Labor court allows travel allowance claim based on 3km distance rather than residence within designated area.

Valtakunnallisen työehtosopimuksen liitteeksi sovitun paikallisen pöytäkirjan matkarahoja koskevassa kohdassa todettiin matkarahaa maksettavan työntekijöille jotka joutuivat työskentelemään yleisten töiden lautakunnan 7.5.1947 päiväämässä kartassa punaisella värillä piirretyn alueen ulkopuolella. Mainintaa siitä oliko työntekijän asuttava sanotun alueen sisä- vai ulkopuolella, ei määräyksessä ollut.

Kun otettiin huomioon muun muassa määräyksen niin hyvin sanamuoto kuin nykyoloissa sen tarkoituskin ja käytännössä sovellettu kolmen kilometrin vähimmäismatka, vahvistettu, ettei paikallisen pöytäkirjan määräyksen mukaisten matkarahojen maksamisen edellytyksenä ollut asuminen määräyksessä tarkoitetun alueen sisäpuolella, kunhan työmatka oli vähintään kolmen kilometrin pituinen.

Asianosaiset: Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain Liitto KTV r.y. ja KTV:n Tampereen yhteisjärjestö r.y. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja Tampereen kaupunki

RATKAISU

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n välillä 21.3.1977 solmitussa kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen soveltamisala

Tämä sopimus koskee jäljempänä mainituin rajoituksin kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa olevia sellaisia tuntipalkkaisia työntekijöitä, jotka eivät kuulu kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen piiriin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

23 § Matkakustannusten korvaus ja päiväraha

1. Työnantaja järjestää mahdollisuuksien mukaan työntekijäin kuljetuksen suojatuilla kulkuneuvoilla sellaisille paikallisesti sovittavan rajan ulkopuolella oleville työpaikoille, joiden läheisyyteen ei pääse yleisillä kulkuneuvoilla Jos kuljetusta ei voida järjestää työnantajan toimesta, korvataan työntekijälle työnjohdon osoittaman kulkuneuvon käyttämisestä johtuvat matkakustannukset.

2. Mitä edellä on sanottu, ei kuitenkaan koske 24 §:n 1. kohdassa tarkoitettua pysyväisluonteista työmaata, paitsi jos työntekijä on määrätty sinne vain tilapäistä tehtävää varten.

3. Edellä mainittuihin matkoihin kuluva aika luetaan työajaksi. Matkojen lähtö- ja saapumispaikat määrää työnjohto luottamusmiesten kanssa neuvoteltuaan.

4. Milloin työ suoritetaan vieraalla paikkakunnalla, korvataan työntekijälle tästä koituvat kustannukset seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Milloin työ suoritetaan tilapäisellä työmaalla, jossa työntekijällä ei ole mahdollisuutta lämpimän aterian nauttimiseen ja työmaa sijaitsee vähintään 10 km etäisyydellä sovitusta kokoontumispaikasta ja/tai asunnosta ja matka on kestänyt yli kuusi tuntia, maksetaan eväsrahaa 6,20 mk päivässä edellyttäen, ettei työntekijän kuljetusta ruokailupaikalle ole työnantajan toimesta järjestetty. Eväsrahaa ei suoriteta sellaisilta päiviltä, joina työajan lyhyyden takia varsinaista ruokailuaikaa ei ole.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohessa seuraava määräys:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 §

Sovittiin, että tuntipalkkaisten työntekijäin tätä työehtosopimusta paremmat etuudet säilyvät sellaisina kuin ne olivat voimassa 28.2.1977.

Sovittiin, että 28.2.1977 paikallisesti voimassa olleita ns. eväs- tai voileipärahajärjestelmiä noudatetaan edelleen, ellei paikallisesti toisin sovita. Tällöin ei sovelleta työehtosopimuksen 23 §:n 5. kohtaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tampereen kaupungin ja KTV:n Tampereen yhteisjärjestön välillä on sovittu 19.4.1977 allekirjoitetulla pöytäkirjalla liitteestä edellä mainittuun työehtosopimukseen. Pöytäkirjassa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Käytiin läpi maaliskuun 15 päivänä 1977 hyväksytty kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskeva työehtosopimus ( 1977 ) ja sovittiin seuraavista tarkistuksista ja lisäyksistä:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

23 §

1. Jos kaupungin työntekijä lähetetään ulkokuntiin työhön, maksetaan hänelle, jos työ matkoineen kestää vähintään 6 tuntia, päivärahaa kaupunkiin rajoittuvissa kunnissa 5,50 markkaa. Muissa ulkokunnissa maksetaan päivärahaa virkamatkojen matkakustannusten korvausliitteen mukaan.

