Labor court dismisses union's strike claim against union leaders for attempting to restore peace after workers walked out.

Työntekijät olivat lupaa pyytämättä pitäneet työpaikalla kokouksen käsitelläkseen työntutkimustoimintaa ja poistuneet loppupäiväksi työpaikalta. Kokouksen pitäminen ja lakko katsottiin työtaistelutoimenpiteeksi, joka kohdistui työehtosopimuksen työntutkimustoimintaa koskeviin määräyksiin. Ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies olivat muiden työntekijöiden poistuttua työpaikalta vastoin edellä mainittujen kehotusta itsekin poistuneet. Myös muut ammattiosaston toimikunnan jäsenet ja luottamusmiehet olivat osallistuneet lakkoon.

Yrityksen tuotantomäärät olivat laskeneet 10-20 % vertailuajanjaksosta. Työntekijäpuolen selvitystä tuotantomäärien alenemiseen johtaneista syistä ei ollut osoitettu olennaisilta osiltaan virheelliseksi. Työnantajapuoli ei ollut ilmoittanut ammattiosastolle tai pääluottamusmiehelle väitetystä jarrutuksesta, josta ammattiosastolla oli ollut vain ylimalkaisia tietoja, mistä vastuun katsottiin kuuluvan pääasiassa työnantajalle. Sen vuoksi katsottiin jääneen näyttämättä, että ammattiosasto olisi väitetyn jarrutuksen osalta laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Metallityöväen Liiton kesken 11.3.1980 tehdyssä Ryhmään kuuluvien metallituotetehtaiden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rationalisointisopimus soveltamisohjeineen ja allekirjoituspöytäkirjoineen 25.5.1978.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

III TYÖNTUTKIMUKSET

12 § Työntutkimukset

Mom. 1. Sopijapuolet toteavat menetelmöinnin ja työnmittauksen tuotantoa edistävän merkityksen sekä sen, että näitä suoritettaessa on noudatettava yleissopimuksen 7. kohdassa ja rationalisointisopimuksessa tarkoitettuja periaatteita.

Niillä työpaikoilla, joilla työnantaja käyttää työntutkimuksia, on työnantajan annettava työntekijöiden edustajille riittävä selvitys tutkimustavoista sekä siitä, miten niitä mahdollisesti sovelletaan työntekijöiden palkkaukseen.

Kun on kysymyksessä välittömästi työntekijän työhön kohdistuva työnmittaus, annetaan ennen tutkimisen aloittamista hänelle ilmoitus tästä ja sen tarkoituksesta. Niillä työpaikoilla, joilla töiden hinnoittelu perustuu tarkkoihin työntutkimuksiin, joiden tarkkuuden ja tason liitot ovat yhteisesti todenneet ja hyväksyneet, sovitaan paikallisesti erillisten suurentavien välikertoimien käytöstä tutkituissa töissä.

Mom. 2. Silloin, kun työnmittauksen tuloksia käytetään suorituspalkkauksen hinnoittelun perusteena, on yksikköhinnan perustaksi tulevan työn aika-arvon eli työarvon vastattava työpaikan todellisia työolosuhteita.

Mom. 3. Osastoilla, joissa työt hinnoitellaan yleensä työntutkimusten pohjalta, on työntekijöillä oikeus ehdottaa, että tietystä työstä suoritetaan työntutkimus siinä laajuudessa kuin se on tarpeen ko. työn hinnoittelun saattamiseksi työnmittaukseen pohjautuvaksi. Ellei työnantaja esitä perusteltua syytä toisenlaiseen ratkaisuun, on tarvittava tutkimus suoritettava ilman tarpeetonta viivytystä.

