Labour court dismisses strike support claim where union actions targeted employer members' contracts, not general terms.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto oli liittotoimikuntansa hyväksymässä julkilausumassa ilmoittanut sopineensa Suomen Merimies-Unionin kanssa siitä, että määräajasta alkaen liittojen jäsenet eivät työskentele satamissa, lastinkäsittelypaikoilla eikä autolautoilla järjestäytymättömien kuljettajien kanssa. Unionin hallitus oli tehnyt päätöksen tukea liiton toimia järjestäytymisasteen nostamiseksi.

Sen jälkeen kun työtuomioistuin oli tuomiollaan n:o 20/1979 tuominnut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton työehtosopimuksen järjestäytymisvapautta koskeviin määräyksiin kohdistuvasta työtaistelutoimenpiteestä maksamaan Autoliikenteen Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, oli työntekijäliitto ilmoittanut rajoittavansa työstä kieltäytymisen koskemaan vain sellaisia järjestäytymättömiä kuljettajia, joiden työnantajat eivät kuuluneet tähän työnantajaliittoon. Unionin työskentelytavan huomioonottaen lähdetty siitä, ettei hallituksen päätöksen mukainen työstä kieltäytyminen enää tämän jälkeen koskenut tämän työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa olevia järjestäytymättömiä kuljettajia.

Vastaajat ovat pitäneet järjestäytymättömien kuljettajien kanssa työskentelemästä kieltäytymiseen liittyviä toimenpiteitään myötätuntotyötaisteluna.

Tuomiossa käsitelty erityisesti myötätuntotyötaistelua ja työtaistelun kohdistumista työehtosopimukseen kokonaisuudessaan ja sen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Vastaajien toimenpiteet olivat kohdistuneet asianomaisiin työehtosopimuksiin kokonaisuudessaan, niin kauan kuin julistetun lastinkäsittely- ja kuljetuskiellon kohteena olivat olleet myös ne autot, joiden kuljettajat olivat olleet Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenten palveluksessa. Toteutetun rajoituksen jälkeenkin toimenpiteet olivat kohdistuneet mainittujen työehtosopimusten työnjohtomääräyksiin Kun työtuomioistuin ei kuitenkaan tätä ennen ollut ratkaissut, loukkaako kielletyn työtaistelun tukeminen jo tällä perusteella työrauhavelvollisuutta ja milloin tietyistä tehtävistä kieltäytymisenä toteutetun tukitoimenpiteen ehkä voidaan pelkästään tällä perusteella katsoa kohdistuvan työnjohtomääräyksiin, ja kun Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto jo oli tuomittu maksamaan toimenpiteistään hyvityssakkoa Autoliikenteen Työnantajaliitolle, vastaajia vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kun kanteessa oli vaadittu seuraamusta työehtosopimuslaissa säädetyn työrauhavelvollisuuden rikkomisen takia, mikä asia kuului työtuomioistuimen toimivaltaan, kanteen tutkimista vastaan esitetty väite hylätty.

Asianosaiset: Suomen Varustamoyhdistys r.y. ja Ålands Redarförening r.f. Suomen Merimies-Unioni r.y. Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto r.y. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y.

RATKAISU

Suomen Varustamoyhdistyksen ja Ålands Redarföreningin sekä toiselta puolen Suomen MerimiesUnionin kesken 19.5.1977 tehdyssä ulkomaanliikenteen konealuksissa palvelevan kansi ja konemiehistön sekä taloushenkilökunnan palkkaus ja työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

Merimiehen on suoritettava tehtävänsä kunnollisesti lain ja hyvän merimiestavan mukaisesti, laivapalveluksessa noudatettava raittiutta, hyvää järjestystä ja kuria sekä käyttäydyttävä kohteliaasti. Alusta ja sen kuntoa on hoidettava huolellisuudella. Aluksen kulutustarvikkeiden ja muonan käytössä on noudatettava säästäväisyyttä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

21 §

Suomen Merimies-Unionin asiamiehellä on oikeus Unionin ja ammatillisissa asioissa käydä laivoissa. Asiamiehellä on oltava Unionin antama valtakirja ja käynti ei saa häiritä laivaväen työntekoa.

