Labor court orders employer to pay severance compensation despite employee's misconduct, reducing amount slightly.

Työnantaja velvoitettu maksamaan työntekijälle irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen johdosta korvausta, jota jonkin verran pienentävänä seikkana otettu huomioon työntekijän menettely työsuhteen päättämiseen johtaneiden tapahtumien yhteydessä. Näyttämättä oli kuitenkin jäänyt, että työnantaja laiminlyödessään työehtosopimuksen mukaisen ennakkoilmoitusajan noudattamisen olisi rikkonut työehtosopimusta tietensä.

Liittojen välisistä neuvotteluista esitetty selvitys oli siksi vajanaista ja ristiriitaista, ettei sen perusteella voitu lukea työnantajaliiton viaksi sitä, ettei se ollut katsonut työntekijän erottamisen loukanneen irtisanomissuojasopimusta eikä siten myöskään ollut ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen työnantajan palauttamaan työntekijän työsuhteen tai maksamaan hänelle irtisanomissuojasopimuksen mukaisen korvauksen.

Kanteen tutkimista vastaan tehty väite hylätty.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Tiiliteollisuusliitto r.y. ja Lohikon Tiili Oy

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olleessa 12.3.1976 solmitussa tiiliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

YLEISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton yleissopimus

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välillä 15.5.1946 solmittua yleissopimusta sekä 22.3.1955 allekirjoitettua pöytäkirjaa niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen ja lisäyksineen. (Liite 1)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TYÖSUHDEMÄÄRÄYKSET

4 § Työsuhteen päättyminen

1. Irtisanomissuojasopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden osalta noudatetaan 14 vuorokauden molemminpuolista irtisanomisaikaa. Muiden työntekijä.n osalta työsuhde lopetetaan molemmin puolin irtisanomisaikaa noudattamatta.

Keskusjärjestöjen irtisanomissuojaa koskeva sopimus allekirjoituspöytäkirjoineen sitoo tämän työehtosopimuksen osana sopijapuolia ja niiden jäseniä. Irtisanomissuojaa koskeva sopimus allekirjoituspöytäkirjoineen on tämän työehtosopimuksen liitteenä. (Liite 2)

2. Kuitenkin sitoutuvat työnantajat olemaan lopettamatta yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta jatkunutta työsuhdetta ilmoittamatta siitä ainakin kolme viikkoa ennen sekä, jos työsuhde on keskeytymättä jatkunut kymmenen vuotta, vähintään neljä viikkoa ennen. Tämä ei kuitenkaan koske niitä tapauksia, joissa työnantaja lain mukaan on oikeutettu purkamaan työsopimuksen taikka työt ylivoimaisen tapahtuman takia on kokonaan tai osaksi keskeytettävä.

Edellä mainitulla tavalla annettu ennakkoilmoitus työsuhteen lopettamisesta ei kuitenkaan merkitse työsopimuksessa sovitun irtisanomisajan pidentämistä.

Milloin työnantaja työnpuutteen vuoksi joutuu irtisanomaan työvoimaa, on siinä mahdollisuuksien mukaan noudatettava ohjetta, että viimeksi irtisanotaan tehtaan käytölle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja sotavammaisia sekä saman työnantajan työssä osatyökykyisyyden aiheuttaneen vamman saaneita, ja että jos erovuorossa on useampia työntekijöitä, jotka taitonsa ja sopivaisuutensa puolesta ovat täysin toisiinsa rinnastettavissa, kiinnitetään irtisanomisessa huomiota myös työsuhteen jatkumisaikaan ja siihen, onko työntekijällä erityisen suuri perhe huollettavanaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

SOVITTELUMÄÄRÄYKSET

29 § Erimielisyyksien sovittelu

1. Jos tästä työehtosopimuksesta ja siihen liittyvistä hinnoitteluista tai niiden tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, josta ei paikallisesti päästä yksimielisyyteen, on asia siirrettävä sopijapuolten ratkaistavaksi. Elleivät nämäkään pääse yksimielisyyteen käsitellään asia Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton yleissopimuksessa määrätyllä tavalla. Ellei näissä neuvotteluissa päästä yksimielisyyteen, alistetaan asia laillisessa järjestyksessä työtuomioistuimen tutkittavaksi. Mikäli asia ei lain mukaan kuulu työtuomioistuimen käsiteltäviin ratkaistaan erimielisyydet siinä järjestyksessä kuin laissa välimiesmenettelystä säädetään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen 2 §:ssä mainitussa yleissopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 kohta:

Suomen Työnantajain Keskusliitto ryhtyy toimenpiteisiin, jotta siihen kuuluvat työnantajat, vaikka työsuhde olisikin sovittu päättyväksi irtisanomisaikaa noudattamatta tai lyhyemmän irtisanomisajan kuluttua, eivät puolestaan lopeta yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta jatkunutta työsuhdetta ilmoittamatta siitä ainakin kaksi viikkoa ennen sekä, jos työsuhde on keskeytymättä jatkunut viisi vuotta, vähintään kolme viikkoa, ja jos se on jatkunut kymmenen vuotta vähintään neljä viikkoa ennen. Tämä ei kuitenkaan koske niitä tapauksia, joissa työnantaja lain mukaan on oikeutettu purkamaan työsopimuksen taikka työt ylivoimaisen tapahtuman takia on kokonaan tai osaksi keskeytettävä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen osana noudatetussa keskusjärjestöjen välillä solmitussa yleissopimuksessa irtisanomissuojasta sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Työsopimusta irtisanottaessa on noudatettava 14 vuorokauden molemminpuolista irtisanomisaikaa Tällä määräyksellä ei kumota työehtosopimusten ennakkoilmoituksia koskevia määräyksiä eikä sitä sovelleta silloin kun työnantaja 5 §:ssä mainituin tavoin työsuhdetta päättämättä lomauttaa työntekijän.

Työnantaja, joka ei noudata edellä mainittua irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle vahingonkorvauksena täyden palkan irtisanomisajalta. Jos taas työntekijä eroaa työstä irtisanomisaikaa noudattamatta on hän velvollinen maksamaan työnantajalle vahingonkorvauksena irtisanomisajan palkkaa vastaavan summan, jonka työnantaja saa pidättää työntekijälle maksettavasta lopputilistä. Mikäli noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, käsittää vahingonkorvausvelvollisuus sitä vastaavan osan irtisanomisajan palkasta.

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vaikka Rakennustyöläisten Liitosta oli tiedusteltu useaan kertaan jo ennen 9.10.1978 käytyjä neuvotteluja, oliko Järnän työsuhde purettu vai irtisanottu, ei siihen ollut työnantajaliiton taholta annettu vastausta. Vastausta ei ollut annettu myöskään viimeksi mainittuna päivänä käydyissä neuvotteluissa, vaan työnantajapuolen kannanotto oli lähetetty vasta myöhemmin, vaikka se olikin teknisistä syistä kirjattu 9. 1(). 1978 päivättyyn pöytäkirjaan.

Vaikka Järnän työsuhteen päättämisen peruste oli jäänyt työnantajaliiton puolelta yksilöimättä, oli Rakennustyöläisten Liitolla ollut jo senkin tähden täysi syy uskoa Järnän työsuhde päätetyksi irtisanomalla, että Järnälle oli maksettu työsuhteen päättyessä kahden viikon irtisanomisajan palkka. Rakennustyöläisten Liitolle olikin tullut yllätyksenä se, että työnantajaliitto oli katsonut loppujen lopuksi Järnän työsuhteen päättämisen tapahtuneen purkamisella.

Järnä oli joutunut työnantajan lainvastaisen menettelyn johdosta olemaan työttömänä muun muassa 5.7.-24.9.1976, jonka jälkeen hän oli saanut kahdeksi päiväksi työtä. Tämän jälkeen hän oli jälleen ollut työttömänä ajanjakson 27.9.-13.10.1976. 14.10.1976 ja 14.1.1977 välisen ajan Järnä oli työskennellyt Kankaanpään kaupungin palveluksessa 9,15 markan tuntipalkalla, kun hän Lohikon Tiili Oy:n palveluksessa oli ansainnut 18,95 markkaa tunnissa. Tämän vuoksi hän oli kärsinyt tältäkin ajanjaksolta huomattavat ansionmenetykset. Edelleen Järnä oli ollut työttömänä 15.1.-29.4.1977. Näin ollen Järnän menetykset työsuhteen päättymisen takia olivat olleet erityisen huomattavat. Tämän vuoksi Rakennustyöläisten Liiton edustajat olivatkin katsoneet neuvotteluissa Järnän oikeutetuksi irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä säädettyyn täyteen vahingonkorvaukseen eli 6 kuukauden palkkaan, joka oli määritelty 18 500 markaksi. Neuvotteluissa oli ilmoitettu myös hyvityssakkovaatimuksesta sekä työnantajalle että työnantajaliitolle.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Työtuomioistuin on jutun käsitellessään tutkinut ensin vastaajien vaatimuksen kanteen jättämisestä tutkimatta, erityisesti mikäli siinä on kysymys tiiliteollisuuden työehtosopimuksen 4 §:n 2 kohdan ja keskusjärjestöjen välisen yleissopimuksen 6 kohdan nojalla tehdystä vaatimuksesta; mutta koska kaikki kannevaatimukset on perustettu työehtosopimukseen ja väitteet siitä, että joillakin kannevaatimuksilla tai niillä kaikilla ei olisi perustetta työehtosopimuksessa, siten ovat asiaväitteitä, jotka eivät vaikuta työtuomioistuimen toimivaltaan jutussa, työtuomioistuin hylkää työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n nojalla kanteen tutkimista vastaan tehdyn väitteen.

