Labor court dismisses union's strike claim against employer but fines union and employer for breach of collective agreement peace clauses.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's strike claim against the employer, finding the employer's request for written security did not constitute an illegal strike action. However, the court ruled that the employer and the union both violated their respective duties under the collective agreement. Consequently, the employer was fined for breaching peace clauses, while the union was fined for failing to adequately monitor and prevent recurring work stoppages.
Legislator headnote
AI generatedSection 3 of the Collective Agreements Act; Section 11 of the Collective Agreement: The employer's request for written security regarding production continuity, without evidence of pressure, does not constitute a strike action; however, both parties are liable for fines if they fail to fulfill their monitoring or peace-keeping obligations under the collective agreement.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Sahan työntekijät olivat palkankorotusvaatimuksiaan tukeakseen olleet lakossa. Työhäiriöiden pitkään uusiutuessa ei ammattiosaston ja sen edustajien toimenpiteitä voitu katsoa riittäväksi ammattiosastolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.
Työntekijäliiton toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi ei voitu pitää riittävinä sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.
Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajaliitto olisi työnantajan työtaistelun yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Työnantajaliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty ja ammattiosasto sekä työnantaja tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
Asianosaiset: Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Puutyöväen Liitto r.y. Puutyöväen Liitto r.y. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
YLEISET MÄÄRÄYKSET
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
3 § Työrauhavelvoite
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, on kielletty. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät myöskään niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy sellaisiin taistelutoimenpiteisiin eivätkä muutenkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
PALKKAUSMÄÄRÄYKSET
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
11 § Kokonaistuntipalkat
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
5. Paikallisesti sovitut tai sovittavat kokonaistuntipalkat ovat tämän työehtosopimuksen osana voimassa sopimuskauden loppuun.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
8. Työn määrän tai vaativuusasteen muuttuessa tarkistetaan kokonaistuntipalkkoja. Tällaisesta tarkistamisesta on neuvoteltava työehtosopimuksen mukaisessa järjestyksessä ja noudattaen soveltuvin kohdin työehtosopimuksen 13 §:n määräyksiä.
9. Jos voimassaolevia kokonaistuntipalkkoja joko työnantajan tai työntekijäin aloitteesta halutaan muuttaa jostain muusta kuin edellä 8. kohdassa mainitusta syystä, esim. tilastovertailulla todettuun ansiokehitykseen nojaten voidaan se tehdä edellä 3. kohdan 2 kappaleessa mainittujen tarkistusten yhteydessä ao. työnantajan ja ko. työntekijäin välisellä sopimuksella. Ellei asianomaisten välillä päästä uusista kokonaistuntipalkoista yksimielisyyteen, jatkuvat työt entisillä perusteilla, ja kysymys siirretään liittojen käsiteltäväksi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
13 § Suorituspalkat
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
3. Voimassaolevat jatkuvat urakkahinnoittelut ovat voimassa 4. kohdassa mainittua tapausta lukuunottamatta sopimuskauden loppuun.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4. Työ- ja tuotantomenetelmien muuttuessa suoritetaan uudelleenhinnoittelu.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
5. Jos voimassaolevia jatkuvia urakkahintoja joko työnantajan tai työntekijän aloitteesta halutaan muuttaa jostain muusta kuin edellä 4. kohdassa mainitusta syystä, voidaan se tehdä ao. työnantajan ja ko. työntekijän välisellä sopimuksella. Ellei asianomaisten välillä päästä uudesta urakkahinnoittelusta yksimielisyyteen, jatkuu työ entisillä perusteilla ja kysymys siirretään liittojen käsiteltäväksi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on Puutyöväen Liittoa vastaan ensin vireille panemassaan kanteessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Metsä-Koski Oy:n Vaajakosken sahalla oli neuvoteltu työntekijäpuolen esittämistä palkankorotuksista. Painostaakseen työnantajaa suostumaan palkankorotusvaatimukseensa olivat sahan työntekijät ryhtyneet seuraaviin työehtosopimuksen vastaisiin työtaistelutoimenpiteisiin:
1) Kuorimon, sahan sekä jälkilajittelun yhteensä noin 50 työntekijää oli mennyt lakkoon 19.10.1979 noin neljän tunnin ajaksi.
2) Kuorimon, sahan ja jälkilajittelun yhteensä noin 50 työntekijää oli mennyt lakkoon 22.10.1979 niin että kuorimon työntekijät olivat olleet lakossa noin viiden tunnin ajan ja sanotut muut työntekijät noin kuuden tunnin ajan. Lisäksi samana päivänä kunnossapidon seitsemän työntekijää oli ollut lakossa noin 30 minuutin ajan.