Jos syntyy epäselvyyttä työntekijäin palkasta tai muista työsuhteeseen liittyvistä asioista, on Suomen Merimies-Unionin asiamiehelle annettava kaikki valituksenalaisen tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot.

Luottamusmieheen nähden noudatetaan, mitä hänen tehtävistään ja asemastaan erikseen on sovittu luottamusmiessopimuksessa.

22 §

Jos jossakin satamassa, johon alus saapuu tai jossa se on, on laillisella tavalla päätetty ja kuulutettu lakko, sulku tai saarto, älköön laivan miehistöä määrättäkö suorittamaan riidanalaista työtä enempää kuin mikä on välttämätöntä laivan varustamiseksi elintarvikkeilla, polttoaineella ja muulla mitä ehdottomasti tarvitaan satamasta lähtöä varten.

23 §

Jos tämän työehtosopimuksen soveltamisesta tai tulkinnasta syntyy erimielisyyksiä laivanvarustamon ja merimiesten kesken, on, milloin jommaltakummalta puolelta sitä pyydetään, tähän sopimukseen osallisten järjestöjen pyrittävä ne neuvotteluteitse selvittämään. Sen puolen järjestö, joka katsoo selvittelyn tarpeelliseksi, tehköön siitä toiselle perustellun kirjallisen esityksen, johon on samalla tavoin viipymättä vastattava.

Pöytäkirjamerkintä:

Jos jompikumpi sopimuspuoli katsoo toisen ilmeisesti rikkoneen tätä sopimusta tai merimiestä koskevia säännöksiä, ei sen vuoksi saa ryhtyä mihinkään muuhun toimenpiteeseen ennen kuin asianomaiset sopimusjärjestöt ovat yrittäneet neuvotteluin päästä yhteisymmärrykseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kesken 30.11.1977 tehdyssä vakinaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä yleissopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

3 §

1 ) Työnantajilla ja työntekijöillä on oikeus vapaasti itse päättää liittymisestään ammatillisiin järjestöihin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §

Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

5 §

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohtamisesta.

Työnjako, työnjohto ja työn teknillinen järjestely, kuten työntekijöitten siirto työpisteestä toiseen ja työpisteitten miehitys ovat työnantajan vapaasti järjestettävissä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

19 §

1. Järjestyksen säilyttämiseksi työpaikalla on työnjohdon määräyksiä ja ohjeita tarkoin noudatettava.

2. Vakinaiset työntekijät ovat velvolliset olemaan työnantajan käytettävissä hänen osoittamissaan paikoissa sopimuksen mukaisen työajan aikana, siinäkin tapauksessa ettei heille voida työtä osoittaa eikä heitä tästä vapauteta. Työntekijä on velvollinen vastaanottamaan kaikki ne työt, jotka suoritetaan työnantajan toimesta, kuten myös työtä muissa satamissa, missä sellaiset voidaan järjestää lomauttamisen välttämiseksi ja ilman että yhteenlaskettu työ- ja matkustusaika päivää kohti muodostuu kohtuuttoman pitkäksi.

3. Voimassa olevia työaikoja tulee noudattaa täsmällisesti.

4. Työnantaja antaa työntekijälle työvälineet ja on työntekijä työaikana vastuussa niistä. Työntekijän on asianmukaisesti palautettava työvälineet, elleivät ne ole ilman hänen syytään hävinneet. Työvälineiden mahdollisesta häviämisestä on viipymättä ilmoitettava työnjohdolle.

5. Työntekijä on velvollinen tekemään työnsä huolellisesti ja tavaraa vahingoittamatta. Jos hän ilmeisen huolimattomuutensa kautta aikaansaa vahinkoa tavaralle tai työvälineille, voidaan hänet siitä saattaa vastuuseen.

