Labor court dismissed union claim that sick pay applies when employee is laid off but remains sick during layoff period.

Kanteessa oli vaadittu vahvistettavaksi yleissopimuksen sairausajan palkkaa koskevan määräyksen oikeaksi sisällöksi, että sairausajan palkka oli maksettava myös niissä tilanteissa, joissa toimihenkilö oli sairastunut saatuaan lomautusilmoituksen mutta ennen lomautuksen alkamista ja työkyvyttömyys jatkuu ilmoitetun lomautuksen aikana.

Koska kantajan pääperusteena esittämä työneuvoston lausuntokaan ei tukenut kanteen mukaista sopimustulkintaa, työehtosopimuksen sanamuodosta tai sopimus. neuvotteluista ei ollut löydettävissä ratkaisua ja vastaajapuoli oli esittänyt oman kantansa tueksi näyttöä sekä yksittäistapausten pohjalta että vakiintuneesta työmarkkinakäytännöstä, katsottu, ettei kanteessa tarkoitetussa tilanteessa kuulunut maksaa sairausajan palkkaa. Kanne hylätty.

Asianosaiset: Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL r.y. Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. (STK) ja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y.

Tuomio 16.2.1979

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö· ja Virkamies· järjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n sekä sen jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välisessä 22.3.1977 tehdyssä yleissopimuksessa, johon Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on osapuolten suostumuksella kirjallisesti yhtynyt 23.3.1977, on muun muassa seuraavat määräykset:

5 § Irtisanomisaika

1. Ellei pidemmistä irtisanomisajoista ole sovittu noudatetaan seuraavia irtisanomisaikoja. Irtisanomisaika on työnantajan irtisanoessa:

1 kuukausi, jos työsuhde on jatkunut vähemmän kuin 5 vuotta ja

2 kuukautta, jos työsuhde on jatkunut 5 vuotta tai sitä kauemmin. Irtisanomisaika on toimihenkilön irtisanoutuessa:

2 viikkoa, jos työsuhde on jatkunut vähemmän kuin ,1 vuoden ja

1 kuukausi, jos työsuhde on jatkunut 1 vuoden tai kauemmin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Irtisanomisen osalta noudatetaan lisäksi mitä asiaa koskevassa 21. 4.1966 Solmitussa irtisanomissuojasopimuksessa on sovittu.

Pöytäkirjamerkintä:

Sinä aikana, jolta toimihenkilö saa tämän sopimuksen mukaan sairausajan palkkaa, työnantaja voi irtisanoa työsopimuksen vain siinä tapauksessa, että yrityksen kaikki toimihenkilöt irtisanotaan yrityksen toiminnan lopettamisen takia, työnantaja asetetaan konkurssiin taikka toimihenkilö siirretään vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Näissä tapauksissa on noudatettava tämän pykälän 1 momentissa mainittuja irtisanomisaikoja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

22 §

Palkka sairauden ja synnytysloman aikana sekä tapaturman jälkeen

1. Jos toimihenkilö on sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aikaansaanut tahallisesti tai aiheuttanut rikollisella toiminnallaan tahi kevytmielisellä elämällään taikka muulla törkeällä tuottamuksella on hänellä oikeus työkyvyttömyyden vallitessa saada palkkansa luontoisetuineen sen suuruisena, kuin hän työssä ollessaan olisi säännöllisenä työaikana ansainnut sen pituisilta ajoilta kuin seuraavasta käy ilmi.

Täysi palkka .................. Työsuhde on jatkunut yhtäjaksoisesti

3 viikolta .................... 1 kuukauden mutta vähemmän kuin 1 vuoden

1 kuukaudelta ................. 1 vuoden mutta vähemmän kuin 5 vuotta

3 kuukaudelta ................. 5 vuotta tai kauemmin

2. Sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden uusiintuessa ei toimihenkilöllä 12 peräkkäisen kuukauden aikana ole oikeutta palkkaan yhteensä pitemmältä työkyvyttömyys ajalta kuin edellä on mainittu.