Tutkiessaan näin ollen jutun kokonaisuudessaan työtuomioistuin katsoo siinä selvitetyksi, että Lohikon Tiili Oy:n palveluksessa olleen tiilityöntekijän Mikko Järnän työsuhde on työnantajan toimesta päätetty 5.7.1976 ja Järnälle, joka oli ollut yhtiön palveluksessa yli 5, mutta vähemmän kuin 10 vuotta, maksettu palkka kahden viikon ajalta sen jälkeen. Työnantajapuolelta on ainakin jälkikäteen katsottu, että kysymyksessä on ollut työsopimuksen purkaminen, jota irtisanomissuojasopimus ei 1 §:nsä 2 momentin 3 kohdan mukaan koske. Niin kuin aikaisemmissakin tätä sopimuskohtaa koskeneissa ratkaisuissaan työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei se seikka, että työnantaja nimittää työsuhteen katkaisemista työsopimuksen purkamiseksi, estä työtuomioistuinta tutkimasta, onko purkamiseen ollut laillista perustetta, ja kielteiseen tulokseen päätyessään soveltamasta irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen perusteella Järnä on kerrotussa tilanteessa esimiehensä tehtyä esityksen työntekijäin ja myös Järnän loman siirtämisestä jo toistamiseen jonkin verran kiivastunut ja lomasta käydyn keskustelun yhteydessä ainakin laskenut kätensä esimiehensä olkapäille. Toisaalta kyseinen esimies on puolestaan, kuten hän on myöhemmin myöntänyt, tehnyt lomansiirtoesityksensä työntekijöitä ja erityisesti Järnää ärsyttävään tapaan. Esitetyn ristiriitaisen näytön huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että kuvatuissa olosuhteissa tapahtunut esimieheen käsin koskeminen olisi muodostunut esimiehen väkivaltaiseksi pitelemiseksi.

Työehtosopimuksen 4 §:n 2 kohdan 2 kappaleen mukaan ei työsuhteen lopettamisesta annettu ennakkoilmoitus merkitse työsopimuksessa sovitun irtisanomisajan pidentämistä. Irtisanomisajasta määrätään saman pykälän 1 kohdan 1 kappaleessa ja irtisanomisajan noudattamatta jättämisen seuraamuksesta irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n 2 momentissa. Kun ennakkoilmoitusajasta yleissopimuksessa sovittiin, tuli työsopimuksen irtisanomisajan vuoden 1922 työsopimuslain 6 §:n mukaan olla molemmin puolin sama. Nämä seikat ja yleissopimuksen mainitun määräyksen soveltamiskäytännön huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei irtisanomisajan ylittävän ennakkoilmoitusajan laiminlyömisestä ole muuta työehtosopimukseen perustuvaa seuraamusta kuin, mikäli laiminlyönti on tapahtunut tieten, työehtosopimuslain 7 §:ssä säädetty hyvityssakko.

Asiasta on Järnän työsuhteen päättymisen jälkeen neuvoteltu sekä paikallisesti, Rakennustyöläisten Liiton edustajan osallistuessa neuvotteluihin, että liittotasolla. Myös näistä neuvotteluista esitetty selvitys on siksi vajanaista ja ristiriitaista, ettei sen perusteella voida työtuomioistuimen mielestä lukea Suomen Tiiliteollisuusliiton viaksi sitä, ettei se ole katsonut Järnän erottamisen loukkaavan irtisanomissuojasopimusta eikä siten myöskään ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen Lohikon Tiili Oy:n palauttamaan Järnän työsuhteen tai maksamaan hänelle irtisanomissuojasopimuksen mukaisen korvauksen.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, todeten irtisanomissuojasopimuksen mukaisen korvauksen tulevan, sikäli kuin mainitun sopimuksen rikkomisesta on kysymys, työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittaman hyvityssakon tilalle, hylätä jutussa tehdyt hyvityssakkovaatimukset sekä vahvistaa, että Mikko Järnällä olisi ollut oikeus kolmen viikon ennakkoilmoitusaikaan ennen työsuhteen katkaisemista, ja velvoittaa Lohikon Tiili Oy:n maksamaan työsuhteen sopimuksenvastaisesta päättämisestä Järnälle irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaisena korvauksena, ottaen kuitenkin huomioon Järnän oman menettelyn sopimuksen 4 §:n nojalla korvausta jonkin verran pienentävänä seikkana, 9 000 markkaa 5 prosentin korkoineen kanteen vireillepanopäivästä 8.3.1979 alkaen. Tämän ohessa Lohikon Tiili Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla, kun taas Suomen Tiiliteollisuusliitto saa jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, P. Hämäläinen, Tiitola, Parkkinen, Hyppönen, Lankinen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.