3) Sahan, jälkilajittelun, kunnossapidon sekä höyläämön yhteensä noin 110 työntekijää oli mennyt lakkoon 23.10.1979, sahan ja jälkilajittelun työntekijät noin 10 tunnin ajaksi, kunnossapitotyötekijät noin neljän tunnin ajaksi ja muut sanotut työntekijät noin kahden tunnin ajaksi.
4) Kuorimon, sahan, jälkilajittelun, kunnossapidon sekä höyläämön yhteensä noin 125 työntekijää oli mennyt lakkoon 24.10.1979 aloittamatta työtään työvuorojensa alkaessa. Työntekijät olivat palanneet takaisin työhön ilmoituksensa mukaisesti aamulla 29.10.1979.
5) Kuorimon, sahan, jälkilajittelun ja kunnossapidon yhteensä noin 85 työntekijää oli mennyt lakkoon 30.10.1979, kuorimon työntekijät noin 30 minuutin ajaksi, sahan työntekijät noin 55 minuutin ajaksi, kunnossapidon työntekijät noin yhden tunnin ajaksi sekä jälkilajittelun työntekijät noin neljän tunnin 30 minuutin ajaksi.
6) Kuorimon, sahan ja jälkilajittelun yhteensä noin 50 työntekijää oli mennyt lakkoon 1.11.1979, sahan ja jälkilajittelun työntekijät noin neljän tunnin ajaksi ja kuorimon työntekijät noin kolmen tunnin ajaksi.
7) Kuorimon, sahan, jälkilajittelun, kunnossapidon sekä höyläämön yhteensä noin 120 työntekijää oli mennyt lakkoon 2.11.1979, höyläämön ja kunnossapidon työntekijät noin kahden tunnin ajaksi, kuorimon työntekijät noin neljän tunnin ajaksi sekä sahan ja jälkilajittelun työntekijät noin kuuden tunnin ajaksi.
8) Sahan, jälkilajittelun ja kunnossapidon yhteensä noin 100 työntekijää oli mennyt lakkoon 5.11.1979, sahan ja jälkilajittelun työntekijät noin kahden tunnin ajaksi sekä kunnossapidon työntekijät noin yhden tunnin ajaksi.
9) Sahan ja jälkilajittelun yhteensä noin 45 työntekijää oli ollut lakossa 6.11.1979 noin yhden tunnin ajan.
10) Kuorimon, sahan, jälkilajittelun, kunnossapidon ja höyläämön yhteensä noin 115 työntekijää oli ollut lakossa 7.11.1979 niin että sahan ja jälkilajittelun työntekijät olivat olleet lakossa noin kolmen tunnin ajan, kunnossapidon ja höyläämön työntekijät noin kahden tunnin ajan sekä kuorimon työntekijät noin yhden ja puolen tunnin ajan.
Metsä-Koski Oy:n työntekijät, jotka olivat Puutyöväen Liiton jäsenyhdistyksen Vaajakosken Puutyöväen ammattiosasto n:o 87 r.y:n jäseniä, olivat sanotuilla lakoilla pyrkineet painostamaan työnantajaa mieleiseensä palkkaratkaisuun ja ammattiosasto oli tukenut lakkoja muun muassa siten, että sen toimihenkilöitä oli osallistunut niihin. Sanotuilla perusteilla Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Vaajakosken Puutyöväen ammattiosasto n:o 87:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien selvästä rikkomisesta.
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on Puutyöväen Liittoa vastaan ajamassaan toisessa kanteessa lausunut, että Puutyöväen Liitto ei ollut työnantajaliiton edellisessä kanteessa lueteltujen työhäiriöitten yhteydessä ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin lakkoilun lopettamiseksi, vaikka Metsäteollisuuden Työnantajaliiton taholta oli kolme viikkoa kestäneen kysymyksessä olevan lakkoilun aikana päivittäin puhelimitse sekä kahdesti kirjeitse kehotettu liittoa ryhtymään tällaisiin toimenpiteisiin. Tämän vuoksi Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut, että Puutyöväen Liitto tuomittaisiin hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien selvästä rikkomisesta.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Vaajakosken Puutyöväen ammattiosasto n:o 87 on ollut kuultavana Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanteitten johdosta ja Metsä-Koski Oy Puutyöväen Liiton kanteen johdosta.