3. Palkka maksetaan kuitenkin aina sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

STK ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. olivat vuonna 1973 laatineet yhteiset soveltamisohjeet, joiden mukaan sairausajan palkkaa maksetaan vain lomautuksen alkamiseen saakka niissä tapauksissa, joissa sairastuminen on tapahtunut lomautusilmoituksen antamisen ja lomautuksen alkamisen välisenä aikana. STK:n ja SAK:n soveltamisohjeet olivat syntyneet tilanteessa, jolloin työnantajan sairausajan palkan maksamisvelvollisuus oli olennaisesti pidentynyt ja jolloin voimassaolleen irtisanomissuojasopimuksen mukaan varsinaista lomautusilmoitusaikaa ei ollut. STK oli toimittanut tulkintaa koskevan kiertokirjeensä kantajan tietoon vasta vuoden 1977 syksyllä neuvoteltaessa tästä riidasta STK:n ja TVK:n välillä. Yleissopimuksen piirissä ei asiasta ollut sovittu sillä tavoin kuin SAK:n ja STK:n välillä.

Yleissopimuksen piirissä sairausajan palkkaa oli jo aiemmin maksettu työsuhteen kestosta riippuen 3 viikolta-3 kuukaudelta, ja lomautustilanteessa oli noudatettava yleissopimuksen irtisanomisaikoja, 1-2 kuukautta. Kummassakaan suhteessa ei vuonna 1973 ollut tapahtunut muutoksia. Lomautuksen ja sairastumisen väliseen kollisioon ei vuoden 1973 työehtosopimusneuvotteluissa ollut kiinnitetty huomiota. Asiasta ei ollut neuvoteltu myöskään vuonna 1975, jolloin kattavin tätä ongelmaa koskeva työneuvoston lausunto oli annettu (TN 981/75). Asia ei ollut ollut sopimusosapuolten välillä millään tavalla esillä ennen käsiteltävää riitaa. Minkäänlaisesta sopimuksen piirissä syntyneestä käytännöstä ei myöskään voitu puhua. Toimihenkilöihin kohdistuneet laajamittaisemmat lomautukset olivat alkaneet syksyllä 1976, ja STL oli riitauttanut ensimmäiset tietoonsa tulleet talvella 1977 sattuneet tapaukset, joissa työnantajapuolen kanta oli poikennut STL:n käsityksestä.

Kun muusta ei ollut sovittu eikä muunlaista käytäntöä ollut noudatettu, yleissopimuksen 22 §: ää olisi tullut tulkita työneuvoston vuonna 1975 antamasta lausunnosta n:o 981 ilmenevien periaatteiden mukaisesti eli työnteon esteen olisi katsottava johtuvan ensin alkaneesta syystä. Lomautusilmoituksen antamisajankohdalla ei siten olisi tässä suhteessa mitään merkitystä, vaan ennen lomautuksen tosiasiallista alkamista alkanut työkyvyttömyys jatkuisi työkyvyttömyytenä myös ilmoitetun lomautuksen aikana ja sairausajan palkka olisi maksettava.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan yleissopimuksen 22 §:n oikeaksi sisällöksi, että sairaus ajan palkka on sen mukaisesti maksettava myös niissä tilanteissa, joissa toimihenkilö on sairastunut saatuaan lomautusilmoituksen mutta ennen lomautuksen alkamista ja työkyvyttömyys jatkuu ilmoitetun lomautuksen aikana. Edelleen liitto on vaatinut työ tuomioistuinta tuomitsemaan vastaajaliitot maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä sekä vahvistamaan, että Oulu Osakeyhtiö on velvollinen maksamaan saamatta jääneenä sairausajan palkkana Laina Vainiolle 872,15 markkaa ja Eeva Pikkuaholla 473,75 markkaa.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ovat lausuneet, että konttori toimihenkilöitä koskeviin lomautuksiin ei yrityksissä ollut jouduttu kuin parin viime vuoden aikana. STK:n ja sen jäsenliittojen kanta kysymyksessä olevien lomautusten kaltaisiin tilanteisiin yleissopimuksen 22 §:n osalta oli ollut yhtenäinen ja selvä. Toimihenkilöiden kohdalla oli nimittäin menetelty aivan samalla tavalla kuin työntekijöidenkin kohdalla eli lomautusilmoituksen jälkeen sattuvissa sairaustapauksissa sairausajan palkka oli maksettu vain lomautuksen alkamisajankohtaan asti eikä lomautuksen ajalta ollut maksettu palkkaa.

