Legislator Case Law & Legislation
TT:1979-65 AI generated

Labor court dismissed union claim that field work hours count as office work under collective agreement.

Case Number TT:1979-65
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Labor Court dismissed the union's claim that field work hours should be treated as regular office work hours under the collective agreement. The court found that the agreement explicitly excluded field work from receiving certain allowances and that the established practice of counting field work as office work was merely a continuation of previous customs rather than a contractual right. Consequently, the court ruled that the union could not rely on the agreement's text or the history of negotiations to override the specific exclusion for field work.

Legislator headnote

AI generated

Section 19 of the Collective Agreement; Section 13 of the Collective Agreement: The court held that a specific clause excluding field work from certain allowances and overtime rules prevails over general provisions, and established that a long-standing practice of counting field work as office work does not create a binding contractual right when the agreement explicitly excludes such work.

Keywords

AI generated
collective agreement interpretation field work exclusion overtime compensation rules established practice validity labor court jurisdiction union claim dismissal statutory provisions

Cited Legislation

AI generated
Section 1 of the Collective Agreement
Section 2 of the Collective Agreement
Section 13 of the Collective Agreement
Section 19 of the Collective Agreement
Regulation 294/60 on working time in state offices

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kanne jossa vaadittu vahvistettavaksi, että maanmittaushallinnon maanmittausteknikon säännöllinen työaika virkaehtosopimuksen perusteella olisi virastotyöaika myös kenttätyössä ja että maanmittaushallituksen määräykseen perustunut säännöllisen työajan yli suoritettu työ olisi ollut korvattava maanmittausteknikoille yksinkertaisen tuntipalkan mukaan virkaehtosopimuksen voimaantulosta lukien hylätty. Työaikakäytäntö oli vakiintunut ja virkaehtosopimusneuvottelujen kulku selvä.

Asianosaiset: Valtion Teknillisten Keskusliitto VTK r.y. Valtiovarainministeriö

RATKAISU

Valtiovarainministeriön sekä toiselta puolen valtion virkamiehiä edustavien virkamiesjärjestöjen Akava r.y:n, Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y:n ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK V r.y:n kesken 14.3.1977 tehdyssä virkaehtosopimuksessa virastovirkamiesten työajasta, johon Valtion Teknillisten Keskusliitto VTK on yhtynyt 15.3.1977, on muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Soveltamisala

Tämä sopimus koskee työajasta valtion virastoissa ja laitoksissa 20 päivänä kesäkuuta 1960 annetussa asetuksessa (294/60) tarkoitettua työaikaa noudattavia virkamiehiä.

Sopimusta sovelletaan muissakin kuin mainitun asetuksen alaisissa virastoissa työskenteleviin virkamiehiin, mikäli he noudattavat em. asetuksen tarkoittamaa työaikaa. Työaikalain (472/68, 290/70), talonmiesten työaikalain (284/70), puolustuslaitoksen virkamiesten työaikasopimuksen sekä rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikasopimuksen alaisiin virkamiehiin ei tätä sopimusta sovelleta.

Jäljempänä mainittujen lisien, korvausten ja palkkioiden osalta sopimusta sovelletaan kuitenkin vain niihin virkamiehiin joiden virka tai toimi kuuluu V 22 tai sitä alempaan palkkausluokkaan.

2 § Säännöllinen työaika

Tässä sopimuksessa tarkoitetun virkamiehen säännöllinen työaika on sama kuin työajasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetussa asetuksessa (294/60) tarkoitettu viraston työaika, eli talviaikana (syys-toukokuussa) 7 1/4 tuntia vuoro kaudessa ja 36 1/4 tuntia viikossa sekä kesäaikana (kesä-elokuussa) 6 1/2 tuntia vuorokaudessa ja 32 1/2 tuntia viikossa.

