Labor court fines union and branch for continuing strike during wage negotiations and violating peace obligations.

Työntekijät olivat palkankorotuksia koskevien neuvottelujen ollessa kesken ryhtyneet lakkoon, jonka tarkoituksena työntekijäpuolen mukaan oli ollut tukea vaatimusta palkkojen vertailupohjan laajentamisesta. Työnantajapuolen tehtyä entisen vertailupohjan perusteella esityksen palkkojen korottamisesta Työntekijät olivat omaa palkankorotusvaatimusta tukeakseen jatkaneet lakkoa. Lakot olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ammattiosasto vastasi luottamusmiestensä osallistumisesta työtaisteluun ja siitä, ettei sen ollut näytetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai lopettamiseksi. Työntekijäliiton yhteydenottoja ei lakkojen pitkähköön jatkumiseen nähden pidetty läheskään riittävän tehokkaina toimenpiteinä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja liitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 30.1.1979 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai Työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Palkkaperusteet

Ohjetuntipalkat

Mom. 1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat penneinä:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työkohtainen tuntipalkka eli suorituspalkkatyön hinnoitteluperuste

Mom. 6. Suorituspalkkatyössä käytetään hinnoitteluperusteena työkohtaista tuntipalkkaa, joka määritellään ohjetuntipalkaksi tai enintään 10 % tätä korkeammaksi sen mukaan, poikkeavatko asianomaisen työn vaikeus, vaativuus tai sen tekijälleen asettamat muut vaatimukset kysymyksessä olevan palkkaryhmän yleisestä keskitasosta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perustuntipalkka

Mom. 8. Kullekin työntekijälle määritellään hänelle säännönmukaisesti kuuluvien töiden tai hänen hoitamiensa tehtävien vaikeuden ja vaativuuden mukaan sen palkkaryhmän puitteissa, johon hän kuuluu, perustuntipalkka, jonka suuruus on vähintään ohjetuntipalkka ja enintään 10 % tätä korkeampi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Aikapalkka

Mom. 1. Aikatyössä maksetaan työntekijälle vähintään perustuntipalkka.

Mom. 2. Perustuntipalkan lisäksi voidaan pääasiassa aikatyötä suorittaville, 18 vuotta täyttäneille täysin työkykyisille työntekijöille maksaa aikatyölisää.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 3. Aikapalkalla työskenteleville palkkaryhmään 5 kuuluville ammattityöntekijöille maksetaan palkka, joka vähintään 15 %:lla ylittää työntekijän perustuntipalkan.

Mom. 4. Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata ao. teollisuuslaitoksen suorituspalkkojen kehitystä.

Soveltamisohje:

Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen seuraaminen tapahtuu seuraavasti:

Vertailun piiriin tulevat aikatyöntekijät

Vertailuun perustuvat mahdolliset palkkojen tarkistukset koskevat sellaisia aikatyöntekijöitä, jotka pääasiallisesti suorittavat aikatyötä. Tällaisiksi aikatyöntekijöiksi katsotaan ne työntekijät, jotka ko. vertailuneljänneksen aikana ovat suorittaneet enemmän kuin puolet työajastaan aikatyönä. Mikäli työntekijän työsuhde on alkanut vasta vertailuneljänneksen päätyttyä, suoritetaan hänen kohdallaan vastaava menettely työsuhteen alkamisen ja tarkistusajankohdan väliseltä ajalta. Aikatyöntekijöiden määrittelyä koskeva selvitys esitetään pääluottamusmiehelle sen valmistuttua.

Vertailuaineisto

Vertailuaineistona käytetään pääluottamusmiehelle annettavasta palkkatilastosta saatavaa kaikkien palkkaryhmien yhteistä keskimääräistä aikatyön tuntiansiolukua sekä vastaavaa tämän tilaston lukujen perusteella laskettavaa urakka- sekä osaurakka- ja palkkiotyön punnittua keskimaaräistä suorituspalkkaisen työn tuntiansiolukua.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vertailun perusneljännes

Vertailun perusneljännes on vuoden 1978 IV neljännes. Tämän neljänneksen lukujen perusteella todetaan edellämainittujen tilastolukujen aikatyön keskimääräisen tuntiansion suhde edellä selostetulla tavalla laskettuna suorituspalkkaisen työn keskimääräiseen tuntiansiolukuun. Tämä suhde ei saa perusteettomasti muuttua. Perustellut muutokset voivat aiheutua työntekijöiden lukumäärästä tai suorituspalkalla ja aikapalkalla työskentelevien suhteessa sattuneista olennaisista muutoksista.

