Union and union sections fined for continued work stoppages violating collective agreement peace clauses.

Työtuomioistuimen julistamasta tuomiosta n:o 34/1979 huolimatta olivat kahden yhtiön autokorjaamon työntekijät palkankorotusvaatimuksiaan tukeakseen edelleen jatkaneet työvauhdin hidastamista. Näyttämättä oli sen sijaan jäänyt, että kolmannen yhtiön henkilöauto-osaston työntekijät olisivat ylläpitäneet alennettua työvauhtia työtuomioistuimen tuomion julistamisen jälkeen.

Kumpikaan ammattiosasto, jonka jäseniä oli osallistunut työtaisteluun, ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin saadakseen jäsenensä luopumaan viipymättä työtaistelutoimenpiteistään. Toisen ammattiosaston työpaikoille asettamat luottamusmiehet olivat myös osallistuneet työtaisteluun

Työntekijäliiton toiminta työrauhan palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi oli käynnistynyt vielä työtuomioistuimen tuomion jälkeen liian hitaasti, jotta liiton olisi voitu katsoa täyttäneen valvontavelvollisuutensa.

Toinen ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden jatketusta rikkomisesta sekä toinen ammattiosasto ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden jatketusta laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Autoalan Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa 9.2.1979 solmitussa auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa ja sen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa ne määräykset, jotka on mainittu työtuomioistuimen samojen asianosaisten välisessä jutussa 26.3.1979 antamassa tuomiossa n:o 34.

Siitä huolimatta, että edellä mainittu työtuomioistuimen tuomio oli sitä julistettaessa tullut välittömästi Metallityöväen Liiton tietoon, ei liitto ollut välittänyt ryhtyä toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Myöskään ammattiosastot eivät olleet ryhtyneet asiassa mihinkään toimenpiteisiin. Tällainen menettely ilmensi täydellistä piittaamattomuutta voimassa olevan työehtosopimuksen ja lain kunnioittamisesta. Työtaistelut kohdistuivat ainakin työehtosopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan työpalkkoja ja niiden korottamista koskeviin määräyksiin sekä työehtosopimuksen työrauha ja neuvottelumääräyksiin. Autoalan Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä käydyissä neuvotteluissa työrauhan palauttamisesta ei ollut päästy tulokseen.

Näillä perusteilla Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut, että Metallityöväen Liitto, Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosasto ja Helsingin Autokorjaajat r.y. tuomittaisiin työrauhavelvollisuutensa rikkomisesta hyvityssakkoon. Sitä paitsi Autoalan Työnantajaliitto on haastehakemuksessa esittänyt vaatimuksia Aro-Yhtymä Oy:ssä tapahtuneeksi ilmoitetun työtaistelun johdosta, mutta sittemmin luopunut näistä vaatimuksistaan, minkä jälkeen kanne on jutun esivalmistelussa tehdyllä päätöksellä jätetty tältä osin sillensä.

Suomen Auto Oy:n osalta kanteessa esitetyt asiat pitivät paikkansa sikäli kuin koski jarrutusta 30.3.1979 mennessä. Edellisen tuomion jälkeen oli luottamusmiehen toiminta jarrutuksen lopettamiseksi kuitenkin tuottanut varsin nopeasti tuloksia, minkä vuoksi kanteeseen ei tältä osin tämän vuoksi ollut aihetta eivätkä tapahtumat sen jälkeen kun jarrutus 30.3.1979 oli loppunut, joihin haastehakemuksessa ei ollut mitenkään viitattu, kuuluneet tämän jutun puitteisiin. Työn joutuisuutta arvioitaessa oli otettava huomioon samat seikat, jotka oli mainittu edellä Espoon Autotalon kohdalta.

L.V Auto Oy:n kohdalta oli todettava, että edellinen työtuomioistuimen tuomio ei sisältänyt kannanottoa jarrutukseen, koska sellaista ei L.V. Auto OY ssä ollut ollut. Jarrutusta ei yrityksessä ollut sen jälkeenkään esiintynyt. Oli kuitenkin huomattava, että työnantaja oli L.V. Auto Oy:ssä rikkonut työehtosopimusta. Yritys oli neuvottelematta yksipuolisesti pienentänyt aikaisemmin käytössä olleita ohjeaikoja siitä huolimatta, että työnantaja oli jopa kirjallisesti työpaikkakohtaisessa kollektiivisessa työsopimuksessa sitoutunut säilyttämään ohjeajat entisellään. Tätä koskeva sopimus oli esitetty edellä mainittua työtuomioistuinasiaa käsiteltäessä. Pyrittäessä jollakin yleisluontoisella tilastolla osoittamaan jarrutuksen tapahtumista, kuten kantaja oli tehnyt, oli otettava huomioon, että koska ohjeaika aikaisemmissa vertailuissa oli pitempi tämän hetken tilastoihin verrattuna, syntyi siitä tilastollista harhaa. Ohjeaikojen lyhentyessä syntyi tilastollista jarrutusta, vaikka suoritusteho säilyi normaalina.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosasto r.y. ja Helsingin Autokorjaajat r.y. ovat olleet jutussa kuultavana.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen L.V. Auto Oy:ssä tapahtuneeksi ilmoitetun työtaistelun osalta toteennäyttämättömänä, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosaston maksamaan Autoalan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden jatketusta rikkomisesta 4 500 markkaa sekä Helsingin Autokorjaajat r.y:n ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuutensa jatketusta laiminlyömisestä, edellisen 1 500 ja jälkimmäisen 4 000 markkaa. Tämän ohessa on Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosaston, Helsingin Autokorjaajat r.v:n ja Metallityöväen Liiton yhteisvastuullisesti korvattava Autoalan Työnantajaliiton tarpeelliset oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Kourilehto, Sarkko, Riski, Äimälä, M. Virtanen, Hyppönen, Lankinen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.