Labor court orders union and association to pay fines for failing to restore peace during strikes over wage disputes.

Telakan työntekijöiden palkkavaatimusten tukemiseksi toimeenpanemat lakot ja ylitöistä kieltäytyminen olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Ammattiosasto, jonka työtuomioistuin oli tuomiollaan n:o 73/80 tuominnut hyvityssakkoon vastaavanlaisten työtaistelutoimenpiteiden johdosta, ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Myöskään työntekijäliiton toimenpiteet pitkään jatkuneiden lakkojen hillitsemiseksi ja työrauhan palauttamiseksi eivät olleet riittäviä.

Ammattiosasto ja liitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisten välillä 11.3.1980 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen samojen asianosaisten välisessä, samaa työpaikkaa koskeneessa jutussa 1.9.1980 antamaan tuomioon n:o 73, sekä lisäksi muun ohella seuraavat määräykset:

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 7. Urakkatyötä tehtäessä on perustuntipalkka taattu.

Mom. 8. Milloin työntekijä työnantajan määräyksestä joutuu keskeyttämään aloittamansa sovitun urakan muun työn takia, eikä keskeytyksen aiheuttanutta työtä voida järjestää urakalla, maksetaan työntekijälle keskeytyksen ajalta, enintään kuitenkin 6 työpäivältä, hänen keskituntiansionsa mukainen palkka. Jos tuntityö jatkuu kauemmin kuin 6 työpäivää, maksetaan sen jälkeiseltä tuntityöajalta aikapalkka.

Jos työntekijän suorittama urakka keskeytyy jonkin työnantajasta riippuvan syyn vuoksi, ja hän välittömästi tästä työnjohdolle ilmoittaa, on hänelle pyrittävä järjestämään muuta työtä. Tästä työstä hänelle maksetaan, mikäli keskeytys on puolta tuntia pitempi eikä työtä voidaan teettää urakkatyönä, 85 % hänen keskituntiansionsa mukaisesta palkasta, enintään kuitenkin 6 työpäivältä. Tämän kappaleen määräyksiä on noudatettava myös urakkatyötä tekevän työntekijän koneen rikkoutuessa, ellei sitä voida lukea asianomaisen työntekijän syyksi. Tämän kappaleen säännökset eivät saa aiheuttaa muutosta aikaisempaan, työntekijän kannalta edullisempaan käytäntöön.

Soveltamisohje:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Edellä olevan momentin lopussa oleva määräys työntekijälle edullisemman käytännön säilyttämisestä kohdistuu työntekijään ja työhön eikä se näin ollen ole esimerkiksi osastokohtainen.

Mom. 9. Kun urakkatyöntekijä siirretään aikapalkalla suoritettavaan prototyyppi- tai vastaavaan tuotteiden kehitystyöhön, maksetaan hänelle tältä ajalta hänen keskituntiansionsa mukaan määrätty aikapalkka.

Soveltamisohje:

Tässä kappaleessa mainitulla prototyyppi- ja kehitystyöllä tarkoitetaan uuden tuotteen ensimmäisten kokeilu- ja mallikappaleiden valmistusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § Keskituntiansio

Mom. 1. Työntekijän keskituntiansiota käytetään laskentatekijänä palkan ja korvausten maksamiseen siten kuin tässä työehtosopimuksessa erikseen määrätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtaistelut olivat olleet jatkoa niille työtaisteluille, joista työtuomioistuin oli 1.9.1980 julistamallaan päätöksellä tuominnut Metallityöväen Liiton jäsenyhdistyksen Rauman Metallityöväen Ammattiosasto r.y:n hyvityssakkoon. Työtaistelut olivat selvästi kohdistuneet muun muassa työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosaston asettamat pääluottamusmies ja osaston luottamusmiehet eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työtaistelujen syntymisen ehkäisemiseksi, niiden tuomitsemiseksi tai lopettamiseksi, vaan päinvastoin he olivat vaatimuksia esittämällä sekä käyttäytymisellään muutoinkin selvästi asettuneet tukemaan työntekijöiden työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Kantajaliiton taholta oli toistuvasti otettu yhteyttä vastaajaliittoon työrauhan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi Rauman telakalla. Muist.a toimenpiteistä vastaajaliiton taholta kuin puhelimitse suoritetuista yhteydenotoista työpaikalle ei ollut tietoa. Jo pitkään jatkuneiden työtaistelutoimenpiteiden johdosta olisi vastaajaliiton tullut ryhtyä asiassa huomattavasti tehokkaampiin toimenpiteisiin.

