Union fined for failing to stop strikes and overtime refusals violating wage agreement terms.

Työntekijät olivat ryhtyneet lakkoihin ja kieltäytyneet ylitöistä painostaakseen työnantajaa vaatimiinsa ratkaisuihin palkankorotusneuvotteluissa. Ammattiosasto vastasi työpaikalle asettamiensa luottamusmiesten osallistumisesta työtaisteluihin. Osaston ei ollut näytetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi. Osasto tuomittu työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneiden työtaistelutoimenpiteiden johdosta hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisten välillä voimassa olleessa 1.2.1979 solmitussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset.

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden Työjäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy rauha työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että liittoon jäsenenä kuuluvan Kone Osakeyhtiön Hyvinkään nosturitehtaan levy- ja hitsausosaston työntekijät olivat olleet lakossa vuoden 1979 syys- ja lokakuussa seuraavasti: 21.9., 28.9., 10.10., 11.10., 12.10., 17.10., 18.10. ja 19.10. Nämä lakot olivat kestäneet kukin kaksi tuntia. Lakkoihin olivat osallistuneet kaikki levy- ja hitsaushallin 103 työntekijää, näiden mukana kaikki Metallityöväen Liiton jäsenyhdistyksen Hyvinkään Metallityöväen Ammattiosasto r.y:n osastolle asettamat luottamusmiehet. Lakkoilukauden aikana olivat osaston kaikki työntekijät kieltäytyneet myös ylityön tekemisestä.

Kokoonpanohallin työntekijät olivat olleet lakossa seuraavasti: 28.9.1979 neljä tuntia, 12.10. neljä tuntia, 15.10. koko työpäivän, 25.10. kaksi tuntia ja 26.10. niin ikään kaksi tuntia. Lakkoihin olivat osallistuneet kaikki kokoonpanohallin noin 70 työntekijää. Lakoissa oli ollut mukana toinen Hyvinkään Metallityöväen Ammattiosaston osastolle nimeämä luottamusmies ja toinenkin luottamusmies muissa paitsi 12. ja 15.10.1979 tapahtuneissa lakoissa. Osaston työntekijät olivat lakkoilukauden aikana myös kieltäytyneet ylitöiden tekemisestä.

Urakoiden jälkihinnoittelulla oli metalliteollisuudessa vanhastaan ymmärretty sellaista menettelyä, jossa työntekijän tehtäväksi annettiin tietty työ, joka edellytettiin tehtäväksi esimerkiksi työvauhdin osalta tavallista rivakammin tai työn tuloksen huomioon ottaen erityisen huolellisesti. Kysymyksessä saattoivat myöskin olla tiettyjä henkilökohtaisia erityisominaisuuksia vaativat olosuhteet. Tällöin työntekijän kanssa sovittiin siitä, että hänelle työstä maksetaan, koska työtä ei teknisesti voida urakoida, kuitenkin normaaleja aikapalkkaperusteita korkeampaa urakkatasoista palkkaa. Palkan lopullinen suuruus jäi kuitenkin määräytymään seikoista, jotka voidaan todeta vasta työn valmistumisen jälkeen.

Tällainen menettely metalliteollisuudessa ei ollut lainkaan harvinaista, ja jo vuonna 1971 Metallityöväen Liitto ja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto olivat todenneet edellä kuvatun palkkausmuodon työehtosopimuksen mukaiseksi aikapalkkatyöksi. Tätä palkkausmuotoa oli myöhemminkin liittojen välillä käsitelty useaan otteeseen. Viimeksi oli asia ollut virallisesti esillä vuoden 1980 työehtosopimusneuvotteluissa. Neuvotteluissa oli sovittu asiaa koskevasta kiertokirjeen tekstistä.

Työtaisteluilla oli pyritty painostamaan työnantajaa hyväksymään voimassa olleen työehtosopimuksen määräysten vastaiset vaatimukset. Työtaistelut olivat selvästi kohdistuneet voimassa olevan työehtosopimuksen määräyksiin. Ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies enempää kuin ammattiosaston työpaikalle asettamat osastojen luottamusmiehetkään eivät olleet ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelujen syntymisen ehkäisemiseksi, niiden tuomitsemiseksi tai niiden lopettamiseksi, vaan päinvastoin olivat palkankorotusvaatimukset työnantajalle esittämällä ja työtaisteluihin osallistumalla sekä toiminnallaan yleensä selvästi asettuneet tukemaan työntekijäin työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Näillä perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Hyvinkään Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon.

Ammattiosasto ja sen edustajat työpaikalla olivat täyttäneet työehtosopimuslain ja sopimuksen asettamat työrauhavelvollisuudet. Ammattiosasto oli muun muassa kokouksessaan 11.10.1979 nimenomaan kehottanut nosturitehtaan työntekijöitä lopettamaan työehtosopimuksen työrauhavelvoitteen vastaiset toimenpiteet ja palauttamaan työrauhan. Luottamusmiehet olivat muun muassa seuraavana päivänä kysyttyään työnantajalta lupaa tiedotuskokouksen pitämiseen välittäneet tämän käskyn ja liitosta tulleen kehotuksen työrauhan palauttamiseen työntekijöille niin hitsaus- ja levyhallin kuin kokoonpanohallinkin osalta. Luottamusmiesten ja ammattiosaston toiminnan jälkeen työrauha oli palautunutkin viikonvaihteen jälkeen eli 15.10.1979 ja myöhemmin uudelleen alkanut poissaolo oli saatu ammattiosaston toimenpitein lopetetuksi varsin lyhyeen.

Koska jälkihinnoittelumenettely, josta erimielisyydessä oli ollut kysymys, ei perustunut työehtosopimukseen, ei työtaistelukaan ollut kohdistunut mihinkään työehtosopimuksen määräykseen tai työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Näillä perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Hyvinkään Metallityöväen Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Kone Osakeyhtiön Hyvinkään tehtaan levy- ja hitsausosaston sekä kokoonpanohallin työntekijät ovat vuoden 1979 syys- ja lokakuussa olleet lakossa kanteessa kerrotuin tavoin. Samaan aikaan ovat sanottujen osastojen työntekijät yleisesti kieltäytyneet ylitöiden tekemisestä. Lakkojen ja esitetyn selvityksen valossa myös yhteisen ylitöistä kieltäytymisen syynä on ollut työntekijöiden tyytymättömyys urakkatöissä saavutettuun ansiotasoon. Lakot ja ylitöistä kieltäytymiset ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ammattiosaston työosastoille asettamat luottamusmiehet, joiden toiminnasta ammattiosasto vastaa, ovat osallistuneet lakkoihin kanteessa kerrotuin tavoin. Ammattiosasto on 11.10.1979 pitämässään kuukausikokouksessa kehottanut työntekijöitä lopettamaan työehtosopimuksen työrauhavelvoitteen vastaiset toimenpiteet, mutta sen ei ole näytetty ryhtyneen lakkojen uusiutumisesta huolimatta sanottaviin muihin toimenpiteisiin niiden lopettamiseksi tai estämiseksi.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Hyvinkään Metallityöväen Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa 5 000 markkaa sekä korvaamaan sanotun liiton oikeudenkäyntikulut 1 300 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Airaksinen, Suominen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.