Vertailun suorittaminen

Vertailu suoritetaan II ja IV neljänneksen edellä selostettujen keskimääräisten tuntiansiolukujen pohjalta vertaamalla näitä perusneljänneksen eli 1978 IV neljänneksen vastaaviin lukuihin. Mikäli tällöin suorituspalkkojen keskimääräisen tuntiansioluvun nousu on ollut prosentuaalisesti suurempi kuin aikatyön keskimääräisen tuntiansion nousu, suoritetaan aikapalkalla työskenteleville työntekijöille sellaisia palkankorotuksia, että perusneljänneksenä vallinnut suhde palautuu. Suoritetuissa tarkistuksissa on huomioitava eri palkkaryhmien ansion kehitys ja niissä ilmenevän jälkeenjääneisyyden korjaaminen. Tarkistusten keskimääräisestä jakautumisesta palkkaryhmittäin esitetään selvitys pääluottamusmiehelle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Yksinomaan aikapalkkaa käyttävät teollisuuslaitokset sekä eräät erikoistapaukset

Niitä työpaikkoja varten, joilla työskentelee vain aikatyöntekijöitä tai niin vähän suorituspalkkatyöntekijöitä, ettei heidän palkkojensa voida katsoa muodostavan tarkoituksenmukaista vertailukohdetta, antavat liitot edellä mainitun periaatteen mukaisen ohjeen palkkojen tarkistuksista.

Edellä selostettu vertailujärjestelmä ei sellaisenaan, vaikkakin se on takeena siitä, etteivät aikapalkat jää urakkapalkoista jälkeen, poista näiden palkkausmuotojen välillä mahdollisesti olevia pysyväisluonteisia epäsuhteita. Tämän johdosta tutkitaan epäsuhteiden syyt ja ne tarvittaessa poistetaan. Tämän tulee tapahtua työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä noudattaen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 4. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtaisteluun oli ottanut osaa Metallityöväen Liiton jäsenyhdistystä Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto r.y:tä työpaikalla edustava pääluottamusmies 7-8.1.1980 sekä kolme luottamusmiestä. Pirkkalan tuotantolaitoksen lakkoon oli kumpanakin päivänä osallistunut ammattiosaston työpaikalle asettama yksi luottamusmies. Luottamusmiehet olivat tammikuun 9 päivään saakka olleet työpaikalla, mutta he eivät olleet tehneet työtä. Tammikuun 9 päivänä kello 13 olivat luottamusmiehet poistuneet kokonaan työpaikalta. Tammikuun 14 päivänä luottamusmiehet olivat olleet työpaikalla kello 8-10.30, mutta he eivät olleet tällöinkään tehneet työtä. Tämän jälkeen he olivat olleet kokonaan poissa työpaikalta.

Työtaistelut olivat selvästi kohdistuneet voimassa olevan työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto ja sen työpaikalle asettama pääluottamusmies enempää kuin osaston luottamusmiehetkään eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelujen syntymisen ehkäisemiseksi, niiden tuomitsemiseksi tai niiden lopettamiseksi. Luottamusmiehet olivat vaatimuksia esittämällä ja työtaisteluun osallistumalla selvästi asettuneet tukemaan työntekijöiden työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Ammattiosasto vastasi luottamusmiestensä toiminnasta.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton asiamies oli 7.1.1980 ollut yhteydessä Metallityöväen Liiton piiriasiamieheen ja vaatinut Metallityöväen Liittoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Niin ikään oli Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto 7.1.1980 kehottanut kirjallisesti Metallityöväen Liittoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi sekä pyytänyt Metallityöväen Liitolta selvitystä mahdollisista toimenpiteistä. Tällaista selvitystä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ei ollut kuitenkaan saanut.

Näillä perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Galvanoimis Osakeyhtiön Tampereen tehtaalla oli työehtosopimuksen aikapalkkavertailu aikaisemmin suoritettu yhteistyössä ammattiosaston työhuonekunnan kanssa ja käytäntö oli ollut se, että korotukset oli jaettu tasakorotuksena kaikille aikapalkkalaisille. Viimeisten kahden vuoden aikana työnantaja oli suorittanut aikapalkkavertailun yksipuolisesti työhuonekuntaa kuulematta, mikä oli johtanut vääristymiin, joita oli lisännyt se, että ennen vertailun suorittamista oli jaettu liukumapennejä osalle työntekijöistä.

Vuodesta 1975 oli Galvanoimis Osakeyhtiön Tampereen tehtaan sekä aika- että urakkapalkkoja verrattu Tampereen Tampellan, Lokomon ja Valmetin tehtaiden palkkoihin, mitkä muodostivat niin sanotun vertailupohjan. Edellä mainitusta aikapalkkavertailukäytännön muuttumisesta ja urakoinnissa ilmenevistä vaikeuksista johtuen olivat Galvanoimis Osakeyhtiön palkat jääneet jälkeen kysymyksessä olevasta vertailupohjasta.