Jos on syntynyt erimielisyyttä työntutkimuksen perusteella määritetystä yksikköhinnasta ja tämän vuoksi työstä suoritetaan tarkistustutkimus, on luottamusmiehelle annettava mahdollisuus työpaikalla tutustua tarkistustutkimuksen yksityiskohtaiseen suoritustapaan ja tuloksiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

26 § Kokoontuminen työpaikoilla ja tiedotustoiminta

Mom. 1. Kullakin työpaikalla sovellettavan työehtosopimuksen osapuolena olevan liiton rekisteröidyllä alayhdistyksellä ja sen työpaikalla olevalla osastolla, työhuonekunnalla tai vastaavalla on mahdollisuus työajan ulkopuolella (ennen työajan alkamista, ruokatauolla tai välittömästi työajan päätyttyä, sekä erikseen sovittaessa myös viikkolepoon kuuluvana aikana) järjestää kokouksia työpaikan työsuhteita koskevista kysymyksistä seuraavin edellytyksin:

a) Kokouksen pidosta työpaikalla tai muussa tämän sopimuksen tarkoittamassa paikassa on työnantajan kanssa sovittava, mikäli mahdollista, kolme päivää ennen aiottua kokousta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

c) Pidettävän kokouksen menosta ja järjestyksestä sekä kokoustilojen siisteydestä vastaavat kokoustilojen varauksen tehnyt järjestö ja järjestäjä. Järjestön luottamushenkilöiden tulee olla kokouksessa saapuvilla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Soveltamisohje:

Työpaikalla tapahtuvan kokoontumisen edellytyksenä on muun muassa se, että kokouksen pidosta sovitaan työnantajan kanssa. Sopimisen tulee pääsäännön mukaan tapahtua vähintään 3 päivää ennen kokousta. Vain siinä tapauksessa, että aihe kokouksen pitämiseen on ilmaantunut niin myöhään, ettei edellä mainittua määräaikaa ole mahdollista noudattaa, voidaan pyyntö esittää myöhemminkin. Ainoastaan työehtosopimuksessa mainituin edellytyksin järjestettyyn kokoukseen on kokouksen järjestäjillä oikeus kutsua työehtosopimuksen osapuolena olevan liiton ja sen alayhdistyksen sekä asianomaisten keskusjärjestöjen edustajia.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Edellä olevilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Tuusulan Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

Työnantaja oli kuitenkin aloittanut ajankäyttötutkimuksen keskiviikkona 17.9. Mainittuna päivänä oli ylityönjohtaja ilmoittanut pääluottamusmiehelle kokoonpano-osaston työntekijöiden poistuneen työosastolta ja pyytänyt pääluottamusmiestä selvittämään mistä oli kysymys. Pääluottamusmies oli lähtenyt välittömästi selvittämään tilannetta. Pääluottamusmies oli todennut eräiden osastojen työntekijöiden kokoontuneen tehtaan ruokalaan ja vaativan asian selvittämistä välittömästi. Pääluottamusmiehen ehdotuksesta oli päätetty selvitellä tilannetta kokousmuodossa. Kokouksen jatkuttua toista tuntia olivat ruokalaan saapuneet tehtaan tuotantopäällikkö ja ylityönjohtaja. Tuotantopäällikkö oli vaatinut työntekijöitä palaamaan työhön tai poistumaan välittömästi kotiin. Pääluottamusmies oli pyytänyt lisäaikaa tilanteen selvittämiseksi, mihin tuotantopäällikkö oli suostunut. Työntekijät olivat päättäneet palata työhön kello 9, päätettyään kokouksen kello 8.55.

Tehtaan työntekijöille tai heidän edustajilleen ei ollut koko aikana huomautettu työnantajan taholta siitä, että tehtaalla olisi tapahtunut töiden jarrutusta. Pääluottamusmies oli saanut tiedon väitetystä jarrutuksesta Metallityöväen Liitosta 19.9.1980. Mikäli toimintaluvut olivat alentuneet, tämä oli johtunut olennaisesti siitä, että työnantaja oli 17.9.1980 lopettanut ylitöiden teettämisen kokonaan. Työnantaja näytti tahallisesti pyrkineen suorittamaan tuotannon alenemiseen tähtääviä toimenpiteitä voidakseen sitten syyttää työntekijöitä jarrutuksesta. Kuukausitavoitteen mukaiset 53 konetta olisi myös syyskuussa saatu tapahtuneesta työhäiriöstä huolimatta valmistetuiksi, mikäli työnantaja ei olisi lopettanut ylitöiden teettämistä eikä suorittanut muita poikkeuksellisia toimenpiteitä. Tuotantolukujen vaihteleminen oli ollut muutenkin täysin normaalia, mihin oli voinut olla syynä esimerkiksi tarvittavien osien puuttuminen.