Milloin viraston työt erityisissä tilapäisluonteisissa tapauksissa sitä vaativat virkamiehen tulee esimiehensä määräyksestä työskennellä virastossa säännöllistä työaikaa pitempäänkin ja muunakin kuin viraston työaikana.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

13 § Lisätyö

Säännöllisen työajan, 7 1/4 tuntia vuorokaudessa ja 36 1/4 tuntia viikossa, ja työaikalain mukaisen säännöllisen vuorokautisen 8 tunnin ja viikottaisen 40 tunnin työajan erotus korvataan antamalla virkamiehelle vastaava vapaa-aika viraston tai laitoksen toiminnan häiriintymättä. Vapaa-aika on annettava viimeistään työn tekemistä seuraavan kalenterikuukauden aikana, mikäli virkamiehen kanssa ei sovita vastaavan vapaa-ajan antamisesta myöhemmin esim. vuosiloman yhteydessä. Vapaa-aika on pyrittävä antamaan täysinä työpäivinä. Mikäli vastaavaa vapaa-aikaa ei voida järjestää, suoritetaan virkamiehelle tältä ajalta yksinkertainen tuntipalkka. Kesäaika ei aiheuta muutosta korvauksen määräytymisperusteisiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

19 § Kenttätyö

Tässä sopimuksessa sovittuja korvauksia ja lisiä ei suoriteta kenttätyötä tekevälle virkamiehelle kenttätyöaikana.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Valtiovarainministeriö on vielä lausunut muun ohella, ettei vuoden 1977 sopimusneuvotteluissa ollut tapahtunut VTK:n väittämää sopimuksen asiasisällyksen muutosta. VTK oli sitä paitsi esittämällä jutun käsittelyn aikana, että kenttätyössä tulisi noudattaa virkaehtosopimuksen lisätyökorvausmääräyksiä, laajentanut kannetta, minkä vuoksi tämä vaatimus olisi jätettävä tutkimatta.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Vuoden 1977 sopimuksessa säännöllinen työaika on kuten aikaisemmassakin sopimuksessa määritelty samaksi kuin työajasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetussa asetuksessa tarkoitettu viraston työaika, mutta tämän jälkeen on työajan pituus nimenomaisesti todettu talviaikana 7 1/4 tunniksi vuorokaudessa ja 36 1/4 tunniksi viikossa sekä kesäaikana 6 1/2 tunniksi vuorokaudessa ja 32 1/2 tunniksi viikossa. Edellisen sopimuksen määräys siitä, että eräitä korvauksia ja lisiä ei suoriteta kenttätyössä kenttätyöaikana, on vuoden 1977 sopimuksessa kirjoitettu omaksi pykäläkseen ja koskemaan kaikkia sopimuksessa sovittuja korvauksia ja lisiä.

Myös vuoden 1977 sopimuksen teksti on neuvoteltu valtiovarainministeriön ja pääsopijajärjestöjen kesken, ja VTK on sitten hyväksynyt sopimuksen. Sopimusneuvotteluissa ei kenttätyötä tekevien virkamiesten työaika ole ollut erikseen esillä sen enempää valtiovarainministeriön ja pääsopijajärjestöjen välillä kuin myöskään VTK:n kanssa. VTK on nyt lausunut, että kun sen oman sopimusesityksen johdosta ei ollut tehty huomautuksia, puheena oleva kanteessa nyt esitetty vaatimus olisi tullut hyväksytyksi. Hyväksytty sopimus ei kuitenkaan vastaa VTK:n sopimusesitystä, ja kun sopimusesityksessä ei sanottu nimenomaisesti mitään työajasta kenttätyössä, ei VTK:lla työtuomioistuimen mielestä ole ollut perustetta päätelmälle, että sopimukseen tehdyillä muutoksilla olisi tarkoitettu puuttua työaikaan kenttätyössä.

Sopimuksen sanamuodolla voitaisiin perustella VTK:n kantaa ainakin kannevaatimuksen 1 osalta siten, että sopimuksen 19 §:ään sisältyvän poikkeusmääräyksen katsottaisiin osoittavan, että kenttätyötä tekevät virkamiehet kuitenkin olisivat kenttätyöaikanakin sopimuksen ] §:ssä tarkoitettua virastotyöaikaa noudattavia virkamiehiä, joiden säännöllinen työaika siten kenttätyössäkin määräytyisi sopimuksen 2 §:n 1 momentin mukaan. Työtuomioistuin pitää kuitenkin kerrottua työaikakäytäntöä niin vakiintuneena ja virkaehtosopimusneuvottelujen kerrottua kulkua niin selvänä, että sopimuksen 19 § pikemminkin vain vahvistaa aikaisemman käytännön jatkumisen kenttätyössä myös säännöllisen työajan pituuden osalta.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun katsoen saa valtiovarainministeriö kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja V. Hämäläinen, Sarkko, Tiitola, Ahtola, M. Virtanen, Hyppönen, Lankinen ja Tuokko.

Tuomio oli yksimielinen.