultakin työkerralta oli palkkio suoritettava vähintään kolmelta tai vastaavasti neljältä tunnilta. Vuoden 1975 sopimuksessa korotettiin alimmat työkerralta maksettavat palkkiot nyt sovellettavana olevia vuoden 1976 sopimusmääräyksiä vastaaviksi eli suuremmiksi kuin puolen tunnin palkkion mukaan laskettu palkkio siltä kolmen tai neljän tunnin enimmäisajalta, jota alin työkerralta maksettava palkkio vastaa.

Esillä olevalla tulkintakysymyksellä olisi ollut merkitystä jo ennen vuoden 1975 sopimusta sikäli kuin oli kysymys työkerroista, jotka jäivät lyhyemmiksi kuin kolme tai vastaavasti neljä tuntia. Sopimusneuvotteluista sen enempää ennen vuotta 1975 kuin siitä lähtienkään ei ole esitetty mitään sellaista selvitystä, joka osoittaisi, ovatko sopimuskumppanit tarkoittaneet alinta työkerralta maksettavaa palkkiota vastaavasta tai sitä lyhyemmästä työstä maksettavan sunnuntaityökorotuksen laskuperusteeksi tätä palkkiota kokonaisuutena vai todella tehdyn työn pituuden mukaan määräytyvää palkkiota.

Urakka- tai kappalepalkka riippuu työn määrästä tai tuloksesta. Esillä olevaan ongelmaan sovellettuna tämä merkitsisi, että muusikot voisivat ahkerammalla tai tehokkaammalla työskentelyllä nopeuttaa työsuorituksensa valmistumista, mutta saisivat kuitenkin palkan aikaurakan perusteena olevan tuntimäärän mukaan. Työtuomioistuin pitää selvänä, etteivät yleisen keikkasopimuksen määräykset alimmasta työkerralta maksettavasta palkkiosta perustu tällaiseen ajatteluun. Jos alinta työkerralta maksettavaa palkkiota pidetään urakka- tai kappalepalkkana ja sunnuntaityökorotuksen laskuperuste määrätään työneuvoston osoittamalla tavalla, joudutaan sitä paitsi siihen kantajaliiton ristiriitaiseksi katsomaan tulokseen, että sunnuntaityökorotus ja myös koko palkkio on suurempi yhden tunnin kestäneestä, kokonaan sunnuntaina suoritetusta työstä kuin kolme tuntia kestäneestä, mutta vain yhden tunnin sunnuntaina jatkuneesta työstä.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei alinta työkerralta maksettavaa palkkiota voida pitää urakka- tai kappalepalkkaan verrattavana, vaan että sitä on pidettävä työaikalain 17 §:n 6 momentissa tarkoitettuna tuntia pitemmältä ajanjaksolta määrättynä palkkana.

Työneuvosto katsoo lausunnossaan edelleen, että milloin työ on kestänyt pitempään kuin alinta työkerralta maksettavaa palkkiota vastaavat kolme tai neljä tuntia, on sunnuntaityökorotuksen laskuperusteena olevan peruspalkan oltava kaikkien työkertaan sisältyvien tuntien osalta saman suuruinen eli alimman työkerralta maksettavan palkkion ja puolelta tunnilta määrätyn yksikköpalkan perusteella laskettu keskituntipalkka.

Työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa työneuvoston lausunnoissaan omaksumista työaikalain tulkinnoista. Toisaalta ei jutussa työtuomioistuimen mielestä ole esitetty perustetta sille, että sunnuntaityökorotuksen perusteena oleva peruspalkka olisi yleisen keikkasopimuksen mukaan korkeampi kuin työaikalain mukaan.

Työneuvoston lausunto ei koske yötyökorotuksen laskuperustetta, eikä työaikalaki estä yötyökorotuksen laskemista Oy Yleisradio Ab:n kannan mukaisella tavalla. Ottaen huomioon, mitä edellä on sanottu soveltamiskäytännöstä ennen vuoden 1976 sopimuksen solmimista, työtuomioistuin katsoo kuitenkin, että yötyökorotuksen laskuperusteena on sopimuksen mukaan käytettävä samaa peruspalkkaa, joka edellä on työneuvoston lausuntoon nojautuen katsottu sunnuntaityökorotuksen oikeaksi laskuperusteeksi.

Edellä sanottu osoittaa työtuomioistuimen mielestä edelleen kysymyksen sunnuntai- ja yötyökorotusten oikeasta laskuperusteesta niin tulkinnanvaraiseksi, ettei Oy Yleisradio Ab ole omaa tulkintaansa noudattaessaan rikkonut työehtosopimusta tietensä. Kanteessa ei työtuomioistuimen mielestä ole esitetty perustetta sille, että yhtiö olisi omaa tulkintaansa noudattaessaan ryhtynyt työtaistelutoimenpiteeseen.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteessa tehdyt hyvityssakkovaatimukset hyläten vahvistaa vuoden 1976 yleisen keikkasopimuksen 4 ja 5 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että jos työ on kestänyt enintään sopimuksen 4 §:n 1a kohdassa tarkoitetut neljä tai saman pykälän 1b kohdassa tarkoitetut kolme tuntia, pidetään sunnuntaityökorotuksen ja yötyökorotuksen laskuperusteena peruspalkkaa, joka saadaan jakamalla sanotuissa sopimuskohdissa tarkoitettu alin työkerralta maksettava palkkio la kohdan mukaisessa tapauksessa neljällä ja 1b kohdan mukaisessa tapauksessa kolmella;

että jos työ on kestänyt yli mainitut neljä tai kolme tuntia, pidetään mainittujen korotusten laskuperusteena keskituntipalkkaa, joka saadaan lisäämällä alimpaan työkerralta maksettavaan palkkioon sanottujen sopimuskohtien mukaisen puolen tunnin palkkion mukaan laskettu palkkio siltä ajalta, jolta tällaista palkkiota on sopimuskohtien mukaan suoritettava, ja jakamalla summa sillä tuntimäärällä, jolta palkkiota on suoritettava kummankin perusteen mukaan yhteensä; sekä

että sunnuntaityökorotus ja yötyökorotus maksetaan siltä ajalta, joka sattuu sunnuntaiksi tai vastaavasti sopimuksen 5 §:ssä tarkoitetuksi yöajaksi.

Jutun laatuun katsoen ja sen päättyessä tämän tuomion sekä osatuomion n:o 40/1978 mukaisesti saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Parkkinen, M. Virtanen, Leivo, Kenraali ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.