Labor court orders union to pay fine for violating work peace obligations during membership drive.

Vastaajaliitto oli liittotoimikuntansa hyväksymässä julkilausumassa ilmoittanut sopineensa Suomen Merimies-Unionin kanssa siitä, että määräajasta alkaen liittojen jäsenet eivät työskentele satamissa, lastinkäsittelypaikoilla ja autolautoilla järjestäytymättömien kuljettajien kanssa. Ainakin joissakin tapauksissa, joissa järjestäytymättömän työnantajan palveluksessa oleva järjestäytymätön työntekijä oli satamassa vastaajaliiton toimitsijoiden suorittaman jäsenkirjatarkistuksen yhteydessä kieltäytynyt liittymästä vastaajaliittoon, olivat Merimies-Unionin jäsenet kieltäytyneet työnteosta, mikä oli estänyt autolautan lähtemisen saamasta, ellei järjestäytymättömän kuljettajan ajamaa autoa ollut jätetty lautalta pois.

Vaikkei kenenkään kantajaliiton jäsenen palveluksessa olevan kuljettajan matkaa ollut estetty edellä kerrotuin tavoin, oli työntekijäliittojen toiminta kohdistunut uhkauksena myös kantajaliittoon, kun vastaajaliiton taholta ei ennen kuin vasta pääkäsittelyistunnossa ollut tuotu esille, että uhkaus matkan keskeyttämisestä oli tarkoitettu koskemaan vain järjestäytymättömän työnantajan palveluksessa olevia kuljettajia.

Vastaajaliitto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 10.5.1977 tehdyssä ulkomaan tavaraliikenteen automiesten työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

1. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Yleissopimus 15.5.1946

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Sopimuksen sitovuus ja noudattamisvelvollisuus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sopimukseen sidotut ovat velvolliset tarkoin noudattamaan tätä sopimusta ja huolehtimaan siitä, että niiden alaiset yhdistykset ja niihin kuuluvat työnantajat ja työntekijät eivät riko sen määräyksiä.

4 § Työrauhavelvoite

1. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

5 § Järjestäytymisvapaus

1. Tämän työehtosopimuksen osallisten ja siihen sidottujen keskuudessa noudatetaan järjestäytymisvapautta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VI ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

21 § Ammattiyhdistysjäsenmaksujen pidättäminen

1. Työnantaja pidättää, mikäli työntekijä on antanut siihen valtuutuksen tähän työehtosopimukseen osallisen ammattiliiton jäsenmaksut ja tilittää ne palkanmaksukausittain kyseisen liiton nimeämälle pankkitilille. Pidättäminen suoritetaan siten kuin keskusjärjestön 13.1.1969 allekirjoittamassa sopimuspöytäkirjassa on erikseen sovittu. Työntekijälle annetaan kalenterivuoden tai työsuhteen päätyttyä verotusta varten todistus pidätetystä summasta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

26 § Asiamiehet

1. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y:n valitsemilla asiamiehillä on oikeus tämän työehtosopimuksen valvontaa, soveltamista ja tulkintaa koskevissa asioissa käydä työpaikoilla, sovittuaan käynnistä sitä ennen työnantajan tai hänen edustajansa kanssa.

2. Asiamiehellä on oikeus saada työnantajalta ne tiedot, jotka ovat hänelle tarpeen mainittujen tehtävien suorittamisessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaavat määräykset sisältyvät asianosaisliittojen kesken 10.5.1977 tehtyihin automiesten työehtosopimukseen, tavaralinjaliikenteen työehtosopimukseen ja linja-autohenkilökunnan työehtosopimukseen.

Työehtosopimuksissa tarkoitetussa keskusjärjestöjen välisessä yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. kohta

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Jos se järjestö, johon työntekijä kuuluu, katsoo, että työntekijän toiminta ammattiyhdistysliikkeessä on välittömästi antanut aiheen työntekijän erottamiseen, voidaan erottaminen alistaa keskusliittojen yhteisesti valitseman elimen tutkittavaksi.