Kantaja oli perustanut kanteensa lähinnä työneuvoston antamaan lausuntoon n:o 981, joka koski erilaisten työstäpoissaoloperusteiden prioriteettijärjestystä vuosilomalain 3 §:ää sovellettaessa. Erimielisyysneuvotteluissa oli vedottu myös muihin työneuvoston vuosilomalain 3 §:n soveltamista koskeviin lausuntoihin. Näissä lausunnoissa oli kuitenkin ollut kysymys vuosilomalain soveltamisesta eikä siis ollenkaan palkan .maksamisesta. Kanteen tapauksissa oli taas kysymys työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan sopimusmääräyksen tulkinnasta. Näin ollen työneuvoston lausunnoissa esitettyjä periaatteita ei voitu käyttää asianomaisen työehtosopimusmääräyksen tulkitsemiseen.

Työnantajaliittojen edellä esitetty yhdenmukainen kanta asiaan oli ollut toimihenkilöiden kohdalla samanlainen kuin työntekijöiden osalta oli SAK:n ja STK:n välillä yhteisesti todettu vuonna 1973. Kysymys oli ollut puhtaasti sopimuksen tulkinnasta, eikä SAK ollut kannanotollaan luopunut mistään etuudesta. Samalla tavoin oli menetelty myös toimihenkilöiden kohdalla käytännössä esille tulleissa tapauksissa. SAK:n ja STK:n välillä todettu tulkinta, joka oli vakiintuneen työmarkkinakäytännön mukainen, oli ollut myös STL:n tiedossa, mutta liiton taholta ei ollut missään vaiheessa esitetty neuvotteluja asian selvittämiseksi. Mainitun työneuvoston lausunnon jälkeen ei myöskään SAK:n ja STK:n välillä ollut asiaa käsitelty, ja menettely sairausajan palkan maksamisessa oli tältä osin edelleen sama.

Työsopimuslain 30 §:ssä lomautus ja irtisanominen oli rinnastettu toisiinsa. Mikäli lomautuksen sijasta henkilöiden työsuhteet olisi irtisanottu, ei heillä olisi ollut oikeutta sairausajan palkkaan irtisanomisajan jälkeen. Lomautusta oli arvosteltava samojen näkökohtien mukaan. Yleissopimuksen 22 § ei myöskään poikennut työntekijöitä koskevista vastaavista työehtosopimusmääräyksistä sillä tavoin, että olisi aihetta vastakkaiseen tulkintaan kuin SAK:n ja STK:n välillä asiasta oli sovittu, eikä tällaiselle tulkinnalle löytynyt muutakaan perustetta. Lomautusilmoituksen jälkeen sattuneen sairauden osalta palkanmaksun keskeyttäminen lomautuksen alkaessa esti myös sen, että lomautettu hakeutuisi sairaslomalle keinottelumielessä.

Edellä esitetyn perusteella Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ovat vaatineet kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Oulu Osakeyhtiö on ollut jutussa kuultavana.

Koska kantajan pääperusteena esittämä työneuvoston lausuntokaan ei näin ollen tue kanteen mukaista sopimus tulkintaa, työehtosopimuksen sanamuodosta tai sopimusneuvotteluista ei ole löydettävissä ratkaisua ja vastapuoli on esittänyt oman kantansa tueksi näyttöä sekä yksittäistapausten pohjalta että vakiintuneesta työmarkkinakäytännöstä, työtuomioistuin katsoo, ettei kanteessa tarkoitetussa tilanteessa ole kuulunut maksaa sairausajan palkkaa, ja harkitsee siten oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun nähden Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Suomen Työnantajain Keskusliitto saavat itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Parkkinen, Sariola, Kaski, Lankinen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.