Ammattiosasto oli kaiken aikaa aktiivisesti pyrkinyt neuvotteluratkaisuun. Ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies olivat 17.9.1980 pyrkineet rauhoittamaan työntekijöitä ja kehottaneet noudattamaan työrauhaa ja työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä. Ammattiosaston toimikunta oli yksimielisesti kehottanut yhtiön työntekijöitä heti palaamaan työhön. Työhuonekunnan toimikunta oli 23.9.1980 kehottanut työhuonekunnan jäseniä noudattamaan työsopimuslain ja työehtosopimuksen määräyksiä työrauhan ja työajan käytön osalta.

Näillä perusteilla Metallityöväen Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä toteennäyttämättömänä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuusulan Metallityöväen Ammattiosasto on ollut kuultavana kanteen johdosta.

Työtuomioistuin katsoo työpaikalla pidetyn kokouksen kello 7-8.30 samoin kuin työpaikalta poistumisten muodostavan työehtosopimuksen työntutkimustoimintaa koskeviin määräyksiin kohdistuneen työtaistelutoimenpiteen. Ammattiosaston työpaikalla olevien edustajien ei ole työtuomioistuimen mielestä selvitetty ryhtyneen ennen kaikkien työntekijöiden työpaikalta poistumista riittäviin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi. Työtuomioistuin katsoo myös ammattiosaston puheenjohtajan ja pääluottamusmiehen osallistuneen tehtaalta lähdettyään lakkoon. Ammattiosasto vastaa lisäksi edellä mainittujen muiden edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen jarrutuksen osalta toteennäyttämättömänä, tuomita työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Tuusulan Metallityöväen Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa 3 000 markkaa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Parkkinen, Leivo ja Sulkunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Sulkunen lausui: Tutkien jutun katson siinä selvitetyksi, että Instrumentarium Oy:n Palomexin tehtaan työntekijät, jotka kuuluvat jäseninä Tuusulan Metallityöväen Ammattiosastoon, ovat vastustaakseen työnantajan käynnistämää työntutkimustoimintaa ryhtyneet lakkoon 17.9.1980 kanteessa kerrotuin tavoin. Lakko on kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työntutkimustoimintaa koskeviin määräyksiin.

Ottaen kuitenkin huomioon, että työntekijöiden poistuminen työpaikalta on alkanut pääluottamusmiehen, varapääluottamusmiehen ja ammattiosaston puheenjohtajan, joka viimeksi mainittu toimii myös kokoonpano-osaston luottamusmiehenä, painostettua työntekijöitä aloittamaan työt työehtosopimuksen mukaisesti sekä heidän ollessaan omasta aloitteestaan neuvottelemassa työnantajan edustajien kanssa erimielisyyden välittömäksi selvittämiseksi sekä lisäksi että mainitut ammattiosaston toimihenkilöt ovat esitetyn selvityksen mukaan poistuneet tehtaalta vasta muiden työntekijöiden poislähdön jälkeen eikä heidän siten voida katsoa osallistuneen lakkoon tai myötävaikuttaneen sen syntymiseen, katson jääneen näyttämättä, että ammattiosasto olisi kyseisen lakon yhteydessä laiminlyönyt velvollisuutensa työrauhan turvaamisessa.