Matkarahat:

1) Työntekijöille, jotka joutuvat työskentelemään liitteenä olevan yleisten töiden lautakunnan 7.5.1947 päiväämässä kartassa punaisella värillä piirretyn alueen ulkopuolella, maksetaan matkarahoina todellisten matkakulujen mukainen korvaus.

2) Matkarahat maksetaan kuitenkin työpaikan ollessa lähempänäkin, jos kysymyksessä on yksityisen työntekijän lähettäminen jotakin vikaa korjaamaan.

3) Matkarahaksi lasketaan linja-automaksu kaupungissa mahdollisimman lähelle työmaata.

4) Matkarahoja ei makseta, jos työntekijäin kuljetus tapahtuu tavalla tai toisella kaupungin toimesta ja kustannuksella.

5) Matkarahaa ei makseta kaupungin omistamien tilojen työntekijöille heidän työskennellessään oman talon tai yhdysviljelyksessä olevien tilojen työmailla.

Päivärahat:

1) Edellisen lisäksi maksetaan työntekijöille jotka joutuvat työskentelemään edellä mainittuun karttaan sinisellä värillä merkityn alueen ulkopuolella kahden (2,-) markan suuruinen päiväraha, edellyttäen kuitenkin, että työntekijän asunnosta rajan takana olevalle työmaalle on matka vähintään kolme (3) kilometriä ja että työpäivän pituus on vähintään kuusi (6) tuntia, eikä työmaalla ole työmaaruokalaa tai sen läheisyydessä yleistä ruokalaa.

2) Edellä olevaa päivärahaa ei makseta, jos työntekijä asuu edellä mainitun sinisellä merkityn rajan ulkopuolella, eikä hänellä ole kolmea (3) kilometriä pitempi matka työmaalleen.

3) Päivärahaa ei makseta kaupungin tilojen työntekijöille heidän työskennellessään oman talon tai yhdysviljelyksessä olevien tilojen työmailla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kysymys oli siis siitä, edellyttivätkö paikallisen pöytäkirjan matkarahamääräykset sitä, että työntekijän olisi asuttava matkakorvausrajan sisäpuolella saadakseen matkarahan, kun hän joutui työhön matkakorvausrajan ulkopuolelle. Kun pöytäkirjamääräys edellytti matkarahan osalta ainoastaan sitä, että työntekijät, jotka joutuivat työskentelemään tietyn punaisella värillä piirretyn alueen ulkopuolella saivat matkarahan, ei kaupungin muuttunutta tulkintaa matkarahakorvauksen edellytyksistä voitu pitää oikeana. Kun sitä paitsi kyseinen määräys oli ollut samansisältöisenä jo useassa aikaisemmassa paikallisessa työehtosopimuksessa ja sitä oli myös sovellettu johdonmukaisesti, täytyi kaupungin muuttunutta tulkintaa pitää työehtosopimuksen ja sen nojalla solmitun pöytäkirjan vastaisena.

Edellä olevin perustein Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ja KTV:n Tampereen yhteisjärjestö ovat vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 §:n 1 kohdan ja työehtosopimuksen nojalla tehdyn paikallisen pöytäkirjan 23 §:n 1 kohdan matkarahamääräysten osalta oikeaksi tulkinnan, että matkarahan maksamisen edellytyksenä ei ole asuminen tietyn punaisella piirretyn alueen sisäpuolella. Lisäksi kantajat ovat vaatineet, että edellä olevan nojalla Tampereen kaupunki velvoitettaisiin noudattamaan solmittua paikallista työehtosopimuksen liitettä sopimuksen voimaantulosta eli 1.3.1977 alkaen ja maksamaan tämän mukaiset matkakorvaukset asianomaisille työntekijöille.

Kanteeseen vastatessaan kunnallinen sopimusvaltuuskunta on lausunut, että matkakorvauksen saamisen edellytyksenä oli alusta alkaen ollut se, että työntekijä asui karttaan merkityn rajan sisäpuolella ja että työmaa sijaitsi mainitun rajan ulkopuolella. Mainittu käytäntö oli perustunut Tampereen kaupunginvaltuuston jo vuonna 1937 tekemään ja 1947 uusimaan päätökseen.

Paikallisneuvottelussa keväällä 1974 osapuolet olivat todenneet, että koska muutoksista ei ollut päästy sopimukseen, jäivät työehtosopimuksen paikallisliitteessä olevat matkarahojen suorittamista koskevat määräykset muuttumattomina voimaan. Vuonna 1975 kaupunginvaltuusto oli kumonnut aikaisemmat päätöksensä ja päättänyt, että vastaisuudessa korvauksista tulisi sopia työehtosopimuksen soveltamisneuvottelujen yhteydessä. Myöhemmissä neuvotteluissa ei kuitenkaan ollut päästy sopimukseen matkakorvausmääräysten uusimisesta eli siis työehtosopimuksen 23 §:n mukaiseen käytäntöön siirtymisestä.