6. Työntekijä, joka haluaa satunnaisesti jäädä pois työstä, ilmoittakoon siitä työnantajalle, joka voi myöntää vapautuksen, mikäli työn esteetön jatkuminen sen sallii.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 §

1) Jos työnantajan ja työntekijän kesken syntyy erimielisyyttä tämän sopimuksen tai palkkahinnoittelun tulkinnasta tai soveltamisesta eivätkä asianomaisten keskinäiset neuvottelut ole johtaneet sovintoon, siirretään asia allekirjoittaneiden sopimuspuolten järjestöjen ratkaistavaksi.

Paikallisesta neuvottelusta on tällöin laadittava pöytäkirja, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa selvästi on mainittu erimielisyyttä aiheuttanut asia. Pöytäkirjasta tai siihen liittyvistä osapuolten laatimista erillisistä muistioista tulee lisäksi ilmetä heidän kantansa perusteluineen. Asiakirjoista on jätettävä molemmille osapuolille kappaleet.

2) Jommankumman osapuolen esittäessä neuvotteluja 1 momentissa tarkoitetussa tai muussa tapauksessa, on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään yhden viikon kuluessa esityksen tekemisestä.

3) Jos sopimuspuolten kesken ei päästä yksimielisyyteen, voidaan asia, mikäli sillä on yleistä kantavuutta, jommankumman vaatimuksesta ja toisen sopimuspuolen toimintavapautta rajoittamatta, alistaa keskusliittojen yhteisesti käsiteltäväksi lausunnon saantia varten.

4) Elleivät edellä mainitut neuvottelut johda tulokseen, voi jompikumpi sopimuspuolista jättää asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

5) Työtaistelutoimenpiteeseen ei saa ryhtyä erimielisyyden johdosta, josta lain mukaan työtuomioistuin voi antaa ratkaisun, eikä myöskään sellaisten lain tulkintaa koskevien erimielisyyksien johdosta, joista voidaan pyytää asianomaisen lain edellyttämän elimen lausunto.

25 §

1) Eturistiriitojen ratkaisemisessa noudatetaan työriitojen sovittelusta annetun lain määräyksiä.

2) Elleivät neuvottelut johda sovintoon, on sen sopimuspuolen, joka aikoo turvautua työnseisaukseen, ilmoitettava siitä vastapuolelle kirjallisesti viimeistään 14 vuorokautta ennen aiottua työnseisausta (lakkoa tai työnsulkua).

3) Niin kauan kuin erimielisyydestä käydään neuvotteluja, ei asian johdosta saa julistaa työnseisausta (lakkoa tai työsulkua) eikä ryhtyä muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kesken 30.11.1977 tehdyssä ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on saman sisältöiset määräykset kuin samojen asianosaisten välisen vakinaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen edellä jäljennetyt määräykset.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton edellä mainituissa työehtosopimuksissa tarkoitetussa keskusliittojen välisessä yleissopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Jos se järjestö, johon työntekijä kuuluu, katsoo, että työntekijän toiminta ammattiyhdistyksessä on välittömästi antanut aiheen työntekijän erottamiseen, voidaan erottaminen alistaa keskusliittojen yhteisesti valitseman elimen tutkittavaksi.

Työnantajilla ja työntekijöillä on oikeus vapaasti päättää liittymisestään ammatillisiin järjestöihin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Edellä mainituista toimenpiteistä huolimatta AKT ja Suomen Merimies-Unioni olivat toteuttaneet uhkauksensa. Maan hallitus seurasi ilmoituksensa mukaan tilannetta. Sen sijaan että SAK olisi ryhtynyt aktiivisiin toimenpiteisiin AKT:n ja Suomen Merimies-Unionin työtaistelu-uhan poistamiseksi päiväjärjestyksestä, se oli julkaissut jäsenlehdissään "Löntagaren" ja "Palkkatyöläinen" kirjoitukset, joissa AKT:n ja Suomen Merimies-Unionin toimenpiteitä oli esitelty erittäin myönteisessä valossa ja korostettu niiden lainmukaisuutta.