Tehtaan koneistamon ja kokoonpano-osaston tuotantotasossa on lakon jälkeisillä kahdella viikolla tapahtunut laskua lakkoa edeltävään aikaan verrattuna. Tuotantomäärien aleneminen vertailuajanjaksosta riippuen on eräissä tapauksissa ollut 10-20 %:n luokkaa. Tuotantomäärien alenemisen on kuitenkin useissa eri työvaiheissa kyseisillä viikoilla selvitetty johtuneen työntekijöistä riippumattomista syistä. Pidän tätä selvitystä sen ohella, että työnteko on ollut keskeytyneenä lakkopäivänä ja että työnantaja on lakon jälkeisestä päivästä lukien keskeyttänyt ylitöiden teettämisen, riittävänä selittämään tuotantomäärien alenemisen. Tämän lisäksi työnantajapuoli ei ole esittänyt selvitystä siitä, että työntekijät olisivat yhteisen päätöksen perusteella pyrkineet järjestelmällisesti hidastamaan työvauhtiaan, minkä vuoksi katson jarrutuksen jääneen toteennäyttämättä.

Näillä perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen. Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän velvoitan korvaamaan Metallityöväen Liiton ja Tuusulan Metallityöväen Ammattiosaston oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Jäsen Parkkinen, johon jäsen Pyrhönen yhtyi, lausui:

Muilta osin yhtyen työtuomioistuimen tuomioon katson, että Metallityöväen Liiton taholta esitetty selvitys tuotantomäärien alenemisesta on työnantajapuolelta osoitettu siinä määrin virheelliseksi, etteivät esitetyt syyt riitä selittämään tuotantomäärien alenemista ainakaan kokonaan, vaan se on johtunut tahallisesta työvauhdin hidastamisesta, jolla on pyritty tukemaan ammattiosaston työntutkimustoimintaa koskevia vaatimuksia. Kun kuitenkaan pääluottamusmiehen ja ammattiosaston toimihenkilöiden ei ole näytetty osallistuneen jarrutukseen tai tienneenkään siitä sillä tavoin, että olisivat voineet ryhtyä toimenpiteisiin tilanteen selvittämiseksi ja työtaistelun lopettamiseksi, yhdyn työtuomioistuimen tuomion kanteen tältä osin hylkäävään lopputulokseen.

Jäsen Leivo lausui:

Katson seuraavin perustein ettei asiassa ole miltään osin tapahtunut työrauhavelvoitteen rikkomista.

1. Väitetty jarrutus

Työnantajapuolella on näyttövelvollisuus siitä, että tuotannon laskua voidaan pitää työtaistelutoimenpiteenä. Työehtosopimuslaki ei aikaansaa työehtosopimuksen osalliselle tai sidotulle työntekijäyhdistykselle objektiivista vastuuta kerran saavutetusta tuotannon tasosta. On olemassa alue, joka kuuluu normaalin työnantajariskin piiriin ilman, että hidastuva tuotanto sinänsä katsottaisiin työtaistelutoimenpiteeksi. Työnantajan näyttövelvollisuus saa erityisen merkityksen tilanteissa, joissa työntekijäpuoli pystyy osoittamaan sellaisia seikkoja, jotka ovat käytännössä vaikuttaneet hidastavasti tuotannon määrään ilman, että kyse olisi mistään jarrutuksesta. Tällaista näyttöä työnantajapuoli ei ole asiassa esittänyt.

Edellä mainituin perustein katson jääneen näyttämättä, että työntekijät olisivat yhteisin päätöksin ryhtyneet tuotannon jarruttamiseen.

2. Työnseisaus 17.9.1980

Tehtaan kokoonpano-osaston ja eräät muut työntekijät kokoontuivat 17.9.1980 työajan alkaessa tehtaan ruokalaan työnantajan kokoonpano-osastolla aloittaman työntutkimuksen johdosta. Työnantajan edustajan pyynnöstä pääluottamusmies lähti välittömästi selvittämään tilannetta. Asiaa päätettiin käsitellä työhuonekunnan kokouksessa. Kokouksen kuluessa työnantajan edustajat saapuivat paikalle ja vaativat työntekijöitä palaamaan työhön tai poistumaan kotiinsa. Pääluottamusmies pyysi lisäaikaa tilanteen selvittämiseksi kello 9:ään asti, jolloin tulisi neuvottelemaan työnantajan edustajien kanssa. Asiassa sovittiin meneteltäväksi tällä tavoin.