Työnantajilla ja työntekijöillä on oikeus vapaasti päättää liittymisestä ammatillisiin järjestöihin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Autoliikenteen Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto (AKT) oli Suomen Merimies-Unioni r.y:n tukemana käynnistänyt 16.1.1979 lukien "jäsenhankintakampanjan", joka toteutustavaltaan oli kiistatta perustuslain, yhdistyslain, tieliikennelain, työsopimuslain sekä työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen vastainen. AKT ja Suomen Merimies-Unioni olivat sopineet siitä, että määräajasta alkaen niiden jäsenet eivät enää työskentelisi satamissa, lastinkäsittelypaikoilla eikä autolautoilla järjestäytymättömien kuljettajien kanssa. Kampanja oli saanut jo heti tammikuun puolivälin jälkeen huomattavaa julkisuutta. Muun muassa Vaasan alueradio oli haastatellut AKT:n paikallista toimitsijaa, joka oli vahvistanut kampanjasta julkisuudessa silloin liikkuneet tiedot oikeiksi. Myös lehdistö oli julkistanut kampanjan 18.1.1979.

AKT:n ja Suomen Merimies-Unionin työtaistelutoimenpiteet koskivat paitsi Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksiä myös Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Suomen Varustamoyhdistyksen jäsenyrityksiä. Lehtitietojen mukaan AKT:n ja Suomen Merimies- Unionin kontrollissa satamissa olivat myös teollisuuden järjestäytymättömät kuljettajat. Jos näin oli, koski työtaistelu lähes kaikkia STK:n jäsenliittoja.

Huomioon ottaen, että AKT:n toimenpiteet koskivat työehtosopimuksen keskeisimpiä perusteita ja loukkasivat näitä perusteita törkeällä tavalla, työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan. Kun jo työtaistelulla uhkaaminenkin työehtosopimuksen voimassa ollessa oli laiton työtaistelutoimenpide ja kun AKT oli nyt uhkauksensa toteuttanut asettamalla toimitsijansa suorittamaan laittomia tarkastuksia, Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut AKT:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon. Hyvityssakon määrässä olisi otettava huomioon toimenpiteiden useampikertainen lainvastaisuus ja törkeys sekä AKT:n piittaamattomuus työrauhavelvoitteen rikkomisen vuoksi tehdystä muistutuksesta. Huomioon olisi otettava, että työnantajajärjestöjen edellä sanotuista kirjelmistä huolimatta AKT oli entisestäänkin vain koventanut lainvastaisia otteitaan. Toimenpiteitten lainvastaisuus ei ollut voinut jäädä AKT:lle epäselväksi.

Liittotoimikunnan 11.1.1979 hyväksymä kannanotto ei ollut työehtosopimuslain tarkoittama työtaistelutoimenpide, joka kohdistuisi alan työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai joihinkin niiden määräyksiin, eikä työtaistelutoimenpiteellä ollut edes uhattu. Järjestäytymisvapautta koskeva työehtosopimusten määräys poikkesi työtuomioistuimen tuomiossa 22/1964 tarkoitetun työehtosopimuksen järjestäytymisvapausmääräyksestä. Määräyksen mukaan kummallakin osapuolella piti olla mahdollisuus ilman toisen osapuolen painostusta liittyä ammatillisiin järjestöihin. Järjestäytymiskampanjassa oli kysymys siitä, että järjestäytyneet eivät työskennelleet järjestäytymättömien kanssa. Niissä tapauksissa, joissa muutamia rekkoja oli jäsenhankintakampanjan aikana pysäytetty Vaasan satamaan, ei ollut ollut kysymys työtaistelutoimenpiteestä eivätkä pysäyttämiset olleet kohdistuneet kantajaliiton jäseniin. Käytännössä pysäyttämiset oli sitä paitsi toteutettu Suomen Merimies-Unionin toimesta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ollut missään neuvotteluissa ilmoittanut virallisena kantanaan, että jäsenhankintakampanja olisi laiton työtaistelutoimenpide. Tammikuussa 1979 oli työehtosopimusneuvottelujen vuoksi oltu liittojen kesken miltei päivittäisessä kosketuksessa. Kantajan mainitsemia kirjelmiä valtioneuvostolle ja SAK:lle ei ollut toimitettu vastaajalle edes tiedoksi. Aikaisemmin vuoden 1978 puolella järjestäytymiskampanjasta oli keskusteltu AKT:n ja kantajaliiton edustajien kesken. Tällöin kantajaliiton edustajat olivat suhtautuneet myönteisesti kampanjaan. Nyt esillä olevan kanteen taustalla olikin ilmeisesti STK, joka oli julkisuudessa tarpeettomasti aiheuttanut kohua normaaliin ammattiyhdistystoimintaan kuuluvasta jäsenhankintakampanjasta. Sanotuilla perusteilla AKT on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vastineen johdosta vielä lausunut muun ohella, että vastaajan esitys työnantajan painostustoimenpiteistä oli liioittelua. Sitä paitsi mahdollinen laittomuus ei oikeuttanut laittomiin vastatoimiin. AKT:n todellinen tarkoitus kävi selville boikotin aikaisista uutisista ja haastatteluista. AKT:n kannanotto oli sisältänyt selvän työtaistelu-uhan, joka oli sisältänyt yleisen, kaikkia työnantajia koskeneen painostuksen. Syntyneessä tilanteessa työnantaja ei ollut voinut käyttää työnjohto-oikeuttaan. Työehtosopimuksen järjestäytymisvapausmääräyksen muutoksella, joka oli tapahtunut edellä mainitun työtuomioistuimen tuomion 22/1964 antamisen jälkeen, ei ollut tehty asiallista eroa aikaisempaan työehtosopimukseen.