Tämän jälkeen vielä AKT ja Suomen Merimies-Unioni olivat 31.1.1979 pitäneet näyttävän tiedotustilaisuuden julkiselle sanalle. Siinä oli korostettu sitä, että järjestäytymättömien työntekijäin kanssa ei ollut pakko työskennellä, koska villit työntekijät heikensivät ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuuksia valvoa jäsenistönsä etua. Näin oli lausunut AKT:n puheenjohtaja. Samassa tiedotustilaisuudessa oli Suomen MerimiesUnionin varapuheenjohtaja todennut, että jos villi auto sattuisi pääsemään autolautalle, Suomen Merimies-Unioni seisottaisi lauttaa satamassa niin kauan, kunnes kuljettaja oli järjestäytynyt tai auto poistettu alukselta.

AKT:n ja Suomen Merimies-Unionin kampanjan todellinen tarkoitus kävi hyvin ilmi myös sanomalehtiuutisista helmikuun 1 päivältä 1979. AKT oli aloittanut toimenpiteensä 1.2.1979 satamissa siten, että liiton toimitsijat ja pääluottamusmiehet olivat pysäyttäneet ajoneuvot ja tarkastaneet kuljettajien jäsenyyden. Tällaisissa tarkastuksissa 1.2.1979 oli ainakin Vaasassa estetty yhden kuorma-auton pääsy lautalle. AKT:n "seulan" varmennuksena oli edelleen Suomen Merimies-Unionin sanottu uhkaus. 6.2.1979 olivat Suomen Merimies- Unionin jäsenet kieltäytyneet työstä Vaasasta Uumajaan lähdössä olleella aluksella. Kehotuksen työstä kieltäytymiseen oli antanut Suomen Merimies-Unionin toimitsija lautalle ajettujen järjestäytymättömien kuljettajien autojen vuoksi.

AKT:n ja Suomen Merimies-Unionin tällaiset toimenpiteet ja uhkaukset olivat paitsi työehtosopimuksen myös sanottujen lakien vastaisia. Ainoastaan laissa erikseen mainituilla viranomaisilla oli oikeus ajoneuvojen pysäyttämiseen ja henkilöön tai omaisuuteen kohdistuvaan tarkastukseen. AKT:n toimitsijoiden toimeenpanemista laittomista tarkastuksista olivat radio ja televisio samoin kuin sanomalehdistö tiedottaneet, edelliset 1.2. ja jälkimmäinen 2.2.1979 varsin laajasti. AKT:n ja Suomen Merimies-Unionin työtaistelutoimenpiteet koskivat paitsi Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksiä myös Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Suomen Varustamoyhdistyksen sekä Ålands Redarföreningin jäsenyrityksiä. Lehtitietojen mukaan AKT:n ja Suomen Merimies-Unionin kontrollissa satamissa olivat myös teollisuuden järjestäytymättömät kuljettajat. Jos näin oli, koski työtaistelu lähes kaikkia STK:n jäsenliittoja.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että AKT oli edellä selviävin tavoin Suomen MerimiesUnionin tukemana käynnistänyt 16.1.1979 lukien jäsenhankintakampanjan. Vastaajajärjestön samoin kuin työnantajajärjestöjen toimista tapahtumien jatkuessa Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto on lausunut samoin kuin Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening. Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto on tapahtumien johdosta vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton tuomitsemista työehtosopimuslain ja työehtosopimusten mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon kummankin työehtosopimuksen osalta erikseen. Hyvityssakon määrässä olisi otettava huomioon samat raskauttavat seikat kuin Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening ovat Suomen Merimies-Unionia vastaan ajamassaan kanteessa esittäneet.