Työntekijät palasivat töihin ja neuvottelut käynnistyivät.

Kun neuvotteluissa työntekijöitä edustaneet pääluottamusmies, varapääluottamusmies ja kokoonpano-osaston luottamusmiehenä toimiva ammattiosaston puheenjohtaja olivat neuvottelujen noin kello 10 päätyttyä palanneet työosastolle, he havaitsivat osan työntekijöistä poistuneen tehtaalta. Heidän toimestaan oli selostettu tilannetta kokoonpano-osaston jäljellä oleville työntekijöille ja kehotettu näitä jatkamaan työtä työhuonekunnan kokouksessa sovitulla tavalla. Kun kehotukset eivät tuottaneet tulosta ja kun työnjohtokin oli poistunut työpaikalta, olivat myös kyseiset henkilöt poistuneet työpaikalta. Ennen poistumistaan heidän toimestaan otettiin yhteyttä työntekijäliiton toimistoon. Toimikunta oli pitänyt puhelinkokouksen ja kehottanut työntekijöitä palaamaan työhön.

Työpaikalla pidettyä kokousta samoinkuin työpaikalta poistumista on pidettävä työehtosopimuksen työntutkimustoimintaa koskeviin määräyksiin kohdistuvana työtaistelutoimenpiteenä. Katson vastoin työtuomioistuimen enemmistön kantaa, että työpaikalla olevien ammattiosaston edustajien on selvitetty ryhtyneen riittäviin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi ennen työntekijöiden poistumista työpaikalta.

Vaikkakin ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies ovat edellä selvitetyn mukaisesti poistuneet työpaikalta, on tämä tapahtunut kuitenkin vasta sen jälkeen, kun heidän toimestaan on tehty kaikki voitava työrauhan palauttamiseksi ja varmistettu työntekijöiden työhönpaluu seuraavana aamuna. Vaikkakin työtuomioistuimen tulkintakäytäntö on ollut se, että ammattiosaston edustajien työnseisaukseen osallistumisen perusteella ammattiosaston katsotaan syyllistyvän työrauhavelvoitteen rikkomiseen, ei tämä tulkinta voi olla ehdoton. Kyseisessä tapauksessa pääluottamusmiehen ja ammattiosaston puheenjohtajan jääminen työpaikalle ei enää olisi merkinnyt työrauhan nopeampaa palautumista eikä sillä enää siinä vaiheessa kun muut työntekijät olivat jo poistuneet olisi ollut merkitystä myöskään esimerkkinä muille työntekijöille. Koska myöskin työnjohto oli poistunut työpaikalta olisi käytännön työskentely saattanut olla myöskin mahdotonta tai pelkästään muodollista.

Mitä tulee työtuomioistuimen enemmistön kantaan siitä, että muiden kuin em. ammattiosaston edustajien osallistumista lakkoon ei ole kiistetty, totean ettei kantajaliitto ole kannekirjelmässä sen paremmin kuin myöhemminkään yksilöinyt kanteensa perusteita tältä osin siinä määrin, että vastapuolelta ne olisi voitu edes kiistää. Ammattiosaston muiden toimikunnan jäsenten tai luottamusmiesten osallistuminen lakkoon on näinollen jäänyt puutteellisesti selvitetyksi. Katson, vastaavasti mitä edellä on todettu ammattiosaston puheenjohtajan ja pääluottamusmiehen osalta, ettei ammattiosaston edustajien mahdollista osallistumista lakkoon tässä tapauksessa voida pitää yksinomaisena perusteena arvioitaessa ammattiosaston vastuuta tapahtuneesta työnseisauksesta.

Katson jääneen näyttämättä, että ammattiosasto olisi laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden tai että ammattiosasto olisi itse ryhtynyt työrauhavelvoitteen vastaiseen työnseisaukseen.

Jutun laatuun katsoen saa Metallityöväen Liitto kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.