Olemalla lähettämättä järjestäytymättömiä kuljettajia satamiin työnantajapuoli oli estänyt tilanteen kärjistymisen. Työnantajaliitto oli sitä paitsi vastoin vastaajan väittämää tuonut selvästi julki kantansa asiassa. Järjestäytymiskampanjasta keskusteltaessa vuoden 1978 puolella ei ollut keskusteltu kampanjan toteuttamismuodoista. AKT:n puheenjohtaja oli, saatuaan tiedoksi haasteen tähän juttuun, ilmoittanut, että ellei sitä vedetä pois, ei työehtosopimuksia vastaisuudessa tehtäisi Autoliikenteen Työnantajaliiton, vaan Liiketyönantajain Keskusliiton kanssa. Työnantajapuolen tiedustellessa todistajien saamista jutun pääkäsittelyyn oli tässäkin ollut vaikeuksia, koska oli pelätty painostusta jatkossa.

AKT on jutun käsittelyn aikana vielä lausunut muun ohella, että kaikkien asianomaisten työehtosopimusten järjestäytymisvapautta koskeva kohta oli muuttunut vuoden 1976 työehtosopimusneuvotteluissa. Neuvotteluissa oli käyty keskustelua siitä, että muutos oli merkinnyt myös asiallista muutosta. Kantajan väite siitä, että AKT:n ja Suomen Merimies-Unionin kontrollissa satamissa olisivat myös teollisuuden järjestäytymättömät kuljettajat, oli perätön. AKT ei ollut saanut työnantajaliitolta muistutuksia, vaan työnantajaliitto oli ollut asiassa passiivinen ja keskusteluissa asialle myönteinen. AKT:n toiminta oli keskitetty ulkomaan tavaraliikenteen sopimuksen piiriin. Työtaistelussa edellytettiin normaalin käsityksen mukaan esitettävän vaatimuksia työnantajalle. Nyt ei vaatimuksia työnantajalle ollut esitetty. Ilmoitus siitä, ettei työskenneltäisi järjestäytymättömien työntekijöiden kanssa, oli ilmoitus toiselle työntekijälle.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, katsoen perusteita puuttuvan useampikertaisen hyvityssakon tuomitsemiseen tässä jutussa, tuomita työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton maksamaan Autoliikenteen Työnantajaliitolle hyvityssakkona työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 4 000 markkaa. Oman menettelynsä johdosta saa Autoliikenteen Työnantajaliitto kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko Riski Parkkinen, M. Virtanen Hyppönen, Lankinen ja Kuivanen.

Tuomio oli yksimielinen.