Järjestäytymiskampanjaa suunniteltaessa oli AKT:sta pyydetty Suomen Merimies-Unionin tukea, koska erityisesti ulkomaan tavaralinjaliikenteessä oli ilmennyt järjestäytymisen suhteen puutteita. Suomen Merimies-Unioni oli luvannut tukea kampanjaa. AKT ja Suomen Merimies-Unioni olivat järjestäytymiskampanjan käynnistysvaiheessa antaneet yhteisen julkilausuman. AKT oli myös yhdessä Suomen Merimies- Unionin kanssa vaatinut viranomaisia ryhtymään tehokkaampiin ja tarvittaessa oikeudellisiin toimiin sellaisia kuljetusalan yrityksiä kohtaan, jotka rikkoivat työlainsäädäntöä ja laiminlöivät työturvallisuusmääräyksiä.

Kantajan väite siitä, että järjestäytymiskampanjasta aiheutuisi suuria vahinkoja, ei pitänyt paikkaansa. Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton jäsenyrityksille ei kampanjasta ollut aiheutunut minkäänlaista haittaa eikä taloudellista vahinkoa. Kantajan väite, että AKT:n ja Suomen Merimies-Unionin kontrollissa satamissa olisivat myös teollisuuden järjestäytymättömät kuljettajat, oli täysin perätön. Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut AKT:lle pitävänsä jäsenhankintakampanjaa työrauhavelvollisuuden vastaisena. Vasta sinä päivänä, jona Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto oli jättänyt haastehakemuksen työtuomioistuimeen, oli AKT:n sihteerille ilmoitettu haasteen tulosta.

Sanotuilla perusteilla AKT on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Suomen Merimies-Unioni on vielä lausunut, ettei Suomen MerimiesUnioni ollut ollut tietoinen, oliko päätyötaistelu lainvastainen vaiko lainmukainen. Jos pääteko oli lainvastainen, ei sitä tuettaisi. Kun kysymys oli kokonaan toisen alan toimista, ei Suomen Merimies- Unionin hallituksella voinut olla tietoa sen lainvastaisuudesta tai lainmukaisuudesta.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto on, luopuen vaatimuksestaan hyvityssakon tuomitsemisesta kummankin työehtosopimuksen osalta erikseen, AKT:n vastineen johdosta lausunut muun ohella, että konkreettisen vahingon syntymistä oli estänyt se, että syntynyt julkisuus oli pakottanut AKT:n hillitsemään toimiaan ja että työnantajapuoli oli pyrkinyt olemaan lähettämättä järjestäytymättömiä kuljettajia satamaan. Työtuomioistuin oli tuomiossa n:o 20/1979 todennut pääteon työehtosopimuksen vastaiseksi. Lastauttajain osalta työtaistelu oli kohdistunut lastausalan sopimuksiin. Niiden 2 §:ssä oli viittaus yleissopimukseen. Kun 3 §:ssä oli vielä eri määräys järjestäytymisvapaudesta, oli määräykset yhdessä ymmärrettävä siten, että yleissopimuksen määräys tarkoitti, etteivät lastauttajain työntekijät saaneet painostaa ulkopuolisia järjestäytymättömiä työntekijöitä. AKT:lle oli huomautettu vastoin sen väittämää asiasta. Huomautus oli annettu jo 17.1.1979, ja huomautus oli sisältynyt myös haasteeseen.

AKT on vielä lausunut, ettei järjestäytymiskampanja koskenut lastauttajain työntekijöitä. Liittotoimikunnan kannanotto 11.1.1979 ei ollut uhkaus. Satamissa oli järjestäytyneisyys 100 §. Jos kannanotto katsottaisiin uhkaukseksi, niin satamamiesten osalta ei ollut tapahtunut mitään konkreettista. Jos katsottaisiin, että myös näitä olisi kehotettu olemaan työskentelemättä, kysymys oli myötätunnosta. Jos tuettava työtaistelu olisi työehtosopimuslain vastainen, ei siitä vielä seuraisi, että tuki myös olisi sellainen. Kantajalle ei ollut esitetty vaatimuksia, ei uhattu toimenpiteillä työehtosopimusta vastaan. Työehtosopimuksen järjestäytymispykälää ei ollut voitu loukata, koska se koski osallisten ja muuten sidottujen suhteita. Samoin yleissopimus koski osallisia ja muuten sidottuja. Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto ei ollut puuttunut asiaan. Asiasta ehkä oli 17.1.1979 keskusteltu, mutta Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto ei ollut ilmoittanut pitävänsä kampanjaa työehtosopimuslain vastaisena.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutut; ja samalla kuin lausunnon antaminen Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton kanteesta raukeaa siltä osin kuin kanteesta on luovuttu, työtuomioistuin toteaa, että Suomen Merimies-Unionia vastaan ajetussa kanteessa vaaditaan unionin tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslaissa säädetyn työrauhavelvollisuuden väitetyn rikkomisen takia. Kun unionia vastaan ajetun kanteen tutkiminen näin ollen kuuluu työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan työtuomioistuimen toimivaltaan, työtuomioistuin hylkää Suomen Merimies- Unionin vaatimuksen sitä vastaan ajetun kanteen jättämisestä tutkimatta.