Kantajaliitto on katsonut edellä mainituilla perusteilla, että sekä ammattiosasto, joka vastasi myös asettamiensa luottamusmiesten toimenpiteistä työpaikalla, että vastaajaliitto olivat laiminlyöneet velvollisuutensa tässä asiassa, ja vaatinut niiden tuomitsemista hyvityssakkoon sekä sen ohessa yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut.

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan työtuomioistuimessa lausunut, että Rauma-Repola Oy:n Rauman telakan varusteluosaston putkiasentajat olivat ryhtyneet lakkoon kanteessa mainittuina aikoina ja ilmoitetussa laajuudessa. Telakan varusteluosasto jakaantui muun muassa varusteluviilaosastoon sekä levy- ja hitsausosastoon. Varusteluosastoon kuului putkityöntekijöiden ohella myös ns. laiturityöntekijöitä. Varusteluviilaosastossa sekä levy- ja hitsausosastossa oli ylitöitä tehty koko syksyn ajan normaalisti ja laiturityöntekijät olivat myös osallistuneet ylitöihin. Putkityöntekijät olivat syksyn kuluessa vähäisessä määrin tehneet ylitöitä.

Rauman telakalla oli jo pitemmän aikaa ollut erimielisyyksiä urakkahinnoitteluperusteista sekä työntutkimuksen ajalta maksettavasta palkasta. Käytetyt urakkahinnoitteluperusteet eivät olleet sopusoinnussa työnsuorituksesta maksetun ansion kanssa, vaan ansiosta suuri osa tuli maksetun tilapäislisän kautta. Se, että tilapäislisä oli urakkahinnan osana, oli osaksi perusteltua. Useiden kohdalla tilapäislisästä oli kuitenkin muodostunut ansiotason säätelymekanismi, mitä ei voitu pitää oikeudenmukaisena. Kun tilapäislisä lisättiin urakkaan työsuorituksen päätyttyä, muodostui urakasta jälkihinnoiteltu. Työntekijä ei voinut vaikuttaa omalla työsuorituksellaan ansiotason muodostumiseen riittävässä määrin.

Työnantaja oli myös esittänyt työntutkimuksen ajalta maksettavan palkan huonontamista. Tätä työntekijät eivät olleet voineet hyväksyä. Yleinen käytäntö telakalla oli ollut, että tutkimusajan palkka normaalissa työsuorituksessa oli ollut keskimääräinen tuntiansio. Tämän käytännön jatkamista työntekijät olivat käydyissä neuvotteluissa esittäneet.

Työntekijät olivat pyrkineet selvittämään tilanteen neuvotteluin, mutta työnantaja ei ollut osoittanut neuvotteluissa riittävää valmiutta. Työntekijät eivät olleet vaatineet tuntuvasti korkeamman takuupalkan käyttöönottamista tai urakkahintojen korotusta, vaan olivat esittäneet, että palkkatasoa ei saisi nykyisestä pudottaa. Myös liittojen välillä kysymyksestä oli neuvoteltu 8. ja 24.9.1980.

Vastaajaliiton toimitsijat olivat useasti olleet puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen ja kehottaneet häntä palauttamaan työrauhan telakalle. Ammattiosaston puheenjohtaja oli päivittäin ollut yhteydessä pääluottamusmieheen ja kehottanut tätä palauttamaan työrauhan telakalle. Pääluottamusmies oli useissa putkityöntekijöiden työosaston kokouksissa painokkaasti vaatinut työntekijöitä pysymään työpaikalla.

Näin ollen vastaajaliitto, ammattiosasto ja pääluottamusmies olivat ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin työtaistelun syntymisen ehkäisemiseksi, tuomitsemiseksi ja lopettamiseksi. Sen vuoksi vastaajaliitto on kiistänyt kanteen ja pyytänyt kantajaliiton velvoittamista korvaamaan vastaajaliiton ja ammattiosaston oikeudenkäyntikulut.

Rauman Metallityöväen Ammattiosasto on ollut työtuomioistuimessa kuultavana.

Sen vuoksi työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Rauman Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle, ammattiosaston 6 500 markkaa ja vastaajaliiton 4 500 markkaa, minkä ohessa ammattiosasto ja vastaajaliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Sariola, M. Virtanen, Leivo, P. Virtanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.