Työntekijöiden neuvottelukunta oli esittänyt joulukuussa 1979 vertailutyöpaikkojen laajentamista ensin yhdellä ja myöhemmin seitsemällä. Vaatimusta 2-3 markan korotuksista aikapalkkoihin ei ollut milloinkaan työnantajalle esitetty. Yhtiö oli pitänyt 8.1.1980 tiedotustilaisuuden, jossa se oli myöntänyt jälkeenjääneisyyden Tampella-Lokomo-Valmet-vertailupohjaan ja esittänyt aikapalkkojen tarkistamista seuraavasti: 2. palkkaryhmä keskimäärin 35 penniä, 3. palkkaryhmä 30 penniä, 4. palkkaryhmä 10 penniä ja 5. palkkaryhmä 20 penniä/tunti. Työnantajan esityksen johdosta työntekijöiden neuvottelukunta oli tehnyt 9.1.1980 vastaesityksen aikapalkkojen korottamisesta 66-106 penniä/tunti sekä urakkapalkkojen korottamisesta 73-132 penniä/tunti. Tätä ennen ei työntekijöiden puolelta ollut tehty markkamääräistä esitystä työnantajalle. Työnantaja ei ollut halukas jatkoneuvotteluihin, mistä oli seurannut ulosmarssi tehtaalta.

Ajalla 3.-7.1.1980 olleet lakot eivät näin ollen olleet miltään osin kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin, vaan työpaikkakohtaiseen asiaan palkkojen vertailupohjan laajentamisesta.

Yksi kanteessa mainituista luottamusmiehistä ei ollut kuultavana olevan ammattiosaston, vaan erään toisen ammattiosaston asettama luottamusmies. Lakkoihin osallistuneista työntekijöistä noin kymmenen oli niin ikään kuulunut tähän toiseen ammattiosastoon. Kuultavana olevan ammattiosaston luottamusmiehet olivat kaikissa yhteyksissä vastustaneet lakkoja, saattaneet työntekijöiden tietoon lain ja työehtosopimuksen mukaiset velvoitteet ja pysyneet lakkojen aikana työpaikalla. Työntekijöiden neuvottelukuntaan olivat kuuluneet kanteessa mainitut luottamusmiehet edellä mainittua yhtä lukuunottamatta sekä yksi sorvaaja. Oli itsestään selvää, että neuvottelukunta oli tehnyt työnantajalle niitä esityksiä, joista työntekijät olivat päättäneet. Neuvottelukunta toimi työntekijöiden edustajana eikä heitä vastaan. Neuvotteluesitysten esittämisestä ei voitu vetää sitä johtopäätöstä, että luottamusmiehet myös olisivat tukeneet lakkoja.

7.1.1980 oli Metallityöväen Liiton piiriasiamies sekä seuraavana päivänä liiton toimitsija ja ammattiosaston puheenjohtaja tehneet työhuonekunnalle selväksi, että työrauha oli tehtaalle palautettava. Neuvottelukunta oli kahteen otteeseen ilmoittanut työnantajalle liiton ja ammattiosaston sekä luottamusmiesten kielteiset kannat lakkoihin. Työrauhaa ei toimenpiteistä huolimatta ollut saatu säilymään.

Näillä perusteilla Metallityöväen Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Galvanoimis Osakeyhtiön Tampereen tehtaalla on joulu-tammikuussa 1979-80 neuvoteltu palkankorotuksista. Neuvottelujen ollessa kesken on tehtaalla 3.1.-7.1.1980 ollut kanteessa mainitut lakot, joiden tarkoituksena työntekijäpuolen mukaan on ollut tukea vaatimusta palkkojen vertailupohjan laajentamisesta. Työnantajapuoli on 8.1.1980 kolmea tamperelaista suuryritystä aikaisempaan tapaan vertailukohteina käyttäen esittänyt tarjouksen palkkojen korottamisesta, mutta työntekijäpuoli ei ole tätä tarjousta hyväksynyt, vaan tehtaan työntekijät, joista noin 45 on Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston jäseniä, ovat omaa palkankorotusvaatimustaan tukeakseen jatkaneet lakkoaan 9.1.1980 lakon jatkuessa vielä pääkäsittelypäivänä 16.1.1980. Lisäksi yhtiön Pirkkalan tuotantolaitoksen noin 25 työntekijää on samaa vaatimusta tukeakseen ollut 10.1. ja 11.1.1980 lakossa. Lakot ovat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Lakkoihin ovat osallistuneet ammattiosaston Tampereen tehtaalle asettamat pääluottamusmies ja kaksi luottamusmiestä sekä ammattiosaston Pirkkalan tuotantolaitokselle asettama yksi luottamusmies, joiden toiminnasta ammattiosasto vastaa. Ammattiosaston ei ole näytetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi tai lopettamiseksi. Vastineessa mainittuja Metallityöväen Liiton yhteydenottoja työtuomioistuin ei lakkojen pitkähköön jatkumiseen nähden pidä läheskään riittävän tehokkaina toimenpiteinä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuutensa rikkomisesta 4500 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 3000 markkaa sekä molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1200 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Sariola, Leivo, P. Virtanen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.