Vuonna 1977 oli todettu, että kaupungin eräissä työpisteissä oli virheellisesti suoritettu matkakorvausta, vaikka työntekijä ei ollut asunutkaan rajan sisäpuolella. Virheellinen käytäntö oli tällöin lopetettu ja matkojen korvaamisessa palattu alkuperäistä tarkoitusta vastaavaan menettelyyn. Kanteessa esitetty vaatimus perustuikin tähän virheelliseen käytäntöön, ei määräysten oikeaan tulkintaan. Se seikka että joissakin työkohteissa oli matkakorvausmääräystä sovellettu väärin, ei kuitenkaan voinut perustaa työntekijöille oikeutta vaatia, että allekirjoituspöytäkirjan 10 §:n 1 momentin nojalla tämä virheellinen käytäntö tulisi vahvistaa määräysten oikeaksi sisällöksi. Jos työnjohtotasolla sovellettiin jotakin sopimusmääräystä väärin, asia oli luonnollisesti oikaistava ja palattava alkuperäistä tarkoitusta vastaavaan monia vuosia jatkuneeseen käytäntöön, kuten kaupunki oli menetellytkin.

Edellä esitetyn perusteella kunnallinen sopimusvaltuuskunta on kiistänyt kanteen ja sen perusteet kaikilta osiltaan ja pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Kantajien ensimmäisestä vaatimuksesta kaupunki on lausunut vielä, että asuminen alueen sisäpuolella oli ollut miltei välttämätöntä, koska matkakorvausraja noudatteli lähes täysin vuoden 1937 kaupungin rajoja ja silloin, kuten viime vuosiin asti, oli noudatettu tiukasti periaatetta, että työntekijät, jotka palkattiin kaupungin palvelukseen, olivat myös kaupungin asukkaita ja muuttaminen kaupunkialueelta pois oli ollut luvanvaraista. Nykyisin tietysti työntekijöitä asui myös matkakorvausrajan ulkopuolella, koska kaupungin rajat olivat muuttuneet.

Edellä esitetyn perusteella Tampereen kaupunki on vaatinut kanteen hylkäämistä perusteettomana.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Matkarahamääräyksen alkuperäisestä tarkoituksesta on esitetty selvitystä Tampereen kaupungin taholta. Selvityksen mukaan linja-autoliikenteen taksat olivat nousseet ylitettäessä keskustorilta lähdettäessä tietty raja eli juuri matkaraharaja, ja siksi oli ollut tarkoituksena hyvittää todelliset matkakulut niille, jotka olivat joutuneet kulkemaan työmailleen karttaan piirretyn alueen ulkopuolelle. Kaupungin palvelukseen ei ollut otettukaan viime vuosiin saakka muita kuin kaupungin alueella asuvia. Alkuperäisen matkarahamääräyksen piiriin kuuluivat siten käytännössä vain matkaraharajan sisäpuolella asuvat.

Matkarahoja koskeneissa paikallisneuvotteluissa on vuosien kuluessa oltu eri mieltä lähinnä maksatusperusteiden muuttamisesta kuten matkaraharajan siirtämisestä tai matkarahan korottamisesta, eikä itse määräyksen tulkinnasta. Tätä riitaa koskeneissa keskusneuvotteluissa on samoin oltu yhtä mieltä siitä, että matkarahamääräyksiä noudatetaan täysin alkuperäisin perustein.

Maksatuskäytäntö on jutussa esitetyn selvityksen mukaan ollut jo pitkään aikaa siksi epäyhtenäistä, ettei se työtuomioistuimen mielestä riitä osoittamaan kummankaan osapuolen myöntyneen vastapuolensa tässä jutussa esittämään tulkintaan. Työnantajapuolen esittämää tulkintaa ei liioin osoita oikeaksi se, että aikoinaan, kaikkien kaupungin työntekijöiden asuessa matkakorvausrajan sisäpuolella, matkakorvausta ei voinut tulla maksettavaksi rajan ulkopuolella asuville. Määräyksen niin hyvin sanamuoto kuin nykyoloissa sen tarkoituskin - kun otetaan huomioon käytännössä sovellettu kolmen kilometrin vähimmäismatka - ovat työtuomioistuimen mielestä enemmän kantaja- kuin vastaajapuolen tulkinnan mukaisia.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen siten hyväksyen vahvistaa, ettei työehtosopimuksen nojalla tehdyn paikallisen pöytäkirjan 23 §:n 1 kohdan mukaisten matkarahojen maksamisen edellytyksenä ole asuminen määräyksessä tarkoitetun alueen sisäpuolella, kunhan työmatka on vähintään kolmen kilometrin pituinen.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Riski, Pyrhönen, Äimälä, Hyppönen, Kaski ja Aitamurto

Tuomio oli yksimielinen.