Labor court orders union to pay penalty for failing to restore peace during strike.
Legislator summary
AI generatedThe labor court ordered the union and its local branch to pay monetary penalties to the employer for violating the collective agreement's peacekeeping obligations. The court found that while negotiations occurred, the prolonged strikes and insufficient actions by union representatives failed to restore work peace as required by the agreement. Consequently, the court ruled that the union must pay specific fines and jointly cover the employer's legal costs.
Legislator headnote
AI generatedSection 4 of the Collective Agreement; Section 30 of the Collective Agreement: The court established that unions and their local branches must take effective measures to prevent members from engaging in strike actions, and failure to do so despite prolonged disputes warrants financial penalties.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Telakan työntekijät olivat ryhtyneet lakkoon ensinnä tukeakseen vaatimuksia aikapalkkojen korotuksista sekä sitten vastustaakseen töiden ja palkanmaksun keskeyttämistä eräiden osastojen työntekijöiden lakon estettyä eräiden muiden osastojen työntekijöitä jatkamasta töitään.
Ammattiosaston työpaikalle asettamat luottamusmiehet olivat osallistuneet lakkoihin.
Työntekijäliiton ja ammattiosaston toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi pidettiin riittämättöminä.
Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.
RATKAISU
Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 11.3.1980 solmitussa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
I YLEISTÄ
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:
Yleissopimus 15.5.1946
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4 § Työrauhavelvoite
Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
II TYÖPALKAT
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
8 § Aikapalkka
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Mom. 4. Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata ao. teollisuuslaitoksen suorituspalkkojen kehitystä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen
Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Työehtosopimuksen osana noudatettavassa 15.5.1946 solmitussa yleissopimuksessa sanotaan muun ohessa:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
5. kohta:
Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että liiton jäsenyrityksen Oy Wärtsilä Ab:n Turun telakan työntekijät olivat ryhtyneet lakkoon seuraavasti:
Päivämäärä Klo Osasto Työntekijämäärä
28.10.1980 7.00-16.00 varastotyöntekijät 75 29.10.1980 7.00-16.00 kuljetusosasto 33 29.10.1980 12.00-16.00 nosturinkuljettajat 62 30.10.1980 7.00-16.00 kuljetusosasto 33 30.10.1980 7.00-16.00 nosturinkuljettajat 62 31.10.1980 7.00-16.00 kuljetusosasto 33 31.10.1980 7.00-16.00 nosturinkuljettajat 62 3.11.1980 7.00-16.00 varastotyöntekijät 72 muilta osastoilta n. 500 4.11.1980 7.00-16.00 varastotyöntekijät 72 muilta osastoilta n. 500 5.11.1980 7.00-16.00 kuljetusosasto 31 nosturinkuljettajat 59 muilta osastoilta n. 700 6.11.1980 7.00-16.00 kuljetusosasto 31 6.11.1980 7.00-16.00 nosturinkuljettajat 59 muilta osastoilta n. 700 7.11.1980 7.00-16.00 nosturinkuljettajat 46 muilta osastoilta n. 500 11.11.1980 sisustusasentajia 8
Varastotyöntekijöiden, kuljetusosaston ja nosturinkuljettajien lakkojen tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan telakan kaikkien työntekijöiden aikapalkkojen korottamiseen 70 penniä tunnilta. Lisäksi oli telakan eri osastoilla 30.10.1980 noin 1 200 ja 31.10.1980 noin 1 300 työntekijää ryhtynyt lakkoon tukeakseen edellä mainittua vaatimusta ja sen johdosta, että mainittujen lakkojen vuoksi eräiltä työntekijöiltä oli tuotannollisten syiden johdosta työ loppunut ja palkanmaksu keskeytynyt. Samoista syistä olivat johtuneet muiden osastojen lakot 3.11.-11.11.1980. Mainittuihin työtaisteluihin olivat osallistuneet Metallityöväen Liittoon kuuluvaa Turun metallityöväen Ammattiosasto r.y:tä työpaikalla edustavat kuljetusosaston ja nosturinkuljettajien luottamusmiehet. Lisäksi koko telakkaa koskevaan lakkoon oli osallistunut lukuisia luottamusmiehiä eri osastoilta.
Työtaistelutoimenpiteillä oli pyritty painostamaan työnantajaa hyväksymään voimassa olevan työehtosopimuksen vastaiset vaatimukset. Asian yhteydessä esitetyt väitteet palkkojen jälkeenjäämisestä eivät pitäneet paikkaansa. Työehtosopimuksen edellyttämät aikapalkkavertailut eivät osoittaneet jälkeenjääneisyyttä. Niin sanotut työntekijäin jalkautukset oli tehty myös vasta kun edellytyksiä tuotannolliselle työskentelylle ei enää ollut, ja ne olivat olleet pakon sanelemia, eivät hätiköityjä eivätkä ennenaikaisia. Työtaistelut olivat kohdistuneet muun muassa työehtosopimuksen palkkausta ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.