Edellä mainitun työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on ilmoittanut rajoittavansa työstä kieltäytymisen koskemaan vain sellaisten järjestäytymättömien kuljettajien ajamia autoja, joiden työnantajat eivät kuulu Autoliikenteen Työnantajaliittoon. Suomen Merimies-Unionin ei ole ilmoitettu antaneen vastaavaa nimenomaista ilmoitusta, mutta unionin edellä selostetun osallistumistavan huomioon ottaen työtuomioistuin lähtee siitä, ettei unionin hallituksen päätöksen mukainen kieltäytyminen työskennellä järjestäytymättömien kuljettajien kanssa enää Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton mainitun ilmoituksen antamisen jälkeen koske Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenten palveluksessa olevia kuljettajia. Näin rajoitettuna on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton ja Suomen MerimiesUnionin toimenpide voimassa juttujen pääkäsittelypäivänä.

Suomen Merimies-Unioni on esittänyt, ettei ulkomaanliikenteen konealusten miehistön työehtosopimuksessa olisi määräystä työnantajan työnjohto-oikeudesta. Työehtosopimuksen johdannon mukaan on merimiehen kuitenkin suoritettava tehtävänsä kunnollisesti lain ja hyvän merimiestavan mukaisesti sekä hyvää järjestystä ja kuria noudattaen, ja tämän määräyksen sanamuodon mukaiseen sisällykseen kuuluu työtuomioistuimen mielestä muun ohessa työn suorittaminen työnantajan määräyksiä noudattaen. Suomen Merimies-Unionin puolelta on tosin väitetty työehtosopimukseen tehtyjen muutosten osoittavan, ettei työehtosopimus ainakaan enää sisältäisi määräystä työnjohto-oikeudesta; mutta esitetty selvitys ei tällaisista muutoksista osoita muuta kuin että työehtosopimuksen johdannosta on poistettu nimenomainen määräys työrauhavelvollisuudesta.

Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton kanteessa tarkoitettu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton toimenpide ei sikäli ole luettavissa myötätuntotoimenpiteeksi, että sillä pyritään Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton omien järjestöllisten etujen ajamiseen. Tilanne on sikäli sama kuin työtuomioistuimen tuomioilla n:ot 21/1964, 29/ 1967, 33/1967 ja 88/1973 ratkaistuissa tapauksissa. Ainakaan kolmessa viimeksi mainitussa tapauksessa ei kuitenkaan ollut kysymys työrauhavelvollisuutta loukkaavan työtaistelun tukemisesta; tuomiota n:o 21/1964 on tältä osin käsitelty edellä. Työtuomioistuimen mielestä ei tällaista omien etujen ajamiseksi tarkoitettua vaikkakin eri työehtosopimuspiirissä toteutettua toimenpidettä voida työrauhavelvollisuuden kannalta käsitellä lievemmin kuin puhdasta solidaarisuustoimenpidettä.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko Pyrhönen, Parkkinen, M. Virtanen Lankinen, Suominen ja P. Virtanen.

Eri mieltä olevan jäsen P. Virtasen lausunto, johon jäsenet Suominen ja Lankinen yhtyivät: