Labor court fines union branches and union for violating work peace obligations during wage dispute strikes.

Kolmen eri työnantajan palveluksessa olevat autokorjaamon työntekijät olivat palkankorotusvaatimuksiaan tukeakseen yhteisesti alentaneet työvauhtia. Vastaanvanlaisia palkankorotusvaatimuksia tukeakseen olivat erään neljännen työnantajan palveluksessa olevat korjaamon työntekijät olleet lakossa. Työvauhdin alentaminen ja lakot olivat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan palkankorotusmääräyksiin.

Toinen ammattiosasto, joka oli asettanut työtaisteluun osallistuneet luottamusmiehet tehtäviinsä, vastasi luottamusmiesten toiminnasta. Kummankaan ammattiosaston, jonka jäseniä oli osallistunut työtaisteluun, eikä työntekijäliiton ollut edes väitetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin saadakseen työntekijät lopettamaan työtaistelunsa.

Toinen ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toinen ammattiosasto sekä työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Autoalan Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa 9.2.1979 solmitussa auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Palkkaperusteet

Vähimmäistuntipalkat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Aikapalkka

Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata suorituspalkkatyötä tekevien työntekijöiden palkkojen kehitystä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Työntekijäin ansiotason kohottamiseksi pyritään suorituspalkkatyön osuutta alalla lisäämään.

Mom. 2. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknisesti on mahdollista, työntekijälle on varattava tilaisuus tehdä työtä suorituspalkalla.

Liitot suosittelevat suorituspalkkatöiden perusteena käytettäväksi merkkikohtaisia ohjeaikoja. Mikäli ohjeajoissa todetaan keskinäisiä epäsuhteita, tarkistuksen suorittaa korjaamokohtaisesti asetettu työnantajien ja työntekijöiden edustajista valittu toimikunta.

Suorituspalkkaustapoja ovat suora urakka, osaurakka ja palkkiopalkkaus.

Mom. 3. Urakkatyönhinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkaa korkeammaksi.

Mom. 4. Suorituspalkkatyöhön vaikuttavien tekijöiden (menetelmä, välineet, olosuhteet) pysyessä muuttumattomina, suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteet pidetään ennallaan. Toisaalta jos suorituspalkkatyöhön vaikuttavissa tekijöissä tapahtuu muutosta, muutetaan suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteita vastaavasti. Suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteiden tulee pääsääntöisesti perustua 7 §:n 1 momentin vähimmäistuntipalkkoihin ja vastata työpaikan todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao liittojen ratkaistavaksi Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § Yleistä

Tämän työehtosopimuksen mukaiset palkankorotukset ja palkkaperusteet sisältävät ne palkankorotukset ja palkkaperusteiden muutokset, joiden oli 3.5.1977 allekirjoitettuun työehtosopimukseen tehtyjen muutosten mukaan määrä tulla voimaan helmikuun alusta 1979.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § A. Työpalkat ja palkkaperusteet

Kaikkien tuntipalkkaisten työntekijäin palkkoja korotetaan 87 p/h sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähinnä 1. helmikuuta 1979. Kaikkien kuukausipalkkaisten työntekijäin kuukausipalkkoja koro.etaan 72 p/h.

Ero tuntipalkkaisten yleiskorotukseen johtuu siitä, että kk-palkkaisille ei joulun ja pääsiäisen jälkeisistä lauantaivapaista aiheutunut ansionmenetystä. Korotukset sisältävät 22 p/h erillisen lisän, jonka maksaminen päättyy edellä mainittuna ajankohtana.

Työehtosopimuksen 10 §:n mukaiset vuorotyölisät tulevat voimaan sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähinnä 1. helmikuuta 1979.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

C. Suorituspalkat

Voimassa olevia urakkahintoja ja muita suorituspalkkoja korotetaan siten, että ansio nousee A-kohdassa mainituin tavoin.

Uusien urakkahintojen ja muiden suorituspalkkojen tulee perustua voimassa oleviin hinnoitteluperusteisiin. Milloin näin korjattu suorituspalkka ei kuitenkaan täytä uuden työehtosopimuksen määräyksiä, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

F. Laskentaohje

Palkkojen korottamisesta eri tapauksissa antavat liitot tarkemmat ohjeet laskentaohjeissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianosaisliittojen yhdessä laatimissa vuoden 1979 työehtosopimuksen sovellutusohjeissa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Palkkaukseen liittyvät laskentaohjeet

1. Yleiskorotus

Sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähinnä helmikuun 1 päivää 1979, korotetaan kaikkien tuntipalkkaisten työntekijöiden henkilökohtaista tuntipalkkaa 87 pennillä. Kuukausipalkkaisten vastaava korotus on 72 penniä/tunti. (40-tuntisen työviikon mukaan kk-palkan korotus on 170 x 72 = 122 mk).

Samalla erillisen 22 pennin lisän maksaminen päättyy.

2. Uudet työpalkat

Palkkojen tarkistukset uuden tes:n mukaisiksi suoritetaan niin pian kuin se laskentateknisesti on mahdollista, kuitenkin viimeistään 30.3.1979 mennessä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2.3. Suorituspalkka (urakka, osaurakka ja palkkiopalkka)

Pääsääntönä suorituspalkkoja korotettaessa on pidettävä sitä, että suorituspalkkatyöt muuttumattomalla suoritusteholla antavat kohdassa 1 mainitun yleiskorotuksen verran korkeamman ansion tuntia kohden kuin minkä ne antoivat ennen korotusta. Tällöin edellytetään, että ko. työt tehdään samoilla menetelmillä ja välineillä ja samoissa olosuhteissa.

Lisäksi on huomioitava 9 § mom. 3:n hinnoittelusääntö, jonka mukaisesti urakkatyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkkaa korkeammaksi.

Saman pykälän mom. 5:n mukaisesti suorituspalkkatyötä tehtäessä on työntekijän työehtosopimuksen mukainen vähimmäistuntipalkka taattu. Tämä todetaan tilikausittain.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2.3.3. Vanha aikaurakka (ohjeaikaurakka)

Vanhat aikaurakat tarkistetaan siten, että urakat antavat korotuksen jälkeen ansiotason, joka on kohdassa 1 mainittua yleiskorotusmäärää korkeampi kuin entinen ansiotaso ja täyttävät lisäksi hinnoittelusäännön.

Ohjeaikaurakoissa ansio muodostuu yleensä siten, että urakka-ansio on: käytetty aika X k1 + voittoaika X k2, jossa

k1 = käytetyn ajan rahakerroin

k2 = voittoajan rahakerroin ja

voittoaika = ohjeajan ja käytetyn ajan erotus

Tätä urakka-ansiota on tarkistettava siten, että se muuttumattomalla suoritusteholla antaa yleiskorotuksen verran enemmän tuntia kohti.

Yksinkertaisimmin tämä on toteutettavissa siten, että käytetyn ajan rahakerroin k1 korotetaan yleiskorotuksen verran.

Mikäli k1:stä korotetaan yli yleiskorotuksen, joudutaan ohjeaikaa tai k2:sta vastaavasti pienentämään.

Tämä voidaan toteuttaa mm. siten, että lasketaan korjaamoa, osastoa tai työryhmää varten korjauskerroin, jolla entiset ohjeajat korjataan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Näillä perusteilla Autoalan Työantajaliitto on vaatinut, että sekä Metallityöväen Liitto että Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosasto tuomittaisiin työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Espoon Autotalo Oy:ssä, jonka korjaamon työntekijät olivat järjestäytyneet Helsingin Autokorjaamotyöväen ammattiosastoon, oli luottamusmies 5.3.1979 samoin esittänyt vaatimuksen palkkojen korottamisesta työehtosopimuksessa sovittua enemmän eli siten, että kiinteään palkan osaan jo suoritetun työehtosopimuksen mukaisen yleiskorotuksen lisäksi suoritettaisiin korotus myös palkan liikkuvaan osaan. Kun vaatimukseen ei ollut suostuttu, olivat työntekijät aloittaneet työnantajan painostamiseksi jarrutuksen aamulla 7.3.1979. Jutun pääkäsittelypäivänä edelleen jatkuneeseen jarrutukseen osallistuivat kaikki korjaamon 25 työntekijää, mukaanluettuina luottamusmies ja varaluottamusmies. Luottamusmieheltä oli vaadittu työrauhan palauttamista, mutta turhaan.

L.V. Auto Oy:ssä, jonka korjaamon työntekijät olivat järjestäytyneet Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosastoon, oli luottamusmies aamulla 15.3.1979 myös esittänyt edellä esitetyn kaltaisen vaatimuksen palkkojen korottamisesta työehtosopimuksessa sovittua enemmän. Saman tien työntekijät olivat aloittaneet istumalakon vaatimuksen tukemiseksi. Samalla oli vaadittu, että vaatimukseen tulisi suostua kello 12 mennessä. Kello 12 työtaistelu oli laajennut siten, että työntekijät olivat poistuneet työpaikoiltaan. Istumalakkoon olivat osallistuneet myös luottamusmies ja varaluottamusmies.

Nämä työtaistelut, joiden johdosta luottamusmiehiä oli vaadittu palauttamaan työrauha, olivat kohdistuneet ainakin työehtosopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan työpalkkoja ja niiden korottamista koskeviin määräyksiin sekä työehtosopimuksen työrauha- ja neuvottelumääräyksiin. Autoalan Työnantajaliitto oli vaatinut Metallityöväen Liitolta toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi kahdessa ensinmainitussa yrityksessä tapahtuneen työtaistelun osalta 12.3.1979 sekä kirjallisesti seuraavana päivänä. Kolmannen yrityksen osalta oli vastaava vaatimus esitetty 15.3.1979. Sen paremmin Metallityöväen Liitto kuin luottamusmiehetkään eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työtaistelujen lopettamiseksi, jotka kaikki olivat edelleen jatkuneet jutun pääkäsittelypäivänä. Näillä perusteilla Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut, että Metallityöväen Liitto, Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosasto ja Helsingin Autokorjaajat r.y. kaikki tuomittaisiin työrauhavelvollisuutensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

L.V. Auto Oy:n osalta Metallityöväen Liitto on myöntänyt, että työntekijät olivat keskeyttäneet työnsä 15.3.1979 iltapäivällä ja samoin seuraavana päivänä. Tässäkään tapauksessa ei kuitenkaan mitään vaatimuksia ollut kohdistettu työehtosopimukseen. Sen sijaan kysymys oli korjaamon oman paikallisen työ- ja palkkasopimuksen sisällöstä. Paikallinen edelleen voimassa oleva sopimus oli laadittu 25.5.1978. Työnantaja oli kuitenkin yksipuolisesti muuttanut sopimuksessa olevan palkkiopalkkauskaavan eräitä kertoimia huonommiksi ja kieltäytynyt samalla neuvottelemasta asiasta työntekijäin pyynnöstä huolimatta. Lakko ei ollut kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin eikä muihinkaan työehtosopimuksen kohtiin. Sen sijaan tällä lakolla oli pyritty painostamaan työnantajaa noudattamaan yhteisesti sovittua paikallista työ- ja palkkasopimusta, joka ei ollut työehtosopimus.

Työntekijäpuolen käsitys esillä olevasta ongelmasta Suomen Auto Oy:n ja Espoon Autotalo Oy:n osalta oli edellä olevan mukaisesti siis se, että työehtosopimuksen 9 §:n suositusluontoisuuden vuoksi työntekijöillä ei ollut yleistä velvollisuutta tehdä urakkatyötä eikä varsinkaan työnantajan työpaikkakohtaisesti yksipuolisesti määräämillä urakkaehdoilla, vaan heillä oli myös tuntityön mahdollisuus työkohtaisten ohjeaikojen puitteissa. Tämän perustellun käsityksensä mukaan työntekijät eivät katsoneet kohdistaneensa mitään kiellettyä työtaistelutoimenpidettä työnantajaan eivätkä syyllistyneensä työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Myöskään L.V. Auto Oy:n tapauksessa eivät työntekijät katsoneet rikkoneensa työrauhavelvollisuutta, koska kysymyksessä ei ollut työehtosopimuksen vaan paikallisen sopimuksen soveltaminen. Joka tapauksessa työnantajan käyttäytyminen esille tulleessa tapauksessa oli ollut erityisen mielivaltaista samalla kun työnantajalta oli puuttunut lähes täysin neuvottelu- ja sovitteluhalukkuus.

Kysymys siitä, olivatko työntekijöiden toimenpiteet olleet työrauhavelvollisuuden vastaisia, oli ammattiosastojen ja liiton mielestä ollut epäselvä varsinkin kun asiaan soveltuvaa oikeustapausta ei ollut löytynyt. Koska työnantajapuoli oli kuitenkin katsonut kysymyksessä olevan työtaistelutoimenpiteen, olivat ammattiosastojen puheenjohtajat ja pääluottamusmiehet ottaneet yhteyttä työhuonekuntiin kehottaen noudattamaan työehtosopimusta. Samoin oli menetellyt Metallityöväen Liitto. Sekä liitto että ammattiosastot katsoivat siten täyttäneensä velvollisuutensa työrauhan suhteen. Näillä syillä Metallityöväen Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosasto ja Helsingin Autokorjaajat r.y. ovat olleet jutuissa kuultavina.

Työtaisteluihin ovat osallistuneet Aro-Yhtymä Oy:n korjaamossa pääluottamusmies, hänen tehtäviään hänen talvilomansa aikana hoitanut varapääluottamusmies ja kuusi osaston luottamusmiestä sekä Suomen Auto Oy:n ja Espoon Autotalo Oy:n korjaamoissa kummassakin luottamusmies. Näyttämättä on jäänyt, että L.V. Auto Oy:n luottamusmies olisi osallistunut työtaisteluun. Luottamusmiesten toiminnasta vastaa Helsingin Autokorjaamotyöväen ammattiosasto, joka on heidät asettanut tehtäväänsä. Ammattiosastojen ja Metallityöväen Liiton ei ole edes väitetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin saadakseen työntekijät lopettamaan työtaistelunsa. Vastaajapuolen puolustuksekseen esittämä käsitys, että olisi epäselvää, ovatko työtaistelutoimenpiteet kohdistuneet työehtosopimukseen, on työtuomioistuimen mielestä täysin vakiintuneen käytännön valossa perusteeton.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosaston maksamaan Autoalan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3 000 markkaa N:o.34 sekä Helsingin Autokorjaajat r.y:n ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä, edellisen 1 000 markkaa ja jälkimmäisen 3 500 markkaa. Tämän ohessa on Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosaston, Helsingin Autokorjaajat r.y:n ja Metallityöväen Liiton yhteisvastuullisesti korvattava Autoalan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Kourilehto, Sarkko, P. Hämäläinen, Parkkinen, M. Virtanen, Hyppönen, Lankinen ja Tammenmaa.

Tuomio oli yksimielinen.