Työtuomioistuin on tutkinut jutut ja katsoo niissä käyneen selville, että Metsä-Koski Oy:n sahalla ovat Vaajakosken Puutyöväen ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies ja sahaosaston luottamusmies 8.10.1979 jättäneet työnantajalle vaatimuksen 5 prosentin määräisen yleiskolotuksen suorittamisesta noin 150:lle työntekijälle ja urakkakytkentöjen tarkistamisesta 3,5 prosentilla noin 20:lle työntekijälle. Esityksen johdosta on käyty neuvottelu 18.10.1979. Työntekijät ovat painostaakseen työnantajaa suostumaan palkankorotusvaatimukseen olleet poissa työstä kanteessa kerrotussa laajuudessa 19.10., 22.10., 23.10. ja 24.10.-28.10.1979 sekä 30.10., 1.11., 2.11., 5.11., 6.11. ja 7.11.1979, kuitenkin niin, että poissaolo on aamuvuorossa 21.10.1979 ja mahdollisesti osittain myös iltavuorossa 23.10.1979 johtunut jäljempänä kerrottavin tavoin työnantajan määräyksestä. Muilta kuin viimeksi mainituilta osilta on työnseisaus kohdistunut työtaisteluna työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin.
Metsä-Koski Oy on 23.10. ja 24.10.1979 vaatinut luottamusmiehiltä työvuorojen alussa vakuutusta työrauhan jatkumisesta niin, että työnteko saattaisi jatkua koko työvuoron eli 8 tunnin ajan. Yhtiön puolelta on ilmoitettu, että ellei vakuutusta annettaisi, ei työvuoroa myöskään aloitettaisi. Kun näin vaadittua kirjallista vakuutusta ei ole useimmilta luottamusmiehiltä saatu, eivät työt ole käynnistyneet aamuvuorossa 24.10.1979. Epäselväksi on sitä vastoin jäänyt, onko töiden osittainen pysähtyminen iltavuorossa 23.10.1979 johtunut yhtiön kerrotusta ilmoituksesta vai työntekijäpuolen omista toimenpiteistä. Iltavuorossa 24.10.1979 ei vakuutuksia enää ole vaadittu, mutteivät työt ole silloinkaan käynnistyneet. Työnantaja on selvittänyt ainakin eräälle luottamusmiehelle vakuutuksen vaatimisen syyksi ne vahingot, mitkä yritykselle aiheutuisivat, jos tuotanto lakon vuoksi tavan takaa keskeytyisi.
Lakkoilun johdosta syntyneessä epäselvässä tilanteessa on yhtiölle voinut olla taloudellisesti perusteltua keskeyttää tuotanto, ellei ole ollut varmuutta sen jatkumisesta koko työvuoron ajan. Tämän varmuuden hankkiminen luottamusmiehiltä kirjallisten vakuutusten muodossa on kuitenkin - ainakin sillä tavoin toteutettuna kuin Metsä-Koski Oy:ssä on tapahtunut-antanut työntekijäpuolelle sellaisen kuvan, että yhtiö töiden keskeyttämisen sitten toteutuneellakin uhalla painostaa työntekijäpuolta vastuuseen työrauhasta yli työehtosopimuslain säännösten ja työehtosopimuksen määräysten. Tämä yhtiön olisi tullut käsittää, ja se on menettelyllään siten syyllistynyt työehtosopimuksen työrauhamääräyksiin kohdistuneeseen työtaistelutoimenpiteeseen.
Puutyöväen Liittoon on esitetyn selvityksen mukaan oltu työhäiriöiden toistuessa jatkuvasti yhteydessä työnantajapuolelta. Liitto on myös vastineestaan selviävin tavoin ollut kirjeitse yhteydessä ammattiosastoon ja liiton Jyväskylän toimitsija on 26.10.1979 käynyt työpaikalla luvaten tarvittaessa uusia käyntinsä. Liiton toimenpiteitä ei kuitenkaan työtuomioistuimen mielestä voida pitää riittävinä sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi, kun otetaan huomioon työnseisausten pitkään jatkunut uusiutuminen, josta huolimatta liitto ei ole pitänyt tarpeellisena ryhtyä ennakolta toimenpiteisiin uusien työhäiriöiden estämiseksi.
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on saanut tiedon MetsäKoski Oy:n edellä kerrotusta menettelystä 24.10.1979 aamulla, ja liiton edustaja on kehottanut luopumaan kirjallisten vakuutusten vaatimisesta työn jatkamisen edellytyksenä, niin kuin on tapahtunutkin. Liiton edustaja tosin on lausunut, että suullinen vakuuttaminen riittäisi. Mitään työnantajan taholta tapahtunutta painostusta ei tämän jälkeen ole kuitenkaan edes väitetty tapahtuneen. Työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Metsäteollisuuden Työnantajaliitto olisi näiden tapahtumien yhteydessä laiminlyönyt sille kuuluvaa valvontavelvollisuutta.
Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Metsäteollisuuden Työnantajaliittoa vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Vaajakosken Puutyöväen ammattiosasto n:o 87:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 6 000 markkaa, MetsäKoski Oy:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Puutyöväen Liitolle 1 500 markkaa ja Puutyöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 3 000 markkaa. Asiain näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse juttukulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, M. Virtanen, Hyppönen ja Lankinen.
Tuomio oli yksimielinen.