Ammattiosaston edustajat työpaikalla eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työtaistelujen ehkäisemiseksi, tuomitsemiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosaston taholta ei muutenkaan ollut voitu havaita mitään toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi tai säilyttämiseksi. Työtaistelutoimenpiteiden jatkuessa oli useita kertoja vaadittu Metallityöväen Liittoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi telakalle. Metallityöväen Liiton mahdollisista toimenpiteistä ei ollut tietoa. Sama ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto oli työtuomioistuimessa viimeksi 27.10.1980 tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvoitteen rikkomisesta Turun telakalla sekä valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Sanotussa jutussa oli ollut kysymys muun muassa nyt esillä olevassa asiassa mainitusta aikapalkkojen korottamisvaatimuksesta. Tästä tuomiosta huolimatta olivat työtaistelutoimenpiteet telakalla jatkuneet.
Edellä kerrotuilla perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Turun metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.
Työtaistelun taustalla oli se, että työpaikalla oli jo pitemmän aikaa vallinnut kireä ilmapiiri. Tämän syyksi voitiin katsoa muun muassa aikapalkkojen jälkeenjääneisyys suorituspalkkoihin verrattuna. Työnantajan tilastoista saatujen tietojen perusteella aikapalkkaiset työntekijät olivat jääneet jälkeen suorituspalkkaisista kahdeksan vuoden aikana yhteensä 274 penniä/tunti. Tämä jälkeenjääneisyys oli laskettu vuoden 1972 II neljänneksestä vuoden 1980 II neljännekseen. Aikapalkkaiset olivat katsoneet jälkeenjääneisyyden kohtuuttoman suureksi ja vaatineet korjausta tilanteeseen. Työnantajan toimeenpanemat jalkautukset olivat kärjistäneet mielialoja entisestään. Nämä oli suoritettu harkitsemattomasti ja ottamatta huomioon telakan työilmapiiriä.
Työntekijöiden palkanmaksun ja työnteon keskeytymisen johdosta syntyneet työtaistelut eivät olleet kohdistuneet työehtosopimukseen kokonaisuudessaan eivätkä mihinkään sen määräykseen. Työehtosopimuksessa ei määrätty palkanmaksusta eikä työnteon keskeyttämisestä, vaan kyseisistä asioista säädettiin työsopimuslaissa.
Työnantaja ja työntekijät olivat neuvotteluissa 5.11.1980 päässeet tulokseen, jonka mukaan työrauha palautettaisiin 10.11.1980 alkaen ja samalla aloitettaisiin jatkoneuvottelut. Metallityöväen Liiton palkkasihteeri oli päivittäin ollut yhteydessä pääluottamusmieheen ja kehottanut häntä palauttamaan työrauhan telakalle. Lisäksi eräs liiton toimitsija oli ollut 30.10.1980 yhteydessä pääluottamusmieheen kehottaen tätä työrauhan palauttamiseen ja korostaen työehtosopimuksen mukaista käyttäytymistä. Ammattiosaston toimikunta oli kokouksessa 28.10.1980 tuominnut työtaistelun. Kokous oli pidetty samana päivänä kuin kanteen tarkoittamat lakot olivat alkaneet. Toimikunta oli pyrkinyt kaikin mahdollisin keinoin jäsenten erottamista lukuun ottamatta palauttamaan työrauhan. Ammattiosaston eräs toimitsija oli päivittäin ollut yhteydessä pääluottamusmieheen ja kehottanut häntä pikaisesti palauttamaan työrauhan telakalle.
Näillä perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Turun metallityöväen Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
29.10.1980 alkaen työtaisteluihin on osallistunut useita ammattiosaston työpaikalle asettamia luottamusmiehiä, joiden toiminnasta ammattiosasto vastaa. Ammattiosaston toimikunta on 28.10.1980 pitämässään kokouksessa tuominnut työtaistelun. Ammattiosaston toimitsijat ja Metallityöväen Liiton edustajat ovat kehottaneet pääluottamusmiestä toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi työpaikalle. Lakkojen pitkä jatkuminen telakalla työtuomioistuimen tuomioiden n:ot 76 ja 91/80 osoittamalla tavalla ja niiden laajuus olisivat työtuomioistuimen mielestä kuitenkin edellyttäneet Metallityöväen Liitolta ja ammattiosastolta olennaisesti tehokkaampia toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi Turun telakalla.
Sen vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Turun metallityöväen Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 8 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 6 500 markkaa, minkä ohessa ammattiosasto ja liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 300 markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lindholm, Sarkko, Hurmalainen, Äimälä, Airaksinen, Kaski, P. Virtanen ja Olin.
Tuomio oli yksimielinen.